Aurinko ja revontulet

Ota ruutusi koristeeksi viiden minuutin välein
piirtyvä kuva protonivuon kehityksestä maan
lähiavaruudessa:

http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/pro_3d.html

taivaanvahti kirjoitti:

Ota ruutusi koristeeksi viiden minuutin välein
piirtyvä kuva protonivuon kehityksestä maan
lähiavaruudessa:

http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/pro_3d.html

Lue lisää

Protonivuo nousi viisi kertaluokaa, eli liki
satatuhatkertaiseksi. Joidenkin satelliittien
mitta-anturit saivat liian ison annoksen
ja "sydän petti", piirturi vetää vaan suoraa
viivaa:

http://sec.noaa.gov/ace/SIS_24h.html

tohtori shokki kirjoitti:

Protonivuo nousi viisi kertaluokaa, eli liki
satatuhatkertaiseksi. Joidenkin satelliittien
mitta-anturit saivat liian ison annoksen
ja "sydän petti", piirturi vetää vaan suoraa
viivaa:

http://sec.noaa.gov/ace/SIS_24h.html

Lue lisää

Aurinko nyt vaan sattuu olemaan mapallon nykyisten elämänmuotojen elinehto. Aurinko antaa valon, lämmön ja energian. Lisäksi auringon avaruuteen puhaltama aurinkotuulivyöhyke suojaa koko planeettakuntaa kosmiselta säteilyltä.

Aurinkotuuli ja kosminen säteily kinaavat keskenään, kumpi pääsee vaikuttamaan tehoisammin maahan. Pieni jääkausi keski-ajalla aiheutui nykynäkemyksen mukaan siitä, että aurinko huilasi puhaltelussaan ja kosminen säteily pääsi jyräämään ja kosmisen säteilyn aikaansaannos on runsastuva alapilvisyys, mikä heijastaa auringontehoa pois ja ilmasto jähtyy.

Aikanaan sitten joskus etäisessä tulevaisuudessa aurinko käristää maan elolliset, ellei tämä yksi eliömuoto sitä ennen opi hallitsemaan planeettojen siirtelytekniikkaa. (teoriassahan se olisi ihan helppoa jo nykyäänkin)

Avaruusmatkailua silmälläpitäen auringon "tappajahiukkasilta" on opittava suojautumaan ja mielellään opittava ennustamaan auringon käyttäytymistä, ettei tule yllätyksiä.

Lisäluettavaksi yksi esitelmä tieteen päiviltä auringosta ja avaruusmyrskyistä:

http://www.tsv.fi/ttapaht/013/koskinen.htm

Ja sen jälkeen auringosta kiinnostuneille pieni aurinkolinkkivinkkisivu:

http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html

poikanen kirjoitti:

Aurinko nyt vaan sattuu olemaan mapallon nykyisten elämänmuotojen elinehto. Aurinko antaa valon, lämmön ja energian. Lisäksi auringon avaruuteen puhaltama aurinkotuulivyöhyke suojaa koko planeettakuntaa kosmiselta säteilyltä.

Aurinkotuuli ja kosminen säteily kinaavat keskenään, kumpi pääsee vaikuttamaan tehoisammin maahan. Pieni jääkausi keski-ajalla aiheutui nykynäkemyksen mukaan siitä, että aurinko huilasi puhaltelussaan ja kosminen säteily pääsi jyräämään ja kosmisen säteilyn aikaansaannos on runsastuva alapilvisyys, mikä heijastaa auringontehoa pois ja ilmasto jähtyy.

Aikanaan sitten joskus etäisessä tulevaisuudessa aurinko käristää maan elolliset, ellei tämä yksi eliömuoto sitä ennen opi hallitsemaan planeettojen siirtelytekniikkaa. (teoriassahan se olisi ihan helppoa jo nykyäänkin)

Avaruusmatkailua silmälläpitäen auringon "tappajahiukkasilta" on opittava suojautumaan ja mielellään opittava ennustamaan auringon käyttäytymistä, ettei tule yllätyksiä.

Lisäluettavaksi yksi esitelmä tieteen päiviltä auringosta ja avaruusmyrskyistä:

http://www.tsv.fi/ttapaht/013/koskinen.htm

Ja sen jälkeen auringosta kiinnostuneille pieni aurinkolinkkivinkkisivu:

http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html

Lue lisää

Kahlaillessani avaruudellisia linkkejä tuli vastaan Moskovan neutronimonitorin käyriä. Sieltä tuli vastaan mielenkiintoinen kuoppa käyrässä ja lähdin jäljittämään syytä siihen ja jäljityskin antoi mielenkiintoista tulosta.

Otetaan alkuun elokuun 1998 neutronikäyrä:
http://helios.izmiran.rssi.ru/cosray/980824.htm
(se alempi)

Siihen vertailumateriaaliksi auringon röntgenvuo:
http://www.sec.noaa.gov/ftpdir/plots/1998_plots/xray/19980826_xray.gif
(ilmaisee voimakkaan flaren)

Seuraava vertailtava on protonivuo, mikä tehommaimmin ilmeisesti tökkii pois kosmisia hiukkasia:
http://www.sec.noaa.gov/ftpdir/plots/1998_plots/proton/19980826_proton.gif

Pannaan ylimääräisenä vielä ajankohdan revontuliaktiivisuus (se alarivin punaisuus):
http://www.sec.noaa.gov/ftpdir/plots/1998_plots/satenv/19980827_satenv.gif

Mistä nyt koko jutussa oli kyse? Asiahan on ollut jossakin määrin tiedossa semmoisena lukuviisautena, mutta itse esiinkaivettujen todisteiden tehokkuus menee paremmin tajuntaan ja asian oppii perusteellisemmin.

Kiinnostuneille lisämateriaaliksi kosmisia säteitä suomeksi ja englanniksi:
http://www.student.oulu.fi/~tumannin/kosm/
http://www.ngdc.noaa.gov/stp/SOLAR/COSMIC_RAYS/cosmic.html
ja linkkisivusto:
http://helios.izmiran.rssi.ru/cosray/main.htm

poikanen kirjoitti:

Aurinko nyt vaan sattuu olemaan mapallon nykyisten elämänmuotojen elinehto. Aurinko antaa valon, lämmön ja energian. Lisäksi auringon avaruuteen puhaltama aurinkotuulivyöhyke suojaa koko planeettakuntaa kosmiselta säteilyltä.

Aurinkotuuli ja kosminen säteily kinaavat keskenään, kumpi pääsee vaikuttamaan tehoisammin maahan. Pieni jääkausi keski-ajalla aiheutui nykynäkemyksen mukaan siitä, että aurinko huilasi puhaltelussaan ja kosminen säteily pääsi jyräämään ja kosmisen säteilyn aikaansaannos on runsastuva alapilvisyys, mikä heijastaa auringontehoa pois ja ilmasto jähtyy.

Aikanaan sitten joskus etäisessä tulevaisuudessa aurinko käristää maan elolliset, ellei tämä yksi eliömuoto sitä ennen opi hallitsemaan planeettojen siirtelytekniikkaa. (teoriassahan se olisi ihan helppoa jo nykyäänkin)

Avaruusmatkailua silmälläpitäen auringon "tappajahiukkasilta" on opittava suojautumaan ja mielellään opittava ennustamaan auringon käyttäytymistä, ettei tule yllätyksiä.

Lisäluettavaksi yksi esitelmä tieteen päiviltä auringosta ja avaruusmyrskyistä:

http://www.tsv.fi/ttapaht/013/koskinen.htm

Ja sen jälkeen auringosta kiinnostuneille pieni aurinkolinkkivinkkisivu:

http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html

Lue lisää

Magneettikentän nopeutuvasta heikkenemisestä on ollut kirjoituksia jo joitakin vuosia. Jossakin oli muistaaksini tämän vuoden keväällä kirjoitus, että jollakin pienehköllä alueella napaisuus on jo vaihtunut(siitäkin juttua alla). (Selitykseksi pitäisi olla peruskuvaus koko magneettikentästön dynamiikasta, mitä löytyy sivulta

http://www.fmi.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_3.html


Kopsin tähän jutun ilmatieteen laitoksen sivulta
(varuiksi, jos se häipyy sieltä johonkin)

>>Viimeaikaiset tutkimukset ja tuoreimmat satelliittimittaukset osoittavat, että maapallon magneettikenttä on nopeasti heikkenemässä ja pohjoisen pallonpuoliskon magneettinen napa liikkuu nopeammin kuin koskaan sataan vuoteen. Se saavuttaa maantieteellisen pohjoisnavan tason noin 15 vuoden kuluttua.
Tutkijat ennustavat, että maapallon magneettikenttä voi olla vaihtamassa napaisuuttaan. Kyseessä on ilmiö, joka viimeksi on tapahtunut noin 750 000 vuotta sitten. Silloin magneettinen pohjoisnapa ja etelänapa vaihtavat paikkaansa magneettikentän kääntyessä ylösalaisin. Napaisuudenvaihto kestää kuitenkin tuhansia vuosia.

Magneettikenttä syntyy maapallon ytimessä
Maapalloa ympäröi magneettikenttä, joka pitää kompassineulat suunnassaan. Magneettikenttä syntyy maapallon sulassa rautaytimessä noin 2900 kilometrin syvyydessä. Siellä kehittyy miljardien amperien suuruisia sähkövirtoja, joiden magneettikenttä ympäröi koko maapallon ja joka ulottuu kauas avaruuteen. Magneettikenttä ohjaa revontulia sytyttävät sähköiset hiukkaset napaseuduille ja se suojaa elämää avaruuden kosmiselta säteilyltä.

Maapallon magneettikenttään liittyy kaksi napaa, joiden kohdalla magneettikentän voimavaikutus kohdistuu kohtisuoraan maanpintaan nähden. Kompassineula ei tarkalleen osoita kohti magneettista napaa, koska sen suuntaan vaikuttavat myös maapallon ytimessä syntyvät laaja-alaiset magneettiset häiriöt, jotka ovat erisuuruisia navalla ja kompassin käyttöpaikalla. Suomessa kompassineulat osoittavat keskimäärin 6 astetta itään todellisesta pohjoissuunnasta. Vuosittain tämä suunta kasvaa noin kymmenesosa-asteen verran.

Maapallon magneettikenttää ylläpitävät sähkövirrat muuttuvat kaiken aikaa. Uusimpien satelliittimittausten mukaan maapallon magneettikenttä on kokonaisuudessaan nopeasti heikkenemässä, suunnilleen yhden prosentin verran vuosikymmenessä. Jos heikkeneminen jatkuu tällä nopeudella maapallon magneettikenttä on nollilla noin tuhannen vuoden kuluttua.

Pohjoisella pallonpuoliskon magneettinen napa on sijainnut koko 1900-luvun Kanadan arktisessa saaristossa. Se on siirtynyt jatkuvasti kohti pohjoista, 10-20 km vuodessa. Vuosituhannen vaihteessa napa jätti Kanadan taakseen Ellef Ringnesin saaren kohdalla ja on nyt Pohjoisen Jäämeren alueella liikkuen kiihtyvällä vauhdilla kohti maantieteellistä pohjoisnapaa. Sinne sen lasketaan saapuvan noin vuonna 2018.


Maapallon magneettikenttä kuvaava kartta. Magneettikenttä on voimakkaimmillaan magneettisilla navoilla, jotka ovat Kanadan Arktisessa saaristossa ja Etelänapamantereella.

Magneettikentän rakenne muuttumassa
Pohjoisen pallonpuoliskon magneettikentän rakenne muuttuu siis voimakkaasti tällä hetkellä. Tämä merkitsee sitä, että tulevien vuosikymmenien aikana esimerkiksi revontulien esiintymisen todennäköisimmät alueet saattavat siirtyä kohti Siperian rannikkoa.

Eteläisen pallonpuoliskon napa loittonee etelänavasta ja pohjoinen napa lähestyy maantieteellistä pohjoisnapaa. Eteläinen napa on liikkunut sadassa vuodessa alle 1000 km, mutta vastaava pohjoinen napa on samana aikana kulkenut ainakin 1500 km. Napojen erisuuntaiset liikkeet kuvaavat maapallon magneettikentän rakenteellista epäsymmetriaa pallonpuoliskojen suhteen.

Tiedelehti Naturessa (11.4.2002) ilmestyneen ranskalais-tanskalaisen tutkijaryhmän artikkelin mukaan magneettikentän epäsymmetrian lisääntyminen on merkki napaisuudenvaihtoprosessin alkamisesta. Satelliittimittausten mukaan magneettikentän napaisuus on jo vaihtunut laajalla alueella Afrikan eteläkärjen kohdalla ja pohjoisnavan ympäristössä. Jos vastakkaisen napaisuuden alueet kasvavat pinta-alaltaan, niin vähitellen magneettikentän napaisuus vaihtuu koko maapallolla. Tähän muutokseen kuuluu myös magneettikentän jatkuva pienentyminen kuten nyt on vallalla.

Magneettikentän napaisuuden vaihdoksia tunnetaan eri-ikäisistä geologisista kerrostumista satoja menneiden vuosimiljardien ajalta. Viimeksi kuluneen 5 miljoonan vuoden aikana napaisuus on vaihtunut noin 20 kertaa. Napaisuuden vaihtoprosessiin kuluu yleensä tuhansia vuosia.


Maapallon magneettisen pohjoisnavan liike vuosina 1600-2005. Kuvan mukaan pohjoisen pallonpuoliskon napa liikkuu nopeasti kohti maantieteellistä pohjoisnapaa, jonka se sivuuttaa laskelmien mukaan noin vuonna 2018.

Magneettikenttä toimii suojakilpenä
Napaisuuden vaihtumistapahtuman keskivaiheilla maapallon magneettikenttän voimakkuus on pienimmillään, vain noin 10 % nykyisestä. Tällaiseen tilanteeseen voidaan maapallolla joutua joidenkin satojen vuosien kuluttua, jos magneettikentän kehitys jatkuu ennusteiden mukaisesti. Heikon magneettikentän aikana magneettikentässä on useita napoja, joten esimerkiksi revontulien esiintyminen saattaa olla tavallista muuallakin kuin vain nykyisten napojen ympäristössä.

Maapallon magneettikenttä toimii suojaavana kilpenä avaruudesta saapuvalle kosmiselle säteilylle, joka on haitallista biologiselle elämälle. Napaisuuden vaihtoprosessin aikana suojakilpi on heikentynyt ja elävät organismit saavat useiden vuosisatojen ajan haitallista säteilyä huomattavasti enemmän kuin nykyään.

poikanen kirjoitti:

Kahlaillessani avaruudellisia linkkejä tuli vastaan Moskovan neutronimonitorin käyriä. Sieltä tuli vastaan mielenkiintoinen kuoppa käyrässä ja lähdin jäljittämään syytä siihen ja jäljityskin antoi mielenkiintoista tulosta.

Otetaan alkuun elokuun 1998 neutronikäyrä:
http://helios.izmiran.rssi.ru/cosray/980824.htm
(se alempi)

Siihen vertailumateriaaliksi auringon röntgenvuo:
http://www.sec.noaa.gov/ftpdir/plots/1998_plots/xray/19980826_xray.gif
(ilmaisee voimakkaan flaren)

Seuraava vertailtava on protonivuo, mikä tehommaimmin ilmeisesti tökkii pois kosmisia hiukkasia:
http://www.sec.noaa.gov/ftpdir/plots/1998_plots/proton/19980826_proton.gif

Pannaan ylimääräisenä vielä ajankohdan revontuliaktiivisuus (se alarivin punaisuus):
http://www.sec.noaa.gov/ftpdir/plots/1998_plots/satenv/19980827_satenv.gif

Mistä nyt koko jutussa oli kyse? Asiahan on ollut jossakin määrin tiedossa semmoisena lukuviisautena, mutta itse esiinkaivettujen todisteiden tehokkuus menee paremmin tajuntaan ja asian oppii perusteellisemmin.

Kiinnostuneille lisämateriaaliksi kosmisia säteitä suomeksi ja englanniksi:
http://www.student.oulu.fi/~tumannin/kosm/
http://www.ngdc.noaa.gov/stp/SOLAR/COSMIC_RAYS/cosmic.html
ja linkkisivusto:
http://helios.izmiran.rssi.ru/cosray/main.htm

Lue lisää

Muistelen kirjoittaneeni niistä jo joskus, mutta en nyt löydä sitä paikkaa. Joten tuoreutetaan. Menneellä viikolla (suunnilleen) tuli Prismassa "kuoleman tähden" selvitysprosessista. Kuinka gammatekokuilla havaittiin voimakkaita gammapulsseja ja niille oli vaikeaa löytää mahdollista selitystä, mikä kunnioittaisi Einsteinin kaavoja.

Nykyinen selitys vaikuttaa jo varsin pätevältä. Kyseessä on hypernova. Hyvin massiivinen tähti (20-100 auringonmassaa) romahtaa mustaksi aukoksi. Romahtavan tähden magneettikenttä kietoutuu mielettömän voimakkaaksi ja sulkee kaikki muut suunnat paitsi magneettikentän napojen suunnat, joista purkautuu valtavan voimakas mutta kapea gammasäderyöppy, joka pystyy läpäisemään koko maailmankaikkeuden.

Suunnilleen päivittäin havaitaan noita gammapulsseja eri suunnista taivaanpalloa ja ne tulevat yleensä huikean kaukaa, jopa 10 miljardin valovuoden etäisyydeltä.

Aiheesta on nettiluentokin
http://online.kitp.ucsb.edu/online/gamma_c99/

Kaikkien (?) tähänasti havaittujen (9v) pulssien kuvaukset ovat sivulla
http://gcn.gsfc.nasa.gov/konus_grbs.html#tc1

Auringon voimakkaiden flare-purkausten yhteydessä syntyy nyös gamma-säteilyä, mikä auringon läheisyyden vuoksi on sotkettavan samansuuruisissa tehoissa.
Kolmantena luettelossa on SGR (Soft-Gamma-Ray)

hurjin lähiaikojen lukema on itsenäisyyspäivän illalta (eikä kyseessä liene mikään päivänjuhlistusilotulite)
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20021206_82151.427_k.jpeg

poikanen kirjoitti:

Aurinko nyt vaan sattuu olemaan mapallon nykyisten elämänmuotojen elinehto. Aurinko antaa valon, lämmön ja energian. Lisäksi auringon avaruuteen puhaltama aurinkotuulivyöhyke suojaa koko planeettakuntaa kosmiselta säteilyltä.

Aurinkotuuli ja kosminen säteily kinaavat keskenään, kumpi pääsee vaikuttamaan tehoisammin maahan. Pieni jääkausi keski-ajalla aiheutui nykynäkemyksen mukaan siitä, että aurinko huilasi puhaltelussaan ja kosminen säteily pääsi jyräämään ja kosmisen säteilyn aikaansaannos on runsastuva alapilvisyys, mikä heijastaa auringontehoa pois ja ilmasto jähtyy.

Aikanaan sitten joskus etäisessä tulevaisuudessa aurinko käristää maan elolliset, ellei tämä yksi eliömuoto sitä ennen opi hallitsemaan planeettojen siirtelytekniikkaa. (teoriassahan se olisi ihan helppoa jo nykyäänkin)

Avaruusmatkailua silmälläpitäen auringon "tappajahiukkasilta" on opittava suojautumaan ja mielellään opittava ennustamaan auringon käyttäytymistä, ettei tule yllätyksiä.

Lisäluettavaksi yksi esitelmä tieteen päiviltä auringosta ja avaruusmyrskyistä:

http://www.tsv.fi/ttapaht/013/koskinen.htm

Ja sen jälkeen auringosta kiinnostuneille pieni aurinkolinkkivinkkisivu:

http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html

Lue lisää

Aurinkoa ultravioletissa
http://sohowww.nascom.nasa.gov/descriptions/experiments/sumer/

poikanen kirjoitti:

Muistelen kirjoittaneeni niistä jo joskus, mutta en nyt löydä sitä paikkaa. Joten tuoreutetaan. Menneellä viikolla (suunnilleen) tuli Prismassa "kuoleman tähden" selvitysprosessista. Kuinka gammatekokuilla havaittiin voimakkaita gammapulsseja ja niille oli vaikeaa löytää mahdollista selitystä, mikä kunnioittaisi Einsteinin kaavoja.

Nykyinen selitys vaikuttaa jo varsin pätevältä. Kyseessä on hypernova. Hyvin massiivinen tähti (20-100 auringonmassaa) romahtaa mustaksi aukoksi. Romahtavan tähden magneettikenttä kietoutuu mielettömän voimakkaaksi ja sulkee kaikki muut suunnat paitsi magneettikentän napojen suunnat, joista purkautuu valtavan voimakas mutta kapea gammasäderyöppy, joka pystyy läpäisemään koko maailmankaikkeuden.

Suunnilleen päivittäin havaitaan noita gammapulsseja eri suunnista taivaanpalloa ja ne tulevat yleensä huikean kaukaa, jopa 10 miljardin valovuoden etäisyydeltä.

Aiheesta on nettiluentokin
http://online.kitp.ucsb.edu/online/gamma_c99/

Kaikkien (?) tähänasti havaittujen (9v) pulssien kuvaukset ovat sivulla
http://gcn.gsfc.nasa.gov/konus_grbs.html#tc1

Auringon voimakkaiden flare-purkausten yhteydessä syntyy nyös gamma-säteilyä, mikä auringon läheisyyden vuoksi on sotkettavan samansuuruisissa tehoissa.
Kolmantena luettelossa on SGR (Soft-Gamma-Ray)

hurjin lähiaikojen lukema on itsenäisyyspäivän illalta (eikä kyseessä liene mikään päivänjuhlistusilotulite)
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20021206_82151.427_k.jpeg

Lue lisää

Swiftin kotisivu
http://swift.gsfc.nasa.gov/docs/swift/swiftsc.html
Uutissivu
http://swift.gsfc.nasa.gov/docs/swift/news/
Käyttökelpoinen infosivu
http://swift.gsfc.nasa.gov/docs/swift/news/

röntgeniakin kaistoilla kirjoitti:

Swiftin kotisivu
http://swift.gsfc.nasa.gov/docs/swift/swiftsc.html
Uutissivu
http://swift.gsfc.nasa.gov/docs/swift/news/
Käyttökelpoinen infosivu
http://swift.gsfc.nasa.gov/docs/swift/news/

Lue lisää

Ensimmäinen laatuaan, mutta kuvia ei ole vielä julkaistu ei säteilykäyriäkään.
http://gcn.gsfc.nasa.gov/konus_grbs.html#tc1

Ilmiön havaitsemisen systematiikasta
http://lheawww.gsfc.nasa.gov/docs/gamcosray/legr/bacodine/gcn_main.html

Teksti-ja numeromuotoisia kuvauksia havainnoista englanniksi
http://lheawww.gsfc.nasa.gov/docs/gamcosray/legr/bacodine/selected.html

Kuvaa havainnon alueelta, missä ei taida näkyä mitään
http://observ.pereplet.ru/images/SRG1806-20/050117/summ10.jpg

Jälkihehkusivuja
http://www.mpe.mpg.de/~jcg/grblink.html

punasiirtymiä
http://www.mpe.mpg.de/~jcg/grbrsh.html

poikanen kirjoitti:

Aurinko nyt vaan sattuu olemaan mapallon nykyisten elämänmuotojen elinehto. Aurinko antaa valon, lämmön ja energian. Lisäksi auringon avaruuteen puhaltama aurinkotuulivyöhyke suojaa koko planeettakuntaa kosmiselta säteilyltä.

