Huomenta...näin se päivä taas alkaa sinä mielessä, kaipuu kielenpäällä ja monta kysymystä sydämellä. Huoli on ehkä suurin syy siihen, että täällä taas pälätän. Meistä kahdesta varmasti minä olen kaikesta huolimatta se, joka onnistuu hallitsemaan paremmin kasassa kokonaisuus tekemättä mitään äkkiratkaisuja. Ajattele jos oikeasti ollaan molemmat täällä ja kaivataan toisiamme...siis minäkin olen 100% varma, että ollaan molemmat, mutta se muutamaprosennti li sadan puuttuu vielä, jotta kaikki mahdolliset komplikaatiomahdollisuudet huomioonottavalle olisi mahdollista jatkaa suoraan tätä keskustelua facebookin kautta esimerkiksi. Ja sitä itse ainakin toivoisin, mahdollisuutta tutustua, nauraa yhdessä kanssasi pienille ja suurille jutuille, sekä surra ja manatakin joitakin niin oman kuin suuren maailmankin epäkohtia. Niin ja tietysti sitä kaikea hyvää ja kaunista mihin tutustuminen antaakin mahdollisuuden jos hyvin käy. Niin siis tässä vaiheessahan ei meistä voi kumpikaan sanoa haluan sut ja elän sun kanssa elämäni yhdessä onnellisena loppuun asti, sillä eihän me vielä sitä tiedetä edes nuukkuuko toinen vasemmalla vai oikealla kyljellä ja osataanks me nukkua toistemme vieressä. Yksin niin kauan nukuttua en itse ainakaan haluisi tulevaksi kumppaniksi sellaista, jonka vieressä en voisi myös nukkua vaan joutuisin jatkossakin nukkumaan aina yksin. Kummallisia ajatuksia....
Laitoin jo äsken yhden viestin näille sivuille, mutta älä mee mustikseksi, sillä siihen ei ole aihetta.
Tuosta ollaan varmasti molemmat täällä voisi heittää vielä kommentin, että niin varmaan moni muukin, ja varmasti vain hyvissä mielin liikkeellä nekin
Laitoin jo äsken yhden viestin näille sivuille, mutta älä mee mustikseksi, sillä siihen ei ole aihetta.
Tuosta ollaan varmasti molemmat täällä voisi heittää vielä kommentin, että niin varmaan moni muukin, ja varmasti vain hyvissä mielin liikkeellä nekin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa kivasti ja osuvasti kirjoitettu. Sopii niin minun kun monen muunkin tilanteeseen.
Totta, mutta kuin moni sen uskaltaa tunnustaa....Itse kuljen sivulla ihan itsekseen ja yritän säilyttää anonyymin niin itseltäni kuin myös siltä, jota kaipaan, mutta ollaanks me kaks täällä ja kuin monta meitä täällä oikeasti edes on, on mielenkiintoinen kysymys, joka on pistänyt miettimään itseäni monesti.
Samanlaisia aatoksia itsekin olen pohtinut, kerran jos toisenkin.
Kauanko olet nukuskellut yksin?
Aloitan itse oikealta kyljeltä, mutta tuleehan sitä yön aikana asentoa vaihdettua :).
itse tiedän että hän on täällä ja tiedän että hän tietää mun olevan täällä. Mutta kaikki muu on sitten niin epäselvää. Tuntui että välillä tapahtui edistystä ja uskalsin jo laitella tunnisteitakin reippaammin, nyt olen taas epävarma hänen tunteistaan erään kirjoitelman takia. Sekavaa tiedän. Ja jotenkin tuntuu että voimat tämän suhteen ovat ihan lopussa. Voi kun hän ymmärtäisi olla selkeämpi olen väsynyt lukemaan näitä random viestejä. Ne tunnisteet on tulleet itseasiassa niin kummallisia reittejä tänne etten enää tiedä missä mennään kuka kaipaa ja ketä. Paitsi että itse haluaisin edelleen tutustua häneen, mutta tätä en jaksa loputtomiin. En enää kauaa.
Tässä on yksi kaipaaja, joka toivoisi sitä oikeaa yhteyttä rakkauden kohteensa kanssa. Minua väsyttää täällä olo ja kun tunteet eivät poistu, on keksittävä muita vaihtoehtoja. Tekisi mieli huutaa täältä ruudun takaa - ojenna nyt ihmeessä kätesi minulle, otan sen ilolla vastaan. Puhun ja kuuntelen ääntäsi, se jo soi korvissani herkkänä kun ajattelen olemustasi. Tarvitsisin neuvojakin . .lämpö ei ole hävinnyt, se odottaa vapauttajaa, ihmistäni.
