Rikotaanko teidän mielestänne seuraavassa esimerkissä jotain markkinalainsäädäntöä?
Paikkakunnalla on firmat A ja B, jotka myyvät samaa tuotetta ja ostavat sen samalta maahantuojalta tai tukusta. Firma A myy ja ostaa sitä enemmän kuin firma B, hän on siis tukulleen tuottavampi asiakas.
Eräänä kauniina päivänä firma A:n omistaja keksii juonen, hän soittaa tukkuun ja sanoo että jos tukku jatkaa myymistä firma B:lle, hän uhkaa lopettaa omat tilauksensa.
Tukku toteaa firman A olevan enemmän ostava asiakas, joten he suostuvat tähän ja kieltäytyvät jonkin syyn varjolla myymästä enempää asiakkaalle B. Firma A saa näin paikkakunnallaan yksinoikeuden tuotteeseen.
Rikkoiko joku tässä jotain lakia? Olisi kiva tietää mitä lakia/pykälää tarkkaanottaen? Ja onko tiedossa mahdollisesti ennakkotapauksia. Kiitos paljon vastauksista, kuten arvata saattaa, tilanne ei ole ihan täysin kuviteltu.
Paikkakunnalla on firmat A ja B, jotka myyvät samaa tuotetta ja ostavat sen samalta maahantuojalta tai tukusta. Firma A myy ja ostaa sitä enemmän kuin firma B, hän on siis tukulleen tuottavampi asiakas.
Eräänä kauniina päivänä firma A:n omistaja keksii juonen, hän soittaa tukkuun ja sanoo että jos tukku jatkaa myymistä firma B:lle, hän uhkaa lopettaa omat tilauksensa.
Tukku toteaa firman A olevan enemmän ostava asiakas, joten he suostuvat tähän ja kieltäytyvät jonkin syyn varjolla myymästä enempää asiakkaalle B. Firma A saa näin paikkakunnallaan yksinoikeuden tuotteeseen.
Rikkoiko joku tässä jotain lakia? Olisi kiva tietää mitä lakia/pykälää tarkkaanottaen? Ja onko tiedossa mahdollisesti ennakkotapauksia. Kiitos paljon vastauksista, kuten arvata saattaa, tilanne ei ole ihan täysin kuviteltu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lait löytyy mm. kilpailuviraston sivuilta ja sieltä myös muuta informaatiota. Nämä asiat eivät ole ihan yksioikoisia, joten siihen voi tarvita juridista apua sitten jossakin vaiheessa, mutta alkuun pääsee omin nokkineen huolellisesti lukemalla.
Markkinaoikeuden sivuilta löytyy päätöksiä.
http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=kilpailunrajoitukset/vertikaaliset-kr&sivu=vertikaaliset-kr
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on ollut 30.4.2004 voimassa olleen kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) mukaan kielletty. Väärinkäyttönä on säännöksen mukaan pidetty muun ohella liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä (1 kohta), hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä (2 kohta), yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä (3 kohta), kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista (4 kohta) tai määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi (5 kohta). Määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellosta on 1.5.2004 lukien säädetty kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (318/2004).
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevan esimerkkiluettelon on vuoden 1992 kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp) todettu olevan yksinmyynti- ja yksinostosopimusten käyttämistä lukuun ottamatta sama kuin aikaisemmassa kilpailunrajoituksista annetussa laissa (709/1988). Tämän aikaisemman lain esitöissä (HE 148/1987 vp s. 23) on puolestaan lausuttu ensimmäisenä esimerkkinä mainitun liikesuhteesta pidättäytymisen osalta, että määräävän markkina-aseman leimaamilla markkinoilla asiakkaat ovat pitkälti riippuvaisia määräävässä asemassa olevasta yrityksestä ja että määräävä markkina-asema antaa sille mahdollisuuden ratkaisevasti vaikuttaa omalla asiakaspolitiikallaan toisten yritysten kohtaloihin. Tämä vaikutusvalta edellyttää terveen ja toimivan kilpailun näkökulmasta sitä, että määräävässä asemassa olevalle yritykselle asetetaan sellainen tasapuolisuusvaatimus asiakassuhteissaan, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta. Liikesuhteesta pidättäytymistä on määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen osalta siten pidettävä sopimattomana, mikäli menettelylle ei ole asiallista syytä, jollaisena voitaisiin pitää esimerkiksi asiakkaan maksukyvyttömyyttä, kapasiteettiongelmia tai muita vastaavia perusteluja.
