Oon jännittäjä. Kädet tärisee. Naama punottaa. Hiki virtaa aivan tajuttomasti, paita läpimärkä, naama märkä. Maha sekaisin kun ajatteleekin jonnekin menoa. Huonoin juttu tässä on että oon äitiyslomalla. Eli sääliks käy tota pientä poikaa ku ei pääse minnekää ku äiti on tällänen. Ja valvon jo öisin kun ajattelen töihin paluuta vaikka siihe on viel 7kk aikaa. Lääkäriin en voi mennä täällä pikku paikkakunnalla koska siellä on yksi lääkäri ja se on myös pojan neuvola lääkäri. Pelkään että hän "vahingossa" kertoisi jolleki musta ja sit sossu kyttäis meitä, että onko se lapsi nyt päässy esim.vauvamuskariin ku sen äitikin on tollanen. Ja sit pitäis jossai vaihees mennä tutustumaan päiväkotiin kun töihin paluu koittaa,ei helvetti.......
neljän seinän sisällä
Killi.O.
1102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen myös äitiyslomalla oleva jännittäjä. Oon huomannu, että niin iloinen asia kuin lapsen saaminen onkin on se lisänny minun jännitysoireita. Elämä muuttuu pakostakin sosiaalisemmaksi ja äitiys lisää paineita joka suuntaan. Käyn psykologilla ja syön lääkkeitä. Sun olis kyllä hyvä mennä lääkäriin ja kertoa sun oireista. Se auttaa, usko mua. Ite yritän pitää itteni jotenkin pinnalla.Tsemppiä!