Aurinkotuuli ja kosminen säteily kinaavat keskenään, kumpi pääsee vaikuttamaan tehoisammin maahan. Pieni jääkausi keski-ajalla aiheutui nykynäkemyksen mukaan siitä, että aurinko huilasi puhaltelussaan ja kosminen säteily pääsi jyräämään ja kosmisen säteilyn aikaansaannos on runsastuva alapilvisyys, mikä heijastaa auringontehoa pois ja ilmasto jähtyy.

Aikanaan sitten joskus etäisessä tulevaisuudessa aurinko käristää maan elolliset, ellei tämä yksi eliömuoto sitä ennen opi hallitsemaan planeettojen siirtelytekniikkaa. (teoriassahan se olisi ihan helppoa jo nykyäänkin)

Avaruusmatkailua silmälläpitäen auringon "tappajahiukkasilta" on opittava suojautumaan ja mielellään opittava ennustamaan auringon käyttäytymistä, ettei tule yllätyksiä.

Lisäluettavaksi yksi esitelmä tieteen päiviltä auringosta ja avaruusmyrskyistä:

http://www.tsv.fi/ttapaht/013/koskinen.htm

Ja sen jälkeen auringosta kiinnostuneille pieni aurinkolinkkivinkkisivu:

http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html

Lue lisää

Auringon aktiivisuuden hiljaisimpaan vaiheeseen osunut auringonpimennys paljastaa auringon magneettikentän rakennetta fantastisesti.

Yksi parhaimpia kuvia pimennyksestä:
http://www.spaceweather.com/eclipses/29mar06c/king1.jpg

Tosin paljon vaimeampina kuin aamulla. Aamun
huipputeho neljä ja puolisataa gigawattia ja nyt
loimotellaan vähän alle satasessa. Mahdollista
selkeää sdäätä on Länsi-Suomen rannikolla
paikoitellen ja alue liikkuu itäänpäin.

kettuvahti kirjoitti:

Tosin paljon vaimeampina kuin aamulla. Aamun
huipputeho neljä ja puolisataa gigawattia ja nyt
loimotellaan vähän alle satasessa. Mahdollista
selkeää sdäätä on Länsi-Suomen rannikolla
paikoitellen ja alue liikkuu itäänpäin.

Lue lisää

Amerikassa kuulemma on tullut hätäpuhelimiin
suuret määrät soittoja oudoista valoista
taivaalla, että onko se talebanien uusi isku.

Eivät ole tottuneet niin etelässä kuin
Floridassa, Texasissa ja Kaliforniassa
revontulien näkymiseen ja kun pressakin käski
pitämään kaikkea outoa ja epätavallista
silmällä...

Avaruussääsivuille on ollut nyt niin paljon
tunkua, ettei kapasiteetti tunnu riittävän aina
edes sisäänpääsyyn, saatikka siedettävän nopeaan
kuvien latautumiseen.

Kannattaa käydä katsastelemassa niitä kuvia
(vaikka myöhemmin), jos pääsee nopeiden linjojen
ääreen. Ne on, varsinkin eteläisimmät, hiukka
pelottavan näköisiä oudomman silmissä, kun
esimerkiksi San Diegosta katsoen Los Angelesin
suunnan taivas on aivan tulenpunainen.

Huipputehoja on laskeskeltu tarkemmin ja päästy
melkein 500 gigawattiin, mikä on jo _aika paljon_.

Nyt tilanne näyttää jo rauhoittuneelta ja pääosa
ylikuormittumisen mykistämistä
satelliittimittareistakin on palannut
päiväjärjestykseen.

poikanen kirjoitti:

Amerikassa kuulemma on tullut hätäpuhelimiin
suuret määrät soittoja oudoista valoista
taivaalla, että onko se talebanien uusi isku.

Eivät ole tottuneet niin etelässä kuin
Floridassa, Texasissa ja Kaliforniassa
revontulien näkymiseen ja kun pressakin käski
pitämään kaikkea outoa ja epätavallista
silmällä...

Avaruussääsivuille on ollut nyt niin paljon
tunkua, ettei kapasiteetti tunnu riittävän aina
edes sisäänpääsyyn, saatikka siedettävän nopeaan
kuvien latautumiseen.

Kannattaa käydä katsastelemassa niitä kuvia
(vaikka myöhemmin), jos pääsee nopeiden linjojen
ääreen. Ne on, varsinkin eteläisimmät, hiukka
pelottavan näköisiä oudomman silmissä, kun
esimerkiksi San Diegosta katsoen Los Angelesin
suunnan taivas on aivan tulenpunainen.

Huipputehoja on laskeskeltu tarkemmin ja päästy
melkein 500 gigawattiin, mikä on jo _aika paljon_.

Nyt tilanne näyttää jo rauhoittuneelta ja pääosa
ylikuormittumisen mykistämistä
satelliittimittareistakin on palannut
päiväjärjestykseen.

Lue lisää

Ainoastaan Jenkit, myös etelä-Suomessa kävi
hiukan samoin. Ihmettelivät, soittelivat ja
kyselivät, että mikä tuo "outo ilmiö" taivaalla
oikein on;) Jotenkin se vaan tuntuu
uskomattomalta, jopa surulliselta, näinkin "hyvin
koulutetun" väestön keskuudessa.

husky kirjoitti:

Ainoastaan Jenkit, myös etelä-Suomessa kävi
hiukan samoin. Ihmettelivät, soittelivat ja
kyselivät, että mikä tuo "outo ilmiö" taivaalla
oikein on;) Jotenkin se vaan tuntuu
uskomattomalta, jopa surulliselta, näinkin "hyvin
koulutetun" väestön keskuudessa.

Lue lisää

jouduin madonreikään ja aikarepeämä heitti minut viisi päivää ajassa taaksepäin. Mitäs nyt tehdään ? Tänään piti olla palaveri kolmelta.

tng kirjoitti:

jouduin madonreikään ja aikarepeämä heitti minut viisi päivää ajassa taaksepäin. Mitäs nyt tehdään ? Tänään piti olla palaveri kolmelta.

eikun onneksi vaan kolme päivää taaksepäin.

tng kirjoitti:

eikun onneksi vaan kolme päivää taaksepäin.

Vasta outo ilmiö olikin, ainakin päivämäärien mukaan;) Taisit käydä katsomassa sen "aikakone leffan".

Tuollaista voi kuulemma sattua, kun menee pyörivän singulariteetin läpi;) Tosin olet I joka siitä on tullut kertomaan;)

tng kirjoitti:

jouduin madonreikään ja aikarepeämä heitti minut viisi päivää ajassa taaksepäin. Mitäs nyt tehdään ? Tänään piti olla palaveri kolmelta.

Muuten tulla vuosikin taaksepäin ja ne kolme päivää lisäksi;)

Löytyykö kirjallisuudessa?Jos saan vinkkejä,olen
kiitollinen.

Jokeri kirjoitti:

Löytyykö kirjallisuudessa?Jos saan vinkkejä,olen
kiitollinen.

Pelkkään aurinkoon keskittyviä kirjoja ei nyt
muistu mieleen, mutta avaruuskirjoissa on yleensä
yhtenä osiona aurinko.

Aloitan kevyemmästä päästä:
Heikki Oja: Polaris, nuorten tähtitieto
-ylä-astelaisille tai lukiolaisille
ammattitähtitieteilijän laatima perusteos, 160
sivua asiaa lyhyesti esitettynä koko tähtitieteen
alueesta.

Heikki Oja - Markku Poutanen: Aurinkokuntamme
-vähän isommille ja vähän perusteellisemmin, 169
sivua täyttä asiaa omasta aurinkokunnastamme.

Colin A. Ronan: Tähtien harrastajan käsikirja
-vähän vanhempaa (1981), enlannista käännettyä,
200 sivua perusteellista, koko tähtieteen
alueesta.

David Levy: Tähtitaivas
-Ihmeellinen Luonto -sarjan hyvin runsaasti
kuvitettu, liki 300 -sivuinen tähtitieteen osio.
Kevyehköä luettavaa kaikille kiinnostuneille.

Karttunen, Donner, Kröger, Oja, Poutanen:
Tähtitieteen perusteet (uudistettu laitos 2000)
-paras ja perusteellisin suomalainen kirja koko
tähtitieteen kentästä, 650 sivua järeää asiaa
korkeakoulutasoisesti kaikkine matemaattisine
kaavoineen.

Kari Kaila: Revontulet
-pelkästään revontuliin keskittyvä tietopaketti
revontulien kansanomaisista tulkinnoista,
revontulitutkimuksen historiasta, tämän päivän
tieteelliseen tietoon asti. 300 sivua vahvaa
asiaa.

Tuossa muutama kirja alalta alkajaisiksi. Laitan
ehkä lisääkin, jos tulee mieleen.

Tutkijoiden nimiä, jotka ovat selvitelleet auringonpilkkujen ja radiohiilen C14 ja berylliumin Be10 keskinäisiä suhteita puiden vuosilustoista 11400 vuoden ajalta:
Sami Solanki, Paula Reimer, Judith Lean J. Beer, D. Hoyt M. Smiver.

8000 vuotta sitten aurinko oli viimeksi yhtä aktiivisella päällä joitakin kertoja, kuin nyt viimeisen 70 vuoden aikana.

Pilvet peittivät taivaan ja hautasivat
vähäisetkin revontulet alleen. Mutta ei menetetä
toivoa. Iso pilkku on jälleen vaeltamassa yli
auringon maanpuoleisen pinnan ja se voi tuottaa
voimakkaita flareja, joiden seurauksena kenties
revontulistuu.

Avaruudesta otettu kuva Etelämantereen päällä loimuilevista liehuhännistä. Siitä näkee hyvin kuinka revontulialimyrskyn aikana rakenteet kehittyvät. Paikaltaan katseltaessa aika kulkisi alhaalta ylöspäin. Ensin levittäytyvä voimistuva kaari, mikä lähtee kieppumaan napaa kohti pyörivinä spiraaleina, josta uusi nousu alkaa himmeästä.

http://www.spaceweather.com/swpod/18jun02/dmsp1.jpg

Niiden edellisten M-flarein perään läimäisi yhden
X-luokkaa hipovan ja kahdesta viimeisestä irtosi
niin paljon korkeaenergisiä protoneja, että taso
loikkasi liki 10 000 kertaiseksi ja satelliitin
aurinkotuulen plasma-anturi näkee taas vaan
tähtiä tyrmäyksen jäljiltä.

Varsinaisen massapilven törmäilyaika
maapalleroiseemme on pilven nopeudesta riippuen
johonkin aikaan lauantain-sunnuntain kieppeillä.
Ja silloin on odotettavissa revontulia, ehkä aika
kunnollisiakin. Näkymisen kannalta
epävarmuustekijä on Norjan Mereltä vyöryvä
matalapaine, että kuinka se tarjoilee selkeän
sään vilahduksia paikoittain.

taivasrepofani kirjoitti:

Niiden edellisten M-flarein perään läimäisi yhden
X-luokkaa hipovan ja kahdesta viimeisestä irtosi
niin paljon korkeaenergisiä protoneja, että taso
loikkasi liki 10 000 kertaiseksi ja satelliitin
aurinkotuulen plasma-anturi näkee taas vaan
tähtiä tyrmäyksen jäljiltä.

Varsinaisen massapilven törmäilyaika
maapalleroiseemme on pilven nopeudesta riippuen
johonkin aikaan lauantain-sunnuntain kieppeillä.
Ja silloin on odotettavissa revontulia, ehkä aika
kunnollisiakin. Näkymisen kannalta
epävarmuustekijä on Norjan Mereltä vyöryvä
matalapaine, että kuinka se tarjoilee selkeän
sään vilahduksia paikoittain.

Lue lisää

...Mutta toisella mantereella. Amerikassa taivas
varmaan leimusi taas säikäyttävän värisenä.
Revontuliteho nousi Suomen aikaa yhdeksän
kieppeillä aamulla yli viidensadan gigawatin,
mikä saattaisi pikaisesti muistellen olla tämän
vuoden huippua. Puolentoista vuoden takainen
taisi olla vielä tuhdimpaa loimutusta.
Plasmamittari näkee edelleen unia, joten tarkkaa
aurinkotuulen nopeutta ei tiedä. Kevyesti päässä
pyöritellen siitä tuntuisi tulevan yli 1000 km/s,
mikä vaikuttaisi aika paljolta.

Illan pimeyden laskeutuessa kannattanee hieman
vilkuilla taivaalle, jos pilvet sallivat ja
esitys jatkuu joltisenkinmoisena, niin revontulia
saattaisi näkyä.

poikanen kirjoitti:

...Mutta toisella mantereella. Amerikassa taivas
varmaan leimusi taas säikäyttävän värisenä.
Revontuliteho nousi Suomen aikaa yhdeksän
kieppeillä aamulla yli viidensadan gigawatin,
mikä saattaisi pikaisesti muistellen olla tämän
vuoden huippua. Puolentoista vuoden takainen
taisi olla vielä tuhdimpaa loimutusta.
Plasmamittari näkee edelleen unia, joten tarkkaa
aurinkotuulen nopeutta ei tiedä. Kevyesti päässä
pyöritellen siitä tuntuisi tulevan yli 1000 km/s,
mikä vaikuttaisi aika paljolta.

Illan pimeyden laskeutuessa kannattanee hieman
vilkuilla taivaalle, jos pilvet sallivat ja
esitys jatkuu joltisenkinmoisena, niin revontulia
saattaisi näkyä.

Lue lisää

Vaan ei näkynyt näissä maisemissa pilvisyyden
vuoksi. Se tupla-CME muodosti sellaisen
kannibaali-CME:n, jossa myöhemmin lähtenyt
nopeampi pilvi sai hitaamman kiinni ja söi sen ja
jokin surffausprosessi avaruuden
magneettiaalloilla kiihdytti yhteistuloksen
huikeaan nopeuteen, 1000 km/s, mitä myrskyn
mittaamiseen kyenneet mittarit näyttivät
(niissäkin näyttää olleen asetuksissa
nopeusrajoitin tuhannessa, niin ettei sen yli
meneviä puuskia mitata)

Komeata kuvagalleriaa näistä revontulista on
sivulla:
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_24nov01
.html

Nyt aurinko näyttäisi rauhoittuvan, riehakas
pilkkualue 9704 (25. päivän X1-flare ei
ilmeisestukään ampuillut massapilviä maata
kohden) on kierymässä auringon pyörimisen mukana
reunan taakse, eikä uusia voimakkaita ole
näkyvissä ja kokonaispilkkulukukin on putoamassa
alle sadan.


Leonidien tähdenlentoparven valokuvasato on
kasvanut edelleen, nyt on jo viisi sivullista
kuvia tulipalloista ja pienemmistä:
http://www.spaceweather.com/meteors/gallery_18nov0
1_page5.html

poikanen kirjoitti:

Vaan ei näkynyt näissä maisemissa pilvisyyden
vuoksi. Se tupla-CME muodosti sellaisen
kannibaali-CME:n, jossa myöhemmin lähtenyt
nopeampi pilvi sai hitaamman kiinni ja söi sen ja
jokin surffausprosessi avaruuden
magneettiaalloilla kiihdytti yhteistuloksen
huikeaan nopeuteen, 1000 km/s, mitä myrskyn
mittaamiseen kyenneet mittarit näyttivät
(niissäkin näyttää olleen asetuksissa
nopeusrajoitin tuhannessa, niin ettei sen yli
meneviä puuskia mitata)

Komeata kuvagalleriaa näistä revontulista on
sivulla:
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_24nov01
.html

Nyt aurinko näyttäisi rauhoittuvan, riehakas
pilkkualue 9704 (25. päivän X1-flare ei
ilmeisestukään ampuillut massapilviä maata
kohden) on kierymässä auringon pyörimisen mukana
reunan taakse, eikä uusia voimakkaita ole
näkyvissä ja kokonaispilkkulukukin on putoamassa
alle sadan.


Leonidien tähdenlentoparven valokuvasato on
kasvanut edelleen, nyt on jo viisi sivullista
kuvia tulipalloista ja pienemmistä:
http://www.spaceweather.com/meteors/gallery_18nov0
1_page5.html

Lue lisää

>>Nyt aurinko näyttäisi rauhoittuvan, riehakas
pilkkualue 9704 (25. päivän X1-flare ei
ilmeisestukään ampuillut massapilviä maata
kohden) on kierymässä auringon pyörimisen mukana
reunan taakse, eikä uusia voimakkaita ole
näkyvissä ja kokonaispilkkulukukin on putoamassa
alle sadan. <<

Siitä flaresta tuli pienoinen puuskahdus tässä
aamupäivällä, mutta tuskin aiheuttanee mitään
nähtävää. Uusi aktiivinen pilkkuryhmä kasvaa
voimakkaasti ja saattaa aiheuttaa jotakin
mielenkiintoista.

Vaan on ollut niin pilistä ja välillävähän
myrskyisempääkin.Ei tosin niin vakavaa kuin
Pirkanmaalla.Eipänäy kuin paksuja pivimassoja.
Päivällä oln ollut auringonpilkahduksia.Yöllä
taas pilvet hiipivät taivaalle.
Olenkin pitänyt pitkiä taukoja.Ei oikeinole ollut
haluja edes availla otsikoita syystä tai toisesta.
Harhailin geologisissa kerrostumiss jalöysin
kirjoituksesi jostain heinäkuun alusta.Kuinka
ollakkaan yksi uusi nicki oli törmännyt sinne.
Täytyy vähän selailla,mistä löytyisi asiapitoista
juttua.Alkuperäispalsta alkaa muistuttaa
peruskouluikäisten välituntiriehaa.Valitettavaa.

Jokeri kirjoitti:

Vaan on ollut niin pilistä ja välillävähän
myrskyisempääkin.Ei tosin niin vakavaa kuin
Pirkanmaalla.Eipänäy kuin paksuja pivimassoja.
Päivällä oln ollut auringonpilkahduksia.Yöllä
taas pilvet hiipivät taivaalle.
Olenkin pitänyt pitkiä taukoja.Ei oikeinole ollut
haluja edes availla otsikoita syystä tai toisesta.
Harhailin geologisissa kerrostumiss jalöysin
kirjoituksesi jostain heinäkuun alusta.Kuinka
ollakkaan yksi uusi nicki oli törmännyt sinne.
Täytyy vähän selailla,mistä löytyisi asiapitoista
juttua.Alkuperäispalsta alkaa muistuttaa
peruskouluikäisten välituntiriehaa.Valitettavaa.

Lue lisää

Olen oleillut kaiken aikaa, tällä tai viereisellä.
En tosin ennätä availemaan viereiseltä kuin ehkä
kymmenesosan uusista otsikoista, mutta yritän
aavistaa sellaisen, missä saattaisi olla itua tai
tuttuja kirjoittelijoita. Monesti kiireisimpinä
aikoina en availe yhtään uusia, vaan jatkan
jotain vanhaa tuttua keskustelua uudella
kommentilla. Jos törmään johonkin asioista
oikeasti kiinnostuneeseen, yritän lähettää
sellaisen lukemaan jonkin kiinnostavan vanhan
jutun geologisista kerrostumista. (ehkä törmäsit
sellaiseen?)

Aito keskustelu saattaa jatkua kauankin
otsikon "Kysymyksiä uskovaisille" alla (sivu 100)

Täällä meuhkaamiseen tuli sellainenkin rajoite,
että yksi kovalevy sanoi työsuhteensa irti ja
siinä saattoi kadota toista Gigaa tiesmitä
säilöttyä ja nyt koko kone on pellit levällään
odottelemassa uutta täytettä ja tässä koneessa
jotenkin muisti tuntuu tökkivän ja näille
keskustelupalstoille pääsy tuntuu mielettömän
jähmeältä.

Revontuliseurantakin tapahtuu pilvisyyden vuoksi
vain netin välityksellä. Pari pientä
aurinkotuulen puuskahdusta on saapunut ja
revontuliaktiivisuus on voimistumaan päin ja
odottavissa olevaa aktiivisuutta jatkunee ainakin
muutama päivä. Aurinkoaktiivisuus kasvaa vielä
kun aktiivipilkkuryhmä kiertyy suotuisemmille
maisemille. Pilvisyyteen sensijaan ei näy
muutosta.

poikanen kirjoitti:

Olen oleillut kaiken aikaa, tällä tai viereisellä.
En tosin ennätä availemaan viereiseltä kuin ehkä
kymmenesosan uusista otsikoista, mutta yritän
aavistaa sellaisen, missä saattaisi olla itua tai
tuttuja kirjoittelijoita. Monesti kiireisimpinä
aikoina en availe yhtään uusia, vaan jatkan
jotain vanhaa tuttua keskustelua uudella
kommentilla. Jos törmään johonkin asioista
oikeasti kiinnostuneeseen, yritän lähettää
sellaisen lukemaan jonkin kiinnostavan vanhan
jutun geologisista kerrostumista. (ehkä törmäsit
sellaiseen?)

Aito keskustelu saattaa jatkua kauankin
otsikon "Kysymyksiä uskovaisille" alla (sivu 100)

Täällä meuhkaamiseen tuli sellainenkin rajoite,
että yksi kovalevy sanoi työsuhteensa irti ja
siinä saattoi kadota toista Gigaa tiesmitä
säilöttyä ja nyt koko kone on pellit levällään
odottelemassa uutta täytettä ja tässä koneessa
jotenkin muisti tuntuu tökkivän ja näille
keskustelupalstoille pääsy tuntuu mielettömän
jähmeältä.

Revontuliseurantakin tapahtuu pilvisyyden vuoksi
vain netin välityksellä. Pari pientä
aurinkotuulen puuskahdusta on saapunut ja
revontuliaktiivisuus on voimistumaan päin ja
odottavissa olevaa aktiivisuutta jatkunee ainakin
muutama päivä. Aurinkoaktiivisuus kasvaa vielä
kun aktiivipilkkuryhmä kiertyy suotuisemmille
maisemille. Pilvisyyteen sensijaan ei näy
muutosta.

Lue lisää

Aktiivisimmille revontulifanaatikoille (jos
täällä sellaisia sattuisi runsain määrin
olemaan?) ylisuuren tietokonenäyttöruudun
oheistäytemateriaaliksi reaaliaikaisia
jatkuvapiirtograafeja, mistä voi seurata koko
ajan auringon toimeliaisuutta ja maanlähialueen
aurinkotuulen voimakkuutta ja magneettikenttien
heilahteluja ja revontulien kehittymistä netin
välityksellä, kun tuo ulkoinen säätilanne
vaikuttaa enimmäkseen pilviseltä.

