Jussi Niinistö

Jussi Niinisrö ja Valkoinen Rintama:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9838967

Opiskelija kirjoitti:

Jussi Niinisrö ja Valkoinen Rintama:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9838967

Armeijan jälkeen Niinistö aloitti opinnot Helsingin yliopiston historian laitoksella pääaineenaan Suomen ja Pohjoismaiden historia. Niinistö kiinnostui itsenäistymis- ja sortovuosien aktivismin tutkimuksesta. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 1994. Hänen pro gradu -työnsä oli nimeltään ”Aktivismi elämänasenteena: Paavo Sivén/Susitaipaleen sotilaallinen ja poliittinen ura jääkäriliikkeestä Mäntsälän kapinaan”.[9] Hän jatkoi aiheesta tutkimusta ja valmistui filosofian tohtoriksi väitöskirjalla ”Paavo Susitaival 1896–1993: Aktivismi elämänasenteena” vuonna 1998.[10].

Vuosina 1995–2004 Niinistö toimi erilaisissa projekteissa tutkimusavustajana ja tutkijana.[4] Pro gradu -työnsä hän oli julkaissut nimellä Lauri Juhani Niinistö ja väitöskirjan nimellä L. J. Niinistö, mutta seuraavat suhteellisen tiheään valmistuneet teokset ilmestyivät Jussi Niinistön nimellä. Ensimmäinen väitöskirjan jälkeinen teos oli vuonna 1998 ilmestynyt Suomalaisia soturikohtaloita. Pohjan Pojat: Kuvahistoria suomalaisen vapaaehtoisrykmentin vaiheista Viron vapaussodassa 1919 -teoksen hän teki yhdessä Jukka I. Mattilan kanssa. Tämän jälkeen ilmestyivät Niinistön pääteoksiksi laskettavat Bobi Sivén: Karjalan puolesta (2001), Heimosotien historia 1918—1922 (2005) sekä Isontalon Antti: Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani (2008), jotka kaikki saivat julkista huomiota. Niinistö itse pitää Bobi Sivén- ja Antti Isotalo -elämäkertojaan pääteoksinaan.[11] Heimosotien historia 1918—1922 sai pääasiassa positiivisen vastaanoton esimerkiksi Helsingin Sanomissa.[12][13] Sen sijaan SDP:n Erkki Tuomioja väitti, että ”kauniisti taitettu ja kuvitettu teos on tarkoitettu ensi sijassa suomettumisikeen alta vapautuneille uusnationalisteille sekä heimosotureiden jälkeläisille”, vaikka kehuikin lähde- ja tietomäärää sekä sisältöä päällisin puolin.[14] Paljolti Niinistön teoksen pohjalta teki Greger Grönqvist tunnin pituisen dokumentin ”Tulkoon sota ja veriset vaatteet”, jota esitettiin FST5:llä huhtikuussa 2011. Niinistö myös itse esiintyi asiantuntijan asemassa dokumentissa.[15]

Tuolta ajalta pienempiä tutkimusten sijaan lähinnä yleisesityksiksi laskettavia teoksia ovat vuonna 2003 ilmestyneet Suomalaisia vapaustaistelijoita ja Lapuan liike: Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932.

Kirjallisen tutkimuksen lisäksi Niinistö on kirjoittanut useita artikkeleita ja arvosteluita alan tutkimusta käsitteleviin lehtiin, kuten Suomen Sotilas -lehteen, Historialliseen aikakauskirjaan, Sotilasaikakauslehteen ja Vapaussoturi-lehteen. Laajan tieteellisen tuotannon myötä Niinistö sai vuonna 2004 nimityksen dosentiksi yliopistolle ja Maanpuolustuskorkeakouluun.

Niinistö on Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan jäsen ja hän kuului puolustusministerin lokakuussa 2009 asettamaan laajapohjaiseen neuvottelukuntaan, jonka tehtävänä on tukea asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkivan selvitysryhmän työtä.

wikitietoa kirjoitti:

Armeijan jälkeen Niinistö aloitti opinnot Helsingin yliopiston historian laitoksella pääaineenaan Suomen ja Pohjoismaiden historia. Niinistö kiinnostui itsenäistymis- ja sortovuosien aktivismin tutkimuksesta. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 1994. Hänen pro gradu -työnsä oli nimeltään ”Aktivismi elämänasenteena: Paavo Sivén/Susitaipaleen sotilaallinen ja poliittinen ura jääkäriliikkeestä Mäntsälän kapinaan”.[9] Hän jatkoi aiheesta tutkimusta ja valmistui filosofian tohtoriksi väitöskirjalla ”Paavo Susitaival 1896–1993: Aktivismi elämänasenteena” vuonna 1998.[10].

