Apua, ruokailu/teehetket ovat helvettiä

Itselläni taas on sellainen ongelma että aistin jos minua katsellaan, ja katson yleensä takaisin ja siitä alkaa sitten loputon silmäpeli. En tahtoisi näyttää hapanta naamaa esim. töissä, tai ravintolassa, mutta jos joku tarkkailee minua, muuttuu ilmeeni myrtsimmäksi vain koko ajan, sillä en haluaisi näyttää sitä jos olen väsynyt ja surullinen, sillä se vaikuttaa muihin ihmisiin. Elämässäni on muutenkin hankalia ihmissuhteita ollut lapsuudesta asti ja perheessä alkoholismia. Jännitän myös ruokailuhetkiä, jos paikalla on ihmisiä jotka vain istuvat ja katsovat minua. Sellaisia en jännitä jotka puhuvat kanssani. Mutta jos minua vain katsotaan sellainen ilme naamalla, että mikä helvetti tuota vaivaa, ahdistun paljon enemmän. Sitten aikuiset ihmiset kehtaa vielä kuiskutella keskenään, että katsoppa tuota ja kylläpä jännittää, joka saa minut vain vihaiseksi. Tämmöinen neuroosikimppu itseltäni löytyy. Keskityn liikaa sekä muihin, että itseeni.

minua jännittää vaikka ois tuttukin. Työkaveri on lisäksi niin komea, että sekin pistää jännittämään...

Millä avuilla eteenpäin..

Yleensä jännittäjä keskittyy vaan itseensä ja jännittämiseensä. Jos katselisi ympärillään muita ihmisiä, esim. ruokailussa, huomaisi myös muita jotka jännittää ja kädet tärisee. Oikeesti käsien vapina on ongelma vain sinulle itsellesi, ei muille. Nykyään pystyn syömään julkisilla paikoilla. En ota ongelmaa siitä jos kädet vapiseekin. En häpeä sitä enää. Koska eihän siinä ole mitään hävettävää. Syötävä kuitenkin on.