Olen masennellut aikaisemmin ja ollut surullinen monestakin vääryydestä mitä täällä maailmassa moni joutuu käymään läpi. Itse kun ei siihen mihinkään voi vaikuttaa. Nyt masentelu on vihdoin loppu.
Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että saisin lähtöpassit täältä. Nyt olen keksinyt keinon millä teen sen mahdollisimman kivuttomasti. Ajankohtaa en vielä ole päättänyt, koska on vielä monta asiaa hoidettavana ennen sitä.
Haluaisin perheeltäni saada tietää asioita mitä he minusta haluaisivat tietää ettei poislähtöni jälkeen heillä pyöri turhia vastaamattomia kysymyksiä päässä. Haluaisin jotenkin valmistaa heidät siihen tosiasiaan ettei minua enää ensi vuonna ole. En vain tiedä miten... tai ei kai sellaiseen voi valmistella toista mitenkään. Kirjoitan kai sitten vain kirjeen jossa painotetaan sitä etteivät he olisi voineet tehdä asialle mitään ja poislähtöni ei missään nimessä ole heidän syy.
Alkaa olla jotenkin helpottunut olo kun tietää ettei täällä tarvitse enää kauan olla olemassa.
Vaikka jätän jälkeeni surua jätän myös jälkeeni perinnön, jonka avulla haluavat voivat hakea tukea joltakin taholta. Ajattelin myös ostaa perheelleni hemmottelupaketit ja muita kivoja juttuja jotka he voivat käyttää haluamanaan ajankohtana. Rentoutuskin auttanee pääsemään asiasta yli.
Uusi elämänpolkukin on aluillaan joten sekin tuo heille iloa ja jaksamista yhden poistuessa joukosta.
Kaikilla on vastuu omasta elämästään. En halua kuulla tai nähdä enää kenenkään saarnaavan liittyen tähän elämän pois antamiseen.
Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että saisin lähtöpassit täältä. Nyt olen keksinyt keinon millä teen sen mahdollisimman kivuttomasti. Ajankohtaa en vielä ole päättänyt, koska on vielä monta asiaa hoidettavana ennen sitä.
Haluaisin perheeltäni saada tietää asioita mitä he minusta haluaisivat tietää ettei poislähtöni jälkeen heillä pyöri turhia vastaamattomia kysymyksiä päässä. Haluaisin jotenkin valmistaa heidät siihen tosiasiaan ettei minua enää ensi vuonna ole. En vain tiedä miten... tai ei kai sellaiseen voi valmistella toista mitenkään. Kirjoitan kai sitten vain kirjeen jossa painotetaan sitä etteivät he olisi voineet tehdä asialle mitään ja poislähtöni ei missään nimessä ole heidän syy.
Alkaa olla jotenkin helpottunut olo kun tietää ettei täällä tarvitse enää kauan olla olemassa.
Vaikka jätän jälkeeni surua jätän myös jälkeeni perinnön, jonka avulla haluavat voivat hakea tukea joltakin taholta. Ajattelin myös ostaa perheelleni hemmottelupaketit ja muita kivoja juttuja jotka he voivat käyttää haluamanaan ajankohtana. Rentoutuskin auttanee pääsemään asiasta yli.
Uusi elämänpolkukin on aluillaan joten sekin tuo heille iloa ja jaksamista yhden poistuessa joukosta.
Kaikilla on vastuu omasta elämästään. En halua kuulla tai nähdä enää kenenkään saarnaavan liittyen tähän elämän pois antamiseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun tahdoit kirjoittaa, niin laita itsestäsi sen verran lisätietoa, että minkä ikäinen olet, oletko mies vai nainen, isä, äiti vai aikuinen lapseton ihminen.
Meidänhän ei tarvitse elää elämäämme kuin tämä kuluva hetki, minusta se on aika lohdullista. Toivonkin, kun mietit noita avoinna olevia asioita, että sinunkaan ei tarvitse elää kuin kuluva hetki, huomista ei tarvitse surra, jos tosin et voi tietää, mitä iloa, tai onnen tunnetta se ehkä saattaa sinulle tuottaakin.
Itsemurhan tehneiden omaisille jää aina jonkinasteinen syyllisyyden tunne, oli hyvästiksi jätetyssä viestissä mitä tahansa. Rahalla sitä syyllisyyttä ei voi kuitata, vaikka niin ajatteletkin.
Toivon sinulle nautinnollista tätä hetkeä, mitä juuri nyt elät!
Elämä ei pääty kuolemaan.
