Hermostuttaako ketään muuta se, että äidin tunnetilojen sanotaan vaikuttavan sikiöön epäsuorasti istukkaan välittyvien hormonien kautta? Monien lähteiden mukaan näin on jo rv8 eteenpäin!
Mulla on tää alkuraskaus ainakin ollut osi aika stressaavaa aikaa, nukun vähän huonosti kun yöllä pyörii ajatukset päässä. Parisuhteessa myös ajoin hankalaa ja välillä mietityttää kestääkö se vauvan tulemisesta huolimatta. Syyllisyys siitä, että omat murheet vaikuttaisivat pikkuiseen, nostaa päätään.
Mielipiteitä, tai vielä mieluummin kokemuksia raskauksista, joiden aikana oli syystä tai toisesta stressiä tai murhetta. Millainen vauva tuli?
Mulla on tää alkuraskaus ainakin ollut osi aika stressaavaa aikaa, nukun vähän huonosti kun yöllä pyörii ajatukset päässä. Parisuhteessa myös ajoin hankalaa ja välillä mietityttää kestääkö se vauvan tulemisesta huolimatta. Syyllisyys siitä, että omat murheet vaikuttaisivat pikkuiseen, nostaa päätään.
Mielipiteitä, tai vielä mieluummin kokemuksia raskauksista, joiden aikana oli syystä tai toisesta stressiä tai murhetta. Millainen vauva tuli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ei tosiaankaan mietitytä. Muistetaan nyt kuitenkin, että maailmassa on melkoisen monia maita, joissa asiat eivät ole sillä lailla kuin länsimaissa ja vauvoja syntyy ihan sotatilassa olevissa ja muuten epävakaissa maissa, joissa ihmisten stressi on varmasti ihan pikkuisen toista luokkaa kuin normaaleista arkiasioista johtuva stressi. Lakkaa nyt ihmeessä stressaamasta vielä stressaamisestakin ja yritä selvitellä niitä asioita, mitkä sinua stressaavat.
Itse stressasin raskauden alussa kovastikkin, ja jossain 30 RV tienoilla, ja pelkäsin että se tekee lapsesta rauhattoman ja itkuisen. Tai sitten muuten herkän äidin tunteille. Kuitenkin meille syntyi mitä rauhallisin ja tervein poika, joka ei pienistä hätkähdä, nukkuu hyvin ja on oikein hyväntuulinen.
Äitinä/tulevana äitinä sitä stressaa vaikka mistä ja kertoo myös siitä, että miettii mikä on omalle lapselle parasta ja turvallista. Stressittähän ei voi oikein elää, sitä tulee tahtoen tai tahtomatta.
Ole itsellesi armollinen, päästä vähän helpommalla itsesi. Odottavan äidin ei tarvitse olla supernainen, (tai kenenkään) Raskaus mullistaa mieltä, kroppaa ja elämää siihen tapaan, että stressiä tulee väistämättä, toisille enemmän toisille vähemmän.
Minullakin oli unettomuutta usein eri vaiheissa raskautta, mutta koitin ottaa päikkäreiden muodossa takaisin. Unettomuus ja stressi oli vähän sellainen noidankehä minulla, mutta koitin rauhoitella itseä, että tosiaan ne päikkärit sitten. :)
Älä huoli, koita nauttia raskaudesta ja odotuksesta. Ihana asia on tulossa elämääsi, ja monet murheet näyttää hassun turhilta kun käärö tuhisee sylissäsi :)
Hyvää jatkoa!
No kyllähän ne tunnetilat sinne vauvalle välittyy, mutta kaikillahan nyt kuitenkin murheita on. Ja stressiä. Meillä mies aina muistuttaa että en saa stressata liikaa tai hermostua liikaa :D Mutta normaaliin elämäänhän sellaset asiat kuuluu. Muistat vaan olla armollinen itseäsi kohtaan. Ja unettomuus vaivaa varmaan jokaista raskaana olevaa jossain vaiheessa.
Ja kun tuossa joku mainitsi että syntyyhän sotatilassa olevissakin maissa lapsia niin tietysti niitä syntyy mutta en tiedä onko asiasta tehty tutkimuksia olisivatko lapset sitten jotenkin erilaisia, esim. levottomampia.
No ei Suomessa sodan aikana syntynytkään sukupolvi mitenkään viallinen ole... Ehkäpä asiaa ei ole tutkittu sen takia, että koko ajatuskin on vähän älytön? Evoluutio pitää kyllä huolen siitä, että stressaaminen ei liikaa vaikuta jälkeläisiin. Se vaan unohtuu meiltä täällä lintukodossa, kun elämämme on niin suojattua ja helppoa.