en jaksa enää kauaa

Aika kauheeta luettavaa...

Ymmärrän että sulla on varmaan tosi paha olla just nyt. Varsinki sun poikaystäväs teki sua kohtaan väärin, mut varmasti löydät tulevaisuudessa jonkun järkevämmän.

Mut mitä tohon sun bestikseen tulee, niin vaan sen takia ettei sillä riitä sulle aikaa, niin älä sen takia rupea kiduttamaan itseäs. Elämässä tulee välillä vastoinkäymisiä joihin ei voi ennalta varautua. Itseasias mäkin oon tehnyt silleen, että oon vaan lakannu tapaamasta mun ehkä parasta kaveria, selittämättä sille kunnolla miks. En oo kovinkaan ylpeä siitä mitä tein.

Etsi joku uus poikaystävä, joku vähemmän kusipäinen. Älä satuta itteäs vaan sen takia, et joku toinen ihminen tekee sulle oharit :(

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, jotkut osaa olla pirullisia ja jotkut taas on tosi mukavia. Tosin kukaan ei oo täydellinen. Rohkaisisin sua etsimään uusia tuttavuuksia, mut en tietenkään viitti alkaa liikaa neuvomaan kun en sua ennestään tunne.

Tekee pahaa lukea tollasta tekstiä. Luulen et jonkinlainen puhuminen vois auttaa, mut jos ei niin ehkä sitten tätä kautta voit saada apua...

Lopeta toi viiltely, et oo tehny mitään ansaitakses sitä... lupaathan?

"enkä halua mennä minnekkään puhumaan näistä asiosta. auttakaa mua."

- Ei meidän kuulu auttaa sinua vaan sinun kuuluisi auttaa itseäsi. Miten? PUHUMALLA ONGELMISTASI VAIKKA KOULUN KURAATTORILLE.

Kuinkahan helvetin monta kertaa se pitää täällä aina sanoa teille masentuneille kakaroille? Jos masentaa, niin puhukaa siitä, jos et halua puhua siitä, niin puhu silti, koska et itse osaa ongelmiasi ratkoa.

"D44, hei ei vaan niiq yksinkertasesti pysty hei, ku ei tunne mitää hei!"

- Se, että ei tunne/välitä/joku muu tekosyy, ei estä sinua tekemästä päätöksiä, ellet sitten ole jotenkin mielenvikainen. Siitä vaan jalkaa toisen eteen ja menet sinne kuraattorin luo.

Ja kuinkahan monen monta kertaa pitää sekin tosiseikka teille natiaisille ilmoittaa, että tuossa iässä ei vittu seurustella, kun te ette OSAA. Te ette osaa suhtautua asioihin vielä niin kypsästi, että te voisitte ymmärtää edes käsitettä "seurustelu".

Tämän siitä saa, kun yrittää kasvaa aikuiseksi liian nopeasti.

Karuu luettavaa elämäsi stoori, paraskaveri seukkaa jäät yksin ja jäpiskäinen jättää sanomatta mitään! Olet yksin.. Joskus elämässä tulee tätä kauraa, mut älä lannistu äläkä anna perksi kyl tulee paremmat päivät.Suru pitää käsitellä yksin jäämisestä ystäväsi kohdalla ja ex-poikaystäväsi suhteen vain hän voi vastata tuohon miksi kysymykseen...
Kirjottaminen on hyvä tapa purkaa tuntoja! Ite kirjoittelen konelle pitkiäkin kirjoitelmia tunnelmista fiiliksistä kun elämä mättää paskaa niskaan!Niitä on hyvä joskus myrskyn selvittyä hyvä lukee! Mut sen lisäksi olis hyvä et löytäsit ystävistäsi sellasen jolle voit oikeesti puhua ja jaksaa kuunnella sun vai sanoisit samoija fiiliksiä miljoonatta kertaa! ja olla sulle läsäoleva tosi persoona. Sinä oot arvokas sellasena kun sä oot!! jos joku ei osaa arvostaa sinua sellaisena kun oot nii menköön menojaan !! älä päätäs vaivaa sellasilla ihmisillä. Tämä elämä jota elät on sun elämäsi tarinaa vaik.nyt ropisee niskaa ja sattuu niin se ei oo kaikki kaikessa elämässä tulee pitkäkin sateenkin jälkeen aurigon paistetta. En sano tuota positiivisuuden kannalta vaan siltä pohjalta et itekin nähy elämää ja sattunu sydämmeen ja sieluu tullut kylmä pohjois tuuli.Tähän asti on selvitty elämässä ja aurko on paistanut elämässäni myös!!
Kaikkee hyvää ja tsemii sinulle.
Eteenpäin on eläväisen mieli!

Kaikke sitä joutuu lukee... Siis miksi se ees sut jätti? Jos sulla ois kuva nii tietäisin jotain. Älä kuiten rupea viiltelee lisää, se ei auta mitenkään sinua. Ittekki viiltelin, mutta ei se auta mihinkään. Tuo vain lisää kipua.

Kaikilla ei ole lahjoja skitsofreenikoksi.
Se on vaativa tehtävä.

on iha pakko vastata tähä... sain tietää vähän aikaa sitten et meijjän suvussa on masennusta ja se aika varmasti tulee mullekkin.. ja sit mun poikaystävä joutu huumeitten takia psykiatriselle osastolle ja sijais persheesee eikä olla nähty enää sen jälkee... mun ei tarvii kuulla ku mun poikaystävän koiran nimi nii rupeen itkemää. en oo enää kovin hyvissä väleissä mun äidin kanssa... kavereitakaa ei enää ole kun kaikki sanoo et oon muuttunu ihan hirveesti.. mut en voi sille mitää jos oon hiljasempi ja yritän esittää vahvaa pitämällä roolia yllä.. oon itekki viillelly itteeni ja yrittäny tappaa.. ku se mun ex-poikaystävä ois kuollu huumeiden yliannostuksee jos sille ei oltais soitettu ambulanssia. haluisin olla sen kanssa yhessä vieläki mut se on mahdotonta kun välimatkaa on... en edes tiedä paljonko sitä on koska en tiedä missä hän asuu... rakastan häntä vieläkin enemmän kuin ketään muuta.. voisin tappaa itseni hänen vuoksi.. mutta toivon että pärjäät etkä tee mitään itsellesi.. minä en tee koska minulla on maailman ihanin kaksi vuotias pikkuveli

Onhan nuo ikäviä asioita ja ei varmasti kivalta tunnu! Olet kuitenkin vasta 14v ja edessäsi on esim. lukioon/ammattikouluun meno tai johonkin muuhun kouluun, jossa taas tapaat uusia kavereita ja varmasti saat taas mukavan poikaystävän. Älä nyt hyvä tyttö tee mitään peruuttamatonta tuossa iässä! Jaksamisia sinulle!

koita nyt vaan jaksaa! tiedän kokemuksesta että miltä tuntuu kun ei näe tulevaisuutta itselleen,mutta kokemuksesta voin myös sanoa että AINA on joku syy elää ja ku masennuksesta pääsee niin oot vaan entistä vahvenpi. Se ei tapahdu päivässä tai edes viikossa vaan sen paraneminen vaatii aikaa ja minä tiedän sen!ite oon läpi käyny kaks vaikeaa masennusta mutta jollakin olen selvinnyt!Nyt haluan auttaa muita samojen ongelmien kans painivia ja erityisen lähellä sydäntäni on nuoret

olen lopussa itsekkin ja toivoisin jos yhdessä voitaisiin koittaa päästä niiku eteen päin kaikessa haluan jutella samalaisten ihmisten kanssa [email protected] kokeile :)