On tuomion aika....

Niin se Juhani Suomikin on joutunut taipumaan. Ylivoimaiseksi kävi hänellekin teljetä Urho Kekkosesta totuutta, jonka vankilan salvat ovat jo aikoja sitten murtuneet.

Kekkosen päiväkirjojen viimeisessä osassa Juhani Suomikin joutuu kertomaan, että Kekkonen päätti yhdessä Neuvostoliiton kanssa jopa siitä, kenestä tehdään Keskustapuolueen puheenjohtaja. Puolisen vuotta ennen puoluekokousta Kekkonen keskusteli KGP-kenraali Viktor Vladimirovin kanssa asiasta ja kirjasi tehdyn sopimuksen päiväkirjaansa näin:

”Sovittiin neljästä asiasta: 1) Virolaisen vaihtaminen kepun puheenjohtajan paikalta. 2) J.V:n paikalle Väyrynen puheenjohtajaksi.” Kaksi muuta asiaa olivat varapuheenjohtajien ja puoluesihteerin valinta. Niitä ei siinä keskustelussa ratkaistu.

Helsingin Sanomat esittelee hyvin tuon Kekkosen päiväkirjojen viimeisen osan referoiden sitä monilla suorilla sitaateilla. Artikkelissa kerrotaan mm. siitä, miten 1978 suurella äänten enemmistöllä jälleen tehtäväänsä valittu Kekkonen säikähti, kun saman vuoden syksyllä gallup osoitti ”vain” 55 % kansalaisista olevan sitä mieltä, että ulkopolitiikka on hoidettu hyvin, ja 30 % katsoi Suomen liukuneen liikaa itään.

Kiukusta kihisevä Kekkonen kirjoitti päiväkirjaansa, että ”jos oikeisto voittaa ek-vaaleissa, minulle ei jää muuta tehtävää kuin poistua näyttämöltä”. Oikeisto voitti, mutta Kekkonen ei poistunut näyttämöltä!

Kekkonen oli jo vuoden 1975 alussa päättänyt, että hän jatkaisi presidenttinä vielä 1978 jälkeen aina vuoteen 1984 asti. Ensimmäinen ehdokaspyyntö tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdolta. Huomatkaa, Kekkonen oli siis NL:n kommunistisen puolueen ehdokas Suomen presidentiksi!

NKP:n johdon kuriiri sai Kekkoselta myönteisen vastauksen pyynnölleen! Kekkonen kirjasi tyytyväisenä päiväkirjaansa, että "Juhani Perttunen on tavannut NL:n suurlähetystön Kossovin, joka on sanonut, että NL:n mielestä Kekkonen olla presidenttinä niin kauan kuin terveys antaa myöten".

Muodollinen puoli Kekkosen valinnalle vielä 1978 järjestettiin siten, että Kalevi Sorsa pantiin pyytämään Kekkosta SDP:n ehdokkaaksi. Myös kokoomuksen nuori polvi, varsinkin Ilkka Kanerva, oli saatu NKP:n/Kekkosen liekaan.

Helsingin Sanomat tiivistää päiväkirjojen kertoman ytimen lyhyesti: "Päiväkirjat 1975-1981 eivät vapauta Urho Kekkosta historian tuomiosta, mutta hän ei ole tuomiolla yksin". Näinhän se on. Sorsa sai tuomionsa vuonna 1994, mutta monet, kuten esim. Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva ovat, ihme kyllä, pystynyt näihin asti tuomiotaan välttelemään!