Vuosina 1995–2004 Niinistö toimi erilaisissa projekteissa tutkimusavustajana ja tutkijana.[4] Pro gradu -työnsä hän oli julkaissut nimellä Lauri Juhani Niinistö ja väitöskirjan nimellä L. J. Niinistö, mutta seuraavat suhteellisen tiheään valmistuneet teokset ilmestyivät Jussi Niinistön nimellä. Ensimmäinen väitöskirjan jälkeinen teos oli vuonna 1998 ilmestynyt Suomalaisia soturikohtaloita. Pohjan Pojat: Kuvahistoria suomalaisen vapaaehtoisrykmentin vaiheista Viron vapaussodassa 1919 -teoksen hän teki yhdessä Jukka I. Mattilan kanssa. Tämän jälkeen ilmestyivät Niinistön pääteoksiksi laskettavat Bobi Sivén: Karjalan puolesta (2001), Heimosotien historia 1918—1922 (2005) sekä Isontalon Antti: Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani (2008), jotka kaikki saivat julkista huomiota. Niinistö itse pitää Bobi Sivén- ja Antti Isotalo -elämäkertojaan pääteoksinaan.[11] Heimosotien historia 1918—1922 sai pääasiassa positiivisen vastaanoton esimerkiksi Helsingin Sanomissa.[12][13] Sen sijaan SDP:n Erkki Tuomioja väitti, että ”kauniisti taitettu ja kuvitettu teos on tarkoitettu ensi sijassa suomettumisikeen alta vapautuneille uusnationalisteille sekä heimosotureiden jälkeläisille”, vaikka kehuikin lähde- ja tietomäärää sekä sisältöä päällisin puolin.[14] Paljolti Niinistön teoksen pohjalta teki Greger Grönqvist tunnin pituisen dokumentin ”Tulkoon sota ja veriset vaatteet”, jota esitettiin FST5:llä huhtikuussa 2011. Niinistö myös itse esiintyi asiantuntijan asemassa dokumentissa.[15]

Tuolta ajalta pienempiä tutkimusten sijaan lähinnä yleisesityksiksi laskettavia teoksia ovat vuonna 2003 ilmestyneet Suomalaisia vapaustaistelijoita ja Lapuan liike: Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932.

Kirjallisen tutkimuksen lisäksi Niinistö on kirjoittanut useita artikkeleita ja arvosteluita alan tutkimusta käsitteleviin lehtiin, kuten Suomen Sotilas -lehteen, Historialliseen aikakauskirjaan, Sotilasaikakauslehteen ja Vapaussoturi-lehteen. Laajan tieteellisen tuotannon myötä Niinistö sai vuonna 2004 nimityksen dosentiksi yliopistolle ja Maanpuolustuskorkeakouluun.

Niinistö on Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan jäsen ja hän kuului puolustusministerin lokakuussa 2009 asettamaan laajapohjaiseen neuvottelukuntaan, jonka tehtävänä on tukea asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkivan selvitysryhmän työtä.

Poliittisilta mielipiteiltään Niinistö on sanonut olevansa enemmän vasemmalla kuin oikealla, mutta ”maanpuolustuksessa voi sanoa, että olen oikealla”.[20] Helsingin Sanomien vaalikoneen Uudenmaan vuonna 2011 läpipäässeiden ehdokkaiden vastausten pohjalta tehdyssä kenttäkartassa Niinistö oli lähes samassa kohdassa kuin Timo Soini, tosin hieman enemmän vasemmalla, ja hieman enemmän vasemmalla kuin Kokoomuksen vasemmistolaisimmaksi vastausten perusteella tullut Marjo Matikainen-Kallström.[29] Vaalikonevastauksissa vuonna 2011 Niinistö muun muassa kannatti tuloerojen kaventamista huomattavasti, pääomatuloveron nostoa, punamultaa perussuomalaisilla sekä vastusti NATO-jäsenyyttä, nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja perinteistä tinkimistä.[30] Mottonaan Niinistö on käyttänyt ”Ei oikeaan, ei vasempaan vaan suoraan eestä Suomenmaan!”.[30] Lisäksi hän on sanonut, että ”Vasemmistolainen järjestövalta tai oikeistolainen rahavalta eivät minua kiinnosta. Olen Perussuomalainen.”[31]