olen 21-vuotias tyttö. 9. luokalla ihastuin 8.luokkalaiseen poikaan. kaikki nämä vuodet olen seurustellut eri tyyppien kanssa, mutta kieltämättä tuo yläasteihastus on pyörinyt mielessä paljonkin. en ole nähnyt häntä yli vuoteen... silti ajattelen häntä miltei joka päivä. mitä mieltä? olenko epänormaali? elän tällä hetkellä epätyydyttävässä parisuhteessa joka on purkautumassa.
saavuttamaton ihastunut
unelmaa
3854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aikoinaan aika monta kertaa, vois sanoa että kaikki epätyydyttäviä (et varmaan muuta tarkoittanut säkään mutta sanompa silti: siis ek. henkisesti epätyydyttäviä). Kännissä tapaamieni kanssa en koskaan edes yrittänyt.. No, sitten päätin että no vittu jos ei kiinosta niin turha yrittää väkisin seurustella.
Sitten lukiossa ihastuin erääseen tyttöön. Oltiin molemmat kuitenkin niin saamattomia että ei auttanu vaikka yritettiin lopussa tsempata, mutta sitten sovittiin että lopetetaan junnaaminen.
Tiedän erään joka haluaisi ehkä tehdä vähän tuttavuutta kanssani, söpö, mukavan oloinen, hiukan arka(=hyvä), ei tyhmä... juuri semmoinen jota munlaiseni henkilö voisi toivoa...mutta en ole ihastunut häneen, en halua huijata häntä. En myöskään ole enää ihastunut tähän lukion ihastukseeni.
Silti tuntuu että multa puuttu joku, tyttö johon lukiossa ihastuin! En siis ajattele häntä enää paljoa ollenkaan mutta en silti kukaan muu ei tunnu yhtä oikealta kuin hän..
Vituttaa, hän varmaan tahallaan oli niin vaikea tapaus koko lukion ajan että saisi mut rakastumaan itseensä. Tässä sitä sitten ollaan, rakastuneita johonkin tyttöön, ei kumminkaan yhtään ihastuneita enää. Ei asia oikeastaan vaivaa, odotan kunnes tunne laantuu ja ihastun uudelleen. Kauanko siihen sitten menee, menköön, turha enää paaduttaa itteään paskasuhteilla.
Onhan seurustelulla oma statusarvonsa mutta en pelkästään sen takia lähtisi seurustelemaan. Sinunakin lopettaisin kituuttamisen ja odottaisin kunnon ihastumista. Kunnon ihastuminen johtaa kai sitten rakastumiseen. Sen jälkeen kaikki onkin sitten helpompaa (paitsi mulla).
joskus sanotaan että ihminen saa kaikki parhaat kaverinsa kouluaikana, ja ettei vastaavia suhteita sen jälkeen synny. lieneekö ihastuksien kanssa vastaava juttu?
että voisin sillä tavalla ihastua, mun pitäis tapailla potentiaalista ihastuksen kohdetta useammin... mikä ei käytännössä onnistu, vaan usein jo ensi tapaamisella pitäis tehdä "aloite" eikä aitoja tunteita ehdi luonnollisesti viritä kun yhdessä olon päämäärä on alusta asti liian selvä... :/
Ai siis ei synny jännitteitä kun kummatkin tietää että nyt seurustellaan ja siinä se?
Voi olla että olit itsekkin hiukan liian nopea,toisaalta, toisaalta taas hidas, miksi ei sitten siitä lukiojutskasta tullutkaan mitään...
Mitä siis..? Ooksä töissä jossain europarlamentissa kun on noin kiirettä?
Siis miski teet saman virheen uudestaan ja uudestaan jos kerran pika-alotukset eivät toimi? Yritä jotain muuta tapaa. Toisaalta, tarkoituksenmukainen parin etsiminen tuottaa yleensä huonon tuloksen, pitäisi odottaa että sattuu oikea ihminen kohdalle ja että kumpikin tuntee samoin päin. Tää on ehkä basic tietoa mutta housut kannattaa sitten pitää jalassa jos aikoo tehdä mieheen oikeasti vaikutuksen.