Viekö alkoholi elämänilon?

Kyllä raittius auttaa. Alkoholin käyttö passivoittaa muulloinkin kuin sitä "nauttiuessa", ja krapulapäivinä.

On tutkittu. Tupakointikin vaikuttaa asiaan. Kysymys on aivojen dopamiinireseptoreista. Alkoholi muokkaa aivoja ja kohta ei saa enää riittävää mielihyvähormonin annosta tavallisista asioista, kuten saunomisesta, urheilusta, makeasta herkusta taikka seksistä. Alkoholi antaa nauttiessa kelpo dopamiiniannoksen ja kun on selvinpäin, niin ei saakaan enää samaa tötsyä ja masentuu. Ja vaikkei suoranaisesti masentuisi tai olisi alakuloinen, niin kyky nauttia asioista hiipuu ja kohta "mikään ei enää huvita".

Reseptorit korjaantuvat, jos ei juo. Puoli vuotta kun olet nauttimatta edes pieniä määriä alkoholia, niin pitäisi ruveta jo normalisoitumaan. Mutta puoli vuotta on pitkä aika olla juomatta ja suurkuluttaja usein repsahtaa jo ensimmäisenä viikonloppuna, kun kaverit on juomassa ja itse masentuu kotonaan yksin, kun ei keksi mitään sellaista aktiviteettia, joka itseä miellyttäisi, koska alkoholi (ja usein myös tupakka) on muuttanut aivojen rakennetta siten, että mielihyvää on vaikea kokea muusta kuin päihteistä.

Tässä on animaatio, joka selitää tarkemmin. Valitse animaatiosta ensin kieleksi suomi ja sitten päihteistä alkoholi.

http://www.jellinek.nl/brain/index.html

Alkoholihan on todella hyvä tapa saada aika kulumaan kuin siivillä. Viikonloppukin vain humahtaa ohi vilauksessa, ja sitten on taas arki edessä.

Ja kyllä alkoholi aiheuttaa tunteen (varsinkin dagen efter), että mikään ei kiinnosta eikä huvita eikä tunnu miltään. Itselläni tunne tulee jo yhden illan juhlimisesta. Olo on masentunut, eikä elämässä tunnu olevan mitään valoa missään. Vaikka ei olisi tullut tehtyä mitään tyhmääkään, on morkkis ja masentunut olo. Järki sanoo, että eihän tässä ole mitään hätää ja kaikki on hyvin, mutta tunne sanoo juuri päinvastaista.

Siksi pidänkin aina muutaman tipattoman kuukauden vuodessa, vaikka en muutoinkaan kovin paljon läträä, juuri em. syystä johtuen. Yhtäkkiä huomaakin, mitä kaikkea muutakin voi viikonloppuisin tehdä, kun juoda sen viinipullon (tai mitä nyt kukakin juo). Ulkoilu on kivaa, samoin leffassa käynti. Aamut alkavat mukavasti, ei ole närästyksiä tai päänsärkyjä. Vireystila on ihan toista luokkaa, ei tarvitse jäädä sohvalle makaamaan ja tuijottamaan vain telkkaria koko päiväksi. Lukeminen ja käsityöt kiinnostavat ihan eri tavalla. Aurinkoinen päivä tuntuu todella ihanalta (varsinkin nyt, kun ollut niin synkkä ja sateinen talvi, ainakin täällä etelässä).

Jossain viinipöhnässä hienokin ilma lähinnä vain ärsyttää, kun ei jaksa lähetä lenkille vaikka pitäisi.

En tosiaan tiedä, kauanko pitäisi olla juomatta, ennenkuin elämä taas tuntuu joltakin. Itselläni siihen riittää pari päivää, mutta toisaalta en juo kovin paljoa muutenkaan. Mutta sen kyllä tiedän, ettei se elämänhalu ainakaan juomalla parane, päinvastoin.

Tottakai on hankalaa olla juomatta, jos kaikki kaverit juovat koko ajan. Kaveripiirin vaihtaminenkaan ei ole kovin yksinkertaista. Itselläni on onneksi kavereita vähän joka lähtöön, osa juo enemmän, osa vähemmän. Pääosin kaikki ovat kuitenkin vähentäneet juomistaan, varmaan ikä tekee tehtävänsä, kukaan ei ole ikuisesti nuori ja baanalla. Toki muutama armoitettu denzokin joukkoon kuuluu. Ihania tyyppejä kyllä, mutta överiksi menee ja aika pahasti. Katkollakin ovat silloin tällöin olleet.

En voi neuvoa muuta, kun että kokoeilet nyt olla jonkin aikaa ihan ilman viinaa. Jos aika käy pitkäksi, käy kirjastossa tai elokuvissa tai lenkillä. Tee ristisanoja. Tee ihan mitä tahansa, kunhan et vaan juo. Kyllä se päivä jossain vaiheessa paistaa sitten sinullekin!

Tsemppiä!!!

