Ei se ole sitä että

sanasi kultavaa'alla, niin viisaita ne ovat? Olen mykistynyt viestisi sisällön merkittävyydestä!

Hienosti kirjoitettu! Tärkeää on myös se, ettei menetä koskaan toivoa, sillä ilman sitä ja iloa tästä hetkestä, huomisesta ja tulevaisuudesta voi elämä käydä liian raskaaksi.

Puhuttelevaa tekstiä, antoi ajatteluun aihetta ja syyn vakavaan pohdintaan. Rakastuessaan pääsee toisen lähelle ja sinne salaiseen puutarhaan. Ihan huomaamattaankin voi loukata, kun ei osaa olla riittävän hienotunteinen ja varovainen. Sanoillaan voi sekä nostaa toisen surusta ja haavoittaa syvästi.
Siksi onkin usein helpompaa elää, jos sisintään avaa varoen ja vain luotettaville ja harvoille ihmisille. Ja kuitenkin toisen ihmisen tunteminen tuottaa suurinta iloa ja merkitystä.

"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista" - tunnen niin, että hyvää kannattaa tavoitella, mutta ei auta lannistua, kun siihen en pystykään yrityksistä huolimatta, koska olen puutteelinen ihminen enkä mikään enkeli.

käytännössä myös isoja tekoja. Harvinaisia kirjoituksia näillä monesti niin turhanpäiväisillä palstoilla. Kiitokset kirjoittajille.

Olemme kaikki varmasti erilaisia siinä, mikä satuttuttaa eniten. Jokaisella ne omansa. Omalla herkkyydellä lienee myös merkitystä, toiset ovat paksunahkaisempia. Ehkä se määrittelee myös sitä, kuinka kohtelemme toisia. Tällöin paksunahkaisen ja erityisen herkän kohtaaminen voi olla dramaattinen.

asiaa kirjoitti aloittaja.niin parisuhde vaatii työtä aina.sitä täytyy vaalia,hoitaa niinkuin kukkia ettei se lakastu ja lopeta kukintaa ennenaikojaan.kumpikin kastelee omat kukkansa ja myös välillä toisen kukkaset jos toinen ei jaksa tai kerkeä,niin kukkasista tulee myös yhteisiä ja syntyy se puutarha :)


aloittajalle kiitokset mukavasta kirjoituksesta,etenkin tuo rinnastus puutarhaan kuvaa hyvin asian ja teki siitä ymmärrettävän.

On siinä yleviä tavoitteita hyvin sanaillusti, kyllä, kyllä.
Tuo sopii minusta parhaiten itselle suunnatuksi ohjeeksi.

Toiselle ladeltuna siihen ilmestyy ehdottomuus, lievä ortodoksisuus, jolla isällisesti/äidillisesti ojennetaan toista, oma itse malliksi asettaen. Yksipuolisen ehdollistamisuhkailun maku leijuu rivien välissä.

Kunnioitus on asiallista. Sen saaminen tulee minusta varmemmin kuitenkin myös epätasaisuuksia ymmärtäen. Onko kirjoituksessa sijaa anteeksiannolle? Mitä hairahtuneelle tehdään tuon mukaan, ruoskitaanko? Saako vitsailla lain? Vai keskitytäänkö sääntöjen noudattamisen ihannointiin, vapaasti hengittämisen kustanuksella? Jne.

Mielenkiintoista :)

Veit sanat ja vihannekset .. tosta vaan nenän edestä :-)

oho, tämäpä yllättävää.
muistat sittenkin jotain.

ajattelin sillloin tilapäisessä mielenhäiriössäni että susta ois ehkä kiva herätä ruusun nuuhkimiseen kun asetan sen sun nenän eteen.
muistan vielä sun sanat ja katseen kun heräsit.
katse kertoi vähän et mitä vittuu eli olit hieman kujalla, niinkun oot aika usein,
ja sanasi olivat mulle että "sä oot hullu".

hulluhan mä olinkin kun palkitsin sut sinä aamulla ruusulla ja mansikoilla edellisen illan tökeröstä käytöksestä.
ei sellaista pitäs tehdä.
edellisen päivän iltana ois pitäny asettaa sulle rajat kun käyttäydyit loppuillasta törkeästi mua kohtaan vaikka olinkin sulle tosi ystävällinen ja tukeva koko päivän ollut.
sulle ois pitäny edellisenä iltana sanoa etten sellasta skeidaa kuuntele ja lähteä yksin kotiin nukkumaan piste.
jättää sut miettimään omaa käytöstäsi itseksesi, niin ois pitäny tehdä.
ei ihme että sun pää sekosi entisestään.
sulle varmaan tuli siitä sellanen olo että mähän oon ihan lapanen ja et voit kohdella ja käyttäytyä mua kohtaan ihan miten tahansa ja mä vain palkitsen aina. kunnioituksesi mua kohtaan menetit.
enää ei tuu ruusuja ilman hyvää syytä elämässä ainakaan multa.
lapsillekin pitää osoittaa rakkautta aina välillä juuri asettamalla rajat ja torumalla, ei palkitsemalla tuhmia temppuja kukaan mitään opi.
onko palkitsemis systeemi tiedän perheessä ollut nuoruudessa sitten jotenkin epäterve tai nurinkurinen tai onko saanut tehdä ihan mitä tahansa,
ja aina on kehuttu vain pelkästään, vai missä on mennyt pieleen
kun ei oikeaa väärästä eroteta.

luulee toisen tarvitsevan tai toinen kertoo tarvitsevansa.. ei se noin mene. Se menee niin että jossain on jotain mistä sen jonkin saa, tai sitten ei. Luulo toisen tarpeesta tai vielä pahempi täyttää toive on jotain mikä dissaa koko homman.

joka on menettämäisillään rakastamaansa...

Kuuntele viisaampaa. Ei ole vaivan arvoista. Sen tietää siitä, että asian joutuu "ääneen" sanomaan. Teet niin tai näin, menetät kuitenkin etkä voi sille yhtään mitään...Karma, nääs...

Rakkaus on aina parahaimmillaan silloin, kun siitä ei tarvitse puhua valitsemillasi sanoilla ja ajatuksilla. Silloin kun ajautuu valitsemaan käyttämiäsi sanoja ja ajatuksia, on rakkaus karkaamassa...

nyt kun on aamupalaksi syöty, hieman mansikoitakin..
im ready for some bitches eiku beaches siis.
kivaa päivää vaan sinnekin =)

hieman samannaäköiselle leidille kun kuvassa

http://www.youtube.com/watch?v=Ci5j9yQ-528