mä oon jotenkin ollu pitempään jo ihan lukossa.ilmeisesti joku 30kriisi.tuntuu ettei riitä mihinkään,eikä oo minkään arvone ku ei oo töitä.en pysty kauheesti osallistumaan talouteen rahallisesti.aviomies on välillä tosi ymmärtäväinen, mutta välillä palaa pinna hänelläkin,ei me paljoo muusta riidellä ku välillä rahasta.tuntuu että kaikki pienetki asiat hakkaa vastaan.kärsin myös paniikkihäiriöstä ja oireilen vatsalla,joka onkin ollut kipeänä suurinpiirtein lokakuusta asti.kohtaukset,kivut ja masennus on rajoittanut sosiaalista kanssakäymistä tosi paljon ja se tietysti masentaa lisää.lähimmät ihmisetkin on jo ihan sekopäitä meikäläisen kanssa.olen kaikin keinoin yrittänyt viestittää haluavani puhua,mutta joko se menee huutamiseksi tai vähättelyksi tai he eivät jaksa.olen joskus käynnyt kaupungin toimistossa juttelemassa,mutta en saanut apua,pompoteltiin vain"auttajalta"toiselle ja yritettiin saada syömään pillereitä!
sain pari tuntia sitten pakotettua itseni kaupungille tulos:suuttunut ja itkettynyt äiti ja erittäin kypsä mies joka lähti ovet paukkuen.pelkään menettäväni hänet jos tämä oravanpyörä ei pian lopu.työ ja kauan kaivattu pienokainen toisivat varmasti elämääni taas enemmän aurinkoa,mutta en ole haltia ja saa niitä sanomalla simsalabim!(olen kyllä kovasti yrittänyt)
tää oli tosi pitkä jo nyt joten en mene kauemmas lapsuuteeen asti,toivottavasti joku jaksoi lukea loppuunasti ja heittäisi vielä jotain vinkkejä!
mukavaa ja aurinkoista jatkoa kaikille!!
sain pari tuntia sitten pakotettua itseni kaupungille tulos:suuttunut ja itkettynyt äiti ja erittäin kypsä mies joka lähti ovet paukkuen.pelkään menettäväni hänet jos tämä oravanpyörä ei pian lopu.työ ja kauan kaivattu pienokainen toisivat varmasti elämääni taas enemmän aurinkoa,mutta en ole haltia ja saa niitä sanomalla simsalabim!(olen kyllä kovasti yrittänyt)
tää oli tosi pitkä jo nyt joten en mene kauemmas lapsuuteeen asti,toivottavasti joku jaksoi lukea loppuunasti ja heittäisi vielä jotain vinkkejä!
mukavaa ja aurinkoista jatkoa kaikille!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Mullakin taitaa olla joku 30-kriisi. Olen naimisissa, 28v-vanha, meillä ei ole vielä lapsia, omaan hyvän työn, hyvän aviomiehen ja pätkän rivitalosta....Silti en tänäänkään ole päässyt juuri sängystä ylös. Alkaa todella ahdistaan tämä ahdistus ja syytä en todellakaan olotilaani tiedä. Jotenkin olen vaan niin yksinäinen ja sekopäinen...
Itselläni on menossa pitkä kesäloma, miehelläni ei ole lomaa vasta kun heinäkuussa. Hänellä on heti loman alkajaisiksi omia "lomasuunnitelmia". Varmaan sekin masentaa, kun olen jo ollut lomalla kuukauden ja kovasti odotan yhteistä lomaamme...
Olen "uhrautuvainen" ihminen ja jaksan kuunnella toisten ilot ja murheet. Olenkin hyvä kuuntelija ja mm. sisareni kääntyvät usein puoleeni ... lähinnä, jos tarvitsevat jonkun jolle vuodattaa ja itkeä. Kuuntelen mielelläni ja olen avuksi, mutta kuka huomaisi kysyä minun jaksamistani ja olotilaani.
Aviomieheni ei ole "lohduttaja" / tarjoa olkapäätänsä johon itkeä. Hän on erittäin ihana ihminen, kunnollinen. Mutta "masennustani" hän ei osaa kohdata mitenkään. Juuri silloin, kun tarvitsisin häntä kaikista eniten, hän etääntyy luotani. Minun on vain yksin yritettävä päästä tästä suosta.
Eli minustapa ei varmaankaan ole sinulle paljon apua...päin vastoin...taisin masentaa näillä jutuillani, anteeksi. Jokin sinun tarinassasi sai minut kuitenkin kirjoittamaan omasta tilanteestani. Toivon sinne parempaa päivän jatkoa kuin tänne. Ja toivotaan, että tämä ahdistus menisi pian pois kummallakin suunnalla ja voisimme jälleen hymyillä aidosti :)
Voimia!
hei!
kyllä sekin jo auttaa kun tietää ettei ole yksin,vaikka tätä ei soisi kenellekkään!
itkeä tirautin kanssa kirjotukseni jälkeen sohvalla. ja joskus se auttaa.
toivottavasti yhteinen lomanne auttaa ja saatte olla yhdessä.itse olimme viikon lomalla ulkomailla,mutta paniikkihäiriöni oireilee nykyään niin usein,että pilasi osan lomasta...toivotan teille parempaa onnea ja hyvää jatkoa.pistä joskus kuulumisia tänne ois kiva kuulla miten sulla menee!!
Hei jälleen!
Heräsin juuri päivän kestäneiltä päiväunilta... ulkona sentään paistaa aurinko.En jaksa lähteä ulos, mutta laitoin kuitenkin saunan päälle ja ajattelin löylytellä pahan mielen paremmaksi ;) Saunaolutkin on jääkaapissa kylmenemässä.
En ole saanut ystäviä nykyiseltä asuinpaikkakunnalta ja olisikin naisihmiselle tärkeää saada puheseuraa / "höpöttelyseuraa" / shoppailuseuraa / kahviseuraa... toisista naisista. Ymmärrän, ettei mieheni oikein osaa suhtautua tähän tilaani ja hän kun ei muutenkaan ole mikään puhuja.
Mutta toivon täydestä sydämmestä kaikkea hyvää sinulle. Itkeminen kyllä monesti auttaa ainakin hetkeksi... kuten varmasti myös tämänkaltainen "keskustelu". Ja sitä saunaa nyt seuraavaksi kokeilen ;)
Kirjoittelemisiin!