Virma pakettiin

Ei todellakaan saa töitä päälle viisikymppisenä.

No eiks toi oo kans pikkasen kiinni siitä että mitä on tehnyt aiemmin ja mitä osaamista on.

> Noita nuorempia, enemmän ylitöitä ja pienemmällä palkalla tekeviä löytyy
> sitä paitsi jonoksi asti...

Tuon nuoremman kolmikymppisen väen kanssa on tosiaan aika vaikea kilpailla jos vuosilustoja on itsellä viittäkymppiä likellekin.

Nyt pitää vain kaikkien viisikymppisten työttömien odotella sitä 20 vuotta ennustetun työvoimapulan puhkeamista. Toistaiseksi merkkejä ei näy. IT-alalla kyllä vingutaan työvoimapulaa, mutta ei sinne 5-alkavilla ikänumeroilla ketään koskaan oteta.

Millainenko idea mahtaa olla siinä että eläkeikää nostetaan 62 vuodesta 67 vuoteen? Pitäisikö 62-65 vuotiaan vielä kyetä hommaamaan itselleen duunipaikka vapailta työmarkkinoilta?

Aika mahdottomalta tuntuu, pakko olisi olla vanha duunipaikka alla, ja siellä ollut jo vuosikymmenen duunissa. Ainoakaan avoimen sektorin työnantaja ei uskalla eikä varsinkaan halua palkata normaalia 8 h duunipäivää tekemään ketään 63 vuotiasta.

Nuoret kollit toki ottaa saikkua ja lusmuaa, joka rassaa työnantajaa aivan yhtä paljon. Mutta monet vanhat alkavat olla oikeasti kipeinä, eivätkä kestä täyttä työpäivää tehden, 5 pv/vko.

Riippuu varmaan toimialasta. Työllisyystilanteet vaihtelee ja sitten on tietysti se onko kyseessä IT -alan kaltainen ala jossa pitää jatjuvasti päivittää itseänsä uusimmilla teknisillä tiedoilla vai sellainen ala jossa vain tekemällä oppii. Sellaisilla aloilla nuoremmilla on vaikeampaa.

Kärjistettynä esimerkkinä jos vaikka olet kansainvälinen asekauppias joka tuntee kaikki maailman aseostajat niin on paljon todennäköisempää että Patria palkkaa sinut 50-kympisenä kuin jonkun koulupojan hoitamaan asemyyntiään.

Miksi niin moni asia sieppoo? Pistäppä joku päivä paperille mitkä asiat hatuttavat oikein kovasti. Sitten asiat jonoon ja ratko ne. Sinulla on toimiva yritys, pistä se rahoiksi, kerrytä omaisuutta, varastoa ja sitten pistä firma myyntiin. Niitä nuoria rahakkaita, jotka haluavat tehdä omassa firmassa töitä, on niitäkin. Jos siitä 200k€ saat, niin kyllä sillä jo muutaman vuoden kitkuttaa, ainakin jossain halvemmassa etelän maassa...

No enpä tiedä saako tuosta puljusta 200k

Sieppaa koko toimiala. Tietyt asenteet sillä.
Lisäksi muutama erityisen hunosti valittu työntekijä jotka levittää huonoa karmaa kaikkiin. No pääseehän niistä aikanaan eroon mutta kyynisyys on laajemminkin toimialan tauti. Tuli kuin varkain meidänkin firmaan ja huomaan sen tarttuvan itseenikin. Lisäksi sapettaaa liikevaihtoon nähden huonot tulot. Alihankkijoiden todella huono kohtelu. Sekä se että oma työaika on aivan kohtuuton. Taloudellisia paineita lisää myös viime vuonna huonosti mennyt cash-flow.

No vakakavasti puhuttuna. Voisin miettiä hieman myös yrityksen kurssin muttamista. Jopa rinnakkaiselle toimialalle jossa hieman vähemmän kontrollia. Myös en näe järkeä siinä että on hirveästi lössiä töissä jos en itse saa siitä mitään kuin lisää paperitöitä. Ihan yksinkertiasesti voisi pienentää liikevaihtoa ja tehdä itse enemmän käytännön duunia työntekijöiden sijaan. Todennäköisesti omat tulot nousisivat.

