Antaa toiselle sitä mitä luulee tämän tarvitsevan. Se on sitä että toiselle antaa sen minkä hän kertoo tarvitsevansa. Jonakin päivänä jos hyvin käy, sen haluaa antaa pyytämättä. Kysymykseen, vaatiiko parisuhde työtä, vastaan kyllä, joskus se vaatii. Jos on motivoitunut se on ok. Työkin voi olla hauskaa ja sen pitäisi olla. On hetkiä jolloin usko loppuu. Kuuluu asiaan. Se ei ole vaarallista. Jos tahto loppuu, se on vaarallista. Mä sallin sulle sen yksityisen alueen joka kuuluu jokaiselle. Mutta sillä yksityisellä alueellakin, mä vaadin kunnioitusta. Älä loukkaa minua tieten, äläkä vahingossa. Etten käyttäisi vapauttani tehdä tehdä samoin väärin. Sillä minullakin on salainen puutarhani. Se ruokkii meitä tai se saastuttaa meidät rikkaruohoillaan. Yritän kasvattaa ruusuni rakkaudella, vihannekseni terveellisiksi. Jos sato on hyvä, siitä nautit sinäkin. Jos halla käy, on puutetta sinullakin. Jos päästän sinne rikkaruohoja, se on pois sinultakin. Siksi yksityinen alue on hoidettava rakkaudella sekin. Teen parhaani, toivottavasti sinäkin.
Ei se ole sitä että
Hänelle johonkin
20651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sanasi kultavaa'alla, niin viisaita ne ovat? Olen mykistynyt viestisi sisällön merkittävyydestä!
Hienosti kirjoitettu! Tärkeää on myös se, ettei menetä koskaan toivoa, sillä ilman sitä ja iloa tästä hetkestä, huomisesta ja tulevaisuudesta voi elämä käydä liian raskaaksi.
Puhuttelevaa tekstiä, antoi ajatteluun aihetta ja syyn vakavaan pohdintaan. Rakastuessaan pääsee toisen lähelle ja sinne salaiseen puutarhaan. Ihan huomaamattaankin voi loukata, kun ei osaa olla riittävän hienotunteinen ja varovainen. Sanoillaan voi sekä nostaa toisen surusta ja haavoittaa syvästi.
Siksi onkin usein helpompaa elää, jos sisintään avaa varoen ja vain luotettaville ja harvoille ihmisille. Ja kuitenkin toisen ihmisen tunteminen tuottaa suurinta iloa ja merkitystä.
"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista" - tunnen niin, että hyvää kannattaa tavoitella, mutta ei auta lannistua, kun siihen en pystykään yrityksistä huolimatta, koska olen puutteelinen ihminen enkä mikään enkeli.
Aina sitä ei huomaa tai tiedosta millä toista voi haavoittaa. Ihmettelee vain kun ne puutarhan kukat ei loista tai kuihtuvat. Olemme sokeita, tosi sokeita.
Taivaallinen puutarhuri on pöyhinyt maata,
etkö näe kuinka se puhkeaa kukkaan?
käytännössä myös isoja tekoja. Harvinaisia kirjoituksia näillä monesti niin turhanpäiväisillä palstoilla. Kiitokset kirjoittajille.
Olemme kaikki varmasti erilaisia siinä, mikä satuttuttaa eniten. Jokaisella ne omansa. Omalla herkkyydellä lienee myös merkitystä, toiset ovat paksunahkaisempia. Ehkä se määrittelee myös sitä, kuinka kohtelemme toisia. Tällöin paksunahkaisen ja erityisen herkän kohtaaminen voi olla dramaattinen.
asiaa kirjoitti aloittaja.niin parisuhde vaatii työtä aina.sitä täytyy vaalia,hoitaa niinkuin kukkia ettei se lakastu ja lopeta kukintaa ennenaikojaan.kumpikin kastelee omat kukkansa ja myös välillä toisen kukkaset jos toinen ei jaksa tai kerkeä,niin kukkasista tulee myös yhteisiä ja syntyy se puutarha :)
aloittajalle kiitokset mukavasta kirjoituksesta,etenkin tuo rinnastus puutarhaan kuvaa hyvin asian ja teki siitä ymmärrettävän.
On siinä yleviä tavoitteita hyvin sanaillusti, kyllä, kyllä.
Tuo sopii minusta parhaiten itselle suunnatuksi ohjeeksi.
Toiselle ladeltuna siihen ilmestyy ehdottomuus, lievä ortodoksisuus, jolla isällisesti/äidillisesti ojennetaan toista, oma itse malliksi asettaen. Yksipuolisen ehdollistamisuhkailun maku leijuu rivien välissä.
