Joo... nyt kaikki on tehty mitä voi

Lisäys: lääkkeillä ei yleensäkään saa tehtyä itsemurhaa mitenkään helposti. Vaikka vetelisit kuinka paljon ties mitä mömmöjä, joudut vain vatsahuuhteluun. Eli lopettakaa se lääkkeillä pelleily, ei niillä saa henkeä pois.

Sinulle ap-kirjoittaja! Nimimerkki 28 kirjoitti asiallisen ja hyvän kirjoituksen.
Laitan sinulle linkin esim. Mannerheiminlastensuojeluliiton "kirjalaatikkoon", jonne voit myös kertoa huolesi. Sieltä sinulle vastaa aikuinen vapaaehtoinen.
Linkki: http://www.lastenjanuortennetti.net/

Lisäksi linkki myös lasten ja nuorten puhelimeen http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/

Toivon, että löydät täältä lisää tukea ja neuvoa, miten selviät eteenpäin.

Totean, että omien vanhempien velvoite on kuunnella lastaan, pyrkiä etsimään apua, jos/kun lapsi voi pahoin. Myös kouluterveydenhoitajan on kuunneltava nuorta ja lähteä etsimään apua vaikeuksiin. Tiedän myös sen, että vanhemmille voi olla vaikeaa myöntää lapsensa masennusta, mutta elämässä ei päästä aina helpolla, ja lapsen hyväksi vanhempien pitäisi nöyrtyä, vaikka se saattaa kipeältä tuntuakin. Elämä nöyryyttää meitä kaikkia, samalla se myös ns. jalostaa.

Olet terveellä tavalla ajatteleva, järkevä lapsi, nuori, koska haet näin apua itsellesi, sinulla on siten terveet arvot elämääsi. Kuten sinulle ehdotettiin, eli jos voit kokeilla eri harrastuslajeja, se voisi imaista sinut mukaan ja voit löytää jopa useamman nautinnon, myös uusia ystäviä. Tyttäreni meni masennuksensa vaikeimpana aikana erilaisille nykytanssikursseille, hän löysi siitä itselleen elämänsä suurimman nautinnon ainakin tähän asti (on tanssinut yli 10 vuotta). Kokeilemalla saatat löytää jotain, josta et ennen olisi osannut edes unelmoida.
Musiikki on myös hyvin terapeuttista, myös kirjoittaen tunteitaan voi purkaa pahaa oloa, ulkoillen raittiissa ilmassa erilaisten liikuntamuotoja harrastaen.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, rohkeutta hakea apua, vaatien sitä myös äidiltä!

Rakkaudella "Santra"

"Ja porukka täällä uskoo ja jakelee neuvojaan. Mahtaa aloituksen tekijää naurattaa näyttönsä takana"

Ja kenenkäs häpeä se olisi, jos noin olisi? Sitä paitsi kaikki eivät suinkaan ole "röllejä", olen tutustunut muutamiin myös keskustelupalstan ulkopuolella aivan kasvotustenkin, ja aivan oikeat ongelmat on niillä nuorella. Taidat olla itse "rölli"!

Aikuinenkin, jopa ikääntyneempikin voi olla kypsymätön ihminen, jopa.
Nuorella elämä on koko ajan hiljaisessa muutostilassa, niin henkisesti kuin kehollisestikin. Sanotaan, että on kasvukipuja, on myös mielialan kasvukipuja. Henkinen kasvu, aikuistuminen on varmasti ns. kivuliaampaa, mitä kehon muutokset ja kasvu, josta osa luonnollisesti ilmenee myös mielialan tasapainoiluna. Eihän murrosiän vaihetta niin paljon jopa pelkäisi vanhemmatkaan lastensa osalta, jos se olisi kuin tanssia kukkakedolla.

Sinä voit myös heittää sivuun kommentit, jotka koet asiattomaksi, niitä aina tulee. Niin tekee muutkin, kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, mitä elämässä tulee eteen. Kuuntelee omaatuntoa, siellä oikean ja väärän valinta tapahtuu.

Tiedätkö, minulla on sinua 5 vuotta vanhempi, mielestäni hyvä ystävä, ja hän voi kirjoittaa minulle estoitta kaikki arimmatkin asiansa. Ikäeroa meillä on hyvin monta kymmentä vuotta. Avoin ja hyvä ihmissuhde ei katso ikää eikä ikäeroja. Ehkä iäkkäämmät ihmiset ymmärtävät paljon elämää kokeneina nuoria jopa parhaiten.

Missä sinun vanhemmat on? Pyydän, ethän todellisuudessa halua tuhota elämääsi, jonka olet saanut elettäväksi. Et voi tietää, mitä sillä on sinulle annettavana. Ei hedelmääkään syödä raakana, sen pitää saada kypsyä, silloin se on parhaimmillaan. Sinun elämä on vasta puhjennut eloon, annathan sille mahdollisuuden. Elämälläsi on sinulle suunnattomasti annettavaa, kun luotat siihen, että se kannattelee kuin taivaan linnun siivet kannattelevat.

Sano kuitenkin aikomuksesi äidille ja/tai isälle ja myös se, että heillä on vielä mahdollisuus siihen, mikä on sinun kohtalo.

Toivon, rukoilen, että annat elämälle mahdollisuuden.

Rakkaudella "Santra"