Meillä on kohta 5 kuukautinen narttupentu ja 12 vuotias narttu, joilla on nyt alkanut olla rähinöitä. Ilmeisesti kyse on arvojärjestyksestä. Pentu yrittää välillä komennella vanhempaansa ja toisinpäin. Eniten rähinää aiheuttavat ruoka ja lelut. Vanha koira murisee pennulle ja pentu alkaa haukkua. Ensimmäinen tappelukin oli viikko sitten. Vanhempi koira lopetti heti kun komensin, mutta nuorempi jatkoi rähinää ja se piti työntää pois tilanteesta.
Pentu on todennäköisesti saanut "liikaa" huomiota, mikä minusta on suht normaalia, koska käymme pentukoulussa ja harjoittelemme tottelevaisuuskoulutusta. Vanhus taas vetäytyy nurkkaansa nukkumaan eikä enää samalla tavalla jaksa leikkiä yms. Olen silti yrittänyt huomioida vanhusta, mutta tuntuu melkein että se vaan lisää ristiriitoja. Pentu kyllä alistuu vanhukselle useimmiten, mutta lelut ja ruoka aiheuttavat rähinää. Pentu myös usein alkaa näykkiä meitä, jos silittelemme vanhusta jne. Se tosin on jo vähentynyt. Ongelmia aiheuttaa myös se, että melkein aina vanhus luulee että komennamme sitä kun komennamme pentua, ja se poistuu paikalta surkeana.
Koirien välit eivät muutenkaan ole kovin läheiset, eivät leiki keskenään, vaikka vanhempi narttu joskus aiemmin hieman hypähteli pennun yrittäessä leikkiä. Eli sellaista pientä leikkimistä. Nykyisin ei sitäkään. Lenkillä haistelevat samat puskat eikä mitään ongelmia ellei pentu ala näykkimään vanhusta päästä vierellä juostessaan, jolloin vanhus tietty irvistelee ja ärähtää.
Vanhus on jo vaivainen ja pentu varmasti huomaa sen. Sosiaaliset taidot ovat pennulla paremmat, koska sitä on sosiaalistettu 8 viikkoisesta, toisin kuin vanhempaa, jolla ei ollut pentuna juurikaan leikkikavereita (kävimme kyllä pentukoulun 5 kuisena). Pentu osaa siis hyvin alistua ja leikkiä kaikenkokoisten koirien kanssa. Sillä tosin on ilmeisesti nyt mörköikä, joten haukkuu vieraille koirille helposti jne. Vanhus taas harvoin leikkii koirien kanssa tai leikki on sellaista että välillä pitää rähistä ja komentaa (olisiko epävarmuudesta johtuvaa).
Vanhus on muutaman kerran näykännyt pentua ruoka-aikaan jos pentu on tullut liian lähelle (ennen ruuan antamista). Ruoka-aikana kummankin mielentila on aika hermostunut ja komennankin kumpaakin esim. pysymään poissa keittiöstä kun laitan ruuat valmiiksi. Ovat osanneet nätisti syödä ruokansa vierekkäin, mutta nyt kun rähinät ovat alkaneet, olen syöttänyt kummankin eri tilassa ja vanhemman aina ensin (aiemmin annoin ruuan kummallekin samaan aikaan).
Kummatkin ovat sekarotuisia ja suht isoja (saksanpaimenkoirasekoituksia).
Miten voisin parantaa koirien välejä ja vahvistaa arvojärjestystä oikein? Kouluttajamme sanoi, että mahdollisesti pentu saattaa jossain vaiheessa nousta arvojärjestyksessä, koska vanha koira ei enää jaksa komentaa yms. Tarkoittaako se, että tulevaisuudessa on edessä vielä isommat rähinät ja taistelut vai voinko jotenkin vaikuttaa asioihin niin että arvojärjestys muodostuu "sivistyneemmin"?
Komennan aina kumpaakin jos tulee rähinöitä, ellei toinen selkeästi aloita jolloin komennan aloittajaa.
arvojärjestysongelma
17
3501
Vastaukset
- 2 koiraa
Ekana tulee mieleen ruokarauha. Se kuuluu molemmille ja se pitää taata. On hirveä stressi molemmille, jos ruokaa pitää vahtia.
Meillä ei ole koskaan syöty vierekkäin (eikä tapeltu). Aina ovat syöneet eri päissä huonetta, selin toisiinsa. Toisen kupille ei koskaan mennä, vaikka toinen jättäisikin jotakin.
Sinuna ruokkisin eri huoneissa, jos ei muuten suju. Se relaa molempia, jos edes ruoastaan voisivat nauttia ilman stressiä.
Minkäluonteinen vanhus on?- laumanpomo
Joo, mainitsinkin että nyt ollaan syötetty eri huoneissa, koska ovat alkaneet rähistä. Pentu on opetettu alusta alkaen olemaan menemättä vanhemman kupille. Vanhus syökin hitaasti ja ahmimatta (myös pennun ollessa vieressä), toisin kuin pentu.
Kummatkin ovat ahneita ruuan suhteen mikä on hyvä koulutettaessa, mutta muuten ei.
Vanhus on luonteeltaan jossain määrin dominoiva, koska yleensä komentelee muita koiria esim. koirapuistossa. Ei kuitenkaan tappele vieraiden koirien kanssa (parit tappelut on koettu vanhempieni koirien kanssa, toinen oli vanha narttu). Luulen että komentelu johtuu osittain myös huonoista sosiaalisista taidoista ja paimennusvietistä. Alkaa helposti haukkua muille koirille jos juoksevat ja leikkivät yms. Jahtaa myös niitä samalla kun haukkuu.
