Liikkeessämme on viime aikoina saanut jalansijaa naispappeuden hyväksyminen. Kuitenkin yleisen kannan ja raamatunkin mukaan naisten tehtävä ei ole toimia seurakuntien pappeina ja puhujina. Raamattu ei toisinsanoen tunne naispappeutta.
Maaliskuussa kuitenkin tullaan vihkimään virkaan ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi. Miten liikkeen käy. Turussa siihen on reagoitu irtisanomalla muutama puhuja toistaiseksi tehtävistään. He saavat puhujan tehtävän takaisin, kunhan muuttavat vähän kantojaan.
Jos liikkeestä ruvetaan erottamaan naispappeuden kannattajia, se ei johda liikkeen hajaantumiseen. Se pikemminkin johtaa liikkeen tuhoon pidmemällä aikavälillä. Erotetut ihmiset tuskin kauan jaksaa olla uskomassa. Monet epätietoiset seurakuntalaiset, eli vanhoillislestadiolaiset taas joutuvat epävarmuuden valtaan. Eivät oikein tiedä, kummat on enemmän oikeassa, erotetut, vai järkähtämätön SRK. Näin ollen monet eivät siis jaska enää edes miettiä, mikä on lopulta on oikein ja mikä ei. Je väsyvät uskomiseen ja uskomiset ja seuroissa käynti vähenevät.
Jo nyt on selvästi havaittavissa sitä, että etenkin nuoret ovat ruvenneet kieltämään uskojaan. Tällaisina aikoina, jolloin joudutaan kipeisiin tilanteisiin, kuten puhujien erottamisiin yms. nuorten on hirveän vaikeaa pysyä uskovaisina.
Liikkeen kannatus vähenee ja jäsenet pikkuhiljaa maallistuvat. Tätä en tietenkään pidä toivottavan asiana. Olisi hyvä, että vanhoillislestadiolainen liike saisi säilyä elinvoimaisena herätysliikkeenä!
Maaliskuussa kuitenkin tullaan vihkimään virkaan ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi. Miten liikkeen käy. Turussa siihen on reagoitu irtisanomalla muutama puhuja toistaiseksi tehtävistään. He saavat puhujan tehtävän takaisin, kunhan muuttavat vähän kantojaan.
Jos liikkeestä ruvetaan erottamaan naispappeuden kannattajia, se ei johda liikkeen hajaantumiseen. Se pikemminkin johtaa liikkeen tuhoon pidmemällä aikavälillä. Erotetut ihmiset tuskin kauan jaksaa olla uskomassa. Monet epätietoiset seurakuntalaiset, eli vanhoillislestadiolaiset taas joutuvat epävarmuuden valtaan. Eivät oikein tiedä, kummat on enemmän oikeassa, erotetut, vai järkähtämätön SRK. Näin ollen monet eivät siis jaska enää edes miettiä, mikä on lopulta on oikein ja mikä ei. Je väsyvät uskomiseen ja uskomiset ja seuroissa käynti vähenevät.
Jo nyt on selvästi havaittavissa sitä, että etenkin nuoret ovat ruvenneet kieltämään uskojaan. Tällaisina aikoina, jolloin joudutaan kipeisiin tilanteisiin, kuten puhujien erottamisiin yms. nuorten on hirveän vaikeaa pysyä uskovaisina.
Liikkeen kannatus vähenee ja jäsenet pikkuhiljaa maallistuvat. Tätä en tietenkään pidä toivottavan asiana. Olisi hyvä, että vanhoillislestadiolainen liike saisi säilyä elinvoimaisena herätysliikkeenä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.