Mietin tossa yks päivä, että mitä jos sattuisikin saamaan kouristuskohtauksen kovalla pakkasella, ja kaatuisikin naama edellä lumihankeen?! Ei varmaan kovin hyvin kävisi. Varsinkaan jos on kävelemässä yksin hiljaisella metsätiellä. Itseäni ainakin pelottaa pakkaset ihan hemmetisti!
Kohtaus pakkasella!
*,*,
6113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä ajattelisin niin, että lumihanki pehmentää -> vaurioita voisi hyvinkin tulla enemmän, jos kaatuu naama edellä asfalttiin. ;)
Jos saat kohtauksia usein, ei välttämättä siinä tapauksessa kauhean syrjäisillä paikoilla kannata yksin ollakaan(?).
Keh keh! >:D Ootko ihan tosissas tota mieltä? Olet ihan oikeassa siinä että lumihanki pehmentää, mutta meinasitkos että se kaatuminen on aina se pahin juttu?
Oikeastaan sillä pehmeydellähän ei ole siinä tilanteessa enää mitään merkitystä, jos pää on painautunut lumeen, eikä saa henkeä. Todennäköisesti siinä kävis niin, että kuolla kupsahtaisi tukehtuen, koska lumi ei hengitä, ja suusta tuleva sylki tukkisi hengitystiet.
Itse valitsisin mielummin sen "naama suoraan asfalttiin" kaatumisen, koska siinä on aika paljon suurempi todennäköisyys selvitä hengissä. Varmaan suurin vamma mitä siitä voisi tulla, olisi murtunut nenä & muutama mustelma!
Ihan turhaa jossittelua. Jos ei satukaan kaatumaan, eikä... on tullut ihan turhan takia käytettyä energiaa asiaan, jolle tapahtuessaan ei voi mitään, mutta joka pilaa hyvänkin päivän. Eli, mitä jos ei sattuisikaan?
Tiedän kyllä että jossittelu on turhaa, mutta en vain voinut olla vuodattamatta pelkoani tänne!
Toki. Kohtausten pelko on enemmin tai vähemmin läsnä, eikä se todellakaan ole mikään pikkujuttu, mitä ei tarvitse tai tule ajatelleeksi. En sen puoleen sanonut, että jos ei, tai että turhaan sitoo energiaa..
anteeksi.
Mulla kohtaukset on enimmäkseen tulleet unen yhteydessä sängyssä, ilman että olisin tippunut lattialle tai muuten kolauttanut itseäni mihinkään. Tuloksena on ollut mm. erittäin pahoja selkäkipuja ja sijoiltaan mennyt olkapää murtuman kera. Pointtina se, että eivät ne vahingot suoraan ole paikkaan sidottuja.
Omalla kohdalla, pitäisikö ruumis teipata jotenkin aina yöksi paikoilleen kasaan? (huono vitsi)
(Ja mun edellinen viesti ei ollut ihan täysin vakavalla naamalla kirjoitettu. Ei tätä sairautta ilman huumoria kestäisi...)
Ymmärrän toki, että varsinkin heillä, jotka tänne kirjoittavat, on usein pelkoja kohtauksen saamisesta (myös mulla ainakin välillä). Ja usein ihan aiheesta! Ainoa ratkaisu on oikeastaan sen oikean lääkityksen löytäminen, joka nyt ei välttämättä ihan helppoa sitten ole. Tietysti, jos on isokin riski saada kohtaus milloin vaan, missä vaan, on varmasti turvallisinta yleensäkin liikkua edes vähän julkisemmilla paikoilla = paikalla ihmisiä, jotka toivon mukaan tulevat apuun.