siis tunteet sua kohtaan. Olis se ollut kiva niitä joskus yhdessä jakaa...mu tällaiseksi tää meni, enkä usko että enää on toivoa MEISTÄ
Aitoja ne olivat
hyväksynyt...
8220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä toivon sydämmeni pohjasta, että tapaamme vielä
Sitähän täällä kaiken aikaa toivot, mutta et itsekään tiedä ketä heistä haluaisit tavata, ehkä sen joka rohkenisi ottaa sinuun yhteyttä, veikkaan.
Vain sen yhden jonka kohdalla en silloin saanut suutani avattua ja kerrottua tunteistani
No, voi voi. Meidän tarvitsee vain tavata ja hymyillä toisillemme ja katsoa toisiamme silmiin, siitä se lähtee. Aitoja tietysti, mitä muutakaan. Sitä paitsi, mikä asiassa niin kamalasti huolestuttaa ja rassaa, sitä en ymmärrä?
se rassaa kun ei ole tietoa mikä nimi on tai millä tavoittaisin hänet
Jaa, no en nyt kyllä tiedä, mitä tuo nyt on? Mitä aitoja tunteita ne on, jos ei nimeäkään tiedä? Uskomatonta, aikuinen on hän, ketä ajattelen, ja tuo nyt ollenkaan ole, kun jotain luulottelua tai pelleilyä. Aitoja tunteita nimettömään, häh? Niin, ja tynnyrissäkö olet ollut nämä teknologian 10 viimeistä vauhdikasta kehittymisvuotta, viestintä huippuhelppoa, höööööööööööööhhh ja höööööööööööööööööh, sanon!
Lomareissulla kohtasin ja asuinpaikkakunnan tiedän todennäköisesti. Koittanut etsiä facebookista ja joiltain muilta sivuilta järjestelmällisesti selaten kyseisessä kaupungissa asuvia kun ei kyseessä mikään suurkaupunki. Jos vinkkejä jostain yhteisöpalvelusta mistä voisi etsiä ihmisiä paikkakunta haulla ja näkisi kuvan ottaisin tiedon mieluusti vastaan
Samoiten, aitoja mun tunteet oli ja on. Ainut vain, että olin varattu aluksi, enkä kyllä pettänyt ex-miestäni koskaan. Siihen se sitten jäikin hänen osaltaan, kun olinkin sitten vapaa... Ei hänen tunteet siis olleet aitoja. Kuinka se sattuukaan, mutta en minäkään en toivo meitä...