Ai niin, poltan itsekin, mutta en ole huomannut sen masentavaa vaikutusta. Pitäisi kyllä lopettaa, tiedän. Mutta se on sitten oma projektinsa se.

Kiitoksia rohkaisevista vastauksista. Aloitin eilen juomalakon, joka sitten kestää niin kauan kuin se kestää. Mutta kestoa olennaisempaa on nyt tutkia omakohtaisesti kuinka paljon mieli piristyy kuukaudessa kahdessa.

En ole kovin addiktoitunut alkoholille, joten yksi hyvä tapa jättää iltatissuttelu on olla ostamatta alkoholia kotiin. Baariin kotoani on matkaa, joten sinnekään ei jaksa usein lähteä, että kyllä tässä ihan mahikset ovat.

Ero menneeseen on siinä, etten ole koskaan oikein ajatellut asiaa tältä kannalta. Olen ollut kuukausiakin juomatta, mutta en oikein muista mielialaeroa noiden raittiiden jaksojen ja tissuttelujaksojen ajalta.

Jos tuo dopamiiniteoria pitää kutinsa, niin varmaan parin kuukauden päästä pitäisi olla jo aktiivisuutta enemmän. Ja se jos jokin motivoi, koska kuulun siihen ryhmään, joka juo masennukseen, en niinkään juhli.

aamu alkaa aalla. kunpas se yksi pullo jäis siihen loiventamiseen

Minulta lopulta alkoholikin vei elämänilon, kun aloin olla pohjalla. Tuli itsemurha-ajatukset.

Ennen juomista, nuorena miehenä, sain iloa lenkkeilystä, autoilusta, luonnosta ja mistä vaan arkisista pikku jutuista.

Sitten kuvaa astui Kuningas Alkoholi pikku hiljaa. Aluksi juhlissa, vappuna, pikkujouluissa jne. Myöhemmin viikoilla työpäivien jälkeen, krapularyyppyinä, putkina. Kapakoista tuli toinen olohuoneeni ja nousuhumalasta elämäni ehto.

Lopulta viina ja kalja vei perikatoon. Talous romahti, työpaikkaani ei enää jatkettu, tuli rattijuopumuksia ja pahoinpitelyitä, fyysinen kunto alkoi rappeutumaan ja se henkinen puoli oli todella vetämätön ja masennus valtasi alaa.

Jos en olisi päässyt vertaistukijuttuun eli AA:han, olisin tänä päivänä joko kuollut, vankilassa tai katuojassa. Minun pitää joka päivä katsoa taustapeiliin ja tajuta missä helvetissä olin silloin ennen, juovana alkoholistina, jotta pystyn arvostamaan tätä raitista päivää.

En vaihtaisi tätä raitista olotilaa ja elämäntapaa enää mihinkään. Niin paljon elämä antaa jokaiselle ihmiselle, kun sen elää ja kokee ilman päihteitä. Sitä ei voi päihteitä vielä käyttävä tajuta, ennen kuin kokee pikku hiljaa itse. Vanhat harrastukset ovat palanneet: lenkkeily, leffat, autot, ruoka, maailmanmenon seuraaminen, musiikki, matkustelu. Ja puoliso on tullut rinnalle, puoliso joka ei myöskään juo.

Sinulla on sama mahdollisuus, siis tismalleen sama. Jos siis vain itse haluat ja teet rohkean teon, jätät juomisen.

Kun vielä liikaa juovat ymmärtäisivät, ettei heitä kukaan jaksa lopulta kuunnella. Itsemurha jutut on niitä viimeisiä, mitä kuuntelis, joten parasta olla vastaamatta puheluihin ja lopettaa tapailutkin tai erota jos asuu juopon kanssa. Usein he eivät itse huomaa, mitä kärsimystä läheisille tuottavat.

" Pääosin kaikki ovat kuitenkin vähentäneet juomistaan, varmaan ikä tekee tehtävänsä, kukaan ei ole ikuisesti nuori ja baanalla."

mitähän tekemistä sillä baanalla olemisella on iän suhteen?
itse olen aina juonut kotona vaimon kanssa, ei huvittaisi edes idioottien sekaan lähteä.
Monelle tämä "nuoruus" tuntuu olevan kuin graalin malja. mitä se ei oikeasti edes ole.
Itselle tuottaa suunnatonta hupia viina ajasta ja iästä riippumatta.

Mahtaneeko avaaja vielä suurkuluttaa joukossamme?

Ja kyllä! Alkoholi vie elämänilon siinä kuin kaiken muunkin, terveyden, perheen, ystävät, tuttavat, työn, omaisuuden, kunnian - ja hengen.

no ei kaikki ole aikuisena enää ystäviä vaille. kaikki ei edes tee töitä mutta silti pärjää.
itse olen naimisissa olliut jo 15 vuotta ilman ystäviä ja tykkään läträillä viinan parissa muutaman kerran viikossa. soitellaan musaa, saunotaan jne.
kännissä on uusi ulottuvuus.
omaisuuttakaan ei ole viina vienyt.