Viikon ennuste: Yksi aktiivinen pilkkuryhmä
kiertymässä yli laidan pois näkyvistä, toinen
vastaavanoloinen ylittämässä juuri auringon
keskiosia ja saattaa aiheuttaa flarepurkauksia.
Eilisestä melko vaatimattomasta flaresta saattaa
tulla vähän vipinää taivaalle maanantai-ilan
paikkeilla.

poikanen kirjoitti:

Aktiivisimmille revontulifanaatikoille (jos
täällä sellaisia sattuisi runsain määrin
olemaan?) ylisuuren tietokonenäyttöruudun
oheistäytemateriaaliksi reaaliaikaisia
jatkuvapiirtograafeja, mistä voi seurata koko
ajan auringon toimeliaisuutta ja maanlähialueen
aurinkotuulen voimakkuutta ja magneettikenttien
heilahteluja ja revontulien kehittymistä netin
välityksellä, kun tuo ulkoinen säätilanne
vaikuttaa enimmäkseen pilviseltä.

Viikon ennuste: Yksi aktiivinen pilkkuryhmä
kiertymässä yli laidan pois näkyvistä, toinen
vastaavanoloinen ylittämässä juuri auringon
keskiosia ja saattaa aiheuttaa flarepurkauksia.
Eilisestä melko vaatimattomasta flaresta saattaa
tulla vähän vipinää taivaalle maanantai-ilan
paikkeilla.

Lue lisää

Tuossa tänään aamupäivällä oli auringossa X-3-
flare, minkä seuraukset voisivat näkyä taivaalla
torstain ja perjantain välisenä yönä
tähdenlentojen lomassa, kun sääkartoillakin on
voimassa selkeän sään varoitus niille ajoille.

poikanen kirjoitti:

Tuossa tänään aamupäivällä oli auringossa X-3-
flare, minkä seuraukset voisivat näkyä taivaalla
torstain ja perjantain välisenä yönä
tähdenlentojen lomassa, kun sääkartoillakin on
voimassa selkeän sään varoitus niille ajoille.

Lue lisää

Näkyisipä pilvien lmasta jotain.On pidellyt kiirei
tä,ettei ole ehtinyt palstallakaan käydä.poikkesin
kuitenkin vilkaisemaan olisiko tuttuja.Ja olihan
poikanen.En tosin pysty noin hienoihin seuranta-
menetelmiin,kuin vähän aikaisemmin
esitit.haluankin nähdä livenä.Jatkoja.

Jokeri kirjoitti:

Näkyisipä pilvien lmasta jotain.On pidellyt kiirei
tä,ettei ole ehtinyt palstallakaan käydä.poikkesin
kuitenkin vilkaisemaan olisiko tuttuja.Ja olihan
poikanen.En tosin pysty noin hienoihin seuranta-
menetelmiin,kuin vähän aikaisemmin
esitit.haluankin nähdä livenä.Jatkoja.

Lue lisää

Revontulien suhteen todennäköisesti
lauantaiaamuksi tai -illaksi (mikäli ei satu
valoisaan aikaan siinä välillä) jos pilvisyys
sallii

poikanen kirjoitti:

Revontulien suhteen todennäköisesti
lauantaiaamuksi tai -illaksi (mikäli ei satu
valoisaan aikaan siinä välillä) jos pilvisyys
sallii

Pikkuhiljaa laajemmalle. Aurinkotuulen tiheys- ja
nopeuskomponentit nousevat pikkuhiljaa ylöspäin.
Nämä taitavat olla myöhäisen keskiviikkoillan
kolmen peräkkäisen M-luokan flaren
ensituulahduksia. Kunnon jysäys siitä torstain X6-
flaresta osunee tänne ennen aamua, joten
värikkäät taivaanvalot liehunevat myöhäisten
yökulkijoiden iloksi.

Auringon pinnalla ihan äsken, saavuttanee melkein M3-tason, josta seurannee lisää revontulia Tapaninpäivän paikkeille.

Taivaanvalojen näkemiselle saattaa muodostua este huomiseksi saapuvasta lumimyräkästä.

Reaaliaikaista röntgeniä piirtävä graafi:

http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/xray_5m.html

Siitä näkee auringon levottomuuden röntgenalueella

poikanen kirjoitti:

Auringon pinnalla ihan äsken, saavuttanee melkein M3-tason, josta seurannee lisää revontulia Tapaninpäivän paikkeille.

Taivaanvalojen näkemiselle saattaa muodostua este huomiseksi saapuvasta lumimyräkästä.

Reaaliaikaista röntgeniä piirtävä graafi:

http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/xray_5m.html

Siitä näkee auringon levottomuuden röntgenalueella

Lue lisää

Ja lisätään M-tasoon viitisen pykälää tämänaaamuiselle flarelle ja seuraillaan korkea-energisten protonien määrän kasvua, toistaiseksi muutama satakertaiseksi ja nousu jatkuu jyrkkänä:

http://sec.noaa.gov/ace/SIS_24h.html

Pilvet peittelivät ne joulunajan revontulet näissä maisemissa (ja saattavat peitellä ne tämäniltaisetkin, mutta joitakin kuvia niistä on muualta:

http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_24dec01.html

Uusi revontulivaroitus parin päivän päähän tämän uusimman purkauksen todennäköisen massapilven törmäysaikoihin.

poikanen kirjoitti:

Ja lisätään M-tasoon viitisen pykälää tämänaaamuiselle flarelle ja seuraillaan korkea-energisten protonien määrän kasvua, toistaiseksi muutama satakertaiseksi ja nousu jatkuu jyrkkänä:

http://sec.noaa.gov/ace/SIS_24h.html

Pilvet peittelivät ne joulunajan revontulet näissä maisemissa (ja saattavat peitellä ne tämäniltaisetkin, mutta joitakin kuvia niistä on muualta:

http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_24dec01.html

Uusi revontulivaroitus parin päivän päähän tämän uusimman purkauksen todennäköisen massapilven törmäysaikoihin.

Lue lisää

Se eiliselle odoteltu auringonpurkauksen massapilven isku osui maahan vasta tänä aamuna ja aurinkotuulen nopeudessa tapahtui reilu sadan sekuntikilometrin nopuden nousu:
http://sec.noaa.gov/ace/SWEPAM_24h.html
ja maan magneettikentät "hätkähtivät". Kirunan magneettikenttämittareissa se näkyy selkeästi (ilta 17 mennessä kohta vaeltaa yli ruudun):
http://www.irf.se/mag/rtplot.gif

Eilisiltainen voimakas X3-flare räväytti uuden pölläyksen huikeaan 2000km/s nopeuteen, mikä mennee alavasemmalta ohi maan pääosin, mutta pilven liepeet saattavat ravistella maan magneettikenttää rajusti jo ensi yönä.
Pari kuvaa siitä, purkausanimaatio:
http://www.spaceweather.com/images2001/28dec01/cme_c3_big.gif
ja 171 ångströmin aallonpituuskuva, jossa näkyy erinomaisesti vasemman alareunan (missä purkaus tapahtui) mahtavat magneettikenttäkaaret:
http://umbra.nascom.nasa.gov/images/latest_eit_171.gif
(kuva ilmeisesti uusiutuu aika-ajoin, mutta puheena olevan ottoaika oli tänä aamuna 07:00:14. Myöhemmissä kuvissa kohta kiertyy auringon pinnan poikki oikealle.)

Kiinnostuneille sivu, missä on paljon auringonkuvia:
http://umbra.nascom.nasa.gov/images/latest.html

Ja taas rävähti flare, mikä hipoo X-luokkaa:
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/xray_1m.html

Aurinkovahti kirjoitti:

Se eiliselle odoteltu auringonpurkauksen massapilven isku osui maahan vasta tänä aamuna ja aurinkotuulen nopeudessa tapahtui reilu sadan sekuntikilometrin nopuden nousu:
http://sec.noaa.gov/ace/SWEPAM_24h.html
ja maan magneettikentät "hätkähtivät". Kirunan magneettikenttämittareissa se näkyy selkeästi (ilta 17 mennessä kohta vaeltaa yli ruudun):
http://www.irf.se/mag/rtplot.gif

Eilisiltainen voimakas X3-flare räväytti uuden pölläyksen huikeaan 2000km/s nopeuteen, mikä mennee alavasemmalta ohi maan pääosin, mutta pilven liepeet saattavat ravistella maan magneettikenttää rajusti jo ensi yönä.
Pari kuvaa siitä, purkausanimaatio:
http://www.spaceweather.com/images2001/28dec01/cme_c3_big.gif
ja 171 ångströmin aallonpituuskuva, jossa näkyy erinomaisesti vasemman alareunan (missä purkaus tapahtui) mahtavat magneettikenttäkaaret:
http://umbra.nascom.nasa.gov/images/latest_eit_171.gif
(kuva ilmeisesti uusiutuu aika-ajoin, mutta puheena olevan ottoaika oli tänä aamuna 07:00:14. Myöhemmissä kuvissa kohta kiertyy auringon pinnan poikki oikealle.)

Kiinnostuneille sivu, missä on paljon auringonkuvia:
http://umbra.nascom.nasa.gov/images/latest.html

Ja taas rävähti flare, mikä hipoo X-luokkaa:
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/xray_1m.html

Lue lisää

Pilkku 180 (luultavasti) leimahti sopivasti maasuuntauksella. Elektronitiheys lähti kasvuun.
Saattaisi enteillä revontulia maanantai-illaksi.
Kuuntelulla, seuraillaan tilannetta.

Ensiviikon mittaan Leonidien määrä lähtee myöskin kasvuun, joten tähyiltävää tiedossa, jos pilvisyystilanne sallii.

Pannaan osoite viimevuotiselle Leonidisivulle, alan keräillä sinne tämänvuotisia ennusteita ja muuta asiaankuuluvaa tulevalla viikolla. Se on tieteen seiskasivulla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=2573405
ja muistutus, leonidihuippu on 19. päivän aamuyöllä-aamulla.

GG kirjoitti:

Pilkku 180 (luultavasti) leimahti sopivasti maasuuntauksella. Elektronitiheys lähti kasvuun.
Saattaisi enteillä revontulia maanantai-illaksi.
Kuuntelulla, seuraillaan tilannetta.

Ensiviikon mittaan Leonidien määrä lähtee myöskin kasvuun, joten tähyiltävää tiedossa, jos pilvisyystilanne sallii.

Pannaan osoite viimevuotiselle Leonidisivulle, alan keräillä sinne tämänvuotisia ennusteita ja muuta asiaankuuluvaa tulevalla viikolla. Se on tieteen seiskasivulla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=2573405
ja muistutus, leonidihuippu on 19. päivän aamuyöllä-aamulla.

Lue lisää

Toissapäiväisestä flarepöllytyksestä lähti sen verran hiukkaspilveä liikkeelle kohti maata, että tänään tai huomenna möykky osuu maan magneettikenttiin ja saa vipinää aikaiseksi repolaisten tanssitunnilla.

Tiistain tienoille on ennustettu ainakin osittain selkeää paikoitellen Etelä-Suomen maisemiin, joten kannattanee vilkuilla yläsuuntiin silloin tällöin pimeän aikaan.

Aurinko on röpeliään pilkukas ja pössähtelee ja puhaltelee ja rauhaisan maan päällä voi ihailla rauhattomia taivaallisia jouluvalaistuksia. Selkeillä pimeänajoilla kannattaa joutessaan silloin tällöin vilkaista pohjoisen puolen taivasta, ties mitä siellä sattuisi näkymään.

Sunnuntai-iltana 22.12 on "joulu-tähdenlentoparven" (Ursidit) maksimi. Vaatimattomasti tosin vain 5-10 tähdenlentoa tunnissa.

Ja jos joulupukki sattuisi tuomaan jollekulle taivaallisten maisemien katselukapineita, kuten kiikareita tai kaukoputkia, katseltavaa löytyy. Saturnus on parhaimmillaan (nousee iltahämärissä). Perässä tulee kirkkaampi Jupiter kuineen. Venus häikäilee sirppinä matalalla aamutaivaalla etelässä. Vähenevässä kuussa on katseltavaa ja vaikeimpana havaittavana komeettakin viilettää kohti aurinkoa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=98&conference=609&posting=20500000000385243

Joulutaivaiden vahti kirjoitti:

Aurinko on röpeliään pilkukas ja pössähtelee ja puhaltelee ja rauhaisan maan päällä voi ihailla rauhattomia taivaallisia jouluvalaistuksia. Selkeillä pimeänajoilla kannattaa joutessaan silloin tällöin vilkaista pohjoisen puolen taivasta, ties mitä siellä sattuisi näkymään.

Sunnuntai-iltana 22.12 on "joulu-tähdenlentoparven" (Ursidit) maksimi. Vaatimattomasti tosin vain 5-10 tähdenlentoa tunnissa.

Ja jos joulupukki sattuisi tuomaan jollekulle taivaallisten maisemien katselukapineita, kuten kiikareita tai kaukoputkia, katseltavaa löytyy. Saturnus on parhaimmillaan (nousee iltahämärissä). Perässä tulee kirkkaampi Jupiter kuineen. Venus häikäilee sirppinä matalalla aamutaivaalla etelässä. Vähenevässä kuussa on katseltavaa ja vaikeimpana havaittavana komeettakin viilettää kohti aurinkoa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=98&conference=609&posting=20500000000385243

Lue lisää

Kopioin palaisia tuolta toisesta paikasta tänne helpommin löydettäväksi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=2708852

>>Kolmoiskonjunktio
Kirjoittanut: poikanen 3.1.2002 klo 23.29

Muistelen jostain joskus lukeneeni. Ensimmäinen konjunktio tapahtui joitakinvuosia aikaisemmin (näkyi jossain itäisillä mailla) ja sai tähtientähyilijät valmistelemaan matkaa. Sitten toisen konjunktion aikaan he lähtivät matkalle ja kolmannen konjunktion huippuaika pitäisi oleman tapahtunut niin, että Beetlehemiin matkatessa tähtien kohtaaminen on tapahtunut matalalla lähellä taivaanrantaa näennäisesti sen pienen kylän yläpuolella.

En ole tarkistanut itse tähtiohjelmista, menikö todellisuudessa juuri niin.

Aiheesta on kirjakin, mihin on kai koottu kokonainen parvi mahdollisia ilmiöitä:

Tekijä: Heikkilä, Risto
Nimeke: Joulun tähti
Julkaisutiedot: Helsinki, WSOY, 2000

Yritän huomenna saada kirjan käpäliini tutkailemista varten.

......

Betlehemin tähti
Kirjoittanut: poikanen 4.1.2002 klo 21.16

Kirja on nyt tassuissani. Kirja on suunnilleen parhaan suomalaisen aiheen asiantuntijan käsialaa kolmenkymmenen vuoden tutkimisen tuloksena.

Kirjasssa on vajaa parikymmentä sivua kuningas Herodeksen kuolinajan määrittelyä, mikä on varsin olennainen asia tapauksen kannalta. Herodes kuoli vuonna 1 eKr tammikuun 9. päivän kuunpimennyksen jälkeen ja ennen pääsiäistä.

Sitten on vajaa viitisenkymmentä sivua Jeesuksen syntymä-ajan historiallistä määrittelyä, ennenkuin päästään varsinaiseen tähtitietelliseen osioon.

Alkuun lainaus tähtitieteen sanastosta selvennykseksi:>>Voidaan puhua planeettojen keskinäisistä konjunktioista. Tällöin tarkoitetaan että planeetat ovat samalla suunnalla Maasta katsoen. Nopeasti liikkuva planeetta, kuten Merkurius, on melko usein konjunktiossa jonkin toisen planeetan kanssa. Hitaasti liikkuvien ulompien planeettojen keskinäiset konjunktiot ovat sensijaan melko harvinaisia. Ulkoplaneettojen konjunktioista näyttävimpiä ovat Jupiterin ja Saturnuksen konjunktiot joita sattuu noin 20 vuoden välein.>Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle >Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.

historiikkia kirjoitti:

Kopioin palaisia tuolta toisesta paikasta tänne helpommin löydettäväksi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=2708852

>>Kolmoiskonjunktio
Kirjoittanut: poikanen 3.1.2002 klo 23.29

Muistelen jostain joskus lukeneeni. Ensimmäinen konjunktio tapahtui joitakinvuosia aikaisemmin (näkyi jossain itäisillä mailla) ja sai tähtientähyilijät valmistelemaan matkaa. Sitten toisen konjunktion aikaan he lähtivät matkalle ja kolmannen konjunktion huippuaika pitäisi oleman tapahtunut niin, että Beetlehemiin matkatessa tähtien kohtaaminen on tapahtunut matalalla lähellä taivaanrantaa näennäisesti sen pienen kylän yläpuolella.

En ole tarkistanut itse tähtiohjelmista, menikö todellisuudessa juuri niin.

Aiheesta on kirjakin, mihin on kai koottu kokonainen parvi mahdollisia ilmiöitä:

Tekijä: Heikkilä, Risto
Nimeke: Joulun tähti
Julkaisutiedot: Helsinki, WSOY, 2000

Yritän huomenna saada kirjan käpäliini tutkailemista varten.

......

Betlehemin tähti
Kirjoittanut: poikanen 4.1.2002 klo 21.16

Kirja on nyt tassuissani. Kirja on suunnilleen parhaan suomalaisen aiheen asiantuntijan käsialaa kolmenkymmenen vuoden tutkimisen tuloksena.

Kirjasssa on vajaa parikymmentä sivua kuningas Herodeksen kuolinajan määrittelyä, mikä on varsin olennainen asia tapauksen kannalta. Herodes kuoli vuonna 1 eKr tammikuun 9. päivän kuunpimennyksen jälkeen ja ennen pääsiäistä.

Sitten on vajaa viitisenkymmentä sivua Jeesuksen syntymä-ajan historiallistä määrittelyä, ennenkuin päästään varsinaiseen tähtitietelliseen osioon.

Alkuun lainaus tähtitieteen sanastosta selvennykseksi:>>Voidaan puhua planeettojen keskinäisistä konjunktioista. Tällöin tarkoitetaan että planeetat ovat samalla suunnalla Maasta katsoen. Nopeasti liikkuva planeetta, kuten Merkurius, on melko usein konjunktiossa jonkin toisen planeetan kanssa. Hitaasti liikkuvien ulompien planeettojen keskinäiset konjunktiot ovat sensijaan melko harvinaisia. Ulkoplaneettojen konjunktioista näyttävimpiä ovat Jupiterin ja Saturnuksen konjunktiot joita sattuu noin 20 vuoden välein.>Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle >Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.

Lue lisää

Tällä kertaa Kureen avaruussivuilta, lainaan sen tähän kokonaisuudessaan, että on hyvä vertailla yksityiskohtia Heikkilän teksteihin:

>>JOULUTÄHDEN ARVOITUS






Betlehemin tiellä. Piirros Kari A. Kuure



Näin joulun tietämillä minulta usein kysytään käsitystäni joulutähdestä. Ihmiset ovat olleet asiasta hyvin kiinnostuneita. He kysyvät tähtitieteellistä selitystä tähdelle, ja joskus jopa esittävät omia ajatuksiaan Betlehemin tähden arvoituksesta. Tähtitiede ei arvoitusta pysty lopullisesti ratkaisemaan, mutta hyviä ja vielä parempia selitysmalleja on löydetty.

Joulutähden arvoitusta lähdettäessä ratkaisemaan täytyisi ensi tietää tarkka ajankohta milloin historiallisen henkilön nimeltä Jeesuksen kerrotaan syntyneen ja raamatusta ja muista sen aikaisista kirjoituksista on vain vähän apua tässä kysymyksessä. Se tiedetään, että mahtavan Rooman Juudean maakunnan kuningas Herodes kuoli joskus vuosien 4 ja 1 välisenä aikana eaa. Maagien, kolmen tai useamman itäisenmaan viisaan tiedetään vierailleen hänen hovissaan hieman ennen hänen kuolemaansa. Näyttäisi siis siltä, että joudumme rajoittumaan mahdollisia tähtitaivaan tapahtumia etsiessämme vuotta 1 eaa. ennen tapahtuneisiin ilmiöihin.

Toinen vaikeus liittyy itse ajanlaskumme mukaiseen kalenteriin. Sehän luotiin vasta nykyisen ajanlaskun mukaan vuonna 523, jolloin roomalainen munkki Dionysius Exiguus sai tehtäväkseen selvittää Jeesuksen syntymän ajankohdan.

Dionysiuksen aikoina roomalaisten lukujärjestelmässä ei tunnettu nollaa, tai sitä ei ainakaan käytetty vuosia ja vuosilukuja määritettäessä. Niinpä ajanlaskua laatiessaan hän aloitti vuosilukujen kirjaamisen vuodesta yksi ja sitä edeltänyt vuosi oli vuosi 1 ennen ajanlaskun alkua. Meidän kannaltamme parempi vaihtoehto olisi ollut, että ajanlaskussa olisi ollut vuosi nolla mukana. No, nykyisin emme voi asialle mitään (tai paremminkin asialle ei tahdota tehdä mitään) ja niinpä käytämmekin ennen ajanlaskun alkua olevia vuosilukuja 1 eea (vuosi 0), 2 eea (-1), 3 eaa (-2) jne.

Dionysius teki laskelmissaan myös suoranaisen virheen. Hän sovelsi aleksandrialaisen Clementin käsitystä, että Jeesus oli syntynyt Rooman keisarin Augustuksen 28 hallitsijavuotena. Virhe oli siinä, että hän jätti huomioimatta Augustuksen neljä hallitsijavuotta alkuperäisellä Oktavius nimellään. Rooman senaatti nimesi hänet Augustukseksi, ja jos Dionysius olisi tämän ottanut huomioon nyt olisi vuosilukumme neljä vuotta suurempi.

Nyt olemme saaneet jonkinlaisen kehyksen mistä ajanjaksosta lähdemme etsimään selitystä. Myöhäisin ajankohta on vuosi 1 eaa ja varhaisin joitakin vuosia tätä ennen. Raamatuntutkijoiden nykyisen käsityksen mukaan aikaisin mahdollinen ajankohta olisi ollut vuosi 7 eaa.



Selityksiä
Tavanomaisin selitys, kirkas komeetta karsiutuu kyllä heti alkuvaiheessa pois jos lähdemme siitä, että Raamatun kertomus tähdestä on edes osapuilleen oikean suuntainen. Kirkkaasta komeetasta ei ole mitään mainintoja aikakirjoissa ajanlaskumme alkuajoilta. Hyvin paljon vanhempia mainintoja komeetoista on säilynyt eri kansakuntien arkistoissa, joten tietojen puuttumista ei voi selittää säilyneiden asiakirjojen katkelmallisuutena.

