Miten toivoin, jännitinkään nähdä sinut jälleen, pitkän ajan jälkeen. Olisiko vanha tunne yhä tallella ja hämmentyneenä etsin kasvoiltasi sanoja, peläten unohtaneeni sen kielen, jota ne ennen puhuivat. Yhden niin lyhyen, ohikiitävän hetken tavoitin katseesi ja aika alkoi alusta. Kaikkien niiden todistajien läsnäollessa pelkäsin valon, kaikkien värien näkyvän silloin kasvoiltani. Unohdin ne tarinat, joita olin yrittänyt ympäriltäni kerätä. Puheen langat katosivat. Miten olisinkaan halunnut poistaa heidät ympäriltämme. Yhä.
Tämän kirjoitti nainen miehelle, joka on aina niin kaukana ja jonka selkää hän olisi halunnut hellästi koskea. Meillä oli vaatteissamme samat värit kuin sattumalta.
Tämän kirjoitti nainen miehelle, joka on aina niin kaukana ja jonka selkää hän olisi halunnut hellästi koskea. Meillä oli vaatteissamme samat värit kuin sattumalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmi kun en muista mitä väriä oli vaatteissamme. Siitä on jo niin monta vuotta.
Muistan vain sen lyhyen syvän katseen.
Muistin sittenkin oman vaatetukseni, vihreä t-paita.
Omasta katseestani on vain tunteja. Kuuntelin koko yön ja tämän aamun kysymysmerkkien kolinaa päässäni. Se tunnereaktio oli niin vahva, että pelkäsin punastuvani tai kaikkien niiden viidensadan valonnopeudella kiitävien ajatusten näkyvän kasvoiltani, enkä siinä seurueessa voinut sitä tehdä. Olimme pukeutuneet punamustaan kummatkin.
Olen niin väsynyt ja hämmentynyt. Haluaisi vain puristaa toisen syliinsä ja sanoa kaiken vielä muuttuvan hyväksi.