Onko ketään linjoilla kenellä tuntuu, että seksistä, erektiosta on jäänyt tunne että häiriö ja ahdistus on jäänyt koko loppuelämäksi ainakin osittain?
Itsellä on erektiolääkityskin, sen avulla olen saanut elämäni takaisin. Silti takaraivossa kaivaa tunne, että tuskin minusta koskaan tulee kovaa luomupanomiestä. Aika-ajoin lääkityksenkin kanssa on ongelmaa, ahdistuksen musta pilvi tulee niskaan ja henki salpaantuu. Siihen päälle se, että nainen näkee tällaisen helposti heikkona miehisyytenä ja heikkona itsetuntona niin masis on valmis :/
Nykypäivän ilmapiiri on sitä, että naiset keimailevat ja tällääntyvät jotta saavat parhaat urokset. Ja miesten on syytä olla "aina mela tanassa" kovia panomiehiä. Jos keppi laskee niin ilmapiiri muuttuu eroottisesti keimailusta --> " mikä sulla nyt on?". vittu mun tekisi mieli repiä naiselta silmät päästä kun kuulen tuollaista. Toivottavasti enää ei tarvitsisi kuulla koskaan. :)
Eli tunteeko joku muu olevansa erektiohäiriöinen siitä koskaan parantumatta? Toki itsellä toimii usein kun olen lääkityksellä eli sen puolesta ei ole jatkuvaa ongelmaa. En vaan tiedä miten toimii jos sen lopetan. Ei huvita kohdata niitä ahdistuksen hetki TAAS.
Itsellä on erektiolääkityskin, sen avulla olen saanut elämäni takaisin. Silti takaraivossa kaivaa tunne, että tuskin minusta koskaan tulee kovaa luomupanomiestä. Aika-ajoin lääkityksenkin kanssa on ongelmaa, ahdistuksen musta pilvi tulee niskaan ja henki salpaantuu. Siihen päälle se, että nainen näkee tällaisen helposti heikkona miehisyytenä ja heikkona itsetuntona niin masis on valmis :/
Nykypäivän ilmapiiri on sitä, että naiset keimailevat ja tällääntyvät jotta saavat parhaat urokset. Ja miesten on syytä olla "aina mela tanassa" kovia panomiehiä. Jos keppi laskee niin ilmapiiri muuttuu eroottisesti keimailusta --> " mikä sulla nyt on?". vittu mun tekisi mieli repiä naiselta silmät päästä kun kuulen tuollaista. Toivottavasti enää ei tarvitsisi kuulla koskaan. :)
Eli tunteeko joku muu olevansa erektiohäiriöinen siitä koskaan parantumatta? Toki itsellä toimii usein kun olen lääkityksellä eli sen puolesta ei ole jatkuvaa ongelmaa. En vaan tiedä miten toimii jos sen lopetan. Ei huvita kohdata niitä ahdistuksen hetki TAAS.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On varmaan. Harva kuitenkaan tohtii myöntää.
Itsellä oli ongelmia1. kerran kolmisen vuotta sitten eron jälkeen. Vieras ja liian nuori nainen ja paljon viinaa. Tuosta pelästyneenä hain cialista lääkäriltä ja ongelma näytti olevan pois pyyhkäisty. Kuukausia kului ja tapasin naisen, josta tuli sitten elämänkumppani. Taustatukena suhteen alussa oli cialis. Ja kylläpä sitä naitiinkin, monta kertaa päivässä.
On oltu jo vuosi naimisisissa. Seksi on jo normaalimpaa. Käytän kuitenkin edelleen cialista puolikas pilleri viiden päivän välein.Välipäiviäkin seksissä on silloin tällöin. Minua häiritsee se, että en uskalla olla ja elää ilman että varmistan onnistumisen erektiolääkkeellä.
Kaikesta on keskenämme puhuttu. Paitsi siitä, että olen tällaisia lääkkeitä tarvinnut. Ei kehtaa kertoa. Tuntuu, että menisi mukana koko miehisyys. Muuten on juteltu kyllä siitäkin, ettei seksiä tarvitse olla joka päivä, eikä aina tarvitse haluta eikä jaksaa. Kuitenkin minulla on jotenkin pakonomainen tarve naida ja jos noita välipäiviä tulee alan ahdistua.
Minua on myös alkanut huolestuttaa se, että ei ole koko ajan päällä 'värinää', enkä ihan aina halua. Tiedän, että juttu on hullu, mutta en voi päälleni mitään.
Varmaan juttu on jotenkin psyykkinen. Rakastan vaimoani kyllä ja hän on mielestäni seksikäs ja haluttava. Minulla vain jontenkin sellainen pelko siitä, että vaimo kyllästyy minuun, en riitä hänelle ja sitä myötä tulee paine olla lakanoiden välissä enemmän kuin luomuna olisin.
Järki kyllä sanoo, että toimin luomunakin. Eihän tuollainen pillerin puolikas riitä antamaan tehoa kuudeksi päiväksi.
Kun katselen kirjoittamaani, tulee mieleen että taidan olla rippuvainen erektiolääkkeestä. En ole moisesta haittavaikutuksesta mistään lukenut, mutta lienee mahdollinen. Pirun kallis sivuvaikutus.
Minä tunnustin ongelman ennen ensimmäistä kertaa nykyisen rakkaani kanssa. ALoitettiin erektiolääkkeillä, hiljalleen vähennettiin määrää 1 => ½ => 1/4 ja nyt on rakasteltu vuosi ilman lääkettä.
Erektion kovuus vaihtelee kyllä, mutta aina on onnistunut.
Luottamus, lämpö, hyvät esileikit, lisää lämpöä ja rakastella voi vaikka 5 kertaa yön aikana.
Kovasti tekisi mieli kertoa asiasta vaimolle, vaan en kehtaa. Toivottavasti joskus. Kun olisi tarkoitus loppuelämä olla yhdessä ei pitäisi olla yhtään asiaa, josta ei voi puhua.
Toisaalta luulisi tuon arvaavankin, kun taakse päin muistelee lääkkeen tehostamia rakasteluita: Monta 'varvia' peräkkäin ja ihan loppumatonta seisokkia.
Se tällaisesta puhuminen on vain olevinaan niin vaikeata.
Järkivähä kyllä yrittää sanoa, että asia on ihan luonnollinen, kun ikää on tuo nimimerkissäni näkyvä.
Mikähän mahtaa olla syynä, että näistä miesten ongelmista on tehty luonnottomompia ja nolompia kuin naisen vastaavista?
Naiset käyttävät viisikymppisinä kyllä hormoonivalmisteita vaihdevuosien vuoksi ja sekin, että saattavat tarvita liuksteita on ihan normaalia.
Samankaltaisia iän mukana tulevia muutoksia tulee miehillekin, mutta se on olevinaan jotenkin vaikempaa tunnustaa...
Miksi sinun pitäisi kertoa ? Ei mikään pakko ! Mutta sinulla taitaa olla pakonomainen tarve harrastaa seksiä liian usein, Jos yrittää jotakin liikaa, niin ei se onnistu oikein.