Ei ole mikäli verrataan perussuomalaisten ja vennamolaisten aiempia tuloksia. Mutta jos vertailukohtana pidetään jytkyä niin silloin tulos on suorastaan surkea. Spekulointi siitä alkaako nyt myös perussuomalaisten yleinen kannatuksen lasku epäilemättä saa tuulta siipien alle.
Onko neljäs sija Timolle häpeä?
PS-analyysi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Timo Soinin ei tarvitse mitenkään hävetä jäämistään neljännelle tai viidennelle tai jopa kuudennelle sijalle, sillä Suomen kansa ei halua häntä presidentikseen. Yksinkertaisesti kansa vain ei halua Soinia, koska häneen ei enää luoteta ollenkaan. Luottamus on mennyt ja nyt häntä inhotaan, hyvin suuresti.
Ei ole mikään häpeä hävitä vaaleissa Pekka Haavistolle, sillä Haavisto on aivan eri tason poliitikko, hänestähän on tulossa valtiomies, mutta Soini onkin tavoitellut vain vähäisen pellen osaa.
Siksi me äänestämme Pekka Haavistoa, koska hänen pätevyytensä ja kansainvälinen kokemuksensa rauhandiplomatiasta on erinomainen tausta Suomen Tasavallan presidentille.
Höpö höpö, vaalipäivänä ei kannata sitten järkyttyä ja yllättyä.
Soinismi, persujen rasismi, Soinin tulos vaaleissa 9%
Homous, homofobia, persut, Haaviston tulos vaaleissa yli 17%
Suomen kansa pitää homoutta tuplaten parempana kuin soinismia!!!!!!
Jos Soinin vaalimenestys jää noin kolmannekseen suurimmasta Perussuomalaisille mitatusta gallupkannatuksesta, hänen taktikointinsa on joka suhteessa epäonnistunut. Soinillahan ei ollut aikomustakaan käydä vaalikampanjaa päästäkseen presidentiksi, vaan ainoa tarkoitus oli markkinoida puoluetta seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Kun Soinilla ei ollut omia presidentin tehtäviin liittyviä teemoja, keskustelu kääntyi usein hänen puoluetoveriensa möläytyksiin ja häiriköintiin. Laajaa julkisuutta sai myös hänen vaalipäällikkönsä puuhastelu 30-luvun äärioikeiston tekemisten parissa ja kirjoittelu äärioikeiston julkaisuihin.
Kun Soini oli huomannut sutkautusten kääntyneen häntä vastaan, ei jäljelle jäänytkään oikeastaan mitään kestävää. Alamäkeä vauhditti vasemmalla kädellä suunnitellun kampanjan amatöörimäisyys. Ja kuka voisi haluta presidentiksi henkilön, jonka energia kuluu lähinnä agressiiviseen puolueensa äärilaidan tekemisten puolustamiseen? Hänhän joutuisi selittelemään näitä puolueensa jäsenten tekemisiä ulkomaiden edustajille presidentin virassa, ja mikä pahimmassa tapauksessa johtaisi laajaan boikotointiin.
Soinin kampanjan aikana käsitys Perussuomalaisista on tarkentunut monella tavoin, ja puolueen kannatuskin tulee jatkossa asettumaan lähemmäs sen äärilaidan edustamien aatteiden tosiasiallista kannatusta.
Soinikupla on puhkeamassa. Kauan siihen meni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.