Toisestakin syystä komeetta ei voi olla vastaus joulutähden arvoitukseen. Komeetat, jopa kirkkaat sellaiset, ovat suhteellisen yleisiä ilmiöitä. Koko ihmiskunnan tunnetun historian aikana ne on aina yhdistetty pahoihin asioihin kuten sotaan, tautiepidemioihin jne. Missään kulttuurissa komeetan symbolinen merkitys ei voi heilahtaa äärilaidasta toiseen yhden yksittäisen tapahtuman ajaksi, joten selitystä joulutähdelle täytyy etsiä muista luonnonilmiöistä.

Kirkas meteori ei myöskään voi tulla kyseeseen joulutähden selityksenä. Meteorit ovat hyvin lyhytaikaisia ilmiöitä ja Raamatusta tiedämme tietäjien seuranneen tähteään useita kuukausia. Harvinaisemmat tähtitaivaan ilmiöt, kuten supernovat karsiutuvat myös pois. Ne olisivat kyllä niin kestoltaan kuin kirkkaudeltaankin riittäviä joulutähdeksi. Pahaksi onneksemme niistäkään ei löydy mainintoja aikakirjoissa kyseiseltä ajalta, emmekä ole havainneet sopivasti ajoittuvaa supernovan jäännettä tähtien välisestä avaruudesta.

Supernovien kanssa samaan sarjaan kuuluvat tavanomaiset novat, joita esiintyy keskimäärin kerran kolmessa vuosikymmenessä. Paljain silmin näkyvä nova voisi olla täysin mahdollinen, mutta sellaisestakaan ei ole mitään mainintaa aikakirjoissa. Lisäksi tavanomainen nova ei välttämättä olisi ollut riittävän kirkas kiinnittääkseen sen suurempaa huomiota, etenkin jos tähtitaivaan tuntemus rajoittui kirkkaisiin tähdistöihin, kuten siihen aikaan oli tapana.

Tähtitieteen kannalta selityksenä lähes ainoa varteenotettava ilmiöryhmä ovat planeettojen konjunktiot. Konjunktiossa kaksi planeettaa näyttää olevan taivaalla lähes samassa kohtaa, vaikka etäisyydet todellisuudessa ovat satoja miljoonia kilometrejä. Ilmiö johtuu planeettojen keskinäisistä asemista Aurinkoa kiertävillä radoillaan ja ne toistuvat riittävän usein antaakseen mahdollisuuden joulutähden selittämiseen.

Konjunktiot ovat yleisiä ilmiöitä, niitä tapahtuu jopa parikymmentä vuosittain, joten joitakin muitakin lähtökohtia joudumme määrittelemään ennen oikean tapahtuman löytämistä. Jos lähtökohtana pietään ajanlaskumme alun lähivuodet molemmin puolin, löydämme muutamia mielenkiintoisia planeettojen konjunktioita.

Jotta konjunktio selittäisi joulutähden, sen täytyy täyttää joitakin ehtoja. Kyseessä täytyy olla riittävän kirkkaiden planeettojen konjunktio ollakseen merkittävä ja helposti havaittavissa. Kysymykseen tulee lähinnä kolme planeettaa Venus, Jupiter ja Saturnus. Nämä planeetat konjunktoivat tarkastelumme parina vuosikymmenenä kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän kertaa, joten lisävaatimuksia joulutähden toteuttavalle tapahtumalle täytyy asettaa.

Lisävaatimus tapahtuvalle konjunktiolle on se, että kohtaavat planeetat näyttäisivät olevan riittävän lähellä toisiaan, jotta se erottuisi muista vastaavista tapahtumista. Planeettojen keskinäinen etäisyys vaihtelee konjunktiosta toiseen, ollen usein monia asteita.

Vieläkään eivät kaikki tarvittavat ehdot ole koossa. Edellisten ehtojen lisäksi täytyy löytää konjunktio, jonka tapahtumapaikka taivaalla olisi merkityksellinen niin juutalaisille kuin tietäjillekin. Lisäksi konjunktio on kuitenkin lyhytaikainen ilmiö, joten se täytyy olla ennakoitavissa ja siihen täytyy liittyä muita tapahtumia, joilla on merkitystä tapahtumien kulun kannalta.

Yllättävää kyllä, tarkastelujaksollemme sattuu yksi tapahtuma, joka tuntuisi täyttävän kaikki asetetut ehdot. Kyseessä on kesäkuun 17. päivänä vuonna 2 eaa. tapahtunut Venuksen ja Jupiterin konjunktio. Siinä planeetat näyttävät sivuuttavan toisensa niin läheltä, että Jerusalemista katsoen ne jopa menevät osittain päällekkäin. Tapahtuma oli kokeneiden tähtitaivaan havaitsijoiden ennakoitavissa (ainakin osittain) ja siihen liittyi muita ilmiöitä tähtitaivaalla. Tutkitaanpa tätä tapahtumaa hieman tarkemmin.



Itämaan tietäjät
Keitä tietäjät olivat? Tähän kysymykseen ei Raamattu anna kovin tarkkaa vastausta. Siinä puhutaan itäisen maan viisaista miehistä. Tästä syystä luonnolliseksi lähtökohdaksi voidaan olettaa, että tietäjät olivat kotoisin Kaksoisvirtain maasta, nykyisen Irakin ja Iranin alueelta. Pari tuhatta vuotta sitten tällä alueella asustaneiden kansojen hallitsijana oli papisto, maagit, jotka tunnetaan myös Zarathustran oppilaina. Heille tähtitaivaan ilmiöiden havaitseminen ja ennustaminen oli välttämätön uskonnon harjoittamisen pakko ja tähtitaivaan tapahtumia käytettiin poliittisessa päätöksenteossa hyväksi.

14.9.0003 kääntöpiste vasemmalla 25.11.0003
18.2.0002 kääntöpiste oikealla 28.3.0002
8.5.0002

Jupiterin ja Reguluksen konjunktiot. Piirros Kari A. Kuure

Jupiterin ja Venuksen konjunktio 17.6.0002eaa

Papiston merkille panemat tapahtumat alkoivat jo edellisenä vuonna, elokuun 14. päivänä. Silloin oli edellisen kerran Venuksen ja Jupiterin konjunktio. Tietäjämme tiesivät, että tämä sama ilmiö toistuisi vajaan vuoden kuluessa. Jupiter, aurinkokuntamme kirkkain planeetta, oli jo silloin Leijonan tähtikuviossa, joka oli omistettu Rooman imperiumin Juudean maakunnalle. Päivien ja viikkojen kuluessa Jupiter lähestyi Leijonan kirkkainta tähteä, Regulusta (kuninkaan tähti) ja ne olivat lähimmillään syyskuun puolivälissä.

Syksyn edetessä Jupiterin kulku taivaalla näytti hidastuvan ja viimein marraskuun 25. päivänä se kääntyi taantuvaksi. Tämä oli maageille tuttua tutumpi ilmiö ja he tiesivät mitä tuleman pitää. Lähikuukausien aikana tapahtuisi vielä kaksi muutakin Jupiterin ja Reguluksen ohitusta.

Papeille nämä tapahtumat olivat ennusmerkkejä, jotka ennakoivat kuninkaan syntymää Juudeassa. Poliittisista syistä tulevaa kuningasta täytyi käydä tervehtimässä ja matkaan lähdettiin joukolla. Matka taittui kamelikaravaanissa hitaasti mutta varmasti. Samaan aikaan tapahtumat taivaalla vahvistivat maagien ennustusta. Jupiter, joka oli edelleen taantuvassa liikkeessä, sivuutti Reguluksen seuraavan kerran 18. päivänä helmikuuta vuonna 2 eaa. Tämän jälkeen Jupiterin liike hidastui ja etenevä liike alkoi 28. maaliskuuta.

Nyt matkalaisillamme alkoi olla jo kiire, sillä tuleva kolmas lähestyminen oli jo lähellä. Se tapahtuikin 8. päivänä toukokuuta. Pettymyksekseen tietäjät olivat myöhässä, sillä matkaa Jerusalemiin oli kamelikaravaanilla vielä reilusti kuukauden päivät. Kamelit kykenevät raskaasti kuormattuna vedettömässä autiomaassa etenemään noin 20 km vuorokaudessa. Sää ei ollut suosinut ja paikallisia heimojen välisiä kahakoita oli jouduttu välttelemään eikä maantierosvotkaan tehneet matkantekoa helpoksi. Lisäksi karavaaniin kuuluvat kauppiaat halusivat tehdä kauppoja jokaisessa matkanvarrelle sattuneessa kyläpahasessa. Hieman suuremmissa kaupungeissa jouduttiin odottelemaan matkan jatkumista useita päiviä.

Kaikki tuntui olevan ohi, neljättä kohtaamista ei tulisi ja matkaväsymys painoi matkamiestemme mieltä. Tässä vaiheessa tarvittiin piristystä ja se tulikin - jälleen kerran taivaalta. Venus planeetta lähestyi Regulus-tähteä. Itse asiassa tämä oli maageille paras mahdollinen uutinen. Venuksen, tai paremminkin matkalaisillemme Ishtar (äiti), lähestyminen kuninkaantähteä tiesi sitä, että syntymä oli vielä edessä päin. Niinpä matka jatkui iloisella mielellä kohti Jerusalemia, jossa kuningasperheen tiedettiin asuvan.

Jerusalemiin matkalaiset saapuivat jännityksen vallassa kesäkuun 17. päivänä. Jälleen kohtasi takaisku tietäjiämme. Ikääntyneen ja jo järkensä menettäneen kuningas Herodeksen perheeseen ei ollutkaan tulossa uutta perillistä. Illan jo hämärtyessä havaittiin lounaisella taivaalla kirkas tähti - Jupiter ja Venus olivat sulautuneet yhdeksi säkenöiväksi valopalloksi.

Tämä ei voinut olla mikään muu kuin taivaallinen merkki merkittävästä tapahtumasta. Joutuin matkaan kohti Betlehemiä, joka sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä Jerusalemista etelä-lounaaseen. Pakottaen kamelinsa juoksuun (tai lainattuaan ratsuhevoset Herodeksen tallista) tietäjät kiirehtivät hämmennyksen vallassa kohti piskuista kylää.




Jos Jupiterin ja Venuksen konjunktiota olisi tarkasteltu 500x suurentavalla kaukoputkella, havaitsija olisi nähnyt tämänä näkymän kello 19:45 Jerusalemin ja Betlehemin välisellä tiellä kesäkuun 17. päivänä vuonna 2 eaa. Paljain silmin planeetat sulautuivat yhdeksi häikäisevän kirkkaaksi valopalloksi. Piirros Kari A. Kuure




Jerusalemin ja Betlehemin välinen tie kaartoi hieman idän kautta ja loppumatkasta se nousi hieman vastamäkeen, aivan samoin kuin se tekee vielä tänä päivänäkin. Tietäjien kiiruhtaessa kohti Betlehemiä, yhdistyneet Jupiter ja Venus painuivat lähemmäksi läntistä taivaanrantaa laskeakseen kolmisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Pimeässä tehdyn matkan lähestyessä loppuaan, tietäjämme näkivät opastähtensä viimeisen kerran pienen kylän kattojen tasalla ja sitten se oli hävinnyt. Loppumatka täytyi tehdä arvauksen varassa, mutta viimein päästiin perille vastasyntyneen seimen äärelle. Ja mitä sitten tapahtui - on kaikille tuttua jo entuudestaan.



Tässäkö selitys?
Varsinainen kertomus on siis mielikuvituksen tuotetta? Tapahtumat tähtitaivaalla ovat kuitenkin niin hyvin laskettavissa, että ne ovat varmasti tapahtuneet. Zarathustralaisten maagien harjoittaman astrologian tulkinta tunnetaan kohtalaisella varmuudella ja Raamattu kertoo itämaan tietäjistä. Yhdistämällä nämä tiedot saadaan nykyihmiselle käypä selitys joulutähdestä.

Joulutähden esiintymistä edellä kuvatulla tavalla tukee Raamatussa esitetty yksityiskohta: paimenet olivat kaitsemassa lampaitaan kedolla. Näinhän ei normaalisti tapahdu vaan ainoastaan lampaiden karitsoimisen aikana, eli keväällä ja alkukesästä.

Miksi tarina Jeesuksen syntymästä on siirtynyt keskitalveen?

Tähän voi olla useitakin syitä mutta yksi on ylitse muiden. Kristinusko oli ensimmäisinä vuosikymmeninään ja vuosisatoinaan vain pienen vähemmistön ja roomalaisten kannalta valloitetun maan kapinallisten ja terroristien uskonto. Sen harjoittaminen julkisesti ja Jeesuksen synymäpäivien viettäminen olisi saanut Rooman viranomaiset varmasti puuttumaan siihen ja pidättämään juhlijat. Niinpä kristinuskoon kääntyneiden piti juhlia Jeesuksen syntymään sellaisen roomalaisen juhlan yhteydessä joka ei olisi kiinnittänyt viranomaisten huomiota.

Roomalaisillahan juhlia riitti, niitä oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yli 180 vuorokautena vuodesta. Tosin, kaikkia roomalaisten juhlia ei juhlineet muut kuin roomalainen ylimystö, orjat ja valloitettujen maiden kansalaiset osallistuivat vain harvoihin juhliin. Talvipäivän seisauksen aikaan pidettävä Saturnalia juhla oli kuitenkin tällainen, ja se sopi kristittyjen tarkoituksiin erinomaisesti.

Saturnalia oli "suuri juhla" jolloin juhlapäiviä oli pari-kolme viikkoa ja sitä vietettiin kaikkialla Rooman valtakunnan alueella ja siihen osallistuivat kaikki kansankerrokset. Saturnaliassa oli myös yksi merkillinen piirre, joita muissa juhlissa ei ollut. Orjat, palvelijat ja muu kurjalisto sai olla yhden päivän aikana "vapaa", isäntiensä "herroja". Rikkaat isännät jakoivat lahjoja ja almuja näille "uusille yhden päivän herroille" runsaskätisesti. Lämmitetty viini virtasi ja meno oli varsin riehakasta.

Rooman valtakunnan loiston luhistumisen aikaan monet sen hallitsijoistakin kääntyivät kristityksi. Rooman keisareista kristityksi kääntynyt Konstantinus määräsi, että Jeesuksen syntymäpäiviä vietetään siitä eteenpäin "pakanallisen" Saturnaliajuhlan sijaan joulukuun 25 päivänä.

Juhlan ulkoiset ilmenemismuodot ei kuitenkaan muuttuneet juuri lainkaan. Lahjoja vaihdettiin kuten ennenkin, syötiin ja ennen kaikkea juotiin tukevasti ja juhlittiin pitkään, useita vuorokausia. Joulun värit, ikivihreät kasvit, lämmitetty viini eli glögi, syömingit, juomingit ja lahjat ovat säilyneet meidänpäiviimme asti vain hieman muuttuneena. Jopa joulupukinkin alkumuoto voidaan löytää roomalaisten Saturnaliajuhlasta.

Hyvää Joulua tai Saturnaliaa, aivan kuten haluatte!

Soholla nyt viikonlopun aikana, eikä osaa tavanomaisesta aurinkodatasta ole saatavilla. Esimerkiksi niitä sinisiä, punaisia, keltaisia, vihreitä auringonkuvia.

Tarkempi sepustus jutusta englanninkielisenä:

CCD bakeout, anyway?
Can't get your EITV? Read on, to understand why we have to take EIT off the air from time to time....
--------------------------------------------------------------------------------

What's a CCD?
The detector in the Extreme ultraviolet Imaging Telescope (EIT) on the SOHO spacecraft is a backside-thinned charge-coupled detector (CCD). The EIT CCD (above) is similar to the frontside CCD's handheld video cameras, but with better read noise (the "snow" or "fuzz" you see in your home videos when there's little available light) and, thanks to the backside-thinning, it's sensitive to extreme ultraviolet (EUV) light.


--------------------------------------------------------------------------------

What's a bakeout?
In order to (i) keep read noise down (suppress the "snow") and (ii) prevent cosmic ray hits from permanently raising the read noise level by damaging the detector, the EIT CCD is usually operated at a temperature of about -67 C. This temperature is achieved by passive cooling: the CCD chip is thermally contacted to a titanium "cold finger" (at far left in the image above) that is attached to a radiator plate that is pointed at a piece of sky perpendicular to the earth-Sun line.
Unfortunately, there's a small amount of "slush," probably a mixture of water vapor and hydrocarbons, that avoided the initial bakeout (just after launch) of the instrument. The back end of the EIT telescope, unfortunately, is a difficult place from which to escape, because of the plate holding the final, thin aluminum filter just in front of the CCD, and a labyrinthine venting system (designed to prevent stray light). At -67 C, even with the low partial pressure in space, the slush condenses on the CCD and the cold finger --- they're the coldest parts of the back end of the instrument. The slush absorbs some EUV, and so reduces the thoughput of the instrument.

In addition, overexposure to EUV (say, from bright flares or --- before the onboard software was fixed to prevent this --- accidentally long exposures) can produce electron traps in the CCD material, which reduce the detector's throughput (how many electrons it produces for a given number of photons striking a pixel). Thus, we need to warm up --- "bake out" --- the detector to evaporate the slush (if only temporarily) and anneal out the traps in order to maintain the performance of the instrument.


--------------------------------------------------------------------------------

How long do I have to wait for new EIT images?
We bake out the CCD by turning on small electric heaters on the CCD camera. This raises the CCD temperature to ~ 16 C. We do so every ~ 4 months, usually over a weekend (Friday AM - Monday AM), and run extensive detector efficiency tests before and after the bakeout. If nothing else, it gives our crack operations team a much-needed weekend off now and then.
So please be patient, and we'll be back with more EUV solar images soon.

poikanen kirjoitti:

Soholla nyt viikonlopun aikana, eikä osaa tavanomaisesta aurinkodatasta ole saatavilla. Esimerkiksi niitä sinisiä, punaisia, keltaisia, vihreitä auringonkuvia.

Tarkempi sepustus jutusta englanninkielisenä:

CCD bakeout, anyway?
Can't get your EITV? Read on, to understand why we have to take EIT off the air from time to time....
--------------------------------------------------------------------------------

What's a CCD?
The detector in the Extreme ultraviolet Imaging Telescope (EIT) on the SOHO spacecraft is a backside-thinned charge-coupled detector (CCD). The EIT CCD (above) is similar to the frontside CCD's handheld video cameras, but with better read noise (the "snow" or "fuzz" you see in your home videos when there's little available light) and, thanks to the backside-thinning, it's sensitive to extreme ultraviolet (EUV) light.


--------------------------------------------------------------------------------

What's a bakeout?
In order to (i) keep read noise down (suppress the "snow") and (ii) prevent cosmic ray hits from permanently raising the read noise level by damaging the detector, the EIT CCD is usually operated at a temperature of about -67 C. This temperature is achieved by passive cooling: the CCD chip is thermally contacted to a titanium "cold finger" (at far left in the image above) that is attached to a radiator plate that is pointed at a piece of sky perpendicular to the earth-Sun line.
Unfortunately, there's a small amount of "slush," probably a mixture of water vapor and hydrocarbons, that avoided the initial bakeout (just after launch) of the instrument. The back end of the EIT telescope, unfortunately, is a difficult place from which to escape, because of the plate holding the final, thin aluminum filter just in front of the CCD, and a labyrinthine venting system (designed to prevent stray light). At -67 C, even with the low partial pressure in space, the slush condenses on the CCD and the cold finger --- they're the coldest parts of the back end of the instrument. The slush absorbs some EUV, and so reduces the thoughput of the instrument.

In addition, overexposure to EUV (say, from bright flares or --- before the onboard software was fixed to prevent this --- accidentally long exposures) can produce electron traps in the CCD material, which reduce the detector's throughput (how many electrons it produces for a given number of photons striking a pixel). Thus, we need to warm up --- "bake out" --- the detector to evaporate the slush (if only temporarily) and anneal out the traps in order to maintain the performance of the instrument.


--------------------------------------------------------------------------------

How long do I have to wait for new EIT images?
We bake out the CCD by turning on small electric heaters on the CCD camera. This raises the CCD temperature to ~ 16 C. We do so every ~ 4 months, usually over a weekend (Friday AM - Monday AM), and run extensive detector efficiency tests before and after the bakeout. If nothing else, it gives our crack operations team a much-needed weekend off now and then.
So please be patient, and we'll be back with more EUV solar images soon.

Lue lisää

Aurinko- ja avaruussivuilla. Uusia mittaustuloksia ei tule, monet osoitteet ovat pimeinä, eikä selityksiäkään kuulu.

RR pk 0.3.3 9°7'N 22°15'W

Eilisestä varoituksesta. Kyllä sitä, että aurorat lakaisevat taivaita. Ja ei sitä että ne lakaisevat väärän mantereen taivaita täältä meidän mantereeltamme katsoen. Mutta ei heittäydytä toivottomuuden vietäväksi. Uusia käynnistyspulsseja pitäisi olla vielä tulossa.

>>Geophysical Activity Forecast: The geomagnetic field is expected to be quiet to active. A CME shock is expected midday on day one of the forecast period. A second shock expected midday on day two of the forecast period.

Leimahti tänä-aamuna x-flareisesti, minkä tasoista ei olekaan tapahtunut muutamiin aikoihin. Pilkun paikka auringon pinnalla on sopivasti magneettikenttiämyötäilevästi maasuuntainen. Kesävaloisuudessa mahdollisesti muutamanpäivän päästä seuraavat magneettisten myrskyjen taivaalliset liehuhännät jäänevät näkemättä.

Toissapäivänä auringon vasemalta laidalta lieskahti ponteva protuberanssi, jonka pilvet ohittanevat maan osumatta.

Pilkkuryhmä numero 30 on kasvanut viikon aikana jo kahdenkymmenen maan läpimittaiseksi ja beta-gamma-delta magneettikenttäiseksi ja on mätkinyt jo viisi M-luokkaista flarea ja tänään X2.8 tuossa tunti sitten. Pilkkuryhmä on suunnilleen keskellä auringon pintaa ja maan radioaaltohäikkä iski Amerikan länsirannikolle ja Tyynelle merelle. Toistaiseksi energeettisistä hiukkasista ei ole havaintoa.

poikanen kirjoitti:

Pilkkuryhmä numero 30 on kasvanut viikon aikana jo kahdenkymmenen maan läpimittaiseksi ja beta-gamma-delta magneettikenttäiseksi ja on mätkinyt jo viisi M-luokkaista flarea ja tänään X2.8 tuossa tunti sitten. Pilkkuryhmä on suunnilleen keskellä auringon pintaa ja maan radioaaltohäikkä iski Amerikan länsirannikolle ja Tyynelle merelle. Toistaiseksi energeettisistä hiukkasista ei ole havaintoa.