Leikkii harvemmin ja lähinnä sellaisten koirien kanssa, jotka ovat rauhallisempia ja "sanovat vastaan" eli ei oikein innostu epävarmoista tai ylienergisistä. Nykyisin hyvin rauhallinen, vaikka yhä saattaa innostua ulkona hieman leikkimäänkin. Monet luulevat pennuksi, koska olemukseltaan "nuorekas".
Vahtiviettinen, joten pihalla haukkuu ohikulkijoille välillä ja lenkillä saattaa haukkua vastaantulevalle koiralle, riippuen koirasta. Nuorempana oli vähän sellainen remmiräyhääjä, mutta sain opetettua tavan pois. Luulen, että räyhääminen johtui epävarmuudesta.
Alistuu minulle ja on tottelevainen sekä miellyttämishaluinen. Lapsista ei oikein innostu, ehkä kokee että ne ovat arvaamattomia (saattaa komentaa jos lapsi esim. tulee kohti vanhuksen maatessa). Sillä on myös ruoka-aineallergia joka aiheuttaa kutinaa, joten sekin voi vaikuttaa käytökseen (on "herkkähipiäinen"). Syö allergialääkkeitä. Nyt on takajaloissa todettu hermostonrappeumaa, joten takajalat saattavat välillä pettää alta ja askel painaa.
Siinäpä vanhus pähkinänkuoressa.
- veeeeeeera
Meillä on ollut samat ongelmat "arvojärjesystä" miettiessä, kun sulla. Kerronpa miten meillä arki sujuu.
Eli mulla on kaksi urosta, toinen nyt kaks vee ja toinen kahdeksan vee. Vanhempi on rauhallinen jääräpää ja nuorempi todella vilkas ja dominoiva. Koirat on muutaman kerran ottaneet ihan kunnolla yhteen, yleensä lelun takia. Kerran niin pahasti, että molemmat vuosi verta. Leluja meillä ei lattioilla tämän takia ikinä loju. Tappelut on syntyneet tilanteissa, joissa vanhemmalla koiralla on ollut lelu jonka nuorempi on päättänyt itselleen saada, tuloksena se, että "vanhukselta" menee hermo. Annan koirille välillä joitain leluja, joilla koirat leikkii valvonnan alla. Heti jos nään jomman kumman elekielessä muuta kun leikkiä, lelut lähtee kaappiin.
Ruokailun aloittaa aina vanhempi koirista. Koirat syö ruuan selin toisiinsa. Ruokakipoista ei ole ikinä syntynyt rähinää, mutta esim. kerran minun syödessä sipsejä sohvalla, nuorempi kävi vanhuksen päälle. Kyttääminen on meillä kiellettyä.
Ovista menen ensin minä, sitten vanhus ja viimeiseksi nuorin.
Rähinät alko pennun ollessa puoli vuotias ja kesti sinne reiluun yhteen vuoteen. Viimesimmästä rähinästä on aikaa reilusti yli puoli vuotta.. Toivossa on hyvä elää, mutta valppaana pysyn estääkseni "verilöylyt". Koirat on hyviä kavereita keskenään ja leikkivät paljon yhdessä, että sen puoleen arki sujuu meillä mainiosti. :) Tsemppiä sulle. Arki useamman kuin yhden koiran taloudessa osaa olla välillä haastavaa.- laumanpomo
Kiitos viestistä. Toivottavsti meilläkin syntyisi sopu ja koirista tulisi jonkinlaisia kaveruksia. Tuskin kumminkaan ihan bestiksiä.
Itsekin otan aina sen lelun pois mistä tulee riitaa. Pennulle on pakko olla kuitenkin leluja purtavaksi koko ajan tai pureksii kalusteita.
- omistajan vaikutus
ap: onko tappelua siis nimeomaan tilanteissa, joissa sinä olet läsnä? vai silloin kun et ole läsnä?
vanhukselle, jolla varmasti kipujakin jo, pitäisi taata "koskemattomuus" ja rauha.
minä en usko, että 5 kk ikäinen pentu vielä ymmärtäisi minkään dominoinnin päälle. se voi olla vain epävarmuutta tai leikkiä, vanhukselta pettää mm terveytensä vuoksi hermo ja omistaja tulkitsee väärin ja tämä kaikki vaikuttaa koiriin.- laumanpomo
Ainoa tappelu mitä oli syntyi, kun lattialla oli aktivointilelu. Ilmeisesti vanha koira yritti kauempaa murisemalla omia sen itselleen, vaikka se oli annettu pennulle. Pentu alkoi haukkua vanhukselle rähisten karvat pystyssä ja samalla liikkui sitä kohti. Haukku oli sellaista "terävää", käskevää, mutta todennäköisesti siihen liittyi myös epävarmuutta. Pentu siis tavallaan aloitti, koska vanhus pysyi paikallaan ja kävi pentuun hampaiksi vasta pennun tultua iholle. Itse olin vähän kauempana, mutta ehdin heti väliin ja vanhus lopetti heti käskystä. Pentu taas piti vetää pois rähisten. Pentu vähän ontui sen jälkeen mutta en löytänyt mitään vammoja ja hetken päästä oli ihan normaali. Tappelun jälkeen koirat olivat toistensa seurassa ihan ok.
En itse usko ettei pentu voisi olla dominoiva. Eri asia on se, että pystyykö se dominoimaan aikuista koiraa. Yrittäähän aina voi. Pentu on 8 viikkoisesta asti haukkunut vanhukselle, kun se murisee. Ei aina kylläkään. Ja aina on kielletty. Ehkä pentu on huomannut pystyvänsä komentelemaan vanhusta välillä ja siksi käyttäytyy noin. Vanhus nimittäin poistuu paikalta usein kun pentu alkaa haukkua. Se on oppinut ettei saa alkaa rähistä ja välttelee mieluummin pentua.
