Kotiäidin arkea

näytä sille ukolle missä kaappi seisoo ! miten alentavaa käytöstä, elä hyväksy. hänen täytyy kanssa ottaa vastuu kun on kotona. jos ei muu auta niin ole valmis itse lähteen rentoutuun vaikka jonkun ystävän luokse, kun hän tulee kotia. toivottavasta uskallat jättää lapset hänelle.

Onko tämä provo vai miten joku voi olla noin tyhmä, että tekee tuollaisen miehen kanssa vielä viisi lasta? Etkö ensimmäisen kohdalla huomannut jo, että mies ei osallistu ja lapsia ei kannattaisi tehdä? Meillä kaksi lasta vajaa 2v9kk ja 1v3kk ja silti olen ollut välillä aika uupunut vaikka mies osallistuu tosi paljon minkä töiltä ehtii (minä kotiäitinä siis). Olen pitänyt huolen, että molemmilla on oikeus yhtä paljon siihen omaan aikaan ja lepoon. Minusta meidän lasten ikäero on liian pieni, miksi ihmeessä teit noin monta lasta miehen kanssa, joka ei osallistu ja arvosta sinua yhtään? Onko suurperhe miehellesi joku statussymboli tai egon jatke vai miksi hän haluaa paljon lapsia, jos ei kuitenkaan halua hoitaa heitä tai viettää heidän kanssa aikaa?

Meillä samankaltainen tilanne, eli mies 24/7 töissä. Kotona leikki-ikäinen, vauva ja koululainen. Onneksi mies tekee ruokaa ja siivoaa silloin harvoin kun on kotona, saattaa jopa joskus herätä aamulla lasten kanssa ja jne. Herää yöllä lämmittämään maitoa
. Ehkä olen kiittämätön, mutta kyllä miehen vapaa-ajan rinnot hieman katkeruuttaa aiheuttaa. Toisaalta mies jää kotia vanhempainvapaan loputtua, että siinäpä sitten saa maistaa sitä kotona olemisen onnea... Koitamme aloitta yhdessä harrastuksen, esim. mummoja ym, meillä ei ole käyttää lapsenvahdeiksi, eli on sitten maksettava vieraalle.
Olenkin ihmetellyt, miksi juurikin keskimmäisen kanssa kotona ollessa vanhempainvapaalla olo ja elo oli niin mukavaa. Ja nyt yhtä h...vetin tuskaa!!!! Esikoisen ja nyt kuopuksen kanssa masennuin, se on jotenkin jäänyt nyt päälle. Päivät ovat enimäkseen raskasta puurtamista, kun yhden paikan saat kuntoon täytyy toista aloittaa taas... hermot menee 2 vuotiaan kanssa useasti päivässä, on kohtuullisen vilkas tapaus...Olen jatkuvasti vaihainen tai surullinen ja väsynyt. Ehkä ei sitten vain ole hehkeä kotiäiti-tyyppi. Rakastan lapsiani, mutta jaksan paremmin heidän kanssaan, kun olen päivät töissä. Varmaan tätäkään ei saisi ääneen edes sanoa, kun saa heti huonon äidin leiman, kun ei olekaan sitä sädekehää pään päällä.
Tuntuu että olet vanhinka omassa elämässä. Odotan todella vanhempainvapaan loppumista ja töihin paluuta. Esikoisen jälkeen töihin meno heloptti tätä jatkuvaa ketutusta. Valoa tunnelin päässä on illat, kun tietää että lapset menee aikaisin nukkumaan ja sitten saa hetken miehen kanssa hengähtää.
En vaan ole kotiäitityyppiä, enkä voi ymmärtää miten jonkun hermot kestää olla esim. hoitovapaalla 3 kaan vuotta...... Meillä en pystyisi´jäämään kotia, koska tuloni ovat miestäni paremmat.

VAI IIN

Miten aloittajalla nyt menee? Ehditkö kertoa meille?
Ota neuvolassa puheeksi jaksamisesi, tai kai siitä kyselläänkin. Kyllä kunnallinen kodinhoitaja tai jokin muu kunnan tarjoama apu ovat sinulle tarpeen. Ja pyydä kotiisi joku avuksi, äitisi jos pystyy, tai vaikka au pair. Mies on ihan kelvoton suurperheen isäksi. Sinun ei tule hyväksyä hänen itsekkäitä menojaan. Pyydä vaikka terveydenhoitajanne puhumaan vakavasti miehelle sinun jaksamisestasi. Ja pyydä sterilointi!
Kyllä sinun täytyy saada apua ja lepoa, tilanteesi ei ole hyväksyttävä edes näin nopeasti luettuna. Hanki itsellesi apua, toistan! Noin itsekkäältä mieheltä älä paljon lupia ja mielipiteitä kysele, itse tiedät paremmin mitä arkesi on, ja viikonloputkin. Tähtää siihen että menet töihin heti kun pieni on vuoden, ja ala itse rakentaa omaa elämääsi. Pelkään, että joudut lähivuosina eroamaan. Raskasta mutta totta. Tietääkö sukusi ja miehen vanhemmat millaista sinulla on? Kerro!

ei kai kukaan nyt oikeasti usko tuota lukemaansa? hauskinta oli tuo kun mies tulee ruokaa laittaessa ottamaan... huh hah!!