Olen huomannut itsessäni "omituisen" piirteen, joka tuntuu voimistuvan mitä vanhemmaksi tulen. Se häiritsee minua itseäni valtavasti ja toisaalta minua myös pelottaa, että mitä minulle oikein on tapahtumassa. Olen kyllä aina ollut melko tarkka ystävistäni ja mikäli olen tullut "petetyksi" luottamuksen rakentaminen uudelleen on ollut kovin vaikeaa. "Todellisen ystävän" paikan sydämessäni olen antanut vain harvoille. Nyt viisikymppisenä huomaan, etten meinaa enää sietää juuri ketään. Löydän lähes kaikista ihmisistä jotakin "vikaa" enkä halua heitä lähelleni. Myös vuosien takaisten ystävieni tietyt piirteet ovat alkaneet ärsyttää minua valtavasti. Koen usein ihmiset epäaidoiksi ja mairitteleviksi. Vaikka asia ei millään lailla liittyisi minuun, niskakarvani nousevat pystyyn jo sivusta seuratessa. Kaikesta tästä huolimatta työskentelen ihmisten parissa ja esim. parisuhteeni voi oikein hyvin. Uskon että olen ulkopuolisten silmin sosiaalisen ja huumorintajuisen ihmisen maineessa. En haluaisi olla tällainen ja pelkään jopa yksinäisen vanhuuden tuomiota mikäli tämä tilanne vain voimistuu entisestään. Mikä minua vaivaa? Onko tämä nyt sitä narsismia? Mitä ihmettä minä voin itselleni tehdä??
Mikä ihme minua vaivaa?
Ei ymmärrä
1147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kyllä 25 vuotta nuorempi suurin piirtein, mutta muutama vuosi sitten minullakin oli juuri tuollainen olo. Tuon lisäksi mitä kuvailit (että petetään, ja muunlaisia ihmisten vikoja) niin minua erityisesti vaivasi se, että en tuntenut kenenkään välittävän minusta aidosti, vaan olin kaikille vain niitä palveluksia, joita tein. Sen jälkeen olenkin huomannut, että ystäväpiirini on vaihtunut - tai siis että olen saanut oikeita ystäviä, jollaisia minulla ei aiemmin melkeinpä ollutkaan. Ehkäpä sinunkin tilanteesi olisi muuttumassa niin, että loppujen lopuksi tuntisit voivasi paremmin ystäviesi seurassa? Älä ihmeessä vaivu epätoivoon, se ei ainakaan tilannetta paranna!
...Pitäisihän toki pienet virheet antaa anteeksi... tahtoisin yrittää tätä näiden muutaman vuoden takaisten ystävieni kanssa, mutta sitten taas: olisiko heistä edelleenkään ystäviksi, kun he olivat ennenkin jo sellaisia?