Masentunut vaimo ja vihainen mies

Olen kahden lapsen äiti ja naimisissa. Minulle tämä uusi vauva-aika on taas tuonut ihan kamalaa ahdistusta ja yksinäisyyttä, en tiedä onko masennusta, mutta tuntuu joka tapauksessa pahalta. On päiviä, jolloin ajattelen, että olisi parempi kuolla, niin lapset voisivat paremmin kun olisi yksi terve isä eikä enää sitä surullista haamumaista äitiä siinä rinnalla. Kamalia ajatuksia.

Parisuhde voi päivästä riippuen kohtalaisesti tai sitten ei mitenkään päin ole hyvä. Tänään on taas ollut sellainen tunne, etten yksinkertaisesti jaksa mitään enkä ketään ja haluaisin mieluummin olla yksin. Lapset hoidan vaikka väkisin ja yritän jakaa sen vastuun tasan miehen kanssa, mutta muuten en jaksa miehen lähtiessä töihin edes kääntyä tuolillani ja sanoa hei. Mies loukkaantuu ja suuttuu. Ja minusta tuntuu niin pahalta, ettei hän ymmärrä minua ja näitä tunteita mitä käyn läpi.

Huoh, en itsekään ymmärrä itseäni.

Haluaisin, että hän tulisi sanomaan mulle hei, kumartuisi halaamaan tms. kun minä en kerta jaksa sitä aloitetta tehdä. Mutta hän on tosi loukkaantunut. Tavallaan ymmärrän sen kyllä, mutta kuka ymmärtäisi minua? Olenko tosiaan niin huono ja moukka vaimo, että miehellä alkaa jo mennä hermot minuun? Olen yrittänyt selittää, että mulla on huono olo ja ahdistaa. Ja hän on aina vaan vihainen ja sanoo ja tekee ihan väärin... Sitten meillä kummallakin on kurja olo.

Millähän tästä selvitään? Minä se vaan masennun ja eristäydyn lisää ja mies kerää sisäänsä vihaa ja kaunaa. Minä en jaksa edes hei sanoa ja hän ei jaksa minua ymmärtää. Onko kellään samalla tavalla?