KHO:2011:40
Määräävä markkina-asema katsotaan olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=mman-vaarinkaytto
>>kieltäytyvät jonkin syyn varjolla myymästä enempää asiakkaalle B. Firma A saa näin paikkakunnallaan yksinoikeuden tuotteeseen.
Rikkoiko joku tässä jotain lakia? Olisi kiva tietää mitä lakia/pykälää tarkkaanottaen? >>
Koska olet yritys etkä yksityishenkilö niin firma voi tosiaan kieltäytyä myymästä toiselle firmalle, eikä riko siinä mitään lakia.
Yksinmyynnin antaminen jollakin firmalle jollakin alueella on ihan normaalia kauppatapaa, eikä riko mitään lakeja sekään.
Mutta pelastukseksesi saattaa tulla että samaa tavaraa saa usein useammasta paikasta kuin vain yhdeltä tukkurilta.
Kaupankäynnin rajattomalla EU-alueella, vaikka sitten Saksasta, Ruotsista Virosta tms. tilaamalla, jos ei kotimaassa ole vastaavan alan muita tukkureita.
Kuten edellisessä mainittiin, firma voi tosiaan kieltäytyä myymästä toiselle firmalle rikkomatta siinä mitään lakia. Tästäkin on tosin olemassa poikkeus:
Jos asiakasfirmalla ei ole vaihtoehtoista ostokanavaa (josta voi ostaa vastaavan tuotteen joko eri- tai samanmerkkisenä), niin silloin tukkufirman on myytävä tavaraa. Tällaisia tilanteita ovat lähinnä tapaukset, joissa kaupankäyntiartikkeli on jollain tavalla ainutlaatuinen, esim. tällä hetkellä vaikkapa pizza-automaatti voisi täyttää hyvinkin kriteerit.
Oikeustapauksia kannattaa selata läpi. Sieltä löytyy mm. erään lastentarvikemyyjän oikeustapaus, jossa tukkurin A ei tarvinnut oikeuden mukaan myydä "brion" lastenvaunuja vähittäisliikkeelle, koskapa "emmaljungaakin" oli saatavilla. (Lainausmerkeissä ja pienellä sen vuoksi, että en mene varmuuteen ko. merkeistä, mutta itse asia oli edellä kerrotun kaltainen.)
Toinen asia, mitä tukkurit harrastavat, on asiakaskohtainen hinnoittelu. Sitä on aina iloinen siitä edustajan lupaamasta netonnetonnetosta, kunnes naapurikauppias möläyttää oman tukkuhintansa. Voihan se tuo naapuri tietenkin piruuttaan mölistä mitä mölisee...
Tuo on sitä kilpailua. Onko tuote ainoa maailmassa? Mitä naapurimaassa käytetään? Selviytyminen vaatii kekseliäisyyttä ja joskus oman liikeidean tarkastelua. Mitä jos ostat naapurikunnasta alan liikkeen? Ja kohta sinä olet se ykkönen? Eli ajatukset liikkeelle ja ruikutus pois!
Toinen mitä harjoitetaan erityisen paljon on myydä halvemmalla toiselle asiakkaalle kuin toiselle. Paremmat sopimusehdot. Näin asetetaan toinen tukalaan asemaan.
Tuo on tuttua. Monet tukkurit perustaa alennukset ostomääriin. Eli S-market saa
tuotteen liki puoleen hintaan ja yksityinen kyläkauppias ei saa mitään alennusta.
Tämä pätee lähes kaikessa. On myöskin syy miksi kaupan ala keskittyi.
Lidli kävi kovaa vääntöä tullessaan Suomen markkinoille. Suomen tukkurit tyrmäsi joten Lidli toi kaiken ulkoa. Kyseessähän on isompi ketju kuin S tai K joten heillä on kovat alennukset maailmalla. Huomattuaan tilanteen muuttivat käytöstään ja hinnoittelu taisi mennä jopa alle Sketjun.
Monessa kaupungissa ravintolat hakee Lidlistä tarvikkeet,on näet halvempia ja tuoreenpia kuin esim: K-tukku
Edellisen laman aikan siivottiin kilpailijat pankkien avulla
laitettiin lainat maksuun kerralla ja kun yritys oli konkassa
ostettiin se perä sit pois