Hei!!
Minulla on kymmenvuotias poika. Hänellä diagnosoitiin Touretten oireyhtymä 6 vuotiaana. Joten neljä vuotta ollaan opeteltu sairauden kanssa elämään ja hyvin meillä menee. Poika on kovasti energinen ja rakastaa kaikenlaista urheilua. Jalkapalloa hän tuossa kokeilli paikallisessa järjestössä, mutta se ei ollutkaan sopiva. Nyt olemme suuntaamassa painin ihmeellisen maailmaan. Niin minä, äitinä, kuin poikakin olemme molemmat hyvin innoissaan tästä.
Kysynkin, että onko teillä kellään kokemusta Tourettea sairastavan ihmisen paini harrastuksesta? Eli onko mite sujunut? Onko ollut apua tikseihin yms.? Kovasti olen kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne!
T. Äippä
Minulla on kymmenvuotias poika. Hänellä diagnosoitiin Touretten oireyhtymä 6 vuotiaana. Joten neljä vuotta ollaan opeteltu sairauden kanssa elämään ja hyvin meillä menee. Poika on kovasti energinen ja rakastaa kaikenlaista urheilua. Jalkapalloa hän tuossa kokeilli paikallisessa järjestössä, mutta se ei ollutkaan sopiva. Nyt olemme suuntaamassa painin ihmeellisen maailmaan. Niin minä, äitinä, kuin poikakin olemme molemmat hyvin innoissaan tästä.
Kysynkin, että onko teillä kellään kokemusta Tourettea sairastavan ihmisen paini harrastuksesta? Eli onko mite sujunut? Onko ollut apua tikseihin yms.? Kovasti olen kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne!
T. Äippä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa varmaan kokeilla tuota painia, ei ole varmaan oikeaa sanoa juu tai ei, kai se kokeilemalla selviä ja Tourettehan ei ole este harrastuksille. Olette varmaan jo kokeilleet kun teksti kirjoitettu jo tammikuussa :) Meillä saatiin TS-diagnoosi 3 kuukautta sitten 14 v pojalle, meillä menossa vielä alkusokki ja totuttelu vaihe :) vaikka diagnoosia jo epäilin/pelkäsin etukäteen.
Liikunnan kautta on hyvä purkaa energiaa ja pakkoliikkeitä ilman, että ne näkyy. Itselläni on myös Tourette. Se on diagnosoitu jo 10-vuotiaana ja olen nyt 18v. Itse koin lääkkeet turhina ja en ole käyttänyt niitä vuosiin. Oon oppinu peittämään oireet siten ettei niitä kukaan huomaa. Liikunnallisia harrastuksia on tullut harrastettua paljon, ja minkäänlaisia esteitä tää sairaus ei oo tuonut. En edes ajattele, että minussa on jotain poikkeavaa, ja olen tottunut oireisiin. Itsellä nuo oireet ovat pääasiassa lihasjännityksiä, silmien räpyttely, kasvojen vääntelyä ja vatsalihasten ja sormien ''tahallista'' jännittämistä/kouristelua. Väsymys ja liiallinen sokerinkäyttö lisää oireita. Kukaan, joka tietää että mulla on tämä, ei ole huomannut mitään poikkeavaa, eikä tämä ahdista minua ollenkaa.
En näe mitään syytä "estää" poikaa harrastamasta. Kaikki pitäisi olla ok. Itselläni on ollut Tourette 7. luokalta asti ja jatkuu aina vain. Pelasin korista 11 vuotta 16-vuotiaaksi asti ja olen aktiivisesti harrastanut kaikkea liikuntaa. Eniten olen huomannut että urheillellessa en edes koe saavani tik-häiriöitä. Ehkä tämä on vain minun juttuni.
Intissä kun minulla tuli ehkä veemäisin tik ikinä, liipasimen räplääminen. Ampumaradalla ei ollut mukavaa olla, meni kaikki keskittyminen siihen ettei tullut ylimääräisiä laukauksia. Opin kuitenkin jollakin tapaa kontrolloimaan sitä, ja onnistuin ns. "keskittämään" tik -liikkeeni sellaiseen liikkeeseen, mistä ei ollut mitään haittaa.
Anna pojan tehdä sitä mitä hän itse haluaa, ja kokeilkaa vaikka sitä nyrkkeilyä! Muista vain, että nuoret ihmiset ovat aivan hemmetin ilkeitä, ja siitä ei saa koitua ongelmaa. Toivon pojalle menestystä, ja ettei hän joudu kokemaan sen luokan kiusaamista mitä itse jouduin kokemaan lapsena. Suojele lastasi ja anna hänen elää elämäänsä rakastamallaan tavalla :)
korjaus: painia! mutta ajaa saman asian.