Jotta ymmärrät paremmin Paavo Väyrysen maailmankuvan sinun on perehdyttävä hänen esikuvansa U.K. Kekkosen tapaukseen ja suomettumiseen. Sitä kautta ymmärrät paremmin miksi Väyrynen on valmis keinolla millä tahansa valtaan. Aivan Kekkosen tapaan. Eli: TAPAUS SUOMETTUMINEN.
http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#suomettuminen
"Jotta ymmärrämme Kekkosen nousun ylivertaiseksi poliittiseksi johtajaksi Suomessa sodan jälkeen meidän on muistettava kaksi tärkeää edellytystä:
1. Tarvitaan rajantakainen suurvalta – muuten ei ole tarjolla sitä voimaa, joka olisi kanavoitavissa sisäpoliittiseksi hallituskuvioita ja sisäistä vallankäyttöä sääteleväksi mahdiksi.
2. Tarvitaan kaksi kilpailevaa sisäistä ryhmittymää. Näistä ennakkoon heikompi saa suurvallan tuen, koska juuri tämä heikompi osapuoli tarjoaa saamansa tuen palkkioksi suurvallalle sen lojaalin sillanpään ja käyttökelpoisen aseen, jonka avulla suurvalta voi hallita ja vallita pientä naapurimaataan. Heikommalle osapuolelle asiantila sopii, sillä muuten se ei pääsisi valtaan ollenkaan saati pystyisi pitämään valtaa hallussaan.
Suurvallalle keskitys on yksinkertaisin ratkaisu. Se takaa että luottamuksen saanut mahtimies varmistaakseen oman asemansa tuhoaa samalla sen opposition, joka suurvaltaa vähiten miellyttää ja joka heikentäisi sen hegemoniaa maassa.
Kyse ei siis ollut siitä että Kekkonen olisi luonut tuon linjan. Hän oli vain ase suuremmassa kädessä. Linjan – suomettumisen – luo viime kädessä suurvallan etu.
Tämä selittää myös sen miksi juuri Kekkonen lankesi pidäkkeettömämmin suurvallan otteeseen kuin esim. Paasikivi. Kekkonen edusti Maalaisliittoa, puoluetta, joka oli ollut enemmän tai vähemmän sivussa vallankäytöstä (Kallion presidenttiyttä ei pidä korostaa liikaa) ja jonka edustus niin ajan sivistyneistön piirissä kuin korkeimmassa virkakunnassakin oli suhteellisen heikko. Tukemalla Kekkosta ja häneen sitoutuneita piirejä Neuvostoliitto tuki selvästi heikompaa osapuolta. Sitä tietä eli juuri Maalaisliiton ja U.K. Kekkosen kautta Neuvostoliiton politiikalla oli edellytykset luoda Suomeen sille luja ja lojaali sillanpää"
http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#suomettuminen
"Jotta ymmärrämme Kekkosen nousun ylivertaiseksi poliittiseksi johtajaksi Suomessa sodan jälkeen meidän on muistettava kaksi tärkeää edellytystä:
1. Tarvitaan rajantakainen suurvalta – muuten ei ole tarjolla sitä voimaa, joka olisi kanavoitavissa sisäpoliittiseksi hallituskuvioita ja sisäistä vallankäyttöä sääteleväksi mahdiksi.
2. Tarvitaan kaksi kilpailevaa sisäistä ryhmittymää. Näistä ennakkoon heikompi saa suurvallan tuen, koska juuri tämä heikompi osapuoli tarjoaa saamansa tuen palkkioksi suurvallalle sen lojaalin sillanpään ja käyttökelpoisen aseen, jonka avulla suurvalta voi hallita ja vallita pientä naapurimaataan. Heikommalle osapuolelle asiantila sopii, sillä muuten se ei pääsisi valtaan ollenkaan saati pystyisi pitämään valtaa hallussaan.
Suurvallalle keskitys on yksinkertaisin ratkaisu. Se takaa että luottamuksen saanut mahtimies varmistaakseen oman asemansa tuhoaa samalla sen opposition, joka suurvaltaa vähiten miellyttää ja joka heikentäisi sen hegemoniaa maassa.
Kyse ei siis ollut siitä että Kekkonen olisi luonut tuon linjan. Hän oli vain ase suuremmassa kädessä. Linjan – suomettumisen – luo viime kädessä suurvallan etu.
Tämä selittää myös sen miksi juuri Kekkonen lankesi pidäkkeettömämmin suurvallan otteeseen kuin esim. Paasikivi. Kekkonen edusti Maalaisliittoa, puoluetta, joka oli ollut enemmän tai vähemmän sivussa vallankäytöstä (Kallion presidenttiyttä ei pidä korostaa liikaa) ja jonka edustus niin ajan sivistyneistön piirissä kuin korkeimmassa virkakunnassakin oli suhteellisen heikko. Tukemalla Kekkosta ja häneen sitoutuneita piirejä Neuvostoliitto tuki selvästi heikompaa osapuolta. Sitä tietä eli juuri Maalaisliiton ja U.K. Kekkosen kautta Neuvostoliiton politiikalla oli edellytykset luoda Suomeen sille luja ja lojaali sillanpää"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuosta ainakin saa käsityksen, ettei Kekkonen ohjaillut suurvaltaa. Päinvastoin.
Ja hulluahan se nyt olisikin kuvitella, että olisi ohjaillut. Myötäili suurvaltaa ja möi itsensä sille oman etunsa takia. Jos oma etu ja Suomen etu joskus sattuivat kohtaamaan, se oli pelkkää sattumaa.