kokemuksia miten pääsee eroon liika ujoudesta

Pystyin samaistuu tosi moneen keskusteluketjuun. Ajattelin tehä tämmösen ketjun mis voi olla jotai vinkkei miten pääsis vähä eroon ujoudesta. En tiiä sit pääseekö siitä kokonaan eroon jos se kuuluu luonteeseen, mut uskon ainaki et se voi helpottaa vähän, tai ainakin mulla se on tehny niin.

Okei, mul tulee ainaki ekan mielee et ittensä hyväksyminen semmosena ku on nii ainaki vähentää itteensä kohdistuvii paineita. Ja se et uskaltaa elää, eikä kelaile koko aja et: "pitäiskö". Sitte mä oon ainaki saanu itsevarmuutta siitä kun on hyväksyny ja kohdannu omat heikkoudet. Jos tekee jotai asioita josta on epävarma ja haluis kumminki tehä, nii siin voi miettii sit et mitä siin voi tapahtuu pahimmillaan, esim. jos pitäis mennä juttelee jollekki tai jotai.. Sitte oon kelaillu sitä et mitä välii mitä muut ajattelee, koska mä oon kumminki elämäs tääl itteeni varten enkä mielyttämäs ketään muita. Yleensä utelen aika paljo muitte asioita vaikka ei nii paljo kiinosta vaa siks et ei ois hiljasii hetkii, mut nyt oon koittanu kertoo vähä itestäki ja se helpottaa aina omaa olooki ku avautuu itestää kans. Ja noi hiljaiset hetket on riivannu mua vähä välii, mut oon alkanu kelaamaa jos mul ei oo mitää sanottavaa nii sit mul ei oo ja piste. Koska jos alan puhumaa jostai keleistä tai muusta vastaavasta nii ei siit tuu mitää. Ei jaksa esittää mitää muuta ku oon, eikä keksii keksimällä jotai väkinäistä.

Tämmösii vinkkei täl kertaa, toivottavasti jollekki jäi jotai mielee. Ja pistäkää tekin omii kokemuksii, ku aika paljo näil palstoil kerrotaa vaa ongelmista (mikä ei tietenkää oo mikää huono juttu) , mut kaipailin ite ehkä vähä enemmän vastauksia kans.