Lue lisää

Kolmekymppisen jälkeen isoja ovat numerot 36 ja 39 ja kukin leimahtelee ajallaan. 39 eilen X4 ja CME ja kohti maata, vaikka pöllähti vasemmalta reunalta. Jostain edellisistä kehkeytyi revontuliakin http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_20jul02.html

poikanen kirjoitti:

Kolmekymppisen jälkeen isoja ovat numerot 36 ja 39 ja kukin leimahtelee ajallaan. 39 eilen X4 ja CME ja kohti maata, vaikka pöllähti vasemmalta reunalta. Jostain edellisistä kehkeytyi revontuliakin http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_20jul02.html

Lue lisää

Mikä on varsin paljon laskevalle aktiivisuuskaudelle. Nyt heinäkuussakin pilkkuluku käväisi muutamia kertoja alle sadan.
En löytänyt pilkuille reaaliaikaista käyrää, mutta kuukausittainen käyrä ja viimekuun ajan numerollinen taulukko

http://sidc.oma.be/html/wolfjmms.html

gopher://sec.noaa.gov/00/indices/DSD

ja sitä edeltävä sivu

http://www.arrl.org/news/stories/2002/07/19/2/?nc=1

Ja jos sattuisi kiinnostamaan jokin tietty aika ja sen pilkut, niin hakuohjelma sellaiseen

http://www.schoolsobservatory.org.uk/obs/observe/solar/ssnform.htm

poikanen kirjoitti:

Kolmekymppisen jälkeen isoja ovat numerot 36 ja 39 ja kukin leimahtelee ajallaan. 39 eilen X4 ja CME ja kohti maata, vaikka pöllähti vasemmalta reunalta. Jostain edellisistä kehkeytyi revontuliakin http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_20jul02.html

Lue lisää

Minkä arvelin neloseksi joku aika sitten.
Aihetta käsitellään http://netti.nic.fi/~avaruus/
Arvioissa arvaillaan neljänneksi voimakkaimmaksi koskaan mitatuksi (missä pitää ottaa huomioon, että mittaushistoria on voin 7 vuotta pitkä, siis vajaa yksi pilkkujakso. Taulukoiden kantasivu
gopher://dawn.sec.noaa.gov/11/plots/2001_plots
Ja menneiden vuosien flarekäyrät
gopher://dawn.sec.noaa.gov/11/plots ja kaikki löytyy sivun http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html kohdasta SOLAR IMAGE AND DATA CATALOGS

Vilkuilin muistamani mukaan joitakin kohtia vertailuksi viimeviikkoiselle
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2002_plots/xray/20020724_xray

gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/1998_plots/xray/19980820_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2000_plots/xray/20001127_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2002_plots/xray/20020724_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2000_plots/xray/20000715_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/1998_plots/xray/19981123_xray

Ei noista kovin selvästi näe korkeusjärjestyksiä. Ehkä heinäkuu 2000 pikkasen kirii ohi.

poikanen kirjoitti:

Minkä arvelin neloseksi joku aika sitten.
Aihetta käsitellään http://netti.nic.fi/~avaruus/
Arvioissa arvaillaan neljänneksi voimakkaimmaksi koskaan mitatuksi (missä pitää ottaa huomioon, että mittaushistoria on voin 7 vuotta pitkä, siis vajaa yksi pilkkujakso. Taulukoiden kantasivu
gopher://dawn.sec.noaa.gov/11/plots/2001_plots
Ja menneiden vuosien flarekäyrät
gopher://dawn.sec.noaa.gov/11/plots ja kaikki löytyy sivun http://sidc.oma.be/html/previsollinks.html kohdasta SOLAR IMAGE AND DATA CATALOGS

Vilkuilin muistamani mukaan joitakin kohtia vertailuksi viimeviikkoiselle
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2002_plots/xray/20020724_xray

gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/1998_plots/xray/19980820_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2000_plots/xray/20001127_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2002_plots/xray/20020724_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/2000_plots/xray/20000715_xray
gopher://dawn.sec.noaa.gov/I9/plots/1998_plots/xray/19981123_xray

Ei noista kovin selvästi näe korkeusjärjestyksiä. Ehkä heinäkuu 2000 pikkasen kirii ohi.

Lue lisää

Se iso pilkkuparvi on kiertymässä auringonreunan yli näkymättömiin, mutta hönkäili lähtiäisiksi varattujen hiukkasten pilven, mikä riehaannutti maapallon taivaat leiskumaan. Valitettavasti vain tehoisimmin Amerikan yössä.
Jännä "viivakoodirevontuli" http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/images/01aug02/Anderson1.jpg
Ja muita kuvia
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_01aug02.html

Revontuliaktiivisuus saattanee jatkuakin, koska isot tummat korona-aukot vaeltavat yli auringon pinnan. Korona-aukoista aurinkotuuli pääsee puhaltumaan suurinopeuksisesti kohti maata

http://umbra.nascom.nasa.gov/eit/images/latest_eit_284_full.gif

poikanen kirjoitti:

Kolmekymppisen jälkeen isoja ovat numerot 36 ja 39 ja kukin leimahtelee ajallaan. 39 eilen X4 ja CME ja kohti maata, vaikka pöllähti vasemmalta reunalta. Jostain edellisistä kehkeytyi revontuliakin http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_20jul02.html

Lue lisää

Nyt numeroissa on menossa 69, joka on juuri kiertymässä laidan yli näkymättömiin ja leimautti X3-flaren aamuvarhain ja massapilvenkin. Uusia isoja pilkkuja on näkyvissä, 85 melkein keskellä ja 87 vasemmalla reunalla saapumassa. Hitutiheydet kasvavat ja puuskauksia odotellaan lähiaikoina ja siten myös revontulia. Kuu on vain täysi ja valaisee heikommat repolaiset näkymättömiin. Menneen viikon repokuvia maalimalta

http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_20aug02.html

poikanen kirjoitti:

Nyt numeroissa on menossa 69, joka on juuri kiertymässä laidan yli näkymättömiin ja leimautti X3-flaren aamuvarhain ja massapilvenkin. Uusia isoja pilkkuja on näkyvissä, 85 melkein keskellä ja 87 vasemmalla reunalla saapumassa. Hitutiheydet kasvavat ja puuskauksia odotellaan lähiaikoina ja siten myös revontulia. Kuu on vain täysi ja valaisee heikommat repolaiset näkymättömiin. Menneen viikon repokuvia maalimalta

http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_20aug02.html

Lue lisää

Eilisaamuna.
2002 09 04 0951 UT North 10 113.1 GW 14
2002 09 04 0950 UT North 10 592.1 GW 15
2002 09 04 0941 UT North 10 128.2 GW 17
Tuo miltei 600 GigaWattia, mutta se näyttäisi olleen vain minuutin kestoinen, jolloin tuskin kukaan on ehtinyt kaivaa kameroita esiin

>>GREEN SKIES: On Tuesday, Sept. 3rd, the interplanetary magnetic field near Earth turned south and triggered a G2-class geomagnetic storm

GG kirjoitti:

Eilisaamuna.
2002 09 04 0951 UT North 10 113.1 GW 14
2002 09 04 0950 UT North 10 592.1 GW 15
2002 09 04 0941 UT North 10 128.2 GW 17
Tuo miltei 600 GigaWattia, mutta se näyttäisi olleen vain minuutin kestoinen, jolloin tuskin kukaan on ehtinyt kaivaa kameroita esiin

>>GREEN SKIES: On Tuesday, Sept. 3rd, the interplanetary magnetic field near Earth turned south and triggered a G2-class geomagnetic storm

Lue lisää

Aurinko on ollut yllättävän aktiivinen edelleen. Pilkkuluku hyppää vähän väliä yli kahdensadan ja 17 maanläpimittainen pilkkuryhmä on jo toisella kierroksellaan ja leimauttelee flareja. Hyviä revomtulinäytelmiä on ollut jo kolmesti
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_04sep02.html
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_07sep02.html
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_10sep02.html
Aurinkotuuli voimistuu jälleen, eli saattaa olla odotettavissa ensiyöksikin, jos säät sallivat.

GG kirjoitti:

Eilisaamuna.
2002 09 04 0951 UT North 10 113.1 GW 14
2002 09 04 0950 UT North 10 592.1 GW 15
2002 09 04 0941 UT North 10 128.2 GW 17
Tuo miltei 600 GigaWattia, mutta se näyttäisi olleen vain minuutin kestoinen, jolloin tuskin kukaan on ehtinyt kaivaa kameroita esiin

>>GREEN SKIES: On Tuesday, Sept. 3rd, the interplanetary magnetic field near Earth turned south and triggered a G2-class geomagnetic storm

Lue lisää

Tässä muutaman päivän takaisissa revontulissa. Ilmeisesti kyseessä oli vain korona-aukon voimistama aurinkotuuli, koska selvää iskuaaltoa ei näy kuvioissa. Otan tähän palasen taulukkoa isoimman, ´(430 GW) tehoalueen ympäriltäkin

2002 10 24 1936 UT South 10 104.6 GW
2002 10 24 1846 UT North 9 93.7 GW
2002 10 24 1757 UT South 10 103.3 GW
2002 10 24 1706 UT North 10 430.5 GW
2002 10 24 1616 UT South 9 63.0 GW
2002 10 24 1526 UT North 10 153.1 GW
2002 10 24 1436 UT South 10 105.9 GW
2002 10 24 1346 UT North 9 94.2 GW
2002 10 24 1256 UT South 9 86.1 GW
2002 10 24 1205 UT North 10 132.7 GW
2002 10 24 1114 UT South 10 147.4 GW
2002 10 24 1024 UT North 10 161.2 GW
2002 10 24 0933 UT South 8 54.6 GW
2002 10 24 0842 UT North 10 98.7 GW
2002 10 24 0751 UT South 7 35.2 GW
2002 10 24 0700 UT North 10 166.5 GW
2002 10 24 0608 UT South 10 120.2 GW
2002 10 24 0517 UT North 9 88.3 GW
2002 10 24 0426 UT South 9 83.4 GW
2002 10 24 0335 UT North 10 134.0 GW

poikanen kirjoitti:

Nyt numeroissa on menossa 69, joka on juuri kiertymässä laidan yli näkymättömiin ja leimautti X3-flaren aamuvarhain ja massapilvenkin. Uusia isoja pilkkuja on näkyvissä, 85 melkein keskellä ja 87 vasemmalla reunalla saapumassa. Hitutiheydet kasvavat ja puuskauksia odotellaan lähiaikoina ja siten myös revontulia. Kuu on vain täysi ja valaisee heikommat repolaiset näkymättömiin. Menneen viikon repokuvia maalimalta

http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_20aug02.html

Lue lisää

Noiden elokuun 20. päivän tienoiden flareista muutamassa on hurjia tehoja gamma-alueellakin
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20020820_30288.249_k.jpeg
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20020820_80872.468_k.jpeg

Viime kuukausien kaunein syvän taivaan Gammabursti
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20021008_25250.599_k.jpeg

Ajankohtaista aurinkorintamalta. Korona aukko ja voimistuvaa tuulta, joten revontuliodotuksia häilyy ilmassa, mutta pilvisyys on umpimielisen itsepäistä.

poikanen kirjoitti:

Noiden elokuun 20. päivän tienoiden flareista muutamassa on hurjia tehoja gamma-alueellakin
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20020820_30288.249_k.jpeg
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20020820_80872.468_k.jpeg

Viime kuukausien kaunein syvän taivaan Gammabursti
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20021008_25250.599_k.jpeg

Ajankohtaista aurinkorintamalta. Korona aukko ja voimistuvaa tuulta, joten revontuliodotuksia häilyy ilmassa, mutta pilvisyys on umpimielisen itsepäistä.

Lue lisää

Liehuaa taivaalla pitkin päivää. Ainoa vika vaan että keskellä PÄIVÄÄ ja toisekseen pilvien takana. Mutta mahdollisesti molempiin on tulossa korjausta. Pimeää tulee jo parintunnin päästä ja satelliittikuvissa pilvisyyteen näyttäisi ratkeilevan aukkoja lännestä päin alkaen.

Revontulien aktiivisuustaso ei jaksanut kömpiä viime yönä kahdeksikkotasoa korkeammalle, mikä tarkoittaa revontulien näkymistä Keski-Suomen ja sitä pohjoisempien alueiden taivailla.

Aurinkotuuli on edelleen kohtalaisen nopeata ja auringon toissapäiväisen pöllähdyksen puuskaus saattaisi saavuttaa tänään maan tason, joten odotuksia on ja pilvisyyden vähenemistäkin on luvassa.

Olin kirjoittanut aika pitkän vastineen ja keräsin siihen parhaillaan linkkiarmeijaa revontulien nettiseurantaan, kun kone tilttasi magnetogrammien tai muun ylikuormituksen kanssa juntturaan ja sinnehän meni tekstit tavoittamattomiin. (otetaan uusintaversioyritys kevyemmin). En ole Esa, enkä edes tunne (ainakaan vielä).

Jossain noissa ylempänä olevissa saattoi olla jotain osoitteita repojen nettiseurailuun. Tämänhetkinen tilanne näyttää mielenkiintoiselta, riittäisipä vain yöhön asti.

poikanen kirjoitti:

Olin kirjoittanut aika pitkän vastineen ja keräsin siihen parhaillaan linkkiarmeijaa revontulien nettiseurantaan, kun kone tilttasi magnetogrammien tai muun ylikuormituksen kanssa juntturaan ja sinnehän meni tekstit tavoittamattomiin. (otetaan uusintaversioyritys kevyemmin). En ole Esa, enkä edes tunne (ainakaan vielä).

Jossain noissa ylempänä olevissa saattoi olla jotain osoitteita repojen nettiseurailuun. Tämänhetkinen tilanne näyttää mielenkiintoiselta, riittäisipä vain yöhön asti.

Lue lisää

Reaaliaikainen havaintoverkosto taivaantähyilijöistä
http://solar.spacew.com/www/auroras.html


kaikenlaista revontulisivustoa
http://dmoz.org/Science/Astronomy/Solar_System/Sun/Aurora/
ja toinen mokomallinen
http://personal.inet.fi/koti/tom.eklund/aurora_tiedostot/auroralinks.html
Tuli revontulien lisäksi pajon muutakin mielenkiintoista
http://hometown.aol.com/carocksnrolls/action.html
varoitussivu
http://www.xs4all.nl/~carlkop/auralert.html
kivannäköinen infosivu
http://emints.more.net/ethemes/resources/S00000530.html
Tutkittavaksi tarkemmin
http://members.aol.com/g0nfa/tropo.html
Lisää kivaa
http://www.windows.ucar.edu/tour/link=/sun/sun_earth_day2.html
pannaan kekoon
http://www.sci.fi/~oh5iy/links.htm
Olisikohan tuossa jokin koordinaattijuttu,mitä etsiskelin aikaisemmin
http://www.unidata.ucar.edu/suominet/
Niitä auroria jep
http://www.payton.cps.k12.il.us/magnet/space_weather/space_weather.htm
geospeissi
http://dmoz.org/Science/Astronomy/Solar_System/Sun/Sun-Earth_Interaction/
tutkailtavaksi
http://www.baa-aurora.fsnet.co.uk/resources.htm
Aurinkoa oudoilla kielillä
http://www.astrogea.org/divulgacio/sol_links.htm

Siinä niitä nyt on iso kasa revontulimaisia linkistöjä itselleni tarkempia tutkailuja varten.

sama kirjoitti:

Reaaliaikainen havaintoverkosto taivaantähyilijöistä
http://solar.spacew.com/www/auroras.html


kaikenlaista revontulisivustoa
http://dmoz.org/Science/Astronomy/Solar_System/Sun/Aurora/
ja toinen mokomallinen
http://personal.inet.fi/koti/tom.eklund/aurora_tiedostot/auroralinks.html
Tuli revontulien lisäksi pajon muutakin mielenkiintoista
http://hometown.aol.com/carocksnrolls/action.html
varoitussivu
http://www.xs4all.nl/~carlkop/auralert.html
kivannäköinen infosivu
http://emints.more.net/ethemes/resources/S00000530.html
Tutkittavaksi tarkemmin
http://members.aol.com/g0nfa/tropo.html
Lisää kivaa
http://www.windows.ucar.edu/tour/link=/sun/sun_earth_day2.html
pannaan kekoon
http://www.sci.fi/~oh5iy/links.htm
Olisikohan tuossa jokin koordinaattijuttu,mitä etsiskelin aikaisemmin
http://www.unidata.ucar.edu/suominet/
Niitä auroria jep
http://www.payton.cps.k12.il.us/magnet/space_weather/space_weather.htm
geospeissi
http://dmoz.org/Science/Astronomy/Solar_System/Sun/Sun-Earth_Interaction/
tutkailtavaksi
http://www.baa-aurora.fsnet.co.uk/resources.htm
Aurinkoa oudoilla kielillä
http://www.astrogea.org/divulgacio/sol_links.htm

Siinä niitä nyt on iso kasa revontulimaisia linkistöjä itselleni tarkempia tutkailuja varten.

Lue lisää

Voisiko mahdollisesti nähdä?Yöllä.Pitää juod,a litroittan teeuutetta,jotta jaksaa valvoa.

Jokeri kirjoitti:

Voisiko mahdollisesti nähdä?Yöllä.Pitää juod,a litroittan teeuutetta,jotta jaksaa valvoa.

Aamulla ne kisailivat edelleen vilkkaasti aamunsarastuksen kanssa kirkastuneella eteläisen Suomen taivaalla. Netti-tietojen mukaan melske on jatkunut läpi yön.

Ensi yöstä en osaa mennä sanomaan vielä mitään. Aurinkotuuli on hieman heikentynyt eilisestä. Lupaavaa on auringonkuvissa uusi korona-aukko, joka on puhaltelukulmissa maan suuntaan vajaan viikon päästä, jolloin näytelmä saattaa uusiutua.

Mätkin tähän vähän netti-infoa viime vuorokauden revoista
>>STORM WARNING: Earth entered a solar wind stream on October 1st, which triggered a strong (G3-class) geomagnetic storm. Geomagnetic activity has since subsided; nevertheless high-latitude sky watchers should remain alert for auroras.

poikanen kirjoitti:

Olin kirjoittanut aika pitkän vastineen ja keräsin siihen parhaillaan linkkiarmeijaa revontulien nettiseurantaan, kun kone tilttasi magnetogrammien tai muun ylikuormituksen kanssa juntturaan ja sinnehän meni tekstit tavoittamattomiin. (otetaan uusintaversioyritys kevyemmin). En ole Esa, enkä edes tunne (ainakaan vielä).

Jossain noissa ylempänä olevissa saattoi olla jotain osoitteita repojen nettiseurailuun. Tämänhetkinen tilanne näyttää mielenkiintoiselta, riittäisipä vain yöhön asti.

Lue lisää

Aktiivinen auringonpilkku suunnilleen maasuuntauksella ja se rätkytti eilen viisi M-flarea ja toisen mokoman melkein. Ei toistaiseksi havaintoja massapilvista törmäyskurssilla, mutta korona-aukko on kiertymässä maasuuntausasemiin ja kohta taas "Auringosta tuulee" ja taivaalla loimuaa. Ei vielä varmaa, ensiyönäkö vai seuraavana. Lisäinspiraationa taivaalletuijotteluun Drakonidien meteoriparven esiintyminen ensiviikolla ja maksimi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. (tarkemmin harastustähtitieteen puolella)

Kolme sivua revontulikuvia noista viimeisistä taivaanvaloista
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_01oct02_b.html

poikanen kirjoitti:

Aktiivinen auringonpilkku suunnilleen maasuuntauksella ja se rätkytti eilen viisi M-flarea ja toisen mokoman melkein. Ei toistaiseksi havaintoja massapilvista törmäyskurssilla, mutta korona-aukko on kiertymässä maasuuntausasemiin ja kohta taas "Auringosta tuulee" ja taivaalla loimuaa. Ei vielä varmaa, ensiyönäkö vai seuraavana. Lisäinspiraationa taivaalletuijotteluun Drakonidien meteoriparven esiintyminen ensiviikolla ja maksimi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. (tarkemmin harastustähtitieteen puolella)

Kolme sivua revontulikuvia noista viimeisistä taivaanvaloista
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_01oct02_b.html

Lue lisää

Tosin täytyisi melkein tunnilleen tietää,jos ne
loimuavat öiseen aikaan.Ollaan optimisteja.
Ohuet pilvet saattavat jopa häipyä.

Jokeri kirjoitti:

Tosin täytyisi melkein tunnilleen tietää,jos ne
loimuavat öiseen aikaan.Ollaan optimisteja.
Ohuet pilvet saattavat jopa häipyä.

Revontulien ennakointi on vaikeaa, mutta summittainen ennakointitarkkuus paranee kaiken aikaa uusien avaruusvempeleitten ja maanpäällistenkin mittalaitteitten kehityksen mukana. Netti auttaa paljon tilanteen seuraamisessa.

Jos pitäisi antaa vain yksi sivu vinkiksi, niin kai se olisi AvaruusSään sivu http://www.spaceweather.com/
Siinä on kaikki olennaisimmat revontulitekijät ja taivaanvahtimiskehoitteet muutamaa päivää aikaisemmin, jos revontulia on odotettavissa. Huonompaa sivussa on sen tekstien päivitys varsinkin viikonloppuisin. Magneettisen myrskyn ja revontulien alkaminen ilmaantuu sivulle jälkijättöisesti, milloin kuinkakin monta tuntia myöhässä.

Toinen sivu on
http://www.sel.noaa.gov/today.html
josta näkee yhdellä silmäyksellä kolmen päivän tilanteen. Graafit tuoreutetaan kai vartin välein. Kiinnostavampia siellä on jotkut linkit, joista toiste.

poikanen kirjoitti:

Revontulien ennakointi on vaikeaa, mutta summittainen ennakointitarkkuus paranee kaiken aikaa uusien avaruusvempeleitten ja maanpäällistenkin mittalaitteitten kehityksen mukana. Netti auttaa paljon tilanteen seuraamisessa.

Jos pitäisi antaa vain yksi sivu vinkiksi, niin kai se olisi AvaruusSään sivu http://www.spaceweather.com/
Siinä on kaikki olennaisimmat revontulitekijät ja taivaanvahtimiskehoitteet muutamaa päivää aikaisemmin, jos revontulia on odotettavissa. Huonompaa sivussa on sen tekstien päivitys varsinkin viikonloppuisin. Magneettisen myrskyn ja revontulien alkaminen ilmaantuu sivulle jälkijättöisesti, milloin kuinkakin monta tuntia myöhässä.

Toinen sivu on
http://www.sel.noaa.gov/today.html
josta näkee yhdellä silmäyksellä kolmen päivän tilanteen. Graafit tuoreutetaan kai vartin välein. Kiinnostavampia siellä on jotkut linkit, joista toiste.