Toisaalta olisi kyllä aika siistiä olla taas töissä 8:sta 4:jään jollain muulla ja laittaa aivot narikkaan. Käy pikkasen kateeksi ihmisä jotka lähtee neljätä kotiin.

>>Mitä jos kokeilisit että lähtisit 16 töistä ja palaat aamulla klo 8. Huomaat että ei se maailma mihikään kaadu. >>

Alkoi kiinnostaa että minkälaisella toimialalla mahdat toimia, ja mitenkä monta vuotta olet ehtinyt yrittäjähommia tehdä?
Oma kokemus tupppaa olemaan että duunia on oikeasti jatkuvasti tekemättömänä, eikä ne yön aikana ole yleensä tulleet tehdyiksi kun aamulla sorvin viereen palaa.

Tiedän kyllä että on vihreälle oksalle päässeitäkin yrittäjiä paljon, joilla on sopivaa apuväkeäkin olemassa.

Mutta myös pikkuisia 1-3 hengen pajoja on rimpuilemassa myöskin, näitä on luokkaa 50.000-100.000 kpl firmoja kuitenkin.

Siellä ainoa joka kilpailutilanteessa joustaa on yrittäjän oma työpanos. Siitä on otettva mitä on, ja se tarkoittaa lisätunteja aika väistämättä. Ei näiden firmojen tilanne pelkällä kravattia löysäämällä ja 16:00 kotiin lähtemisellä ole tilanteena korjattu.

Jos olisi rahaa kassassa niin palkkaisi väkeä tekemään, ja painuu itse kotiin. Mutta kun sitä rahaa ei ole, niin ainoa mitä on heittää kehiin ovat omat työtunnit. Vanhaa kunnon Jussin suonraivaajameininkiähän tämä yrittäminen useinkin on.

mikä virma, myy minulle?

>>Tietenkin langanpäitä saattaa jäädä solmimatta, mutta lopputulos on siitä huolimatta parempi.>>

Olisit nyt tosiaan antanut edes hiukan vinkkiä että minkä tyyppisellä toimialalla itse toimit, kun olet päässyt noin vaivattomasti hallittavaan yrittämisen tilanteeseen?

Istonaisten langanpäiden solmiamisesta tuskin on kellään kyse. Usein on kysynnän ja asiakkaiden puute, pienenevä liikevaihto, mahdottomuus palkata ulkopuolista työvoimaa jne.

>>mutta kaikkien kannattaa kysyä tuleeko päivän aikana tehtyä asioita oikein vai oikeita asioita.>>

Tämän tyyppinen neuvo toimii silloin jos firma kannattaa hyvin, ja on sikäli taloudellinen mahdollisuus tehdä erilaisia valintoja.

Firmoja kuitenkin menee vuosittain kuitenkin konkurssiin tuhansittain. Konkurssia saattaa edeltää monivuotinen taistelu oman yrityksen puolesta. Sairastumisia, tuotealueiden katoamisia, avioeroja jne.

Tällaisten arkikysymysten edessä nuo ylimalkaiset heittosi eivät huonosti menestyvää firmaa auta. Korkeasti koulutettujen, ja sinun tavallasi filosofisesti ajettalevien ja ihan kaikenlaisten ihmisten firmoja kaatuu silti. Eikä sille tilanteelle kukaan mahda mitään.

Siksi olisi ollut ihan mielenkiintoista kuulla, että minkä tyyppisellä toimialalla toimit, kun noin vihreälle ja vakaalle oksalle olet päässyt kipuamaan.

No mukavaa että joku muukin yrittäjä kommentoi tulee heti parempi fiilis.

Ja sitä edelliselle on ihan ok että saa neuvoja keskittymään olennaiseen ja että kannattaa pitää kahta kännykkää jne.

Mutta em. ei paranna yleensä yrityksen tilanetta, se voi helpottaa henkilökohtaista stressiä tai sitten ei - riippuu mistä kukin kantaa huolta.

Hankkijayritysten vääntäessä ruuvia kireämmälle niin kyllähän sillä on sitten usein seurauksia alihankkijoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita että yritys olisi menossa konkurssiin. Useimiten syy miksi jokin yritys kovin kilpailtulla alla ei mene konkurssiin on nimeomaan yrittäjä. Sikäli terveisiä ja jaksamaista kaikille itsensä em. tunnistaville yrittäjille.