Pentu antaa vanhuksen nukkua rauhassa, ja vanhus kyllä saa pidettyä pennun kauempana tarvittaessa murisemalla. Lelut ja ruoka aiheuttavat ristiriitoja, ja pentu riekkuu vanhuksessa kiinni lenkillä välillä jne. Se on enemmän leikkiä, vaikka siinäkin näkyy jonkinlainen komentelu (paimennus). Vanhus yrittää olla niin kuin pentua ei olisikaan.
Lisäksi pentu ei anna vanhuksen tulla "omalle alueelleen" aina. Tämä alue on siis meidän olohuone, jossa pentu on meidän seurassamme. Vanhus vetäytyy eteiseen tai keittiöön nukkumaan. Olemme välillä kutsuneet vanhuksen seuraamme, mutta jos pentu alkaa haukkua sille niin se poistuu paikalta omaan rauhaan. Makuuhuoneeseen kummallakaan ei ole asiaa.
Autossa kummatkin ovat sopuisasti vierekkäin. Ja voimme jättää koirat huoletta kahdestaan kotiin. Kummatkin nukkuvat ilmeisesti poissaolomme ajan.
Kysyit, että alkavatko rähinät kun olen paikalla. Yleisesti ottaen ainakin vanhus käyttäytyy paremmin jos olen vieressä, koska tietää että en hyväksy huonoa käytöstä. Pentu taas rähisee herkemmin, jos saa "taustatukea" eli jalkojen juuressa jne. Mutta varmaankin rähinää on enemmän, kun olemme kotona ja samassa tilassa. Ruuasta koirat tosin varmaan rähisisivät vaikkemme olisi paikalla, jos sitä niillä silloin olisi.
Ai niin, pentu komentaa vanhempiemme ja siskoni koiria (uroksia), esim, kun ne ovat vesikupilla. Jos itse haluaa juoda niin alkaa haukkua/komentaa toista koiraa pois kupilta. Ja jos toinen koira yrittää juoda samaan aikaan niin yrittää näykätä kuonosta sekä irvistää. Ja kyseessä ei ole edes sen oma kuppi. Ja yrittää omia kaikkien lelut.
Olen huomannut että kun pentu oli n. 4 kk niin vanhemmat koirat alkoivat ärähdellä sille paljon herkemmin ja komentaa enemmän. Ajattelin, että pennulla on varmaan uhmaikä. Kouluttaja epäili, että sillä alkaisivat kohta juoksut koska urokset haistelevat niin tarkkaan ja olivat kiinnostuneita.
Lisään vielä, että meille pentu ei ole ärissyt leluista tai ruuasta kertaakaan. - mies
laumanpomo kirjoitti:
Ainoa tappelu mitä oli syntyi, kun lattialla oli aktivointilelu. Ilmeisesti vanha koira yritti kauempaa murisemalla omia sen itselleen, vaikka se oli annettu pennulle. Pentu alkoi haukkua vanhukselle rähisten karvat pystyssä ja samalla liikkui sitä kohti. Haukku oli sellaista "terävää", käskevää, mutta todennäköisesti siihen liittyi myös epävarmuutta. Pentu siis tavallaan aloitti, koska vanhus pysyi paikallaan ja kävi pentuun hampaiksi vasta pennun tultua iholle. Itse olin vähän kauempana, mutta ehdin heti väliin ja vanhus lopetti heti käskystä. Pentu taas piti vetää pois rähisten. Pentu vähän ontui sen jälkeen mutta en löytänyt mitään vammoja ja hetken päästä oli ihan normaali. Tappelun jälkeen koirat olivat toistensa seurassa ihan ok.
En itse usko ettei pentu voisi olla dominoiva. Eri asia on se, että pystyykö se dominoimaan aikuista koiraa. Yrittäähän aina voi. Pentu on 8 viikkoisesta asti haukkunut vanhukselle, kun se murisee. Ei aina kylläkään. Ja aina on kielletty. Ehkä pentu on huomannut pystyvänsä komentelemaan vanhusta välillä ja siksi käyttäytyy noin. Vanhus nimittäin poistuu paikalta usein kun pentu alkaa haukkua. Se on oppinut ettei saa alkaa rähistä ja välttelee mieluummin pentua.
Pentu antaa vanhuksen nukkua rauhassa, ja vanhus kyllä saa pidettyä pennun kauempana tarvittaessa murisemalla. Lelut ja ruoka aiheuttavat ristiriitoja, ja pentu riekkuu vanhuksessa kiinni lenkillä välillä jne. Se on enemmän leikkiä, vaikka siinäkin näkyy jonkinlainen komentelu (paimennus). Vanhus yrittää olla niin kuin pentua ei olisikaan.
Lisäksi pentu ei anna vanhuksen tulla "omalle alueelleen" aina. Tämä alue on siis meidän olohuone, jossa pentu on meidän seurassamme. Vanhus vetäytyy eteiseen tai keittiöön nukkumaan. Olemme välillä kutsuneet vanhuksen seuraamme, mutta jos pentu alkaa haukkua sille niin se poistuu paikalta omaan rauhaan. Makuuhuoneeseen kummallakaan ei ole asiaa.
Autossa kummatkin ovat sopuisasti vierekkäin. Ja voimme jättää koirat huoletta kahdestaan kotiin. Kummatkin nukkuvat ilmeisesti poissaolomme ajan.
Kysyit, että alkavatko rähinät kun olen paikalla. Yleisesti ottaen ainakin vanhus käyttäytyy paremmin jos olen vieressä, koska tietää että en hyväksy huonoa käytöstä. Pentu taas rähisee herkemmin, jos saa "taustatukea" eli jalkojen juuressa jne. Mutta varmaankin rähinää on enemmän, kun olemme kotona ja samassa tilassa. Ruuasta koirat tosin varmaan rähisisivät vaikkemme olisi paikalla, jos sitä niillä silloin olisi.