Lue lisää

Kun on tiedossa, että jotakin auringon suunnasta on tulossa, vartiointi kohdistuu aurinkotuulen nopeusvektoriin
http://sec.noaa.gov/ace/SWEPAM_6h.html
revontuliovaalin laajuuteen ja aktivisuusindeksiin
http://aurora.n1bug.net/
ja viimeiseksi magneettikenttiin lähialueilla, Moskova-Kiiruna-Sodankylä-Nurmijärvi

http://forecast.izmiran.rssi.ru/
http://www.irf.se/mag/rtplot_java.html
http://sgo.fi/Data/magday_e.html
http://www.geo.fmi.fi/~obsdata/latest_NUR_dump.html

Taivaan pilvisyystilanne on sitten oma lukunsa.
Skandinavian pilvitilanteen kehitys
http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_4.html

(Satelliittipilvisyyskuvien metsästyksessä on usein iso työ, kun niiden osoitteisto tuntuu vaihtuvan tiuhaan ja toisaalta kuvia voi mätkähtää niin iso paletillinen, että oikean paikan ja ajan löytämiseen kuluu aikaa.)

Nyt revontulia on mahdollisesti odotettavissa yön kuluessa, mutta toistaiseksi, ei ole merkkejä ainakaan voimakkaista, eikä aivan pikaisesti alkavista.

poikanen kirjoitti:

Aktiivinen auringonpilkku suunnilleen maasuuntauksella ja se rätkytti eilen viisi M-flarea ja toisen mokoman melkein. Ei toistaiseksi havaintoja massapilvista törmäyskurssilla, mutta korona-aukko on kiertymässä maasuuntausasemiin ja kohta taas "Auringosta tuulee" ja taivaalla loimuaa. Ei vielä varmaa, ensiyönäkö vai seuraavana. Lisäinspiraationa taivaalletuijotteluun Drakonidien meteoriparven esiintyminen ensiviikolla ja maksimi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. (tarkemmin harastustähtitieteen puolella)

Kolme sivua revontulikuvia noista viimeisistä taivaanvaloista
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_01oct02_b.html

Lue lisää

Revontulia taas maisemissa. Viime yönä oli ajoittain kevyehkösti ja odotukset paranevat. Ensiyö saattaisi olla parasta aikaa ja lisäksi vielä arvaamattoman tähdenlentoparven maksimi.

poikanen kirjoitti:

Revontulia taas maisemissa. Viime yönä oli ajoittain kevyehkösti ja odotukset paranevat. Ensiyö saattaisi olla parasta aikaa ja lisäksi vielä arvaamattoman tähdenlentoparven maksimi.

Lue lisää

Valvon vaikka koko yön,jos ei muu auta.

poikanen kirjoitti:

Aktiivinen auringonpilkku suunnilleen maasuuntauksella ja se rätkytti eilen viisi M-flarea ja toisen mokoman melkein. Ei toistaiseksi havaintoja massapilvista törmäyskurssilla, mutta korona-aukko on kiertymässä maasuuntausasemiin ja kohta taas "Auringosta tuulee" ja taivaalla loimuaa. Ei vielä varmaa, ensiyönäkö vai seuraavana. Lisäinspiraationa taivaalletuijotteluun Drakonidien meteoriparven esiintyminen ensiviikolla ja maksimi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. (tarkemmin harastustähtitieteen puolella)

Kolme sivua revontulikuvia noista viimeisistä taivaanvaloista
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_01oct02_b.html

Lue lisää

Pitkään puhaltanut nopea aurinkotuuli on tainnut saada ladattua magneettikenttiin ytyä riittävästi. Revontuliovaali laajenee kohti etelää ja voimistuu. Mahdollisesti näkyy jotain katseltavaa Etelä-Suomea myöten vielä yön kuluessa. Kirkas melkein täysi kuu vain himmentää muita taivaan valoja.

Repoaktiivisuus on noussut viime vuorokausina ajoittain kymppitasolle, mutta pilvisyydestä on ollut haittaa. Aurinkotuuli jatkuu voimakkaana ja uusi korona-aukko auringossa on kiertymässä esiin, joten tuulta jatkunee loppuviikko ja ajoittaisia loimotuksia samaten. Ilmatieteenlaitos pisti jo varoituksen uutisiinkin, että tähyilkää taivaita.

GG kirjoitti:

Repoaktiivisuus on noussut viime vuorokausina ajoittain kymppitasolle, mutta pilvisyydestä on ollut haittaa. Aurinkotuuli jatkuu voimakkaana ja uusi korona-aukko auringossa on kiertymässä esiin, joten tuulta jatkunee loppuviikko ja ajoittaisia loimotuksia samaten. Ilmatieteenlaitos pisti jo varoituksen uutisiinkin, että tähyilkää taivaita.

Lue lisää

Tapahtuu.
Suhteellisen rauhanomaisessa auringossa lävähti reilu M-luokkainen flare. Aiheuttajana saattaa olla auringonpilkku 339, jolla on vähän tuhdimpi magneettikenttä.

Aurinkotuuli puhaltelee korona-aukoista sellaista haipakkaa, että on mahdollisuuksia jopa revontulien näkymiseen Etelä-Suomea myöten lähiöinä. Öiden pimeys vain alkaa olla kesäksikatoavaa luonnonvarallisuutta nykyiseen vuodenaikaan.

Le Corbeau kirjoitti:

Tapahtuu.
Suhteellisen rauhanomaisessa auringossa lävähti reilu M-luokkainen flare. Aiheuttajana saattaa olla auringonpilkku 339, jolla on vähän tuhdimpi magneettikenttä.

Aurinkotuuli puhaltelee korona-aukoista sellaista haipakkaa, että on mahdollisuuksia jopa revontulien näkymiseen Etelä-Suomea myöten lähiöinä. Öiden pimeys vain alkaa olla kesäksikatoavaa luonnonvarallisuutta nykyiseen vuodenaikaan.

Lue lisää

Auringon pinnalle putkahti voimakkaasti kasvava pilkkuryhmä 365 ja huiskii voimakkaita flareja ja revontuletkin riehuvat lähiaikoina ja näkyvätkin, sikäli kuin on tarpeeksi pimeää.

Revontulien seurailija lopettaa näissä maisemissa, joten jatkoa ei seuraile.

aurinkovahdilta kirjoitti:

Auringon pinnalle putkahti voimakkaasti kasvava pilkkuryhmä 365 ja huiskii voimakkaita flareja ja revontuletkin riehuvat lähiaikoina ja näkyvätkin, sikäli kuin on tarpeeksi pimeää.

Revontulien seurailija lopettaa näissä maisemissa, joten jatkoa ei seuraile.

Lue lisää

Syyspäivän tasaus lähellä ja maan ja auringon magneettikentät sopivassa resonanssissa revontulien suhteen. Voimakasta aurinkotuulta korona-aukoista ja maan magneettikentän sopiva komponentti väntyy sopivaan suuntaan ja revontulia oli viimeyön ja näyttäisi näillä näkymin olevan ensiyönäkin puolikuun kalventamina. Toistaiseksi paras teholukema tässä myrskyssä on ollut
2003 09 17   0709 UT   North    10   270.4 GW   

malliin kirjoitti:

Syyspäivän tasaus lähellä ja maan ja auringon magneettikentät sopivassa resonanssissa revontulien suhteen. Voimakasta aurinkotuulta korona-aukoista ja maan magneettikentän sopiva komponentti väntyy sopivaan suuntaan ja revontulia oli viimeyön ja näyttäisi näillä näkymin olevan ensiyönäkin puolikuun kalventamina. Toistaiseksi paras teholukema tässä myrskyssä on ollut
2003 09 17   0709 UT   North    10   270.4 GW   

Lue lisää

Auringonpintaa mönkii iso pilkkurypäs 464 otollisimpaan suuntauskulmaan hönkiäkseen taivaanvalojen taikapölyä pallosemme päälle.

Ja perässä kömpii korona-aukko voimistaakseen puhahduksen tehoa. Ei vielä ensiyö, mutta ehkäpä seuraavat voisivat olla taivaantähyilylle otollisia. (Sikäli kuin syssyn säät sallivat)

Auringonkuvissa häämöttää yksi pilkku ja vähän fakuloita. Aurinkotuuli on sentään voimistumasaa ja magneettikenttien polaarisuuskännökset laskevat sen vaikutusetäisyyksille, joten revontulia lienee odoteltavissa joinakin seuraavina öinä, kenties. Eikä se kp-lukema aivan nollaan asti vielä päässyt vaan ykköseen vain.

Revontulia silti? kirjoitti:

Auringonkuvissa häämöttää yksi pilkku ja vähän fakuloita. Aurinkotuuli on sentään voimistumasaa ja magneettikenttien polaarisuuskännökset laskevat sen vaikutusetäisyyksille, joten revontulia lienee odoteltavissa joinakin seuraavina öinä, kenties. Eikä se kp-lukema aivan nollaan asti vielä päässyt vaan ykköseen vain.

Lue lisää

Flaretaulukko X 50%, M 90%
Revontulet High: Severe 80 % minor 10 active 10

SUNSPOT 486: The source of all this solar activity is giant sunspot 486. This week it has unleashed two of the most powerful solar flares ever recorded and hurled massive CMEs toward Earth. More such eruptions are possible in the days ahead.

BRIGHT AURORAS: Oct. 29th was a great day for sky watchers. A CME hit Earth's magnetic field and triggered an extreme geomagnetic storm. In the United States, Northern Lights appeared as far south as Florida, New Mexico, Arizona and Texas.

Vajaa puolisen tuntia sitten. Ja se on mittaushistorian ylivoimainen huippu. (harrastustähtitieteen puolella tarkemmin)

Perästä kuuluu kuulumisia.

Auringossa kirjoitti:

Vajaa puolisen tuntia sitten. Ja se on mittaushistorian ylivoimainen huippu. (harrastustähtitieteen puolella tarkemmin)

Perästä kuuluu kuulumisia.

Käsittämätön juttu, ellei kyseessä ole aurinkotuulimittarin sekoaminen. Aurinkotuulen nopeus oli ollut useamman tunnin hyvin tasaista 800 km/s, mikä on hyvin nopeata (tavallisimmat nopeudet ovat 300-500 välillä). Vajaa kaksi tuntia huippuflaren jäkeen nopeus romahti kerrasta alle 300 (millaisia esiintyy hyvin harvoin). Myös muissa tuulikomponenteissa, tiheydessä ja lämpötilassa tapahtui hyppäyksellinen muutos.

Mahdollisesti suurienergiset protonit, joiden määrä kohosi kymmentuhatkertaiseksi, sokaisi mittarit, kuten kävi tässä ketjussa joskus aikaisemminkin >>Huippua
Kirjoittanut: tohtori shokki, 5.11.2001 klo 22.53

&gt;500 km/s kirjoitti:

Käsittämätön juttu, ellei kyseessä ole aurinkotuulimittarin sekoaminen. Aurinkotuulen nopeus oli ollut useamman tunnin hyvin tasaista 800 km/s, mikä on hyvin nopeata (tavallisimmat nopeudet ovat 300-500 välillä). Vajaa kaksi tuntia huippuflaren jäkeen nopeus romahti kerrasta alle 300 (millaisia esiintyy hyvin harvoin). Myös muissa tuulikomponenteissa, tiheydessä ja lämpötilassa tapahtui hyppäyksellinen muutos.

Mahdollisesti suurienergiset protonit, joiden määrä kohosi kymmentuhatkertaiseksi, sokaisi mittarit, kuten kävi tässä ketjussa joskus aikaisemminkin >>Huippua
Kirjoittanut: tohtori shokki, 5.11.2001 klo 22.53

Lue lisää

Säteily tyrmäsi mittareita ja kameroita. Monet aurinkokuvat on kuin riisinjyvien alle hautautuneita.

Spaceweatherilta:
Solar Wind
speed: 282.8 km/s
density: 30.0 protons/cm3
explanation | more data
Updated: Today at 1646 UT

Note: Solar wind detectors onboard NASA's ACE spacecraft are currently saturated by the ongoing radiation storm. That is the (ironic) reason why solar wind values listed above are so low. Click here for better numbers from SOHO.
http://umtof.umd.edu/pm/
Toimiva protonimittari
http://umtof.umd.edu/pm/
Planeettainvälisiä shokkeja
http://umtof.umd.edu/pm/FIGS.HTML
Ainakin osittain toimivia mittareita
http://umtof.umd.edu/sem/
X-ray-flarejen kuvauksia
http://umtof.umd.edu/sem/FIGS.HTML
Ääriultradataa auringosta
http://www.usc.edu/dept/space_science/sem.htm

aurinkoon kirjoitti:

Säteily tyrmäsi mittareita ja kameroita. Monet aurinkokuvat on kuin riisinjyvien alle hautautuneita.

Spaceweatherilta:
Solar Wind
speed: 282.8 km/s
density: 30.0 protons/cm3
explanation | more data
Updated: Today at 1646 UT

Note: Solar wind detectors onboard NASA's ACE spacecraft are currently saturated by the ongoing radiation storm. That is the (ironic) reason why solar wind values listed above are so low. Click here for better numbers from SOHO.
http://umtof.umd.edu/pm/
Toimiva protonimittari
http://umtof.umd.edu/pm/
Planeettainvälisiä shokkeja
http://umtof.umd.edu/pm/FIGS.HTML
Ainakin osittain toimivia mittareita
http://umtof.umd.edu/sem/
X-ray-flarejen kuvauksia
http://umtof.umd.edu/sem/FIGS.HTML
Ääriultradataa auringosta
http://www.usc.edu/dept/space_science/sem.htm

Lue lisää

Nopeus on tuplaten se mitä muistan mistään aikaisemmasta pilvestä. Sitä vauhtia koko Auringon ja Maan välimatka, niin aikaa tulee 19,5-20 tuntia. Leimahdus alkoi Suomen aikaa klo 13, joten pilvi saavuttaa Maan aamu-yhdeksältä, juuri, kun päivä on valjennut, joten revontulet menevät Amerikan harakoille. Kyseenalaista, riittääkö puhtia meikäläisten iltaan asti ja pilviäkin on luvassa.

2125 km/s kirjoitti:

Nopeus on tuplaten se mitä muistan mistään aikaisemmasta pilvestä. Sitä vauhtia koko Auringon ja Maan välimatka, niin aikaa tulee 19,5-20 tuntia. Leimahdus alkoi Suomen aikaa klo 13, joten pilvi saavuttaa Maan aamu-yhdeksältä, juuri, kun päivä on valjennut, joten revontulet menevät Amerikan harakoille. Kyseenalaista, riittääkö puhtia meikäläisten iltaan asti ja pilviäkin on luvassa.

Lue lisää

Magnetogrammeista päätellen massapilven isku osui Maan magneettikenttään 10-15 minuuttia yli 8 Suomen aikaa ja magneettikentät revähtivät voimakkuuksissa uusiin ennätyksiin (ainakin minun muistini mukaan).

Toistaiseksi revontulien teholukemana on
2003 10 29   0614 UT   South    10   390.1 GW   
Mikä saattaa nousta tarkemmissa laskuissa, ellei magneettikenttien 'vääräsuuntaisuus' leikannut huipputehoja pois.

Huikea lyhyt revontuliriehaus kirjoitti:

Magnetogrammeista päätellen massapilven isku osui Maan magneettikenttään 10-15 minuuttia yli 8 Suomen aikaa ja magneettikentät revähtivät voimakkuuksissa uusiin ennätyksiin (ainakin minun muistini mukaan).

Toistaiseksi revontulien teholukemana on
2003 10 29   0614 UT   South    10   390.1 GW   
Mikä saattaa nousta tarkemmissa laskuissa, ellei magneettikenttien 'vääräsuuntaisuus' leikannut huipputehoja pois.

Lue lisää

Vettä plötkyttää täyspilviseltä taivaalta, eikä paremmasta ole tietoa. Laitan netistä revontulitehoja tähän muistiin:

2003 10 29   1133 UT   South   10   108.2 GW   
2003 10 29   1121 UT   South   10   219.3 GW   
2003 10 29   1043 UT   North   10   340.3 GW   
2003 10 29   1031 UT   North   10   168.5 GW   
2003 10 29   0952 UT   South   10   145.7 GW   
2003 10 29   0940 UT   South   10   203.6 GW   
2003 10 29   0902 UT   North   10   227.2 GW   
2003 10 29   0849 UT   North   10   225.2 GW   
2003 10 29   0810 UT   South   10   105.0 GW   
2003 10 29   0758 UT   South   10   119.2 GW   
2003 10 29   0756 UT   South   10   196.0 GW   
2003 10 29   0719 UT   North   10   266.6 GW   
2003 10 29   0705 UT   North   10   129.3 GW   
2003 10 29   0628 UT   South   10   166.5 GW   
2003 10 29   0616 UT   South   10   317.1 GW   
2003 10 29   0614 UT   South   10   390.1 GW   
2003 10 29   0537 UT   North   10   247.8 GW   
2003 10 29   0526 UT   North   10   102.0 GW   

Magneettikenttien taso nousee pikkuhiljaa sen alun ryöpsäyksen jälkeen ja nyt on oikeat suuntaukset.

vaan ei näy kirjoitti:

Vettä plötkyttää täyspilviseltä taivaalta, eikä paremmasta ole tietoa. Laitan netistä revontulitehoja tähän muistiin:

2003 10 29   1133 UT   South   10   108.2 GW   
2003 10 29   1121 UT   South   10   219.3 GW   
2003 10 29   1043 UT   North   10   340.3 GW   
2003 10 29   1031 UT   North   10   168.5 GW   
2003 10 29   0952 UT   South   10   145.7 GW   
2003 10 29   0940 UT   South   10   203.6 GW   
2003 10 29   0902 UT   North   10   227.2 GW   
2003 10 29   0849 UT   North   10   225.2 GW   
2003 10 29   0810 UT   South   10   105.0 GW   
2003 10 29   0758 UT   South   10   119.2 GW   
2003 10 29   0756 UT   South   10   196.0 GW   
2003 10 29   0719 UT   North   10   266.6 GW   
2003 10 29   0705 UT   North   10   129.3 GW   
2003 10 29   0628 UT   South   10   166.5 GW   
2003 10 29   0616 UT   South   10   317.1 GW   
2003 10 29   0614 UT   South   10   390.1 GW   
2003 10 29   0537 UT   North   10   247.8 GW   
2003 10 29   0526 UT   North   10   102.0 GW   

Magneettikenttien taso nousee pikkuhiljaa sen alun ryöpsäyksen jälkeen ja nyt on oikeat suuntaukset.

Lue lisää

Kootusti korkeimpia tehoja koko jaksolta

2003 10 31 0631 UT North 10 460.9 GW
2003 10 29 1806 UT South 10 383.6 GW
2003 10 30 2027 UT North 10 366.8 GW
2003 10 29 2038 UT North 10 365.8 GW
2003 10 29 1533 UT North 10 365.6 GW
2003 10 31 0651 UT North 10 349.7 GW
2003 10 29 1714 UT North 10 324.4 GW
2003 10 30 2209 UT North 10 316.3 GW
ja 16 kappaletta 200:lla alkavia tehoja
19 kertaa peräkkäin K-indeksi yli nelosen punaisella (toistaiseksi). Neljä tolppaa ysin katossa kiinni.

Kaksi ja puoli vuorokautta tajuttomana ollut aurinkotuulimittari heräsi henkiin 1200 sekuntikilometrin kohdalla tänään 01 laskeutuessaan (edelleen yli 900).

Auringonpilkkujen huippulukemä lähti jo laskuun 330:stä. Eilislukema 293.

Flareitten kympin kärki kautta mittaushistorian:

1 02/04/01 X20.0
1 16/08/89 X20.0
2 28/10/03 X17.2 tämä
3 06/03/89 X15.0
3 11/07/78 X15.0
4 15/04/01 X14.4
5 24/04/84 X13.0
5 19/10/89 X13.0
6 15/12/82 X12.9
7 06/06/82 X12.0
7 01/06/91 X12.0
7 04/06/91 X12.0
7 06/06/91 X12.0
7 11/06/91 X12.0
7 15/06/91 X12.0
8 17/12/82 X10.1
8 20/05/84 X10.1
9 29/10/03 X10 tämä
9 25/01/91 X10.0
9 09/06/91 X10.0
10 09/07/82 X 9.8
10 29/09/89 X 9.8

Kuvakokoelmaa erityisesti tästä ja koko Lokakuulta
http://science.nasa.gov/spaceweather/aurora/gallery_01oct03_page3.html

Marraskuun neljännen Flare oli voimakkain koskaan mitattu (tai arvioitu) Röntgensäteily ylitti mittareiden kapasiteetin ja tärkein mittari oli yli kymmenen minuuttia sokeana ylikuormituksesta. Asiantuntijapaneeli tutkaili päivän verran todistusaineistoa ja päätyi sitten tuohon lukemaan, X28. Joku aikaisempi, edellistä ykköstilaa (X20) hallussaanpitänyt, flare oli tehnyt saman tempun.

Huippuroihu leimahti aivan Auringon laidalla, jättiläispilkun 486 maisemissa, missä rätisi ennätyksellisesti toista viikkoa, ja huippunopeaksi arvioitu (>3000 km/s) massapilvi lähti 90 asteen kulmassa Maan suuntaan nähden, joten vältyimme huikealta revontuliräiskeeltä.

Nyt Auringosta on kääntymässä aivan puhdas puoli esiin. Eilinen auringonpilkkuluku oli 32, tänään aivan oikealla laidalla on näkyvissä yksi pieni pilkku, joka huomenna kierähtänee näkymättömiin yli laidan.

X28 (Y2,8) kirjoitti:

Marraskuun neljännen Flare oli voimakkain koskaan mitattu (tai arvioitu) Röntgensäteily ylitti mittareiden kapasiteetin ja tärkein mittari oli yli kymmenen minuuttia sokeana ylikuormituksesta. Asiantuntijapaneeli tutkaili päivän verran todistusaineistoa ja päätyi sitten tuohon lukemaan, X28. Joku aikaisempi, edellistä ykköstilaa (X20) hallussaanpitänyt, flare oli tehnyt saman tempun.

Huippuroihu leimahti aivan Auringon laidalla, jättiläispilkun 486 maisemissa, missä rätisi ennätyksellisesti toista viikkoa, ja huippunopeaksi arvioitu (>3000 km/s) massapilvi lähti 90 asteen kulmassa Maan suuntaan nähden, joten vältyimme huikealta revontuliräiskeeltä.

Nyt Auringosta on kääntymässä aivan puhdas puoli esiin. Eilinen auringonpilkkuluku oli 32, tänään aivan oikealla laidalla on näkyvissä yksi pieni pilkku, joka huomenna kierähtänee näkymättömiin yli laidan.

Lue lisää

Huippuflaren lukemiksi on astrofyysikko Craig DeForest laskelmoinut jopa X40:tä.

Auringonpilkkuluku laskee. 6.11: 12.
Flare-ennusteet pudonneet yhteen promilleen sekä X-, että M-luokissa.

Historiassa noin puolentoista sadan vuoden takana on mitä ilmeisimmin tapahtunut tätä äskeistäkin voimakkaampi purkaus syyskuussa 1859, jolloin vasta syntyneet lennätinyhteydet sekosivat ja revontulia näkyi Roomassa ja Hawaijilla. Juttu aiheesta
http://www.space.com/scienceastronomy/mystery_monday_031027.html
Magneettisiksi häiriöiksi on arveltu jopa 1760 nanoteslaa.

