Tunnustaako kukaan koskaan ottaneensa jotakuta viereensä vain voittaakseen jonkun toisen ikävän? Tuleeko siitä vain entistä tyhjempi olo jos yrittää korvata pettymyksensä jonkun toisen hellyydellä?
Laastarit rakkaudessa?
arvoisa yleisö
6237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole tullut pieneen mieleenkään. Olen antanut ajan kulua ja odottanut, että kolahtaa jonkun toisen kanssa.
Oon! Ja se oli yks ääliömäisimpiä tekoja!
Mun versiossa kävin kuumana kaveriin, josta en tiennyt paljoa, mutta tiedossa oli yhteinen retkeilypäivä yks kesä. Mun päähän iski (käsittämätön) sovellus "miesten käteenvetämisestä ennen treffejä", jotten ikäänkuin olisi ollut aivan umpilääpälläni tähän kaveriin.
Toinen outo ajatus oli, että en ikäänkuin jäisi lehdelle soitteleman, jos saisinkin pakit, "on tällä daamilla, mistä ottaa muutoinkin", - joopajoo, ikäänkuin lohtua etukäteen plakkariin.
Heiluin sit yhden toisen itteni perään haikailevan kanssa ensin. Se oli tylsää, kuinka muuten, koka sydän oli toisaalla.
Vois olla tosiasia, ettei se aito mielitietty olis ollut mun kanssa kuitenkaan. Se lie omalla tavallaa tykkäs musta, mutta olis meidän luonteissa ollut sovittelemista.
Kaikista seuranneista tapahtumista mulle on syntynyt jälkeenpäin karmiva olo, että mun etukäteisluottohoito ei pitänyt sanaansa sopimuksessa yhteisestä irtokeikasta, vaan teki sen tiettäväksi tälle sydänkäpyselleni.
Vaikken usko sydänkäpysen sinänsä piittaavan mahdollisten naisystäviensä entisitsä, oli ajoitus surkea. Heti yhden pedin päällekö toista vikittelemään... no ei!
Lisäksi olen tietysti erityisen äkäinen luotto- eikun petos-hoidolle. Se -tana käyttäytyi julkiseurassa vihjaillen mun ja sen yhteiseen läheisyyteen, täysin vastoin sopimustamme. Kosketteli mua, hakeutui aina kiinni viereen, sommitteli puheisiin lauseita, joissa puhui minusta ja rakkaudesta yhteen syssyyn, kuin sydämeni sopukat tuntien. ...ttu! Mielessä kävi kuulkaa käräyttää se itsekin (sain tietää, että se seurusteli!), mutta en lopulta halunnut alentua samanlaiseksi kuin se.
Olin aikamoisen raknena tähän mieheen, enkä saanut tilannetta selvitettyä mitenkään. En viitsinyt kysyä suoraan mitä hän minusta tiesi, koska meidän välille ei niin läheisiä välejä kehkeytynyt. Jäin siinnä tianteessa itsekseni kärsmään epäilyksiini sotkeutuen ja melkein sekosin, kun oli niin paha olo. Olisin mieluusit kerinyt tilanteen takaisn ja ottanut pelkät pakit ilman välihoitoa, olisin ainakin tiennyt varmasti mikä on homman nimi.
Vuosia on kulunut ja tykkään tyypistä edelleen tyyppinä, vaikka olen saanut luovutetuksi romanttisista toiveista. Silti häntä on edelleen vaikea lähestyä. Enimmäseen lämmittelen lueskellessa etäältä hänen tekemisistään siellä täällä, mm. fb.ssä ja heitän joskus kannustavan kommentin ja liitän kaverin iltarukoukseen.
Eikuhei pakko lisätä vielä taustakuvausta ittestäni; en ole railakas sängystä sänkyyn pomppija luonteeltani (jos joku toinen on se hänelle suotakoon, ei sillä).
En esimerkiks ole hankkinut petiseuraa sitten vuoden 2006, koska haluan vin sellaisia, jotka kolahtaa tosiodotuksin muutoinkin kuin sängyssä.
Kuvastaisko tää lisää ajatusjuoksuni omituisuutta ylläolevassa jutussa? Että kun en kerran ole järin kevytmielinen, niin mikä ihmen paha henki muhun iski...?! Taukki!
En ole tehnyt niin koskaan.
Todennäköisesti laastarijutuista harvoin tulee mitään. Itselläni se ei ainakaan ole poistanut eron aiheuttamaa ikävää. Vain tosi pitkä aika riittää jos on oikeasti ollut rakastunut.
Yhdyn edelliseen puhujaan , että aika parantaa haavat.