Kohtaus pakkasella!

Mä ajattelisin niin, että lumihanki pehmentää -> vaurioita voisi hyvinkin tulla enemmän, jos kaatuu naama edellä asfalttiin. ;)

Jos saat kohtauksia usein, ei välttämättä siinä tapauksessa kauhean syrjäisillä paikoilla kannata yksin ollakaan(?).

Ihan turhaa jossittelua. Jos ei satukaan kaatumaan, eikä... on tullut ihan turhan takia käytettyä energiaa asiaan, jolle tapahtuessaan ei voi mitään, mutta joka pilaa hyvänkin päivän. Eli, mitä jos ei sattuisikaan?

Mulla kohtaukset on enimmäkseen tulleet unen yhteydessä sängyssä, ilman että olisin tippunut lattialle tai muuten kolauttanut itseäni mihinkään. Tuloksena on ollut mm. erittäin pahoja selkäkipuja ja sijoiltaan mennyt olkapää murtuman kera. Pointtina se, että eivät ne vahingot suoraan ole paikkaan sidottuja.
Omalla kohdalla, pitäisikö ruumis teipata jotenkin aina yöksi paikoilleen kasaan? (huono vitsi)

(Ja mun edellinen viesti ei ollut ihan täysin vakavalla naamalla kirjoitettu. Ei tätä sairautta ilman huumoria kestäisi...)

Ymmärrän toki, että varsinkin heillä, jotka tänne kirjoittavat, on usein pelkoja kohtauksen saamisesta (myös mulla ainakin välillä). Ja usein ihan aiheesta! Ainoa ratkaisu on oikeastaan sen oikean lääkityksen löytäminen, joka nyt ei välttämättä ihan helppoa sitten ole. Tietysti, jos on isokin riski saada kohtaus milloin vaan, missä vaan, on varmasti turvallisinta yleensäkin liikkua edes vähän julkisemmilla paikoilla = paikalla ihmisiä, jotka toivon mukaan tulevat apuun.