Ainahan on niin, että ihmisen pitää tehdä vaikeita valintoja hyvän ja huonon, huonon ja vielä huonomman välillä.
Näissä vaaleissa, niin kuin kaikkien vaalien kanssa aikaisemminkin , olen itse tämän valinnan edessä. Niinistön kokemus, persoona, karisma ja useimmissa tapauksissa mielipiteet tekevät hänestä houkuttelevimman ehdokkaan. Kuitenkin, vaikka yhdyn hänen mielipiteisiinsä kaikesta muusta, hänkin on antanut vaalien myötä periksi eräässä turvallisuuspolitiikkamme ajankohtaisessa kysymyksessä, Nato-jäsenyydessä.
Aiemmin Nato-myönteisin ehdokkaamme ei ole seissyt aiempien sanojensa takana eikä enää ole yksiselitteisesti tuonut esille jäsenyyden hyviä puolia Venäjää vastaan saatavan turvallisuutemme puolesta. Vaikka 70% kansasta jäsenyyttä vastustaakin pitäisi suoraselkäisen ehdokkaan tuoda esille ettei kansan suuri enemmistö tunne ollenkaan Naton toiminnan periaatteita eikä velvoitteita (esimerkiksi väärä luulo joukkojen lähettämisvelvollisuudesta Euroopan ulkopuolisille taistelualueille) joita jäsenyys toisi. Näitä luuloja hänellä olisi ollut runsaasti aikaa oikoa vaalikeskusteluissa ja herätellä vastustajia ottamaan selvää kantojensa perustelujen kestävyydestä.
Eli nyt kun viimeinkin pääsemme Halosesta eroon ja olisi tilaa uusille tuulille, miten voisimme luottaa tulevan presidenttimme Niinistön vaalien aikaisen kansan enemmistön mielistelyn pyörtämiseen realiteettien tullessa eteen tulevan kuuden vuoden aikana? Jos hänen suustaan kuuluisi tässä asiassa rehellisen mielipiteen ääni olisi valintani helppo. Muuten ei jäljelle jää kuin niitä huonoja vaihtoehtoja.
Näissä vaaleissa, niin kuin kaikkien vaalien kanssa aikaisemminkin , olen itse tämän valinnan edessä. Niinistön kokemus, persoona, karisma ja useimmissa tapauksissa mielipiteet tekevät hänestä houkuttelevimman ehdokkaan. Kuitenkin, vaikka yhdyn hänen mielipiteisiinsä kaikesta muusta, hänkin on antanut vaalien myötä periksi eräässä turvallisuuspolitiikkamme ajankohtaisessa kysymyksessä, Nato-jäsenyydessä.
Aiemmin Nato-myönteisin ehdokkaamme ei ole seissyt aiempien sanojensa takana eikä enää ole yksiselitteisesti tuonut esille jäsenyyden hyviä puolia Venäjää vastaan saatavan turvallisuutemme puolesta. Vaikka 70% kansasta jäsenyyttä vastustaakin pitäisi suoraselkäisen ehdokkaan tuoda esille ettei kansan suuri enemmistö tunne ollenkaan Naton toiminnan periaatteita eikä velvoitteita (esimerkiksi väärä luulo joukkojen lähettämisvelvollisuudesta Euroopan ulkopuolisille taistelualueille) joita jäsenyys toisi. Näitä luuloja hänellä olisi ollut runsaasti aikaa oikoa vaalikeskusteluissa ja herätellä vastustajia ottamaan selvää kantojensa perustelujen kestävyydestä.
Eli nyt kun viimeinkin pääsemme Halosesta eroon ja olisi tilaa uusille tuulille, miten voisimme luottaa tulevan presidenttimme Niinistön vaalien aikaisen kansan enemmistön mielistelyn pyörtämiseen realiteettien tullessa eteen tulevan kuuden vuoden aikana? Jos hänen suustaan kuuluisi tässä asiassa rehellisen mielipiteen ääni olisi valintani helppo. Muuten ei jäljelle jää kuin niitä huonoja vaihtoehtoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äänestä sitten Lipposta. Tosin hänkin taitaisi viedä Suomea mukan mielummin kuin uskaltaa nyt vaalien aikaan sanoa.