Yrittänyttä ei laiteta.

Jaanpas teillä tästä ihastustarinan ja tarinan etenemisen. Kaipaan tavallaan neuvoja, mutta joudun yksinkertaistamaan tarinaa hieman. Vain varmistaakseni ettei vastakkainen osapuoli varmasti tajua minun kirjoittamaksi jos hän lukee suomi24:sta.

Elikkäs yleensä olen aina pokannut kaikki naiset päissäni ja niistä ei nyt jää hirveesti kerrottavaa koska ne on yleensä loppunut lyhyeen kiinnostuksen tyssätessä. Aijemmin minulla on ollut yksi suhde jonka sain rehellisesti koulun kautta ja tätä iloa kesti 2 vuotta, jonka jälkeen ero tuli pienten väärinkäsitysen kautta.

Noh tähän hetkeen. Olin syömässä eräässä ruokapaikassa ja siellä oli töissä ihan tuntematon tyttö minulle. Huomasin kuitenkin mitenkä hän vilkuili kokoajan minua päin ja enhän minäkään tietenkään pystynyt oikein irroittamaan silmiä hänestä. Jokin siinä sit oli että kiinnostus heräsi suuresti. Noh olin syömässä aika pitkään koska istuskelin siinä kaverini kanssa ja jauhettiin samalla ku välillä aina satuin vilkaisemaan työntekijää. Arvoin pitkän aikaa että uskallanko ottaa yhteyttä tai pyytää kahville tai mitä tahansa. No kaverillakin meni jo hermo ku jauhoin kokoajan että pitäs tehdä jotain. No sitten lähettiin pois ja ajattelin jo että antaapa olla että ois se hirveetä jos kieltäytys ehdotuksesta.
Olin lähtenyt jo ulos ja rupesin miettimään että pakkohan se on jotain tehdä kun tuntu jonkun verran yhteistä kemiaa ilmassa. No päätin sitten varmalla asenteella mennä tiskille ja pyysin lappusta ja kirjoitin siihen oman numeron ja pikku tekstin. Nooh tytöllehhän välähti samantien hymy kasvoille ja naurahti vähän. Illalla sitten tulikin viestiä ja siitäpäs se jutustelu lähti käyntiin.

Jutustelun yhteydessä kävi hänen omien sanojensa mukaisesti ilmi, että hänellä on suuri halu tutustua minuun enemmänkin. Kuitenkin useita kertoja sovittuamme jonkun tapaamisen hän jätti vastaamatta puheluuni tai sanoi ettei voi lähteä ja kertoi aina jonkun syyn miksi näin. Pettymys kuitenkin oli aina aika suuri kun odotin kovasti tapaamista ja itsekkin olin hyvin kiinnostunut kyseisestä henkilöstä. Itselläni kävikin jo mielessä että seurusteleekohan hän ja kävi ilmi että hän on eronnut vähän aikaa sitten hänen miehestään. Ymmärrän varsin hyvin, että on vaikea jos on riitoja vielä exän kanssa ja vaikea olla niin voi olla vaikea samalla tutustua toiseen. Luulis kuitenkin, että jos on kiinnostunut minusta niin haluaisi tavata myös ihan kasvotusten. Onko tässä nyt siis vaarana vain joutua laastarin rooliin? Tavallaan harmittaa tilanne että toisella on tälläinen tilanne ja saattaa aiheuttaa sen että olen vain laastarin roolissa. Samanaikaisesti tietysti olen tyytyväinen itseeni että pystyin tekemään nuin suoran aloitteen ja saamalla ns. "vastetta". Edelleen kuitenkin haluan kovasti tutustua häneen, mutta tuntuu että saan itsekseni tällähetkellä yrittää sopia tapaamista ja olemalla se aktiivinen osapuoli. Kuitenkin sanat "Haluan tutustua sinuun todellakin" soi päässä ja oletan että myös teot olisi tätä. Eteenpäin vai antaakko olla koko jutun?