Paljon aurinkoisia sivuja
http://www.margatelibrary.org/sunstorms.html

roihuja kirjoitti:

Huippuflaren lukemiksi on astrofyysikko Craig DeForest laskelmoinut jopa X40:tä.

Auringonpilkkuluku laskee. 6.11: 12.
Flare-ennusteet pudonneet yhteen promilleen sekä X-, että M-luokissa.

Historiassa noin puolentoista sadan vuoden takana on mitä ilmeisimmin tapahtunut tätä äskeistäkin voimakkaampi purkaus syyskuussa 1859, jolloin vasta syntyneet lennätinyhteydet sekosivat ja revontulia näkyi Roomassa ja Hawaijilla. Juttu aiheesta
http://www.space.com/scienceastronomy/mystery_monday_031027.html
Magneettisiksi häiriöiksi on arveltu jopa 1760 nanoteslaa.

Paljon aurinkoisia sivuja
http://www.margatelibrary.org/sunstorms.html

Lue lisää

sivulla:
http://science.nasa.gov/headlines/y2008/06may_carringtonflare.htm
(ja jos sivu sattuu hukkumaan, niin teksti kopsattuna):


A Super Solar Flare
05.06.2008


Play Audio | Download Audio | Email to a friend | Join mailing list

May 6, 2008: At 11:18 AM on the cloudless morning of Thursday, September 1, 1859, 33-year-old Richard Carrington—widely acknowledged to be one of England's foremost solar astronomers—was in his well-appointed private observatory. Just as usual on every sunny day, his telescope was projecting an 11-inch-wide image of the sun on a screen, and Carrington skillfully drew the sunspots he saw.

Right: Sunspots sketched by Richard Carrington on Sept. 1, 1859. Copyright: Royal Astronomical Society: more.

On that morning, he was capturing the likeness of an enormous group of sunspots. Suddenly, before his eyes, two brilliant beads of blinding white light appeared over the sunspots, intensified rapidly, and became kidney-shaped. Realizing that he was witnessing something unprecedented and "being somewhat flurried by the surprise," Carrington later wrote, "I hastily ran to call someone to witness the exhibition with me. On returning within 60 seconds, I was mortified to find that it was already much changed and enfeebled." He and his witness watched the white spots contract to mere pinpoints and disappear.

It was 11:23 AM. Only five minutes had passed.

Just before dawn the next day, skies all over planet Earth erupted in red, green, and purple auroras so brilliant that newspapers could be read as easily as in daylight. Indeed, stunning auroras pulsated even at near tropical latitudes over Cuba, the Bahamas, Jamaica, El Salvador, and Hawaii.


Sign up for EXPRESS SCIENCE NEWS delivery

Even more disconcerting, telegraph systems worldwide went haywire. Spark discharges shocked telegraph operators and set the telegraph paper on fire. Even when telegraphers disconnected the batteries powering the lines, aurora-induced electric currents in the wires still allowed messages to be transmitted.

"What Carrington saw was a white-light solar flare—a magnetic explosion on the sun," explains David Hathaway, solar physics team lead at NASA's Marshall Space Flight Center in Huntsville, Alabama.

Now we know that solar flares happen frequently, especially during solar sunspot maximum. Most betray their existence by releasing X-rays (recorded by X-ray telescopes in space) and radio noise (recorded by radio telescopes in space and on Earth). In Carrington's day, however, there were no X-ray satellites or radio telescopes. No one knew flares existed until that September morning when one super-flare produced enough light to rival the brightness of the sun itself.

"It's rare that one can actually see the brightening of the solar surface," says Hathaway. "It takes a lot of energy to heat up the surface of the sun!"



Above: A modern solar flare recorded Dec. 5, 2006, by the X-ray Imager onboard NOAA's GOES-13 satellite. The flare was so intense, it actually damaged the instrument that took the picture. Researchers believe Carrington's flare was much more energetic than this one.

The explosion produced not only a surge of visible light but also a mammoth cloud of charged particles and detached magnetic loops—a "CME"—and hurled that cloud directly toward Earth. The next morning when the CME arrived, it crashed into Earth's magnetic field, causing the global bubble of magnetism that surrounds our planet to shake and quiver. Researchers call this a "geomagnetic storm." Rapidly moving fields induced enormous electric currents that surged through telegraph lines and disrupted communications.

"More than 35 years ago, I began drawing the attention of the space physics community to the 1859 flare and its impact on telecommunications," says Louis J. Lanzerotti, retired Distinguished Member of Technical Staff at Bell Laboratories and current editor of the journal Space Weather. He became aware of the effects of solar geomagnetic storms on terrestrial communications when a huge solar flare on August 4, 1972, knocked out long-distance telephone communication across Illinois. That event, in fact, caused AT&T to redesign its power system for transatlantic cables. A similar flare on March 13, 1989, provoked geomagnetic storms that disrupted electric power transmission from the Hydro Québec generating station in Canada, blacking out most of the province and plunging 6 million people into darkness for 9 hours; aurora-induced power surges even melted power transformers in New Jersey. In December 2005, X-rays from another solar storm disrupted satellite-to-ground communications and Global Positioning System (GPS) navigation signals for about 10 minutes. That may not sound like much, but as Lanzerotti noted, "I would not have wanted to be on a commercial airplane being guided in for a landing by GPS or on a ship being docked by GPS during that 10 minutes."

Right: Power transformers damaged by the March 13, 1989, geomagnetic storm: more.

Another Carrington-class flare would dwarf these events. Fortunately, says Hathaway, they appear to be rare:

"In the 160-year record of geomagnetic storms, the Carrington event is the biggest." It's possible to delve back even farther in time by examining arctic ice. "Energetic particles leave a record in nitrates in ice cores," he explains. "Here again the Carrington event sticks out as the biggest in 500 years and nearly twice as big as the runner-up."

These statistics suggest that Carrington flares are once in a half-millennium events. The statistics are far from solid, however, and Hathaway cautions that we don't understand flares well enough to rule out a repeat in our lifetime.

And what then?

Lanzerotti points out that as electronic technologies have become more sophisticated and more embedded into everyday life, they have also become more vulnerable to solar activity. On Earth, power lines and long-distance telephone cables might be affected by auroral currents, as happened in 1989. Radar, cell phone communications, and GPS receivers could be disrupted by solar radio noise. Experts who have studied the question say there is little to be done to protect satellites from a Carrington-class flare. In fact, a recent paper estimates potential damage to the 900-plus satellites currently in orbit could cost between $30 billion and $70 billion. The best solution, they say: have a pipeline of comsats ready for launch.

Humans in space would be in peril, too. Spacewalking astronauts might have only minutes after the first flash of light to find shelter from energetic solar particles following close on the heels of those initial photons. Their spacecraft would probably have adequate shielding; the key would be getting inside in time.

No wonder NASA and other space agencies around the world have made the study and prediction of flares a priority. Right now a fleet of spacecraft is monitoring the sun, gathering data on flares big and small that may eventually reveal what triggers the explosions. SOHO, Hinode, STEREO, ACE and others are already in orbit while new spacecraft such as the Solar Dynamics Observatory are readying for launch.

Research won't prevent another Carrington flare, but it may make the "flurry of surprise" a thing of the past.

SEND THIS STORY TO A FRIEND

Authors: Trudy Bell & Dr. Tony Phillips | Editor: Dr. Tony Phillips | Credit: Science@NASA

more information

Description of a Singular Appearance seen in the Sun on September 1, 1859, Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, Vol. 20, p.13-15 -- the original report by R.C. Carrington

An engaging book on the history of the 1859 Carrington flare and the detective work to sleuth its cause and significance is Stuart Clark's The Sun Kings: The Unexpected Tragedy of Richard Carrington and the Take of How Modern Astronomy Began (Princeton University Press, 2007).

One recent analysis on the effects of a potential future solar flare of similar magnitude is "The Carrington event: Possible doses to crews in Space from a comparable event," by L. W. Townsend et al., Advances in Space Research 38 (2006): 226–231--one of 16 articles in an entire special issue devoted to the 1859 Carrington flare.

See also "The 1859 Solar–Terrestrial Disturbance and the Current Limits of Extreme Space Weather Activity," by E. W. Cliver and L. Svalgaard, Solar Physics (2004) 224: 407–422 (available at ) and "Forecasting the impact of an 1859-caliber superstorm on geosynchronous Earth-orbiting satellites: Transponder resources," by Sten F. Odenwald and James L. Green, Space Weather (2007) 5: 1-16.

NASA is well aware of radiation hazards in space and taking mitigation measures. A book-length report on a 2005 workshop exploring the subject is Space Radiation Hazards and the Vision for Space Exploration: Report of a Workshop published by the National Research Council in 2006.

NASA's Future: US Space Exploration Policy

Täällä meilläpäin vain päiväsaikaan tai pilvien takana. Enimmäkseen.

2004 11 07 1719 UT South 10 128.4 GW
2004 11 07 1951 UT North 10 221.6 GW
2004 11 08 0100 UT North 10 337.7 GW
2004 11 08 0008 UT South 10 142.1 GW
2004 11 07 2317 UT North 10 158.6 GW
2004 11 08 1023 UT South 10 150.8 GW
2004 11 08 0933 UT North 10 117.3 GW
2004 11 08 0842 UT South 10 312.4 GW
2004 11 08 0752 UT North 10 205.7 GW
2004 11 08 0700 UT South 10 465.2 GW
2004 11 08 0610 UT North 10 193.8 GW
2004 11 08 0518 UT South 10 243.3 GW
2004 11 08 0427 UT North 10 261.4 GW
2004 11 08 0335 UT South 10 167.1 GW
2004 11 08 0244 UT North 10 305.2 GW
2004 11 09 1656 UT South 10 114.5 GW
2004 11 09 1514 UT South 10 153.8 GW
2004 11 09 1424 UT North 10 176.0 GW
2004 11 09 1334 UT South 10 189.2 GW
2004 11 09 1153 UT South 10 122.8 GW
2004 11 09 2110 UT North 10 172.2 GW
2004 11 09 2020 UT South 10 124.3 GW
2004 11 09 1928 UT North 10 399.6 GW
2004 11 09 2253 UT North 10 139.3 GW
2004 11 10 0124 UT South 10 145.5 GW
2004 11 10 0257 UT North 10 400.5 GW
2004 11 10 0240 UT South 10 211.8 GW
2004 11 10 0220 UT North 10 276.6 GW
2004 11 10 0331 UT North 10 392.3 GW
2004 11 10 0514 UT North 10 252.6 GW
2004 11 10 0454 UT South 10 154.8 GW
2004 11 10 0446 UT South 10 145.0 GW
2004 11 10 0440 UT North 10 361.2 GW
2004 11 10 0423 UT South 10 129.7 GW
2004 11 10 1042 UT North 10 143.0 GW
2004 11 10 0950 UT South 10 125.4 GW
2004 11 10 0929 UT South 10 274.1 GW
2004 11 10 0910 UT North 10 661.1 GW
2004 11 10 0859 UT North 10 143.1 GW
2004 11 10 0839 UT North 10 422.0 GW
2004 11 10 0819 UT South 10 272.7 GW
2004 11 10 0810 UT South 10 285.4 GW
2004 11 10 0807 UT South 10 138.2 GW
2004 11 10 0747 UT South 10 138.2 GW
2004 11 10 0728 UT North 10 322.1 GW
2004 11 10 0719 UT North 10 250.5 GW
2004 11 10 0657 UT North 10 484.0 GW
2004 11 10 0637 UT South 10 151.0 GW
2004 11 10 0628 UT South 10 284.0 GW
2004 11 10 0605 UT South 10 122.6 GW
2004 11 10 0546 UT North 10 232.9 GW
2004 11 10 1322 UT South 10 191.4 GW
2004 11 10 1317 UT South 10 124.5 GW
2004 11 10 1232 UT North 10 115.5 GW
2004 11 10 1141 UT South 10 197.8 GW
2004 11 10 1135 UT South 10 205.1 GW
2004 11 10 1132 UT South 10 112.4 GW
2004 11 10 1051 UT North 10 191.9 GW

Tämän erän huipuimmat kootusti
2004 11 10 0910 UT North 10 661.1 GW
2004 11 10 0657 UT North 10 484.0 GW
2004 11 08 0700 UT South 10 465.2 GW
2004 11 10 0839 UT North 10 422.0 GW
2004 11 09 1928 UT North 10 399.6 GW

vertailuksi
edellisestä n. vuodentakaiset huiput
2003 11 20 1846 UT North 10 812.0 GW
2003 11 20 1626 UT North 10 541.4 GW
2003 11 20 1707 UT North 10 504.4 GW
2003 11 20 1859 UT South 10 441.5 GW
2003 11 20 1355 UT South 10 411.7 GW

laskusuhdanteessakin vielä kirjoitti:

Täällä meilläpäin vain päiväsaikaan tai pilvien takana. Enimmäkseen.

2004 11 07 1719 UT South 10 128.4 GW
2004 11 07 1951 UT North 10 221.6 GW
2004 11 08 0100 UT North 10 337.7 GW
2004 11 08 0008 UT South 10 142.1 GW
2004 11 07 2317 UT North 10 158.6 GW
2004 11 08 1023 UT South 10 150.8 GW
2004 11 08 0933 UT North 10 117.3 GW
2004 11 08 0842 UT South 10 312.4 GW
2004 11 08 0752 UT North 10 205.7 GW
2004 11 08 0700 UT South 10 465.2 GW
2004 11 08 0610 UT North 10 193.8 GW
2004 11 08 0518 UT South 10 243.3 GW
2004 11 08 0427 UT North 10 261.4 GW
2004 11 08 0335 UT South 10 167.1 GW
2004 11 08 0244 UT North 10 305.2 GW
2004 11 09 1656 UT South 10 114.5 GW
2004 11 09 1514 UT South 10 153.8 GW
2004 11 09 1424 UT North 10 176.0 GW
2004 11 09 1334 UT South 10 189.2 GW
2004 11 09 1153 UT South 10 122.8 GW
2004 11 09 2110 UT North 10 172.2 GW
2004 11 09 2020 UT South 10 124.3 GW
2004 11 09 1928 UT North 10 399.6 GW
2004 11 09 2253 UT North 10 139.3 GW
2004 11 10 0124 UT South 10 145.5 GW
2004 11 10 0257 UT North 10 400.5 GW
2004 11 10 0240 UT South 10 211.8 GW
2004 11 10 0220 UT North 10 276.6 GW
2004 11 10 0331 UT North 10 392.3 GW
2004 11 10 0514 UT North 10 252.6 GW
2004 11 10 0454 UT South 10 154.8 GW
2004 11 10 0446 UT South 10 145.0 GW
2004 11 10 0440 UT North 10 361.2 GW
2004 11 10 0423 UT South 10 129.7 GW
2004 11 10 1042 UT North 10 143.0 GW
2004 11 10 0950 UT South 10 125.4 GW
2004 11 10 0929 UT South 10 274.1 GW
2004 11 10 0910 UT North 10 661.1 GW
2004 11 10 0859 UT North 10 143.1 GW
2004 11 10 0839 UT North 10 422.0 GW
2004 11 10 0819 UT South 10 272.7 GW
2004 11 10 0810 UT South 10 285.4 GW
2004 11 10 0807 UT South 10 138.2 GW
2004 11 10 0747 UT South 10 138.2 GW
2004 11 10 0728 UT North 10 322.1 GW
2004 11 10 0719 UT North 10 250.5 GW
2004 11 10 0657 UT North 10 484.0 GW
2004 11 10 0637 UT South 10 151.0 GW
2004 11 10 0628 UT South 10 284.0 GW
2004 11 10 0605 UT South 10 122.6 GW
2004 11 10 0546 UT North 10 232.9 GW
2004 11 10 1322 UT South 10 191.4 GW
2004 11 10 1317 UT South 10 124.5 GW
2004 11 10 1232 UT North 10 115.5 GW
2004 11 10 1141 UT South 10 197.8 GW
2004 11 10 1135 UT South 10 205.1 GW
2004 11 10 1132 UT South 10 112.4 GW
2004 11 10 1051 UT North 10 191.9 GW

Tämän erän huipuimmat kootusti
2004 11 10 0910 UT North 10 661.1 GW
2004 11 10 0657 UT North 10 484.0 GW
2004 11 08 0700 UT South 10 465.2 GW
2004 11 10 0839 UT North 10 422.0 GW
2004 11 09 1928 UT North 10 399.6 GW

vertailuksi
edellisestä n. vuodentakaiset huiput
2003 11 20 1846 UT North 10 812.0 GW
2003 11 20 1626 UT North 10 541.4 GW
2003 11 20 1707 UT North 10 504.4 GW
2003 11 20 1859 UT South 10 441.5 GW
2003 11 20 1355 UT South 10 411.7 GW

Lue lisää

Auringonpilkku 720 kasvoi ykskaks isoksi ja jatkaa edelleen kasvuaan. Sylkäisi ensimmäisen X-flarensa (Approximate Flare Maximum: 15-01-2005 2259 UT at Flux X 2.7) siis yhdeltä Suomen aikaa tänään suoraan kohti maata.
Eiliset tiedot (720 M-flare(s) MODERATE 13 3 1620 BETA-DELTA GROWING) (Tuo 1620 on pinta-ala jotakin yksikköä.)

Kaikenlaisia hiukkasia on tulossa energisesti kohti ja nopeudesta riippuu, koska osuu, todennäköisimmin ensi yönä, jolloin myös revontulet levähtävät taivaalle.

Mikäli saapuminen myöhästyy huomiselle päivälle, menevät revot muiden mantereiden harakoille. Laaja pilvikimpale on päällä ja kuvitteellinenkin näkyminen saattanee jäädä näkymättä.

Perusteellisen monipuolinen sivu kaikille avaruussään ilmiöille
http://dec1.npi.msu.su/~dalex/sw-sites.htm

linkkejä kirjoitti:

Auringonpilkku 720 kasvoi ykskaks isoksi ja jatkaa edelleen kasvuaan. Sylkäisi ensimmäisen X-flarensa (Approximate Flare Maximum: 15-01-2005 2259 UT at Flux X 2.7) siis yhdeltä Suomen aikaa tänään suoraan kohti maata.
Eiliset tiedot (720 M-flare(s) MODERATE 13 3 1620 BETA-DELTA GROWING) (Tuo 1620 on pinta-ala jotakin yksikköä.)

Kaikenlaisia hiukkasia on tulossa energisesti kohti ja nopeudesta riippuu, koska osuu, todennäköisimmin ensi yönä, jolloin myös revontulet levähtävät taivaalle.

Mikäli saapuminen myöhästyy huomiselle päivälle, menevät revot muiden mantereiden harakoille. Laaja pilvikimpale on päällä ja kuvitteellinenkin näkyminen saattanee jäädä näkymättä.

Perusteellisen monipuolinen sivu kaikille avaruussään ilmiöille
http://dec1.npi.msu.su/~dalex/sw-sites.htm

Lue lisää

Toissapäiväisen leimauksen ryöppy osui eilen ja eilisen tänään vajaa parisen tuntia sitten. Aurinkotuulen nopeus hyppäsi vähän päälle viidestäsadasta reiluun kuuteenjapuoleensataan.
Revontulet lähtivät myöskin loimottelemaan muilla mantereilla.

Sama pilkku leimuaa jälleen lisääntyvästi: yhdeksältä (Suomen aikaa) tuli ensimmäinen hyppy ylöspäin Aasta Beehen ja jäi B-tasolle, Vähän vaille kymmenen tuli reilumpi hyppäys Beestä Ceehen ( Goes 12 Sininen käyrä 0.5-4.0 A). Päälle tunti hidasta nousua Ceestä äMmään ja nousu jatkuu jyrkkenevänä (Punainen käyrä vähän edellä ja on menossa juuri nyt äMmästä äXään Goes 12 1.0-8.0 A) >>Solar X-ray Flux at 17 1 2005 0919 UT: X1.0 rising

lisää mätkii kirjoitti:

Toissapäiväisen leimauksen ryöppy osui eilen ja eilisen tänään vajaa parisen tuntia sitten. Aurinkotuulen nopeus hyppäsi vähän päälle viidestäsadasta reiluun kuuteenjapuoleensataan.
Revontulet lähtivät myöskin loimottelemaan muilla mantereilla.

Sama pilkku leimuaa jälleen lisääntyvästi: yhdeksältä (Suomen aikaa) tuli ensimmäinen hyppy ylöspäin Aasta Beehen ja jäi B-tasolle, Vähän vaille kymmenen tuli reilumpi hyppäys Beestä Ceehen ( Goes 12 Sininen käyrä 0.5-4.0 A). Päälle tunti hidasta nousua Ceestä äMmään ja nousu jatkuu jyrkkenevänä (Punainen käyrä vähän edellä ja on menossa juuri nyt äMmästä äXään Goes 12 1.0-8.0 A) >>Solar X-ray Flux at 17 1 2005 0919 UT: X1.0 rising

Lue lisää

Tuo tuolloin seuraamani flare kirkastui johonkin X 4 tasoon ja kirkastuminen sokaisi ajoittain röntgenkameran ja sen jälkeen energrrttiset hiukkaset tukkivat mittalaitteet. Aurinkotuulimittari oli toista vuorokautta pimeänä, kunnes palautui laskevana tuhannen km/s tasosta.

kolmas pikku X oli 19. päivä
Approximate Flare Maximum: 19-01-2005 0824 UT at Flux X 1.4
ja neljäs massiivisin 20. päivä
Approximate Flare Maximum: 20-01-2005 0659 UT at Flux X 7.1

Revontulitehoja alkuun vanhasta taulukosta, jossa toisessa sarakkeessa yhteenvedettyinä on päivätuntiminuutti ja viimeisessä Gigawatit:

(N) 170140 139.1
(N) 170322 145.6
(S) 170355 178.3
(N) 170504 206.0
(N) 170611 110.0
(N) 170647 133.8
(N) 170830 188.9
(S) 171043 120.7
(N) 171116 125.1
(N) 171135 145.4
(N) 171152 218.3
(S) 171206 251.9
(S) 171242 108.7
(N) 171257 169.3
(N) 171333 103.3
(S) 171347 130.8
(S) 171423 136.4
(N) 171513 137.4
(S) 171528 122.5
(S) 171603 151.0
(N) 171618 368.9
(N) 171639 137.0
(N) 171653 217.1
(S) 171709 258.9
(S) 171743 196.1
(N) 171759 204.3
(N) 171833 133.1
(S) 171923 114.8
(N) 171941 127.3

(N) 180258 218.6
(N) 180440 194.7
(S) 180650 150.5
(S) 180714 235.5
(N) 180742 127.0
(N) 180746 123.6
(N) 180806 1125.6

(N) 190234 116.1
(S) 190309 142.3
(N) 190359 122.6
(N) 190416 194.0
(S) 190450 168.9
(S) 190456 112.1
(N) 190559 271.0
(S) 190632 134.5
(S) 190638 143.8
(N) 190741 184.6
(N) 190923 223.6
(S) 190957 132.0
(S) 191002 119.6
(N) 191053 117.9
(N) 191104 176.1
(S) 191139 186.1
(S) 191143 289.8
(S) 191155 197.5
(N) 191231 118.2
(N) 191234 121.0
(N) 191245 137.2
(N) 191426 178.9

(N) 211713 159.5
(S) 211748 172.4
(N) 211854 427.8
(S) 211919 484.2
(S) 211928 382.1
(S) 211946 409.5
(N) 212009 225.6
(N) 212018 200.9
(N) 212037 224.6
(S) 212059 192.2
(S) 212108 184.6
(S) 212129 188.2
(N) 212158 163.5
(N) 212220 198.8
(S) 212239 223.7
(S) 212250 148.4
(N) 212339 168.5

Kaikkien aikojen ehdotonta huippua (minun havaitsemaani) on yli tuhannen Gigawatin teho:

(N) 180806 1125.6

Sitten on tuo neljäsatasten pätkä:

(N) 211854 427.8
(S) 211919 484.2
(S) 211928 382.1
(S) 211946 409.5

Ja kaikki häivät pilvisyyden vuoksi näissä maisemissa havaitsemattomiin.

