Varmasti heitä on, mutta yhtään ihmistä en vain ole tavannut, jolla olisi samanlaisia kokemuksia ja ymmärtäisi täysin. No, jospa kerron oman tarinani lyhyesti:
Olen 30-vuotias nainen ja masennuin pahasti 14-vuotiaana. Tapahtui ikäviä asioita, olin koulukiusattukin ja niiden vuoksi menin rikki ja sekaisin. Kerran jouduin psykoosin takia sairaalaan, toisella kerralla mielialat heittelivät. Muistini ja keskittymiskykyni olivat vuosia aivan surkeat. En syönyt enkä nukkunut kunnolla. Muitakin fyysisiä oireita oli. Omassa perheessä tapahtui hirveitä asioita ja kaiken huippu oli kun rakas ystäväni kuoli yllättäin 7v. sitten. Olimme tunteneet 20v. Lapsena olimme paljonkin yhdessä, vanhempana välimme katkesivat muutamaksi vuodeksi, mutta ystävystyimme uudelleen. Hän oli parisuhteessa ja oman masennukseni vuoksi yhteydenpitomme ei aina ollut kamalan tiivistä. Hän oli kuitenkin tärkeä ihminen. Nyt tapahtuneesta on jo sen verran aikaa, että olen päässyt pahimmasta yli, mutta monta kertaa tuntui, että kuolen siihen yksinäisyyden tunteeseen.Päätin kuitenkin, etten koskaan anna periksi.
Reilu vuosi sitten muuttoa tehdessäni silmäni jotenkin avautuivat, tajusin miten sekaisin olin ollutkaan. Kai se johtui siitä, että sain nukuttua edes vähän paremmin ja syömään, eikä oloni ollut niin yksinäinen. Asuntoa siivotessa tajusin miten "kuollut" olin ollutkaan, niin monet itkut olin itkenyt siinä asunnossa. Kaikkein oudoimmalle tuntui se että kaikki aistinikin tuntuivat toimivan paremmin! En ole saanut enää pahoja paniikki-ja ahdistuskohtauksia. Muisti ja keskittymiskykynikin ovat paremmassa kunnossa.
Voi kai sanoa, että paranin vaikeasta masennuksesta joka kesti melkein 15 vuotta. Itse vain täytyi kaikki tajuta. Olen ottanut selvää terveellisestä ruokavaliosta ja pyrin harrastamaan liikuntaa. Toki olen vieläkin masentunut, mutten niin pahasti. Vaikeinta on varmaankin päästä yli menneisyydestään, jostain siitä häpeän tunteesta. Ihmettelen myös sitä miksi lääkärit kirjoittavat niin helposti vain reseptin eivätkä kerro ruoka-aineiden terveellisistä vaikutuksista. Olisi hyvä jos he myös vaikka ehdottaisivat vertaistukiryhmässä käymistä, psykiatristahoitoa kun voi olla vaikea saada.
Jos huomaatte, että joku ihminen tarvitsisi tukea, älkää kääntäkö selkäänne. Jonakin päivänä se ihminen voi oikeasti muuttua ja kiittää avustanne...
Tai jos olette itse pohjalla, niin älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, että jäätte yksin kotiin itkemään. Yrittäkää hakea apua, kertokaan jollekin ongelmistanne. Tiedän, ettei sieltä sängyn pohjalta ole helppo nousta ja vastaan voi tulla niitä ihmisiä, jotka eivät välitä tarpeeksi tai eivät osaa auttaa. On kuitenkin olemassa ihmisiä jotka ymmärtävät. Täytyy uskoa siihen, että elämä voi vielä hymyilläkin, vaikeuksienkaan keskellä ei saa antaa periksi!!!
Muita jotka pelkäävät tipahtavansa taas pohjalle?
Kohtalotovereita??
5
205
Vastaukset
- cgcgg
Niinhän se on. Pitäisi koittaa saada apua.
Itse olen jo muutamann kerran käynyt psykiatrin luona keskustelemassa. Ne ovat olleet todella epämiellyttäviä kertoja. Ne ihmiset ovat olleet lääkkeiden kirjoitus automaatteja, jotka ovat läksyttäneet minua siitä koska olen kehdannut sanoa muutaman kerran lähimmilleni todella pohjalla ollessani lopettavani elämäni oman käden kautta. He ovat tolkuttaneet minulle kuinka sellaisesta seuraa se, että minut viedään pakolla hoitoon.
Unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä olisi pitänyt alkaa popsimaan vaikka ei ollut mitään uniongelmia... Karmaisevia tyyppejä.
Nyt olen päättänyt pitää visusti suuni kiinni ja lähteä täältä maailmasta kun minusta siltä tuntuu. En kerro kenellekään enää mitään suunnitelmastani.
Lähtöni tulee varmaan monelle yllätyksenä, koska olen ihan tavallinen työssäkäyvä nainen. Haluankin ottaa lopputilin ennen kuin lähden ettei kukaan ihmettele miksi en enää tule töihin. Poistun myös naamakirjasta ettei kukaan ala sinne kirjoittelemaan lähtöni jälkeen.
Hienoa kuitenkin, että sinä olet saanut apua ja tilanteesi on parantunut. Olen iloinen puolestasi. Itseni kohdalla en enää odota ihmeitä. Minulla on suunnitelma valmiina ja laitan sen toteen sopivan hetken tullen. Se saa minulle levollisemman olon, kun tiedän ettei minun tarvitse olla katsomassa enää tätä kärsimysnäytelmää vaan saan itse päättää koska sen katselun lopetan - särkynyt
Hei!
Mä tiiän kyl ton tunteen, ettei jaksa elää enää. Kävin itsekin nuorempana kallonkutistajan juttusilla enkä siitä mitään apua saanut. Tosin oma ongelmani oli se, etten edes kertonut miten päin helvettiä asiani olivat. Sairaalareissuistakaan ei ollu hyötyä. Omaiset tuntuivat suhtautuvan välinpitämättömästi ongelmaani. Vieläkin tuntuu, etteivät monet ihmiset ymmärrä miksi esim. työpaikan hakeminen ym. ovat minulle paljon vaikeampia asioita kuin heille.
Tarkoitin tekstilläni sitä, että selvisin vaikeasta masennuksesta, mutta kyllä sitä aika syvissä vesissä edelleen rämmitään.
Älä ihan oikeasti tee itsellesi mitään!!! Pakko uskoa, että jonakin päivänä helpottaa! Saanko kysyä miksi olet päätynyt tuollaiseen ratkaisuun? Ei ole pakko kertoa, mutta jos vaan haluat........ - tämä rohkaisee
On hyvä juttu, että tänä päivänä on tämä netti, jonka kautta arimmatkin uskaltavat ottaa ainakin sen ensimmäsien askeleen etsiessään apua.
Hyvä että joku kirjoittaa, että pitkästäkin masennuksesta voi alkaa pikkuhiljaa parantumaan.- särkynyt
Juu, itellä on tällähetkellä aikas kova halu auttaa muita. Mitäpä sitä omia kokemuksia pitämään omana tietona. Ja kyllä se kohtalotoveri ymmärtää paremmin kuin jolla elämä on ollu enemmän ruusuilla tanssimista. Tosin moni masentunut ei jaksa välittää muista.Enkä minäkään kaikkia pysty pelastamaan, ite se on haluttava parantua!
Niin oudolta kuin kuulostaakin, niin olen miettinyt, että täytyikö rakkaan ystäväni kuolla että tajusin pikkuhiljaa miten arvokas elämä on! Kävin silloin katsomassa häntä kappelissa kun hän oli ollut kuolleena noin 4 päivää. Voin sanoa, ettei se ollut mikään helppo tilanne. Ihminen joka on ollut jo kuolleena useamman vuorokauden, näyttää ihan erilaiselta kuin mitä elokuvien ja tv-sarjojen ruumiit... Ystäväni kuoli onnettomuudessa, en saanut hyvästellä häntä, sanoa miten rakas ja tärkeä hän oli. En koskaan pääse siitä yli.... Eli kaikki jotka harkitsette itsemurhaa, niin ajatelkaa oikeasti läheisiänne. He eivät koskaan tule pääsemään siitä yli. Kyllä sinne hautaan ehtii myöhemminkin!!!! Koskaan ei saa luovuttaa!!
- SH.
Hieno kuulla että olet selviytynyt tuohon pisteeseen ja hyvin vaikeista vaiheista.
Tiedän itsekin, että se on äärimmäinen kokemus johon on hyvin mahdollista kuolla. Luulen, että usein ihmiset eivät oikeasti käsitä miten vaarallinen tila se oikeastaan on.
Itse käynyt myös 15 vuotisen masennuksen läpi ja jotenkin selviytynyt tähän päivään.
Voimia Sulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874028Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242891No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6844
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750