Ai niin, pentu komentaa vanhempiemme ja siskoni koiria (uroksia), esim, kun ne ovat vesikupilla. Jos itse haluaa juoda niin alkaa haukkua/komentaa toista koiraa pois kupilta. Ja jos toinen koira yrittää juoda samaan aikaan niin yrittää näykätä kuonosta sekä irvistää. Ja kyseessä ei ole edes sen oma kuppi. Ja yrittää omia kaikkien lelut.
Olen huomannut että kun pentu oli n. 4 kk niin vanhemmat koirat alkoivat ärähdellä sille paljon herkemmin ja komentaa enemmän. Ajattelin, että pennulla on varmaan uhmaikä. Kouluttaja epäili, että sillä alkaisivat kohta juoksut koska urokset haistelevat niin tarkkaan ja olivat kiinnostuneita.
Lisään vielä, että meille pentu ei ole ärissyt leluista tai ruuasta kertaakaan.Vanha keissi on kyseessä mutta tuli mieleen pari juttua. Miksi olette puuttuneet pennun ja vanhuksen välienselvittelyyn? Tämä tuskin on enään ajankohtainen ongelma mutta vastaanpa silti. Pentu ei ole kuin 5kk, eli siis pentu joka kyllä alistuu vanhukselle jos vanhus vain niin haluaa. Minulla on tällä hetkellä 5.5 kuukautinen labbiksen narttupentu, päällepäsmäri muita koiria kohtaan, melkein heti kotiintullessa lähti "isojen poikien" leikkiin, ystäväni 2 saksanseisojan kanssa, välillä jopa komentamaan. Toinen ystäväni on tälläkin hetkellä oman reilun vuoden ikäisen narttulabbiksen kanssa käymässä, ja tuossahan nuo nätisti yhdessä ovat. Oma pentuni on pariin otteeseen nylkyttänyt ja pyrkinyt dominoimaan, vanhempi ensin luonnollisesti vältteli eli ei välittänyt, sitten intensiivisyys kasvoi kun hermoja koeteltiin ja pariin otteeseen lähes raahasi pentua maata pitkin niskanahoistaan ja runttasi kenttään, päästi tietenkin irti heti kun pentu vikisi ja kunnolla alistui, eipä enään myös pentukaan vanhempaa härkkinyt. Koirat siis ratkasivat tämän itse, eikä kumpikaan pelkää toista vaan nukutaan nätisti päät toisten sylissä :) Tämän saman huomaa myös mikäli pentuni saa liian isoja hepulikohtauksia, vilkas pentu ollut pienestä pitäen ja kovaa on tehnyt että olen saanut sisätiloista rauhan pesän, sisällä kun ei juosta turhia. Sama ollut myös kaverini vanhemman nartun kohdalla ja näin 1wee "vanhus" korjaa pienemmän käytöstä sisälläkin jos pentu liikaa innostuu. Kerrankin koira joka osaa ja "uskaltaa" laittaa pentuni kuriin, tätä ollaankin odotettu!
Tämä siis oma kokemukseni palstalaisille, koskaan en ole koirien väliseen arvojärjestykseen puuttunut enkä puutu, itsehän ne parhaiten oman paikkansa löytää. Samat rajat tietenkin kaikille koirille, ketään ei huvikseen komenneta eikä päin vastoin myöskään kiusata! Minä kiitän :)
- vinkki
Entäpä jos komentelun sijaan, mikä kaikesta päätellen hämmentää koiriasi, yrittäisit positiivisella tavalla. Et siis komenna negat sävyyn, vaan kun koira tekee epätoivottua, niin houkuttelet sen johonkin sallittuun. Esim. opetat sille, paikka, etsi, tänne, hae, näytä peukalo tms, jolloin pääset palkkaamaan koiraa. Sekava selitys, mutta ehkä idea aukesi.
Minä aikoinaan komentelulla vain hämmensin koiraani. Kun aloinkin antaa sille komentelun sijaan tehtäviä, joista pääsin vielä kehumaan, ongelma hävisi hetkessä.- laumanpomo
Tottelevaisuuskoulutuksessa käytän nimenomaan kehuja ja palkkaamista, mutta jos koira rähisee toiselle, on pakko komentaa/kieltää ja mennä väliin että se ymmärtää ettei se ole sallittua. Komentamisella en tarkoita huutamista tms. vaan selkeää ja jämäkkää kieltoa. Ainoastaan vanhus tuntuu välillä hämmentyvän komennosta, koska on tottunut olemaan ainoa koira, eikä välttämättä heti tajua ettei komentaminen aina koske sitä. Kehun kyllä koiria kun ne käyttäytyvät hyvin.
Tuota mainitsemaasi "harhautusta" käytän lähinnä silloin kun koira on epävarma/ hieman peloissaan tai innostuu leikkimään liian rajusti. Tietyssä mielentilassa koira ei ole edes kovinkaan vastaanottavainen millekään käskyille, joten turha olisi mennä huutelemaan "istu" kesken rähinän. Lisäksi on aika mahdotonta tehdä se kahdelle koiralle yhtä aikaa. Varmasti toimivampi, kun on vain yksi koira.
Varmaan vähän riippuu koirasta millainen tapa toimii. Herkemmälle koiralle sinun tapasi varmasti on hyvinkin toimiva. Meidän koirat osaavat olla varsin kovapäisiä ja mitä olen kuullut saksanpaimenkoirien koulutuksesta, niin ei pelkästään pehmeät keinot tehoa.
