Yritimme ensimäistä lasta pitkään ja vihdoin saimme rakkaan päivänsäteemme, meidän mielestä maailman ihanimman pojan. Yllättäen tulin uudestaan raskaaksi helposti ja nuorimmainen syntyy esikoisen ollessa 1v 8kk.
Ihmettelen näitä tuntemuksiani tästä raskaudesta.. tottakai olen iloinen, mutta samalla tunnen suurta surua esikoisen takia. Jotenkin tuntuu pahalta ettei hän saa enää olla ainoa silmäterämme.. Että meidän pitää jakaa ajastamme puolet uuden tulokkaan kanssa.. Tunteeko hän olonsa pahaksi, hylätyksi, mustasukkaiseksi? En osaa myöskään millään kuvitella, että voisin rakastaa toista lasta yhtä paljon, vaikka varmasti tunne muuttuu kun lapsi syntyy! Samalla tulee syyllisiä fiiliksiä kun epäilee voiko nuorempaa lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten on esikoisen kanssa lähtenyt sujumaan kakkosen synnyttyä!
Ihmettelen näitä tuntemuksiani tästä raskaudesta.. tottakai olen iloinen, mutta samalla tunnen suurta surua esikoisen takia. Jotenkin tuntuu pahalta ettei hän saa enää olla ainoa silmäterämme.. Että meidän pitää jakaa ajastamme puolet uuden tulokkaan kanssa.. Tunteeko hän olonsa pahaksi, hylätyksi, mustasukkaiseksi? En osaa myöskään millään kuvitella, että voisin rakastaa toista lasta yhtä paljon, vaikka varmasti tunne muuttuu kun lapsi syntyy! Samalla tulee syyllisiä fiiliksiä kun epäilee voiko nuorempaa lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten on esikoisen kanssa lähtenyt sujumaan kakkosen synnyttyä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.