Herra, Jeesus Kristus, armahda minua.

Tähän ei voi kuin toivoa Pyhän Hengen avaavan luterilaisen vanhurskauttamisopin. Tätä armonoppilaan kuvaamaa se ei ainakaan ole. Ihmisen pitää pyytää toista vastaan tekemänsä pahan ja sovittaa maalliset rikokset. Mutta tämä vanhurksuttamisoppi ei näin mene kuin armonoppilas kuvaaa, voi hyvä tavaton. Armonoppilas suuntaa katseensa omaan syntiseen mieleensä ja kaivelee sitä. Sieltä ei löydy mitään hyvää.

Luterilaisen vanhurskauttamisopin mukaan asia toimii aivan toisin.
Augsburgin tunnustus:
"Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä. "
"Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme. "

sensijaan hyvät teot ovat tätä:
"Edelleen meikäläiset opettavat, että hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä. Niitä ei ole tehtävä sen takia, että luottaisimme niillä ansaitsevamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto. Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksiantamus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja. Näin näet sanoo Ambrosius: 16 Usko on hyvän tahdon ja oikeitten tekojen synnyttäjä. Sillä ihmisen voimat ovat ilman Pyhää Henkeä täynnä jumalattomia mielenliikkeitä ja liian heikkoja saamaan aikaan kelpaavia Jumalan edessä hyviä tekoja."

Pyhän Hengen ohjaamia hyviä tekoja ei tehdä kaksinkertaisella ripittäytymisellä vaan väärät teot halutaan korjata, koska Pyhä Henki tuo sellaisen halullisen mielen.

Armonoppilas kirjoittaa toisessa ketjussa näin:

-siihen tarttuu etulahjana anteeksisaatujen ei-kuolemansyntien muistikuvia ja tiedostamattomia muistikuvia, joista tulee ahdistusta joka hidastaa ja vaikeuttaa matkantekoa. Siksi on tärkeää alituiseen puhdistaa sitä ripin armoedussa Jumalan valtakunnan synninpäästöllä, ettei ahdistus tulisi niin voimakkaaksi että "rietas pääsisi paskantamaan tunnon päälle", jolloin usko kuolisi.
Jaak. 5:16
"Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. [1. Joh. 1:9 | Sananl. 15:29] "


-Kun ihminen saa parannuksen armon niin hänen päälleen puetaan tämä vaate uudelleen kaikkine tahroineen, eli ripittämättömien syntien muistikuvineen. Kuolemansynnistäkin jää siihen vaatteeseen tahra eli muistikuva(tiedostettava tai tiedostamaton(tiedostamaton lähinnä silloin jos tulee muistinmenetys jossain tapaturmassa tai taudissa jne)), jota siinä joutuu kantamaan vaikka saisi parannuksen armon, jolloin sitä tahraa on tarpeen käydä puhdistamassa(=tarkoittaa samaa kuin syntivuoteen mukaan ottaminen ja korjaaminen/puhdistaminen), ettei se tuottaisi ahdistusta ja hidastaisi matkan tekoa. Matkavaatteen puhdistaminen(=syntivuoteen korjaaminen/puhdistaminen) kannattaa yleensä aloittaa kotona, sillä siellä on yleensä eniten rikottu lähimmäisiä vastaan.