Nyt meillä on tilanne hieman parantunut, kun aloimme vanhaa koiraa ruokkia ensin. Rähinöitä edelleen on, mutta ei enää niin voimakkaana. Toivottavasti tilanne rauhoittuu.
Olisi mukava kuulla vinkkejä koirien välien parantamiseksi. Olen kokeillut silittää ja rapsuttaa koiria yhtä aikaa, sekä palkata niitä kun ovat nätisti vierekkäin. Haluaisin niiden kokevan toisensa positiivisemmin. Selkeä arvojärjestys varmasti auttaa siinä myös. - Minä vain :)
laumanpomo kirjoitti:
Tottelevaisuuskoulutuksessa käytän nimenomaan kehuja ja palkkaamista, mutta jos koira rähisee toiselle, on pakko komentaa/kieltää ja mennä väliin että se ymmärtää ettei se ole sallittua. Komentamisella en tarkoita huutamista tms. vaan selkeää ja jämäkkää kieltoa. Ainoastaan vanhus tuntuu välillä hämmentyvän komennosta, koska on tottunut olemaan ainoa koira, eikä välttämättä heti tajua ettei komentaminen aina koske sitä. Kehun kyllä koiria kun ne käyttäytyvät hyvin.
Tuota mainitsemaasi "harhautusta" käytän lähinnä silloin kun koira on epävarma/ hieman peloissaan tai innostuu leikkimään liian rajusti. Tietyssä mielentilassa koira ei ole edes kovinkaan vastaanottavainen millekään käskyille, joten turha olisi mennä huutelemaan "istu" kesken rähinän. Lisäksi on aika mahdotonta tehdä se kahdelle koiralle yhtä aikaa. Varmasti toimivampi, kun on vain yksi koira.
Varmaan vähän riippuu koirasta millainen tapa toimii. Herkemmälle koiralle sinun tapasi varmasti on hyvinkin toimiva. Meidän koirat osaavat olla varsin kovapäisiä ja mitä olen kuullut saksanpaimenkoirien koulutuksesta, niin ei pelkästään pehmeät keinot tehoa.
Nyt meillä on tilanne hieman parantunut, kun aloimme vanhaa koiraa ruokkia ensin. Rähinöitä edelleen on, mutta ei enää niin voimakkaana. Toivottavasti tilanne rauhoittuu.
Olisi mukava kuulla vinkkejä koirien välien parantamiseksi. Olen kokeillut silittää ja rapsuttaa koiria yhtä aikaa, sekä palkata niitä kun ovat nätisti vierekkäin. Haluaisin niiden kokevan toisensa positiivisemmin. Selkeä arvojärjestys varmasti auttaa siinä myös.En suosittele samaan aikaan rapsuttamista, koska sellainen on hämmentävä nuorukaiselle jolla ei selvästikään arvojärjestys ole selvä juttu.
Arvojärjestystä voit selkeyttää sillä että koirat eivät tee mitään samaan aikaan vaan aina toinen ensin. Esim ruokailu, ovesta kulkeminen, autoon pääsy, autosta poispääsy jne. Ylempiarvoinen aina ensin!
Näin voit johtajana päättää beta-jäsenestä :)
On vielä pakko lisätä että kun lukee juttujasi pennun tekemisistä, tulee sellainen kuva että se on hemmoteltu. Ei siis muuten, mutta se selkeästi ei tiedä mikä on sallittua ja hyväksyttyä käytöstä toisten koirien keskuudessa ja mikä ei.
Nyt kovempi jööti pikkuisen komenteluun ennen kuin siitä tulee tarpeeksi vanha ja aikuinen koira ojentaa sitä. - laumanpomo
Minä vain :) kirjoitti:
En suosittele samaan aikaan rapsuttamista, koska sellainen on hämmentävä nuorukaiselle jolla ei selvästikään arvojärjestys ole selvä juttu.
Arvojärjestystä voit selkeyttää sillä että koirat eivät tee mitään samaan aikaan vaan aina toinen ensin. Esim ruokailu, ovesta kulkeminen, autoon pääsy, autosta poispääsy jne. Ylempiarvoinen aina ensin!
Näin voit johtajana päättää beta-jäsenestä :)
On vielä pakko lisätä että kun lukee juttujasi pennun tekemisistä, tulee sellainen kuva että se on hemmoteltu. Ei siis muuten, mutta se selkeästi ei tiedä mikä on sallittua ja hyväksyttyä käytöstä toisten koirien keskuudessa ja mikä ei.
Nyt kovempi jööti pikkuisen komenteluun ennen kuin siitä tulee tarpeeksi vanha ja aikuinen koira ojentaa sitä.Pentu on varmasti jossain määrin hemmoteltu, koska saa huomiota koulutuksen ja leikin merkeissä. Vanhus jää pakosti vähän syrjään, osittain omasta halustaankin. Lisäksi pentu hakeutuu enemmän meidän seuraamme ja vanhus taas haluaa nukkua jossain nurkassa.
Ehkä meillä suurin ongelma on juuri se, ettei oikein tiedetä missä määrin koirien väleihin pitää puuttua. Rähinät on kielletty, mutta annamme vanhuksen murista pennulle esim. silloin kun pentu sitä kiusaa jne. Pentu alistuu vieraille koirille, mutta tuttujen koirien kanssa saattaa sitten tulla näitä rähinöitä yms. Pentu osaa leikkiä tosi nätisti pienten koirien kanssa eikä ongelmia ole muussa kuin siinä (vieraiden koirien kanssa), että pentu pelkää aina aluksi uusia tuttavuuksia ja saattaa esim. haukkua. Osittain menee varmasti iän piikkiin.