Jännä juttu, ymmärrän sua, tääl maailmassa on liikaa pahaa enkä osaa kestää sitä. Mut älä tee ittelles mitään pahaa. Ja jättäisit hemmottelulahjoja? Luuletko, että ne niitä haluis käyttää, vaikka jättäisit aitoja timanttikoruja :S? Mee puhumaan jollekkin, vaikka psykologille tosta mitä ajattelet. Se voi auttaa. Mutta se että tappaisit itsesi, ei auttaisi ketään, huom. ei ketään, ei missään. Päinvastoin, sun läheisille se ois sitä mitä ihmiset joutuu kokemaan, sä aiheuttaisit sitä läheisilles itse. ;/
Jos olet noin vankkumattomasti päättänyt päättää päiväsi niin miksi sitten haluat toitottaa asiaa ja päätöstäsi meille toisille. Haluatko haastaa toisa masentuneita samaan ratkaisuun vai onko sittenkin vielä toivo saada apua (niin ymmärrän). Jos päätös on varma niin miksi kannustaa toisia päätöksellään ja mitä asia enää toisille kuuluu, jos ei halua elää!
Vaikuttaa että olet kokenut olevasi i tässä maailmassa jonkinlainen pelastaja. Sitten kun tullee burn out, tällaiset yleispelastajat ovat ylenuupuneita ja huomaavat etteivät olekkaan mitään kaikkivoipaisia menettävät toivonsa.
Monilla läheisriippuvaisilla on tällainen pelastajasyndrooma.
Ymmärrän täysin olotilasi, kuinka helpottavalta tuntuisi vain päästä pois. Tietyllä tavalla on liiallinen uhraus elää vain muiden ihmisten takia. On itsekästä pyytää ettei joku tappaisi itseään, koska vain itse kaipaisi tätä liikaa.
Oma pääni ja elämäni on täysin lukossa, olemassaoloni on suorastaan helvetillistä. Olen silti voimaton päättämään päiväni oman käden kautta, pelkään liikaa.. Ja ehkä pieni toivonkipinä minussa elää, vaikkakin tiedän sen olevan turhaa. Joskus toivon, että joku vetäisi minut takaisin elämään, josta olen hiljaa lipunut pois.
Toivottavasti löydät sen rauhan mitä etsit, mistään ei tosin voi olla varma. Sinua tullaan kaipaamaan, mutta jatkuva paha olokin on niin turruttavaa..
Mullakin vaikeuksia elämä pullollaan ja itsemurha joskus käy mielessä ratkaisuvaihtoehtona. Loppupeleissä en kuitenkaan uskaltaisi tehdä sitä, ja samoin kuin nimimerkki "turta" mäkin koitan toivonkipinää puhallella henkiin, että tästä vielä selvitään.
Omalla kohdalla itsetuhoajatuksiin on auttanut tietoisuustaidot eli mindfulness. Siihen kuuluu mm., että omia ajatuksia tarkastellaan vain ajatuksina, joihin ei tarvitse ottaa kantaa puolesta tai vastaan, vaan joita voi vain katsella niin kuin pilviä taivaalla. Ainahan se ei suinkaan onnistu, kun on tosi synkkiä mietteitä mielessä, mutta yritän edistyä edes pienin askelin.
Itsetuhoajatusten tullen olen siis koittanut ajatella, että "tässä nämä itsemurha-ajatukset nyt ovat, katselen niitä nyt hieman etäämpää, ne menevät kyllä aikaanaan ohi niin kuin kaikki ajatukset menevät". Toisaalta olen yrittänyt nähdä, että pahat ajatukset ovat tavallaan houkutuksia, joita mun tielle tulee, ja kun mä en lähde seuraamaan niitä sen pitemmälle, niin ne myös helpottaa jossain vaiheessa.
Näihin ajatuksiin olen päätynyt, koska ongelmanani on ollut pakko-oireinen häiriö ja erilaiset pakkoajatukset. Yksi kokemus vaan muiden joukossa mutta ajattelin jos saisin jollekin samoissa mietteissä olevalle lähetettyä toivon kipinää.
"Uusi elämänpolkukin on aluillaan joten sekin tuo heille iloa ja jaksamista yhden poistuessa joukosta"
Kaikesta päätellen ap on mies, jolle on tulossa jälikasvua. Surullista että hän haluaa tälläisellä hetkellä jättää tämän maailman. :/
Ehkä ap hakee tällä varmistusta päätökselleen. Tänne kirjoittaminen saattaa tuoda varman olon, "näin sen on oltava", vaikka yksikään ei tähän olisi vastannut.
Toisaalta tämä saattaa olla viimeinen avunhuuto, ehkä pieni pilkahdus toivosta on ap:llä vielä olemassa. Ei voi tietää..
Joka tapauksessa, voimia ap:lle, toivottavasti hänen asiansa ratkeaisi parahimmiksi päin.