Oma pohdintani liitty ennen kaikkea elämän latuun ja siihen mihin on itse valmis ja miksi.

Juup. Sain vähän vaikeimpia paperitöitä pois juoksemasta. Helpotti siihen asti kunnes viikonloppuna tuli taas paskameiliä joltain vainoharhaiselta työntekijältä. Oon yrittänyt olla kastomatta työmeilejä iltaisin ja viikonloppuisin liikaa. Mutta lankesin taas typeryyttäni. Vahinko etten pääse ilman isoja kustannuksia eroon huonoista työntekijöistäni vuoteen. Välillä on kyllä semmoinen olo että on töissä työntekijöillään. Mutta oon yrittänyt opetella olla välittämättä. AIna sekään ei onnistu.

Tajusin myös että on ehkä ollut vähän burnoutin oireita jo yli vuoden. Päätin että käyn lekurilla ja ammatinvalinnan ohjauksessa. Vaikka en voikkaan juuri nyt pitää lomaa/sairaslomaa niin lomaa laittelin kalenteriin keskitalvelle. Katsotaan sitten mitä tuumaan sen jälkeen.

Täysin samat ajatukset, vuosia vain 30 takana ja palkolliset kyllä saa palkan, mutta omaan ajankäyttöön nähden tulot itsellä olemattomat.
Joten siirryn palkkatyöhön. Ja se että nuoret mollaisimeidät 50-60 pois töistä on aikamoista legendaa. Olen työllistänyt 19-33 vuotiaita n. 10 vuosien aikana ja vain 2 oli sellaisia joiden asenne olisi pessyt normaalin työstään kiinnostuneen aikuisen. Pakkomenoja, epäselviä poissaoloja, ja työajan käyttöä omaiin hommiin kyllä riitti.
Mutta yhä olen sitä mieltä että yrittäjyys, myös mikroyrittäjyys(1-3henkeä) on erittäin hyvä vaihtoehto silloin kun se yksilölle on hyvä vaihtoehto.
Omaan hommani ei ostajaa vaan ole helppoa löytää kun kukaan ei haluaisi (uskalla) sijoittaa mitään, ja toisaalta jonkin kokonaisuuden opetteleminenkin tuntuu ihmisistä näemmä vaikealta. Itse olen aina pitänyt uusia asoita ja niiden selvitteleyä mielenkiintoisena.
Jos oma työllistymiseni menee metsään, pidän tosiaan vuosien lomat ja pekkaset, kyläilen kaikki sukulaiset ja elän tuella. Tekemistä kyllä aina löytää.

Sulle aloittaja semmoinen vinkki , että jos sulla olevat hankalat työntekijät ovat toist.voimassa olevalla sopparilla , niin tehtailet pikku laman ja pistät pojat pakkolomalle...
yli puolta vuotta ei kannata ylittää .
Silloin irtisanoutuva saa muistaakseni ihan normi-irtisanomisajanpalkan.
Onko sulla niin huono kannattavuus ettei esim kirjanpitoa kannattaisi osin ulkoistaa ja tehdä sekin aika sitä minkä parhaiten osaa.
Vuokraukkoa vaan tilalle kun entiset ymmärtävät lähteä.
Ei yrittäjän tarvitse mikään hyväntekijä olla.

Itse lopetin firmani tällä viikolla. Ei ole velkaa ja jonkin verran omaisuutakin firmalta löytyy, mutta kun työt loppuiva, niin ne loppuivat. Viimeiset 10 vuotta ollut pelkää kituuttamista ja peukaloiden pyörittelyä. Itsekin täytän 50 kesällä ja tiedossa on se miten hankalaa on saada töitä. Viisikymppisen on hyvin vaikeaa työllistyä eikä työttömyyskorvaustakaan saa kun Oy:tä ei noin vain lopetetakaan työkkärin näkökulmasta. Varmasti sitä on kaikenmaailman kurssitusta, mutta kukaan ei palkaa tämän ikäistä.
Eli tilanne on aika ikävä.