Mistä sitten tietää pitäisikö arvojärjestystä muuttaa? Vai pitääkö aina automaattisesti suosia vanhempaa koiraa? Ilmeisesti kumminkaan ei ole itsestäänselvyys, että vanha koira olisi aina ylempänä. Ja missä määrin voi antaa koirien itse valita arvojärjestyksen? Vaatiiko se aina tappeluita vai antaako vanhus vain yksi päivä pennulle vallan?
Meillä ei ole ennen ollut kahta koiraa yhtä aikaa, joten ei ole paljoakaan kokemusta asiasta. - nartut pomoja??
laumanpomo kirjoitti:
Pentu on varmasti jossain määrin hemmoteltu, koska saa huomiota koulutuksen ja leikin merkeissä. Vanhus jää pakosti vähän syrjään, osittain omasta halustaankin. Lisäksi pentu hakeutuu enemmän meidän seuraamme ja vanhus taas haluaa nukkua jossain nurkassa.
Ehkä meillä suurin ongelma on juuri se, ettei oikein tiedetä missä määrin koirien väleihin pitää puuttua. Rähinät on kielletty, mutta annamme vanhuksen murista pennulle esim. silloin kun pentu sitä kiusaa jne. Pentu alistuu vieraille koirille, mutta tuttujen koirien kanssa saattaa sitten tulla näitä rähinöitä yms. Pentu osaa leikkiä tosi nätisti pienten koirien kanssa eikä ongelmia ole muussa kuin siinä (vieraiden koirien kanssa), että pentu pelkää aina aluksi uusia tuttavuuksia ja saattaa esim. haukkua. Osittain menee varmasti iän piikkiin.
Mistä sitten tietää pitäisikö arvojärjestystä muuttaa? Vai pitääkö aina automaattisesti suosia vanhempaa koiraa? Ilmeisesti kumminkaan ei ole itsestäänselvyys, että vanha koira olisi aina ylempänä. Ja missä määrin voi antaa koirien itse valita arvojärjestyksen? Vaatiiko se aina tappeluita vai antaako vanhus vain yksi päivä pennulle vallan?
Meillä ei ole ennen ollut kahta koiraa yhtä aikaa, joten ei ole paljoakaan kokemusta asiasta.Samaa minäkin olen miettinyt.. Minulla on uros koira jonka seuraksi olen vihdoin päättänyt ottaa toisen koiran tosin nartun, joten onko fiksumpaa päästää tämä tulokas arvoasteikossa uroksen yläpuolelle, vai pitääkö koettaa vain toppuutella sitten sitä narttua, ettei tätä urosta ala dominoimaan (kun eikös se narttu yleensä se pomo ole??)
- Minä vain :)
laumanpomo kirjoitti:
Pentu on varmasti jossain määrin hemmoteltu, koska saa huomiota koulutuksen ja leikin merkeissä. Vanhus jää pakosti vähän syrjään, osittain omasta halustaankin. Lisäksi pentu hakeutuu enemmän meidän seuraamme ja vanhus taas haluaa nukkua jossain nurkassa.
Ehkä meillä suurin ongelma on juuri se, ettei oikein tiedetä missä määrin koirien väleihin pitää puuttua. Rähinät on kielletty, mutta annamme vanhuksen murista pennulle esim. silloin kun pentu sitä kiusaa jne. Pentu alistuu vieraille koirille, mutta tuttujen koirien kanssa saattaa sitten tulla näitä rähinöitä yms. Pentu osaa leikkiä tosi nätisti pienten koirien kanssa eikä ongelmia ole muussa kuin siinä (vieraiden koirien kanssa), että pentu pelkää aina aluksi uusia tuttavuuksia ja saattaa esim. haukkua. Osittain menee varmasti iän piikkiin.
Mistä sitten tietää pitäisikö arvojärjestystä muuttaa? Vai pitääkö aina automaattisesti suosia vanhempaa koiraa? Ilmeisesti kumminkaan ei ole itsestäänselvyys, että vanha koira olisi aina ylempänä. Ja missä määrin voi antaa koirien itse valita arvojärjestyksen? Vaatiiko se aina tappeluita vai antaako vanhus vain yksi päivä pennulle vallan?
Meillä ei ole ennen ollut kahta koiraa yhtä aikaa, joten ei ole paljoakaan kokemusta asiasta.Arvojärjestysasioissa ollaan monta mieltä, mutta selkeimmät kuppikunnat ovat että annetaan kokonaan koirien itse setviä asiat, tai sitten laumanjohtaja päättää kaikkien puolesta. Itse kuulun jälkimmäiseen :)
Helpointa elämän kannalta on pistää vaativin tapaus pohjalle. Meilläkin koiralle on tehty alusta selväksi että kaikki kolme kissaa ovat ylempiarvoisia, huom kissa ei itse vaadi asemaa joten oli kinkkisempi homma ;)
Aloittajan tapauksessa pistäisin vanhuksen ylempiarvoiseksi. Mutta sehän ei tarkoita sitä että sekään saa pentua pompottaa. Otat johtajana-aseman kunnolla käsiisi ja näytät molemmille koirille mitä käytöstä suvaitset ja mitä et! :)
- koirien omistaja
Mulla 11,5 vuotias kultsu (leikattu) uros ja pian 10kk ikäinen sekarotuinen uros. Sama juttu meillä, pentu höykkyyttää papparaista välillä tosi rajusti ja siihen on pitänyt puuttua. Puree kasvoihin, hyppii päälle.. Kerran lenkkipolulla juoksi sata lasissa suoraan vanhuksen kylkeen pahki niin että kuului tosi ilkeä tymäys ja kultsu kaatui kyljelleen maahan... Pentu on yli 10cm ja 10kg suurempi kuin vanhuksemme.... Tämmöisiin koviin otteisiin puutun aina, koska vanhus ei tunnu jaksavan komentaa nuorukaista. Mutta esim. vanhan koiran ruokakupille ei ole juniorilla mitään asiaa, samoin jos kultsulla on luu tai jokin muu erityisen hyvä herkku. Hampaat näytetään pennulle heti ja poitsu tietää tässä vaiheessa perääntyä. On nimittäin pienenpänä saanut nenilleen muutaman kerran kun ei ole paapan varoitusta uskonut. Aika näyttää miten käy kun pentu vielä aikuistuu tuosta. Kultsumme on alistuvaa sorttia joten valtataistelussa uson että antaa periksi... Pentu on nyt alkanut nylkyttää vanhustamme, leikkuu on kuitenkin silläkin pian edessä.
