Elämä ilman suuntaa

Onkohan minunlaisia paljon....
30 vuotta pamahti mittariin, ja vieläkin täysin hukassa, tai noh hyvän ystävän kuolema sai uskomaan johonkin.
Olen tehnyt töitä koko elämäni ajan, ja käynyt koulut loppuun, mutta mitä sitten..
Yksi suorittaja muiden joukossa, mihinkään ei vaikutusta paitsi itseeni.
Nuorena oli elämän intoa, ja tuntui ruopivat jatkuvasti tyhjää, eli tehoja oli riittävästi.
Nykyään on tullut omituinen mielenrauha, ennen ajattelin niin että tapan heti itseni, jos pelkkä oleminenkin riittää.
Sain nuorena maistaa rahaa tarpeeksi, eli raha ei motivoi mahtaviin työuriin.
Siksi mietin mikä merkitys tällaisella ihmisellä on?
Teen asioita omaan rauhalliseen tahtiin, ja nykyään riittää vähän vähemmänkin, enne piti olla kaikki parasta.
Järki ei tee minua onnelliseksi, mutta hulluksi se tekee, kaiken järjen mukaan minulla ei ole mitään merkitystä.
Pitääkö minun hyväksyä itseni, ja todeta että tässä kaiksessa olisi järkeä.
Totuus on että ei mitään järkeä, ihmisiä on yli 7miljardia kaikkia ei valitettavasti tarvita.
Siksi olenkin auttanut paljon muita ihmisiä, se tukkii tämän järjettömyyden äänen aina hetkeksi, ja hyvistä asioista ihminen muistetaan aina pidempään.
Mutta mitä väliä sillä on, elävät ihmiset tekevät sillä sielunparannusta, muistelemalla kuolleita hyviä ihmisiä.
Siksi jääkin vain yksi vaihtoehto, eli sattuma mikä voi muuttaa hetkessä elämän, tätä voi jäädä odottamaan, mutta mitään ei välttämättä tapahdu.
Sitten jää vain kohtalo, mikä saattaa sekin olla henkien johdattama.