Olen nyt psykiatrian polin tutkimusjaksolla ja jäi mietityttämään jotkut asiat "diagnosointihaastattelusta". Mitä mielenterveydestäni kertoo jos pelkään olla yksin kotona ja pimeällä ulkona liikkuessa olen tavallista valppaampi/säikympi varjoille ja äänille? Voiko tuollaisia laskea minkäänlaisiksi psykoosioireiksi? Lääkäri esitti kysymykset kauhean hienovaraisesti enkä saanut mitään käsitystä mitä niillä muutamilla kysymyksillä oli tarkoitus selvittää. Kaikkien muitten osioitten kohdalla kertoi ihan suoraan mitä kysymykset kartoittivat. Pitääkö nyt varautua ottamaan vastaan joku psykoosidiagnoosi?
Olen ollut osastohoidossa lyhyen ajan vastikään ja tekivät siellä psykoosioireita kartoittavan seulan jossa ei kuulemma ollut mitään ihmeellistä. Siihenkin seulaan vastasin rehellisesti. Silti kuitenkin pelkään koko ajan kohtuuttomasti, että todellisuudentajuni pettää. Tunnen itseni oudoksi ja poikkeavaksi aivan koko ajan ja kieltämättä jotkut ajatukseni ovat valtakulttuurin vastaisia.
Ehkäpä suvussa oleva taipumus psykoottisuuteen on vaan saanut minut varpailleni, mutta kuitenkin: voiko lääkäri päätellä mitään psykoottisuuteen viittaavaa tuollaisten perusteella vai mitä tuossa ajettiin takaa?
Olen ollut osastohoidossa lyhyen ajan vastikään ja tekivät siellä psykoosioireita kartoittavan seulan jossa ei kuulemma ollut mitään ihmeellistä. Siihenkin seulaan vastasin rehellisesti. Silti kuitenkin pelkään koko ajan kohtuuttomasti, että todellisuudentajuni pettää. Tunnen itseni oudoksi ja poikkeavaksi aivan koko ajan ja kieltämättä jotkut ajatukseni ovat valtakulttuurin vastaisia.
Ehkäpä suvussa oleva taipumus psykoottisuuteen on vaan saanut minut varpailleni, mutta kuitenkin: voiko lääkäri päätellä mitään psykoottisuuteen viittaavaa tuollaisten perusteella vai mitä tuossa ajettiin takaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, ei tietenkään pimeänpelko ja säikkyminen mikään psykoosimerkki ole. Johan tässä itsekin olisin psykoottinen. Mitä lienee tarkoittanut. Psykiatrit on niin erilaisia, tekee erilaisia jysymyksiä ja painottaa erilaista oireistoa. Mutta tosiaan pimeänpelko on VAAN pimeänpelkoa.
Ehkä sinun ei kannata näitä muutamaa kysymystä jäädä miettimään, vaan kokonaistilannettasi ja sitä, että vointisi kohenee mahdollisimman hyvin (on diagnoosi mikä tahansa).
Tunnen itseni oudoksi ja poikkeavaksi aivan koko ajan ja kieltämättä jotkut ajatukseni ovat valtakulttuurin vastaisia.
Toi kuulostaa kohdallasi todelta^^ Oot outo ja pimee tyyppi!!
"yksin kotona ja pimeällä ulkona liikkuessa olen tavallista valppaampi/säikympi varjoille ja äänille"
Periaatteessahan tämän on aivan normaali ihmisreaktio. Toisaalta, jos se menee jollain tavalla yli, kuten alat tuntemaan, että joku oikeasti on talossa. Näet pieniä pilkahduksia silmäkulmissasi, kuulet rapinaa, naksahduksia, jotka vahvistavat pelon tunnettasi. Niin silloin on varmaan suurempi psykoosialttius. Ei se kuitenkaan mielestäni tarkoita, että psykoosi olisi.
Itse olen tälläinen. Riippuu hieman olosta ja päivästä. Välillä tunnen kehossani kylmiä väreitä ja iho nousee kananlihalle, ns. fight or flight -reaktio iskee päälle, yksin ollessani hämärässä talossa. Ulkonakin pimeässä olen monesti ylivalpas. Mitään varsinaista psykoosia ei ole: en kuule ääniä, en näe mitään mitä ei ole olemassa. Mielikuvitukseni toki laukkaa näissä tilanteissa aivan riittävästi.
Itsekin olen ollut jossain haastattelussa, mikä lie oli, vino pino kysymyksiä mielenterveydestä. Normaaliksi jäi oma tulokseni.