Jos voimat on tämän suhteen lopussa, niin ei muuta kuin pois vaan täältä. Itse en ole ottanut tätä palstailua ollenkaan niin vakavasti. Lueskelen, joskus kommentoin, harvakseltaan teen aloituksia. En odota häntä täältä löytäväni, vaikka tämäkin aloitus minuunkin sopisi. Moni, moni kirjoitus voisi olla kuin minulle tai minun kirjoittama, jopa "muka-tunnisteita" löytyy kun oikein hakee. Mutta kyllä täällä niin paljon sakkia liikkuu, ettei mitkään nimikirjaimet, tapaamispäivät, iät tai sellaiset riitä, ei mitkään yleiset puheenaiheetkaan.
Tasan kerran joskus tuossa viime vuoden lopulla oli sen tyyppinen, itseeni osuva, hyvin lyhyt aloitus, että karsi varmaankin porukkaa aika lailla reippaasti. Se liittyi edellisellä tapaamisellamme puhuttuun juttuun tosi nasevasti. Huomasin sen vasta parin päivän viiveellä, kun en joka päivä käy, ja joku oli mainiosti vastannut siihen jo niin, että olisi voinut olla oma vastaukseni. Joku (aloittaja?) oli siihen vastannut jälleen niin osuvasti, että siitä sain aiheen epäillä hänen olevan täällä.
Mutta, en siltikään luota tähän yhtään minkäänlaisena "kanavana", eli onneksi nähdään irl, harvakseltaan mutta kuitenkin. Eli en tee tämän mukaan mitään johtopäätöksiä. Välillä tuntuu siltä että monikin tekee, kaiken huippuna nämä "tää ei sit ollut multa", kun ollaan huolissaan, oliko joku luullut tätä nyt jonkun muun kirjoitukseksi. Naurettavaa pelleilyä välillä.
En halua ainakaan tällä hetkellä vastata jokaiselle itselle, koska siinä on se riski, että tässä tilanteessa haen vastatessa jokaiselle vastaajalle jonkun konkreettisen vastineen ja se on riskinä se, joka vie tätä täällä pyörimiseen liittyvää riskiä sekoittaa oma pää totaalisesti ja eläisin jossain todellisuuden ja mielikuvitusmaailman välimaastossa sillä olettamuksella, että todellisuus voi olla yllätävänkin samanlaista kuin se oletettu mielikuvitusmaailma jos oikeasti samassa keskustelussa sattuisi olemaan yhtäaikaa useampikin toisensa realielämässä tunteva tai toisiinsa jopa jollakin tavalla liittyvä ihminen. Ainakin itselläni on olemassa paljon ihmisiä, joihin olisin joskus halunnut tai haluisin vieläkin tutustua ja sellaisia tutustumisen arvoisia ihmisisä, joiden kanssa tuttavuus ei lähde alkumetrejä pidemmälle tuo elämä varmasti eteen lisää jatkuvasti, mutta silti ei tälläinen paikka ole oikea siihen vaan yhteydenotto, vaikka viesti facebookin kautta tyyliin "hei muistatko minut..." ta jotain muuta omintakeista tyyliä kirjallisesti käyttäen on parempi keino kuin tämä paikka.
Älkääkä sanoko, että olenhan itsekin kaipaamassa täällä, sillä ymmärrän sen, että joskus tämäkin on vain se ainut mahdollisuus jota voi tai, jota oma kapasiteetti antaa mahdollisuuden käyttää. Ja huom. siis olen myös itse täällä vaikka on yhteysmahdollisuus ainakin facebiikin kautta olemassa....siis niitä kapasiteettiongelmia on myös täällä päässä.
Ennenkuin pälätän ja pälätän lisää meen oman kodin kimppuun ennenkuin asuinkumppani alkaa antaa kärkkäitä huomautuksia tai naapurit tekemään ilmoituksia asunnosta lähtevän hajuhaitan vuoksi kun en millään malttaisi paneutua arkisiin asioihin vaan elän saavutettavissa ? olevan unelman perässä näillä sivuilla. Vaikka olisiko tilanne yhtään parempi jos olisi se yksityisempi kontaktimahdollisuus olemassa kun voisihan se olla mahdollista, että se veisi vielä suuremman ajan kaikelta muulta tarpeelliselta ja tärkeältä vai malttaisiko sitä siinä vaheessa olla uppoutumatta täydellisesti siihen, mitä olisi olemassa ja mihin olisi mahdollisuus. No ei pidä ajatella sitä nyt ettei se ainakaan enää ole esteenä jollekin jos jotain konkreettista voisi tapahtua.
Ja taas oli ihan kummallisia ajatuksia vaiko kenties sekavia, mutta kai sekin olisi tai on ihan ymmärrettävää jos näitä kerran kirjoittaa kaaoksen keskellä...
Meen siivoomaan....
Taidan lähteä tänään juoksemaan jänisten kanssa kilpaa, juoksen niin pirun kovaa ja pitkään ettei jaksa enää maratonin jälkeen ajatella. Vaikka toisaalta on sinua ihan kiva ajatella, liika on silti liikaa, varsinkin jos se on yksipuolista.