- väsynyt-koiranomistaja
Anteeksi, tämä on jo vanha keskustelu, mutta pakko kertoa omasta ongelmasta. Kun meillä on 11v ulkokoira (suurikokoinen serobi narttu) ja 7kk vanha sisäkoira (pieni bostoninterrieri jolla ilmarinta). No nyt talvipakkasilla vanhempi pääsee tietysti sisälle lämmittelemään ja tietää paikkansa sisällä, mutta nuori olisi turhankin innokkaasti tekemässä tuttavuutta eikä osaa rauhoittua vanhemman ollessa läsnä. Nuorempaa pidetään hihnalla kiinni seinässä jonka vieressä on sen oma koppa ja vesikuppi ja vanhempi lepää yleensä tutulla paikallaa toisella puolella huonetta, jossa sillä on myös vesikuppi. Yleensä kun nuorempi päästetään hihnan kanssa lähelle vannhempaa, nuorempi nuolee vanhemman korvia, ssuupieliä ja silmäkulmia ja vanhempi väistelee tarpeen mukaan. Tänään äsken kun olisimme asettuneet nukkumaan, päätti nuorempi alkaa räksyttää tahtovansa katsomaan vanhempaa, joka nukkui huoneen toisella puolella eikä välittänyt räksyttäjästä. No minäpä jälleen hihnalla vei sen vanhempaa katsomaan ja se taas nuoli vanhemman kasvoja. Sitten se menikin etutassuilla nousemaan vanhemman päälle ja tästäkös vanhus ärähti!! Vanhempi nousi välittömästi ylös ja päästi oikein kuuluvan haukahduksen (samanlaisen jolla se ulkona pitää eläimet poissa meidän pihalta) ja nuorempi lensi sivuun korvat luimussa eikä näyttänyt ymmärtävän mitä teki väärin. Yleensä kun sanotaan että vanhemman pitäisi antaa ojentaa nuorempaa ja että ei se siitä rikki mene, niin meillä se ei oikein toimi kun nuorempi nimenomaan menee rikki siitä että vanhempi tyrkkäsi sen 2m päähän ja haukkui. Nuorempi kun nimen omaan on ilmarinta ja monta kertaa pienempi kuin vanha. Vanhempi kun on meidän pihalta nuoria susiakin häätänyt niin jos se päättää purra tuota yliinnokasta nuorempaa niin siinä lähtee henki. Nuorempi useamman tunnin ontui kolausta ja korvat luimussa haki turvaa ihmisistä.
Luonteeltaan nuorempi on pirteä seurakoira joka on kaikkien kaveri, nauttii läheisyydestä ja on jo kasvattajalla totutettu isoihin koiriin, mutta tuppaa silti olemaan hyvin leikkisä. Se rakastaa lähellä oloa, ihmisten ja koirien. En usko että se tänäänkään olisi pääle noustessaan tahtonut muuta kuin saada vanhempaa leikkimään. Se tulee aina luokse kun käyn esim. sohvalle tai lattialle istumaan ja tykkää änkeä syliin. Se istuu ja nukkuu hyvin omituisissa asennoissa koiraksi ja saa meidät usein nauramaan. Ongelmana sillä on asenne "kaikki mikä on lattialla on minun". Se usein yrittää varastaa vaatteita "leikkiäkseen hippaa" ja tykkää järsiä huonekaluja. Järsiminen tosin loppui kun huonekalut alkoivat maistua tabaskolta ;) Se myös rakastaa valmiiksi lämmitettyjä paikkoja. Jos sohvalla vähänkin nouset paikaltasi, se ryntää taakse ja änkee lämpimään koloon. Se tosin myös suostuu hyvin siirrettäväksi ja kanneltavaksi, eli tämä ei ole ongelma.
Vanhempi on jo väsynyt vanhus jonka silmät ovat alkaneet sumeta. Se on todella lempeä ja huolehtiva ja sillä on vahva suojeluvietti. Esim. jos se näkisi jonkun lyövän minua, se kävisi takuu varmasti lyöjän kurkkuun hampailla kiinni. Vanhempi on koko ikänsä ollut ulkokoira, eikä ole paljon ollut tekemisissä vanhemmalla iällään muiden koirien kanssa. Kun se oli nuori, meillä oli vanha narttu jonka kanssa se oli ulkona ja joka opetti sille miten sen tulee vahtia meidän pihaa. Nuoremmista koirista sillä ei ole kokemusta. Meillä oli ennen myös Viivi niminen narttu joka on saman ikäinen kuin vanhuksemme. Viivi jouduttiin antamaan pois, koska ne eivvät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Viimeksi kun se näki Viivin, viivi pienempi kokoisena sai syvän haavan jalkaansa ja Viivin omistaja sai koiria erotellessa vahingossa hampaista käteensä. Vanhus tulee kuitenkin toimeen kaikkien ihmisten kanssa iästä riippumatta. Se on hyvin tottunut lapsiin, mutta nauttii vanhemman väen hyväilyistä. Se ei enää nykyään jaksa leikkiä oikeastaan ollenkaan.
