Raakaa politiikkaa ja hyödyllisiä idootteja

Eilisessä TV1:n vaalikeskustelussa käsiteltiin presidentin valtaoikeuksia. Samassa yhteydessä pohdittiin, tuleeko presidentin puuttua hallituksen muodostamiseen. Presidenttiehdokas Väyrynen kertoi mielipiteenään, että viime kevään kaltaisissa tilanteissa presidentin olisi tullut vauhdittaa hallitusneuvotteluja. Tällöin presidenttiehdokas Lipponen totesi, että presidentti Koivisto esti Paavo Väyrysen pääsyn pääministeriksi. Lipposen tarkoitus oli vinoilla Väyryselle.

Lipposen vinoilu on näyttää jääneen huomaamatta kokonaan. Todellisuudessa Lipposelle tuli lapsus, sillä hän kertoi oikean motiivin presidentti Koiviston toiminnalle keväällä 1987. Tuolloinhan Koivisto ilmoitti kauhistuneensa saatuaan tietää, että Väyrynen, Suominen ja kumppanit olivat sopineet pyrkimyksestä muodostaa porvarihallitus vaalituloksen sen salliessa. Koivisto kertoi närkästyneensä myös siitä, että elinkeinoelämä oli antanut vaalitukea sopimuksessa mukana olleille puolueille.

Presidenttiehdokas kertoi todellisen syyn Koiviston toiminnalle. Koivisto ei voinut kertoa silloin, että hänen toimintansa tarkoitus oli estää Paavo Väyrysen pääministeriys. Koivisto on varmuudella saanut tietää sopimuksesta hyvissä ajoin. Kauhistus ja närkästys olivat vain savuverhoja, joiden tarkoitus oli peittää oikea motiivi.

Stalin tarvitsi aikoinaan hyödyllisiä idiotteja. Kaikki ne henkilöt, jotka ovat uskoneet Koiviston meriselityksiä, ovat olleet sosialidemokratian hyödyllisiä idiootteja. Tähän ryhmään kuuluvat tältä palstalta ainakin kapteeni evp. Jorma Korhonen ja Mielipidepankki. Julkisuuden henkilöistä esimerkiksi Loka-Laitinen ja Lasse Lehtinen pääsevät samaan ryhmään.

Mauno Koivisto on erityisesti ilmoittautunut parlamentarismin puolestapuhujaksi. Kevään 1987 tapahtumat olivat kuitenkin raakaa politiikkaa. Mahtaa pitkäaikaista presidenttiämme Urho Kekkosta naurattaa jossakin pilvien päällä.