Iso pilkku 720 on menossa auringon nurkan taakse piiloon, joten seuraa muutaman viikon hiljaisempi aika.

lisää mätkii kirjoitti:

Toissapäiväisen leimauksen ryöppy osui eilen ja eilisen tänään vajaa parisen tuntia sitten. Aurinkotuulen nopeus hyppäsi vähän päälle viidestäsadasta reiluun kuuteenjapuoleensataan.
Revontulet lähtivät myöskin loimottelemaan muilla mantereilla.

Sama pilkku leimuaa jälleen lisääntyvästi: yhdeksältä (Suomen aikaa) tuli ensimmäinen hyppy ylöspäin Aasta Beehen ja jäi B-tasolle, Vähän vaille kymmenen tuli reilumpi hyppäys Beestä Ceehen ( Goes 12 Sininen käyrä 0.5-4.0 A). Päälle tunti hidasta nousua Ceestä äMmään ja nousu jatkuu jyrkkenevänä (Punainen käyrä vähän edellä ja on menossa juuri nyt äMmästä äXään Goes 12 1.0-8.0 A) >>Solar X-ray Flux at 17 1 2005 0919 UT: X1.0 rising

Lue lisää

Pilkun 720 leimaus ylsi huippuarvoonsa17.01.2005 klo 09:43:20 UT, jolloin 50-200 kiloelektronivoltin käyrä kiipesi melkein 2000
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20050117_34970.553_k.jpeg

Samaa tehoa kuin magneettitähden gammaryöppy
27.12.2004 21:27:58
http://gcn.gsfc.nasa.gov/notices_k/GRB20041227_77278.447_k.jpeg

räiskäyksiä kirjoitti:

Tuo tuolloin seuraamani flare kirkastui johonkin X 4 tasoon ja kirkastuminen sokaisi ajoittain röntgenkameran ja sen jälkeen energrrttiset hiukkaset tukkivat mittalaitteet. Aurinkotuulimittari oli toista vuorokautta pimeänä, kunnes palautui laskevana tuhannen km/s tasosta.

kolmas pikku X oli 19. päivä
Approximate Flare Maximum: 19-01-2005 0824 UT at Flux X 1.4
ja neljäs massiivisin 20. päivä
Approximate Flare Maximum: 20-01-2005 0659 UT at Flux X 7.1

Revontulitehoja alkuun vanhasta taulukosta, jossa toisessa sarakkeessa yhteenvedettyinä on päivätuntiminuutti ja viimeisessä Gigawatit:

(N) 170140 139.1
(N) 170322 145.6
(S) 170355 178.3
(N) 170504 206.0
(N) 170611 110.0
(N) 170647 133.8
(N) 170830 188.9
(S) 171043 120.7
(N) 171116 125.1
(N) 171135 145.4
(N) 171152 218.3
(S) 171206 251.9
(S) 171242 108.7
(N) 171257 169.3
(N) 171333 103.3
(S) 171347 130.8
(S) 171423 136.4
(N) 171513 137.4
(S) 171528 122.5
(S) 171603 151.0
(N) 171618 368.9
(N) 171639 137.0
(N) 171653 217.1
(S) 171709 258.9
(S) 171743 196.1
(N) 171759 204.3
(N) 171833 133.1
(S) 171923 114.8
(N) 171941 127.3

(N) 180258 218.6
(N) 180440 194.7
(S) 180650 150.5
(S) 180714 235.5
(N) 180742 127.0
(N) 180746 123.6
(N) 180806 1125.6

(N) 190234 116.1
(S) 190309 142.3
(N) 190359 122.6
(N) 190416 194.0
(S) 190450 168.9
(S) 190456 112.1
(N) 190559 271.0
(S) 190632 134.5
(S) 190638 143.8
(N) 190741 184.6
(N) 190923 223.6
(S) 190957 132.0
(S) 191002 119.6
(N) 191053 117.9
(N) 191104 176.1
(S) 191139 186.1
(S) 191143 289.8
(S) 191155 197.5
(N) 191231 118.2
(N) 191234 121.0
(N) 191245 137.2
(N) 191426 178.9

(N) 211713 159.5
(S) 211748 172.4
(N) 211854 427.8
(S) 211919 484.2
(S) 211928 382.1
(S) 211946 409.5
(N) 212009 225.6
(N) 212018 200.9
(N) 212037 224.6
(S) 212059 192.2
(S) 212108 184.6
(S) 212129 188.2
(N) 212158 163.5
(N) 212220 198.8
(S) 212239 223.7
(S) 212250 148.4
(N) 212339 168.5

Kaikkien aikojen ehdotonta huippua (minun havaitsemaani) on yli tuhannen Gigawatin teho:

(N) 180806 1125.6

Sitten on tuo neljäsatasten pätkä:

(N) 211854 427.8
(S) 211919 484.2
(S) 211928 382.1
(S) 211946 409.5

Ja kaikki häivät pilvisyyden vuoksi näissä maisemissa havaitsemattomiin.

Iso pilkku 720 on menossa auringon nurkan taakse piiloon, joten seuraa muutaman viikon hiljaisempi aika.

Lue lisää

Auringonpilkku 759 huitaisi perjantaina 13. päivä n. klo 15.30 UT-aikaa miltei X:ää hipovan hitaisesti laskeutuvan flaren johon liittyi suoraan maata kohti lähtenyt massapilvi.

Korkeaenergisten protonien vuo lähti kasvuun ja saavutti tämän vuorokauden (UT) alkaessa mittareiden kyllästysrajan. Samalla massapilvi iski maapallon magneettikenttään.

Rajuja heilahteluja kaikissa mitattavissa suureissa ja revontulitehot heilahtelivat hurjasti alle kahdestakympistä päälle kolmeensataa ja takaisin alas kunnes puoli seitsemältä repesi päälle tonnin tehoihin.

Aikajärjestya alhaalta päin:

0753 UT   South   256.1 GW
0743 UT   South   238.2 GW
0724 UT   South   267.3 GW
0703 UT   North   342.0 GW
0654 UT   North   1145.7 GW
0633 UT   North   265.0 GW
0611 UT   South   70.1 GW
0601 UT   South   62.5 GW
0542 UT   South   53.1 GW
0521 UT   North   102.7 GW
0510 UT   North   268.5 GW
0509 UT   South   36.5 GW
0451 UT   North   34.8 GW
0429 UT   South   26.5 GW
0419 UT   South   34.3 GW
0417 UT   North   26.4 GW
0400 UT   South   101.3 GW
0338 UT   North   102.2 GW
0327 UT   North   352.3 GW
0326 UT   South   31.2 GW
0309 UT   North   127.8 GW
0246 UT   South   146.6 GW
0236 UT   South   44.2 GW
0234 UT   North   39.3 GW
0219 UT   South   43.8 GW
0154 UT   North   14.9 GW
0145 UT   North   18.3 GW
0144 UT   South   14.7 GW
0128 UT   North   23.3 GW
0102 UT   South   18.5 GW
0055 UT   South   53.4 GW
0052 UT   North   17.2 GW
0038 UT   South   14.1 GW
2311 UT   South   12.8 GW

Tuo on minun havaintohistoriani suurin lukema
2005 05 15 06 54 UT North 1145.7 GW
Edellinen sitä lähentelevä oli tammikuussa
2005 01 18 08 06 1125.6 GW

Päiväaika Euroopan puolella aika valoisaa muutenkin, joten näkymiset ovat niin ja näin ellei leiskunta ole riehunut USAn keski- ja eteläosissa.

revontulina kirjoitti:

Auringonpilkku 759 huitaisi perjantaina 13. päivä n. klo 15.30 UT-aikaa miltei X:ää hipovan hitaisesti laskeutuvan flaren johon liittyi suoraan maata kohti lähtenyt massapilvi.

Korkeaenergisten protonien vuo lähti kasvuun ja saavutti tämän vuorokauden (UT) alkaessa mittareiden kyllästysrajan. Samalla massapilvi iski maapallon magneettikenttään.

Rajuja heilahteluja kaikissa mitattavissa suureissa ja revontulitehot heilahtelivat hurjasti alle kahdestakympistä päälle kolmeensataa ja takaisin alas kunnes puoli seitsemältä repesi päälle tonnin tehoihin.

Aikajärjestya alhaalta päin:

0753 UT   South   256.1 GW
0743 UT   South   238.2 GW
0724 UT   South   267.3 GW
0703 UT   North   342.0 GW
0654 UT   North   1145.7 GW
0633 UT   North   265.0 GW
0611 UT   South   70.1 GW
0601 UT   South   62.5 GW
0542 UT   South   53.1 GW
0521 UT   North   102.7 GW
0510 UT   North   268.5 GW
0509 UT   South   36.5 GW
0451 UT   North   34.8 GW
0429 UT   South   26.5 GW
0419 UT   South   34.3 GW
0417 UT   North   26.4 GW
0400 UT   South   101.3 GW
0338 UT   North   102.2 GW
0327 UT   North   352.3 GW
0326 UT   South   31.2 GW
0309 UT   North   127.8 GW
0246 UT   South   146.6 GW
0236 UT   South   44.2 GW
0234 UT   North   39.3 GW
0219 UT   South   43.8 GW
0154 UT   North   14.9 GW
0145 UT   North   18.3 GW
0144 UT   South   14.7 GW
0128 UT   North   23.3 GW
0102 UT   South   18.5 GW
0055 UT   South   53.4 GW
0052 UT   North   17.2 GW
0038 UT   South   14.1 GW
2311 UT   South   12.8 GW

Tuo on minun havaintohistoriani suurin lukema
2005 05 15 06 54 UT North 1145.7 GW
Edellinen sitä lähentelevä oli tammikuussa
2005 01 18 08 06 1125.6 GW

Päiväaika Euroopan puolella aika valoisaa muutenkin, joten näkymiset ovat niin ja näin ellei leiskunta ole riehunut USAn keski- ja eteläosissa.

Lue lisää

Paikoitellen vihreääkin, mutta punaista, violettia ja sinistä. Amerikan mantereella.
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_01may05_page2.htm
Toistaiseksi neljä sivua kuvia tuosta puolen kuun riepautuksesta.

löytyy kirjoitti:

Paikoitellen vihreääkin, mutta punaista, violettia ja sinistä. Amerikan mantereella.
http://www.spaceweather.com/aurora/gallery_01may05_page2.htm
Toistaiseksi neljä sivua kuvia tuosta puolen kuun riepautuksesta.

Lue lisää

Perusvihreä
Revontulien yleisin ilmestymismuoto on vihreä tai vihertävä revontulikaari, joka syntyy atomaarisen hapen aikaansaamana noin 100-110 kilometrin korkeudella.
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/01may05/taylor2.jpg

Vihreässä punainen alareuna
Aktiivisuuttaan kehitteleviin vihreänsävyisiin revontulivöihin syntyy melko usein kapea punainen alareuna, joka on molekyylisen typen aikaansaannosta ja se voi esiintyä niinkin alhaalla kuin 65 km korkeudella. Tämä on yleisin punaisen värin ilmenemismuoto.
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05d/Gray.jpg

Punainen yläosa
Yläosaltaan punaiset revontulet havaitaan useimmiten vöissä ja pitkissä säteissä, joiden alaosa vaihtuu yleensä vihreäksi. Mikäli punainen yläosa kylpee auringonpaisteessa, voi punainen väri olla erityisen voimakas. Punainen värisävy on peräisin atomaarisen hapen viritystilan purkautumisesta.
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05c/Winter4.jpg

Kokonaan punaista
Tummahkon punaiset revontulet ovat verrattain harvinaisia ja silmiinpistäviä ilmestyksiä. Punainen väri on voimakkaimmillaan noin 200 - 300 km korkeudella ja aiheutuu atomaarisen hapen viritystilan purkautumisesta.
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05e/Hilaire2.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05b/skinner2.jpg

Punavihreää sekaisin
Punainen ja vihreä väri voivat olla myös epäsäännöllisesti jakautuneina. Tätä hapesta syntyvää helakkaa punaisen sävyä voisi kutsua vaikkapa aniliininpunaiseksi. Hyvin yleinen värisekoitus etenkin aktiivisten säteisten vöiden yhteydessä. http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05c/Hollingshead1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05/Sewell1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05c/richard1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05e/Slobins2.jpg

Sininen ja violetti
Sinisävyiset revontulet ovat hyvin harvinaisia ja niitä pääseekin näkemään ainoastaan kaikkein parhaimpien revontulinäytelmien maksimin vaiheilla tai sen jälkeen. Useimmiten sinisen tai sinipunaisen sävyt ovat havaittavissa revontulten ylimmissä osissa, ja ne näkyvät voimakkaammin, jos ne kylpevät auringonpaisteessa. Sininen väri on peräisin ionisoituneesta typpimolekyylistä.
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05f/Mann1.gif
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05c/Urwiller1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05b/Koehn1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05b/Koehn3.jpg


Keskitaivaan revontulikruunussa voi olla kaikenlaisia hahmomaisuuksia
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05e/Owens1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05d/anderson1.jpg
http://www.spaceweather.com/aurora/images2005/15may05d/redpath2.jpg

räiskäyksiä kirjoitti:

Tuo tuolloin seuraamani flare kirkastui johonkin X 4 tasoon ja kirkastuminen sokaisi ajoittain röntgenkameran ja sen jälkeen energrrttiset hiukkaset tukkivat mittalaitteet. Aurinkotuulimittari oli toista vuorokautta pimeänä, kunnes palautui laskevana tuhannen km/s tasosta.

kolmas pikku X oli 19. päivä
Approximate Flare Maximum: 19-01-2005 0824 UT at Flux X 1.4
ja neljäs massiivisin 20. päivä
Approximate Flare Maximum: 20-01-2005 0659 UT at Flux X 7.1

Revontulitehoja alkuun vanhasta taulukosta, jossa toisessa sarakkeessa yhteenvedettyinä on päivätuntiminuutti ja viimeisessä Gigawatit:

(N) 170140 139.1
(N) 170322 145.6
(S) 170355 178.3
(N) 170504 206.0
(N) 170611 110.0
(N) 170647 133.8
(N) 170830 188.9
(S) 171043 120.7
(N) 171116 125.1
(N) 171135 145.4
(N) 171152 218.3
(S) 171206 251.9
(S) 171242 108.7
(N) 171257 169.3
(N) 171333 103.3
(S) 171347 130.8
(S) 171423 136.4
(N) 171513 137.4
(S) 171528 122.5
(S) 171603 151.0
(N) 171618 368.9
(N) 171639 137.0
(N) 171653 217.1
(S) 171709 258.9
(S) 171743 196.1
(N) 171759 204.3
(N) 171833 133.1
(S) 171923 114.8
(N) 171941 127.3

(N) 180258 218.6
(N) 180440 194.7
(S) 180650 150.5
(S) 180714 235.5
(N) 180742 127.0
(N) 180746 123.6
(N) 180806 1125.6

(N) 190234 116.1
(S) 190309 142.3
(N) 190359 122.6
(N) 190416 194.0
(S) 190450 168.9
(S) 190456 112.1
(N) 190559 271.0
(S) 190632 134.5
(S) 190638 143.8
(N) 190741 184.6
(N) 190923 223.6
(S) 190957 132.0
(S) 191002 119.6
(N) 191053 117.9
(N) 191104 176.1
(S) 191139 186.1
(S) 191143 289.8
(S) 191155 197.5
(N) 191231 118.2
(N) 191234 121.0
(N) 191245 137.2
(N) 191426 178.9

(N) 211713 159.5
(S) 211748 172.4
(N) 211854 427.8
(S) 211919 484.2
(S) 211928 382.1
(S) 211946 409.5
(N) 212009 225.6
(N) 212018 200.9
(N) 212037 224.6
(S) 212059 192.2
(S) 212108 184.6
(S) 212129 188.2
(N) 212158 163.5
(N) 212220 198.8
(S) 212239 223.7
(S) 212250 148.4
(N) 212339 168.5

Kaikkien aikojen ehdotonta huippua (minun havaitsemaani) on yli tuhannen Gigawatin teho:

(N) 180806 1125.6

Sitten on tuo neljäsatasten pätkä:

(N) 211854 427.8
(S) 211919 484.2
(S) 211928 382.1
(S) 211946 409.5

Ja kaikki häivät pilvisyyden vuoksi näissä maisemissa havaitsemattomiin.

Iso pilkku 720 on menossa auringon nurkan taakse piiloon, joten seuraa muutaman viikon hiljaisempi aika.

Lue lisää

Energeettiset huippunopeat protonit saavuttivat Maan ällistyttävän nopeasti "Scant minutes", voisiko tuon kääntää vajaassa minuutissa ?

Kopion nasan sivulta koko stoorin:

>>A New Kind of Solar Storm

Going to the Moon? Be careful. A new kind of solar storm can take you by surprise.



Listen to this story via streaming audio, a downloadable file, or get help.

June 10, 2005: January 2005 was a stormy month--in space. With little warning, a giant spot materialized on the sun and started exploding. Between January 15th and 19th, sunspot 720 produced four powerful solar flares. When it exploded a fifth time on January 20th, onlookers were not surprised.

They should have been. Researchers realize now that the January 20th blast was something special. It has shaken the foundations of space weather theory and, possibly, changed the way astronauts are going to operate when they return to the Moon.

Sunspot 720 unleashed a new kind of solar storm.

Scant minutes after the January 20th flare, a swarm of high-speed protons surrounded Earth and the Moon. Thirty minutes later, the most intense proton storm in decades was underway.

"We've been hit by strong proton storms before, but [never so quickly]," says solar physicist Robert Lin of UC Berkeley. "Proton storms normally develop hours or even days after a flare." This one began in minutes.

Right: The Jan. 20th proton storm photographed from space by the Solar and Heliospheric Observatory (SOHO). The many speckles are solar protons striking the spacecraft's digital camera. [More]

Proton storms cause all kinds of problems. They interfere with ham radio communications. They zap satellites, causing short circuits and computer reboots. Worst of all, they can penetrate the skin of space suits and make astronauts feel sick.



Sign up for EXPRESS SCIENCE NEWS delivery

"An astronaut on the Moon, caught outdoors on January 20th, would have had almost no time to dash for shelter," says Lin. The storm came fast and "hard," with proton energies exceeding 100 million electron volts. These are the kind of high-energy particles that can do damage to human cells and tissue.

"The last time we saw a storm like this was in February 1956." The details of that event are uncertain, though, because it happened before the Space Age. "There were no satellites watching the sun."

According to space weather theory--soon to be revised--this is how a proton storm develops:

It begins with an explosion, usually above a sunspot. Sunspots are places where strong magnetic fields poke through the surface of the Sun. For reasons no one completely understands, these fields can become unstable and explode, unleashing as much energy as 10 billion hydrogen bombs.

From Earth we see a flash of light and X-rays. This is the "solar flare," and it's the first sign that an explosion has occurred. Light from the flare reaches Earth in only 8 minutes.



Above: Sunspot 720 erupting on Jan. 15th, photographed by Jack Newton.

Next, if the explosion is powerful enough, a billion-ton cloud of gas billows away from the blast site. This is the coronal mass ejection or "CME." CMEs are relatively slow. Even the fastest ones, traveling one to two thousand km/s, take a day or so to reach Earth. You know a CME has just arrived when you see auroras in the sky.

En route to Earth, CMEs plow through a lot of gaseous material, first in the sun's atmosphere and then out in interplanetary space. You thought space was empty? No. The void between planets is filled with protons and other particles from the solar wind. Shock waves in front of the CME can accelerate these protons in our direction--hence the proton storm.

"CMEs can account for most proton storms," says Lin, but not the proton storm of January 20th. According to theory, CMEs can't push material to Earth quickly enough.

Back to the drawing board: If a CME didn't accelerate the protons, what did?

"We have an important clue," says Lin. When the explosion occurred, sunspot 720 was located at a special place on the sun: 60o west longitude. This means "the sunspot was magnetically connected to Earth."

He explains: The sun's magnetic field spirals out into the solar system like water from a lawn sprinkler. (Why? The sun spins like a lawn sprinkler does.) The magnetic field emerging from solar longitude 60o W bends around and intersects Earth. Protons are guided by magnetic force fields so, on January 20th, there was a superhighway for protons leading all the way from sunspot 720 to our planet.

Above: The sun's magnetic field spirals like water from a lawn sprinkler. The field line emerging from solar longitude 60 degrees west usually leads to Earth. [More]

"That's how the protons got here," speculates Lin. How they were accelerated, however, remains a mystery.

What does all this mean for astronauts? Stay inside when there's a big sunspot located near solar longitude 60o W. Or, if you must go moonwalking, take a radiation shelter with you. It's not as hard as it sounds.

Stay tuned for more on this topic in an upcoming Science@NASA story, "Radiation Shelters: Don't Leave Home Without One."

Auringon pinnalle putkahti tänään uusi pilkkuryhmä, joka kasvaa nopeasti ja leimahtelee voimistuvasti. Kaksi C-luokan flarea tänään ja aivan äsken jo M-kolmosen leimahdus. Pilkkuryhmä saanee numeron 1044 ja on aika mukavasti suoraan maahan päin.

Aurinkotuulen nopeus on voimistumaan päin, lähipäivinä tullee hiukkasiakin lisääntyvästi.

Revontuliennusteessa on 75 prosentin todennäköisyydellä revontulia huomenna ja ylihuomenna ainakin Keski-Suomen leveyksille asti. Tänäänkin oli 8-9 aktiivisuustasolla ja 60-70 Gigawatin teholla, joka olisi pitänyt näkyä ainakin Oulun korkeudella. Koko maassa vain ilmeisen pilvistä tänään, Lapin vasenta ylänurkkaa lukuunottamatta. Huomenna on selkeämpää Lapissa ja lännessä.