Mutta siis ongelmani on, kun vanhempi ei hyväksy nuoremman yrityksiä lähestyä tätä ja osoittaa harmittomuuttaan... Yhdessä ne eivät saa leikkiä, mutta muuten ne pitäisi saada tulemaan toimeen. Jos vanhalla koiralla ei ole pahemmin kokemusta nuorista ja omasta takaa on yksi epäonnistunut yritys toisen nartun/koiran kanssa, niin miksi ihmeessä siihen on otettu toinen koira vielä? Ja vielä niinkin vilkas ja "voimakkaasti" leikkivä rotu kuin bostoninterrieri... Ja vanhalla koiralla vielä aistitkin heikentyneet.
Nyt on pakko sanoa, että olisi ehkä kannattanut hieman harkita...
Ensinnäkin, mielestäni noin vanhan koiran paikka ei ole ulkona. Paitsi lämpimimmillä keleillä, jos se itse haluaa. Sille on myös suotava rauha, jos se sitä kaipaa.
Toisekseen, ei mitään järkeä tuossa, että pentu pidetään jossain kiinni, jossa se näkee toisen, ja sitten kun se alkaa käyttäytymään huonosti, niin palkaksi pääsee toisen luo.
Bostoninterrieri on muutenkin vahva luonne, joten ei sitä ehdointahdoin kannata päästää ottamaan kalifin paikkaa.
Ja kyllä, pieni koira varsinkin kehittymätön voi mennä rikki. Eli todellakin sen ison koiran PITÄÄ osata kohdella pientä riittävän varovasti, vaikkakin se sitä komentaa.
Tuo, että bostoni laittaa jalkaa toisen päälle, on aivan rotutyypillistä. Bostonin tapa leikkiä on hyvin fyysistä ja rajua. Se siis pitäisi tietää, kun bostonin ottaa. Ja se nimenomaan on tärkeää, jos taloudessa on muita koiria.
Teillä on siis erittäin hankala yhtälö. Nuori koira, joka on rodusta vielä, joka on hyvin "fyysinen" ja seurallinen. Ja sitten vanha, ehkä jo raihnainenkin, joka ei kestä sitä. Itse asiassa vaarallinen yhtälökin, ottaen kokoerot huomioon.
Vaihtoehdot on vähissä. Joko opettaa pieni olemaan menemättä kokonaan toisen luo. Joka vaatii hyvää auktoriteettiä ja taitoa. Pienellä pitäisi sitten vastaavasti olla joku jonka kanssa leikkiä/jotain hyväpäisiä tuttuja, koska muuten noin tehdessä vaara, että pieni ei osaa olla muitten kanssa, jos sillä on vaan huono kokemus/malli.
Tai sitten pitää ne vaan erikseen.- väsynyt-koiranomistaja
Siis tämä vanhempi koirahan ei pitkään viihdy sisällä, vaan rakastaa ulkona oloa. Siksi se saa siellä aina halutessaan olla ja pääsee sisälle aina kun on pakkasta alle -5*c, koska jos enemmän on, niin se on vähän väliä haluamassa takaisin ulos.
Pienen bostonin terrierin otimme, koska koirat (kuten minäkin toistaiseksi) asuvat vanhempieni luona, ja vanhempanikin ovat jo sen verran vanhoja etteivät jaksa suurta koiraa enää vanhuksemme jälkeen pitää. Lisäksi suurta koiraa on vaikea kuljettaa tavallisella autolla jossa ei ole koira-häkkiä, joten sille pitäisi aina olla kotona vahti kun haluaa matkustaa jonnekkin, toisin kun pienellä koiralla jonka voi ottaa helposti mukaan minne vain. Lisäksi tämä pieni koira pysyy vanhempieni kanssa sisällä seurana, kun tuo vanhempi ei sisällä viihdy. Ja tuo bostoninterrieri kaipasi kasvattajalla ollessaan kotia, kun sitä ei oikein ilmarintana huolittu näytöskoiraksi tai rikkaisiin koteihin. Ne terveet sisarukset varattiin kaikki kahdessa päivässä syntymästä. Ja olihan se kuitenkin sirutettu, rokotettu, madotettu ja pirteän terve muuten. Ilmarinta vain täytyy ottaa huomioon sen kanssa lenkkeillessä, ettei tule lenkeistä liian pitkiä tai vauhdikkaita. Ja se kun nyt vaan on niin suloinen, ihmisrakas, fiksu ja luonteikas, että vanhoille vanhemmilleni se on ihana seuralainen eläkkeellä. Tuo koira-vanhus kun ei tosiaan tahdo pitää seuraa muualla kuin ulkona, ja sen vuodet alkavat uhkaavasti vähetä.
Kiinni nuorempaa pidämme silloin kun vanhempi on sisällä, jottei vanhempi koira ärsyynny sen leikeistä. Se kun olisi kokoajan hyppimässä päin vanhemman päätä jos ei ole kiinni. Ja vanhemppi kun ei tosiaan pidä sen leikeistä yhtään. Vanhempi koira pysyy nätisti omalla paikallaan nuoremman ollessa kiinni, eikä huomioi sitä. Ja nuorempi tietysti pyrkii vanhemman luo, mutta unohtaa sen saadessaan huomiota muilta. Mutta on se silti ongelmallisen ikävää, kun nuorempi ei vanhemman paikalla ollessa voi tehdä oikeastaan mitään muuta, kuin nukkua ja järsiä leluja...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri161419- 281285
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka631182Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111072Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651026Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.271015Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?91003Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30989Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6981Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1980