Tulevaisuus näyttää niin synkältä, en tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, mitä opiskella tai mitä töitä tehdä, eikä mikään oikein kiinnosta tarpeeksi. Erosin juuri yhdestä opiskelulaitoksesta ja nyt mietin koko ajan oliko se virhe, olisiko tuo ammatti sittenkin ollut minun juttuni. En vain jaksanut niitä opiskeluita. En oikein edes näe itselläni tulevaisuutta tai ainakaan hyvää sellaista. Onko muita joita ahdistaa ammatinvalinta? Tuntuu ettei minusta ole mihinkään ja pelkään että kuitenkin valitsen väärin ja keskeytän opiskelut. Haluaisin hyvän ammatin, mutta en keksi mikä se voisi olla (sellainen, johon olisi mahdollista päästäkin..). Kyse on kuitenkin yhdestä tärkeimmistä asioista elämässä...tai siltä minusta ainakin tuntuu. Onko muita eksyksissä olevia? Tuntuu, että olen aika yksin asian kanssa, kaikilla on kuitenkin jonkinlainen suunta tai ajatus mitä haluavat tehdä, mutta ei vaan täällä päin..Apua!!! Minulla on jopa itsetuhoisia ajatuksia asian takia..
Tulevaisuus ahdistaa
ahdistunut-
2512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heips! Tässä sulla on nyt kohtalotoveri :) Oon keskeyttäny 2 ammattikoulua ja 1 ammattikorkean. Lukion jaksoin käydä loppuun, tosin sairaslomalla tuli oltua jonkun aikaa. Mulla on ikää kohta 22, enkä mä tiedä vieläkään, mitä mä haluan. Ja musta tuntuu, ettei se asia tuu selkenemään vuosienkaan kuluttua, on meinaan tää mun pikkunen pää niin sekasi että huhheijaa! Nyt sit kiertelen erilaisissa valmentavissa ja ohjaavissa koulutuksissa.
Mä oon kans usein miettiny, et oiskohan noi mun jo keskeyttämät koulutukset ollu oikeesti mulle se oma ala.. Mutta kun mä aina vaan pelkään, etten mä opi, että mä oon huonompi kun muut ja etten mä koskaan saavuta sitä, mitä ammattitaidoksi kutsutaan.
Mutta hei, kyllä me se meidän oma juttu joskus vielä keksitään, siitä mä oon varma! :) Ja keskeytyneitä opintoja voi aina jatkaa ;)
Kiva kun vastailit! Mukava huomata, jos nyt näin voi sanoa, että jollain muulla on samankaltainen tilanne. Itse olen 21v ja mustakin tuntuu, ettei tää asia tuu selkenemään vielä moneen vuoteen. Olis kiva jos vois nähä vaikka viiden vuoden päähän, että mitä teen sillon ja rauhottua jos tietäis että sillon olis löytäny sen oman juttunsa. Kauheeta tosin jos näkis sillon, ettei oo päässy yhtään elämässä eteenpäin. Sit miettis ehkä et onko tää elämä ees elämisen arvosta..
Itse olen nyt sairaslomalla, joten kai tässä pitäis ottaa lunkisti, mutta kauhee stressi vaan päällä koko ajan, että mitä sitten kun tää loppuu.. Joo toi ajatus jotenkin helpottaa, että voihan sitä uudestaan pyrkiä opiskelemaan sitä samaa alaa, mutta sitten pitäis varmaan alottaa ihan alusta ja mietin että mitä sukulaiset sun muut kaverit siitä ajattelis, että menis opiskelemaan uudestaan sitä alaa minkä jo keskeytti. Vaikka ei kai sitä noin pitäis ajatella..
Ihanan toiveikkaalta kuulostat, itte meen välillä niin syvissä vesissä että huh..