Saaavuttamattoman houkutus

Monet varmaankin ihastuvat ajatukseen.
Ja kun saavat mitä ovat jahdanneet, kiinnostus loppuu.
ikävää.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10388572

ääh, kyllä se mielenkiinto lopahtaa, jos toinen ei ole kiinnostunut. Jos puoleen vuoteen ei ole mitään mainittavaa tapahtunut, voi unohtaa koko jutun.. ellei ole pakkomielteinen

Asiaa puhut.

Mä pidän lämpöä yllä :)

Ehkä siinä toisessa tunnistaa jotakin joka tuntuu tutulta ja läheiseltä.
Näin ainaki itse ajattelisin asian. Jos joku tekee kunnolla vaikutuksen itseen, niin häntä on loppupeleissä hankala unohtaa. Ja eikös sitä sanota että saavuttamattomuus vain lisää sitä viehätystä. On helppoa viehättyä ihmisestä jota ei tunne mutta ei yhtä helppoa olla pettymättä mikäli kuvitelmat toisesta eivät osukaan täysin paikalleen.

Kyllä saa

Jotenki jaksa uskoa tollaseen täyteen naiviuteen.On sellaisessa josta jaksaa olla vuosia kiinnostunut olihan sitten lähellä tai kauempana jotain minkä kokee samankaltaiseksi ja varmaan myös niitä mitkä erilaista,eli enemmin siis mukana järkeä ettei juttu toimisi mutta sitäkin että kuin söpö, ihana, hauska tai komee joku mies on eli ihan normaalia!:) ja on niitä miehilläkin vaikka väittävät muuta....

No siinä on aina se riski että kun tutustuu toiseen, se toinen ei olekaan se mitä etsii. Niin käy joskus mutt se riski on otettava. Muuten herää joku aamu ja kysyy kuka tuon ihmisen tuohon viereen toi. Jos taas on tehnyt tietoisen valinnan, osaa tehdä niitä uudestaan. Saavuttamattomasta uneksiminen on turvallista. Lapsi voi ihastua opettajaan tai vanhempaan oppilaaseen. Siinä sitä harjoitellaan aikuisuutta varten. Onhan ne suloisia ja joskus kitkerä hetkiä, muistan miten korviani myöten ihastunut olin. Aikuisenakin ihastuu, mutta se tunne pitää pystyä erottamaan todellisuudesta. Mä ainakin mietin, mihin käytän aikaani. Siis keneen. Mietin sitä jatkossa entistä tarkemmin. On ihastuksia jotka jää sille asteelle. On unia, jotka eivät toteudu ja joihin ei käytetä päivällä aikaa. Sitten on asioita, joihin panostetaan. Vastuu kasvattaa.

Kerrankin täältä löytyy hyvä kirjoitus, missä on järkeä. Sun kanssas vois kahvit nauttia.

Joillekin varmaa haastellisuus pistää yrittämään.Voihan olla tietysti sellainenkin tilanne että vanha suhde päättynyt jokseenkin epämääräisissä olosuhteissa ja se kaivelee mieltä kun ei tiedä miten se oikein meni.

Elämässä täytyy olla joku muu syy pysähtyneisyyteen, jonka vuoksi on jäänyt kiinni junnaamaan johonkin ihmiseen. Ketään ei loputtomasti joku tyyppi voi kiehtoa, koska elämässä ihminen aina menee eteenpäin ja uusia mahdollisuuksia vain tulee ilman etsimättä ja vanhat unohtuu.

Turha väittää, että joku olisi niin ylitse muiden, että vain hänet ja vain hänet haluaisi. Samanlaisia on pilvin pimein, jos vaan ei jää paikoilleen.