Kunnioitus on asiallista. Sen saaminen tulee minusta varmemmin kuitenkin myös epätasaisuuksia ymmärtäen. Onko kirjoituksessa sijaa anteeksiannolle? Mitä hairahtuneelle tehdään tuon mukaan, ruoskitaanko? Saako vitsailla lain? Vai keskitytäänkö sääntöjen noudattamisen ihannointiin, vapaasti hengittämisen kustanuksella? Jne.
Mielenkiintoista :)
Veit sanat ja vihannekset .. tosta vaan nenän edestä :-)
oho, tämäpä yllättävää.
muistat sittenkin jotain.
ajattelin sillloin tilapäisessä mielenhäiriössäni että susta ois ehkä kiva herätä ruusun nuuhkimiseen kun asetan sen sun nenän eteen.
muistan vielä sun sanat ja katseen kun heräsit.
katse kertoi vähän et mitä vittuu eli olit hieman kujalla, niinkun oot aika usein,
ja sanasi olivat mulle että "sä oot hullu".
hulluhan mä olinkin kun palkitsin sut sinä aamulla ruusulla ja mansikoilla edellisen illan tökeröstä käytöksestä.
ei sellaista pitäs tehdä.
edellisen päivän iltana ois pitäny asettaa sulle rajat kun käyttäydyit loppuillasta törkeästi mua kohtaan vaikka olinkin sulle tosi ystävällinen ja tukeva koko päivän ollut.
sulle ois pitäny edellisenä iltana sanoa etten sellasta skeidaa kuuntele ja lähteä yksin kotiin nukkumaan piste.
jättää sut miettimään omaa käytöstäsi itseksesi, niin ois pitäny tehdä.
ei ihme että sun pää sekosi entisestään.
sulle varmaan tuli siitä sellanen olo että mähän oon ihan lapanen ja et voit kohdella ja käyttäytyä mua kohtaan ihan miten tahansa ja mä vain palkitsen aina. kunnioituksesi mua kohtaan menetit.
enää ei tuu ruusuja ilman hyvää syytä elämässä ainakaan multa.
lapsillekin pitää osoittaa rakkautta aina välillä juuri asettamalla rajat ja torumalla, ei palkitsemalla tuhmia temppuja kukaan mitään opi.
onko palkitsemis systeemi tiedän perheessä ollut nuoruudessa sitten jotenkin epäterve tai nurinkurinen tai onko saanut tehdä ihan mitä tahansa,
ja aina on kehuttu vain pelkästään, vai missä on mennyt pieleen
kun ei oikeaa väärästä eroteta.
Pidän huunorintajustasi!
oih voih miten monta kertaa olen syönyt sen mansikkarasian ajatuksissani jälkeenpäin suoraan sun nenän edessä ypö yksin enkä antanu sulle siitä yhtään mansikkaa tällä kertaa, se on rangaistuksesi.
kermavaahdonkera tottakai.
ja lettujen.
Nyt olen varma! Sä söit vain letut.........................................;-)
tälläkin hetkellä kuola oikein valuu.... ;-)
kun ajattelen sitä mansikka rasiaa.
ai tältä tuntui mun boxeri koirasta silloin aina kun näytin sille makkaraa :-)
hyi sinua mikä mielikuvitus sulla on, en puhu omasta makkarastani nyt ;-)
luulee toisen tarvitsevan tai toinen kertoo tarvitsevansa.. ei se noin mene. Se menee niin että jossain on jotain mistä sen jonkin saa, tai sitten ei. Luulo toisen tarpeesta tai vielä pahempi täyttää toive on jotain mikä dissaa koko homman.
Eli jossain on jotain nimimerkille Pyh, ja sen yrittää saada väkisin. Sitä on sulle rakkaus?
et nyt ihan ymmärtänyt, mut ei se mitään, ei sen puoleen minäkään en ihan ymmärrä aloittajan pointtia, mut ei sekään mitään. Vähän dynaamisuutta teihin molempiin, kiitos.
joka on menettämäisillään rakastamaansa...
Kuuntele viisaampaa. Ei ole vaivan arvoista. Sen tietää siitä, että asian joutuu "ääneen" sanomaan. Teet niin tai näin, menetät kuitenkin etkä voi sille yhtään mitään...Karma, nääs...
Rakkaus on aina parahaimmillaan silloin, kun siitä ei tarvitse puhua valitsemillasi sanoilla ja ajatuksilla. Silloin kun ajautuu valitsemaan käyttämiäsi sanoja ja ajatuksia, on rakkaus karkaamassa...
nyt kun on aamupalaksi syöty, hieman mansikoitakin..
im ready for some bitches eiku beaches siis.
kivaa päivää vaan sinnekin =)
hieman samannaäköiselle leidille kun kuvassa
http://www.youtube.com/watch?v=Ci5j9yQ-528