Ihan rikki.. neuvoja??

rikkinäinen

Noin viikko sitten mies oli kirjottanut kirjeen missä ilmoitti että haluaa erota. Ja oli varma asiasta. Kunnes ehdotin sitten että koitetaan edes 3kk vielä, johon kuitenkin lasten takia suostui. Syy tälle on se että hän ei enää rakasta minua. ei ollut aikasemmin maininnut mitään ajatuksistaan eli tämä uutinen tuli todella kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eli ei ole puhunut mitäänaikasemmin! olen todella käyttaytynyt kamalasti sitä kohtaan. Se oli mulle se "kaatopaikka" ... mutta nyt oon skarpannu ja ymmärrän etten voi kaikkea pahaa oloa purkaa häneen. Eli edellinen viikko yhdessä on kulunut hyvin. Tosin ajatuksia varjostaa tämä rakkaudettomuus, sattuu niin paljon kun tiedän että ihminen jota rakastan enemmän kuin elämää ei enää rakasta minua. Ollaan oltu vasta 1,5v naimisissa ja yhteistä taustaa on 7v. Meillä 3 pientä lasta.
Kuitenkin häntä ei inhota kun kosketan, harrastamme seksiä, halaan tai suukotan. Hän vaan ei halua olla minun kanssa eikä hällä ole minkäänlaisia romanttisia tunteita minua kohtaan... Yritämme todella vielä, 3kk tuntuu vain todella lyhyeltä ajalta. Olen itse hajoamispisteessä, saan ihan kauheita ahdistuskohtauksia kun pelkään että hän lähtee. Mitä teen?? mitä meidän pitäisi tehdä??

124

7716

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Yritätte elää tasapainoista elämää, älä pura mieheen pahaa oloa.. kohtele sitä hyvin. Näytä teoilla että rakastat. Tehkää vaikka pieni reissu kahdestaan, lapset hoitoon jonnekki ja yritätte löytää sen rakkauden jostain sieltä.

      • järki kunniaan

        rakkaus on pelkkää pintavaahtoa. Ennen, kun avioliitosta, eli NAIMAKAUPASTA päätettiin, asian ratkasi sukujen taloudelliset,poliittiset edus. Nyt kun yksilöt päättää, niin yksiöidentalousedus olisi syytä ottaa ekasijalle. ps, kuka osaisi edes määritellä sen "rakkauden#, siis muuten kuin kioskikirjallisuuden sanoin?

    • Terapeutti T.

      Hakeudu/hakeutukaa pikana perheneuvontaan, mm. väestöliitto tai seurakunnat tarjoavat perheneuvontaa.

      Mitä seksiin tulee, lopeta se heti.

      Miehesi kertoessa,ettei tunne rakkautta kohtaasi enää, tulee mieleeni, onko hänen mielialansa msentunut. jMasennus tekee mielen turraksi.Oireita ovat mm.alentunut stressinsietokyky, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, eristäytyminen ja fyysiset kiputilat: Toki muunkinlaiset mielen sairaudet voivat olal syynä äkkinäiseen turtuneisuuteen ja empatian puutteeseen.

      Älä harrasta seksiä hänen kanssaan, pahennat tilannetta osoittamalla, että olet valmis mihin tahansa. Olethan ajatellut, että kukaan ei ole sen arvoinen !
      Todellinen rakkaus kunnioitus on läheisyyttä, jakamista, ymmärrystä, että tulee ala-ja ylämäkiä, että elämä pyörittää omia latujaan.

      Mitä tarkoitat, että olet ollut kamala häntä kohtaan ?

      Miehesi käyttää sinua hyväkseen halutessaan seksiä, mutta ilmoittaessaan sydämettömästi, ettei rakasta.Alennut pitämään näin seksillä suhdettanne pystyssä miehesi mieliksi. Et taatusti tunne oloasi kovin turvalliseksi tai tyydyttäväksi sellaisessa, älä alennu moiseen.
      On mahdollista, että miehesi on huomionhakuinen persoonallisuus, joka haluaa säpinää ja pitää sinut varpaillaan, näin hän saa itselleen huomiota, jota ei muuten ansaitsisi. Myös pelkosi jätetyksi tulemisesta ruokkii sellaisen ihmisen mieltä ja saa hänet entistä sydämettömämmäksi.


      1. Pidä pääsi kylmänä. Mene välittömästi lastenvalvojaa tapaamaan, näin olet varautunut että lapset jäävät sinulle, lisäksi elatusmaksut alkavat juosta heti.

      2. Asuntohakemus ja lapsille päivähoitosuunnitelmat. itsellesi työtä.

      3. itsellesi tukea, joko terveyskeskuksen mielenterveyshoitajan kautta tai seurakuntasi diakoniatyön kautta.

      4. unohda ajatus, että kukaan mies on ainoa elämäsi autuaaksitekevä. Se ei ole kertakaikkiaan totta.

      5. Ota huomioon, että miehelläsi saattaa olla piilevä luonnehäiriö, koska käyttäytyy tasapainottomasti. Saattaa olla niin, että on vain hyvä, että ero tulee nyt, eikä sitten kun lapset ovat murkkuiässä, nimittäin luonnehäiriö ei tuota onnellista avioliittoa, saati, että tuottaisi jatkuvuutta tai turvallisuutta..miehesi ei suorita omaa osaansa kumppanuudesta, pikemminkin hyväksikäyttää sinua ja leikkii tunteillasi.
      6.Koska ei kaihda kosketusta, tulee mieleen aina vain uudelleen hyväksikäyttäminen ja moukkamaisuus.

      sen sanon Sinulle todella painokkaasti, että lopeta seksinanto heti ja kerralla, et voi piparilla pitää huonoa suhdetta pystyssä, se ei vain toimi.
      -kun ei rakasta, miksi tarjoutua moiselle ?!

      Tietenkään ei voi sulkea pois mahdollisuutta että miehesi on löytänyt toisen naisen.

      Myös sukulaisille ja lähipiirille puhuminen auttaa tilanteessasi, olet myös siten askeleen edellä kun / jos ero tulee.
      Uskon,että olet ilmaissut omat tunteesi hänelle hyvin avoimesti. Nyt siis teet päinvastoin.
      - lakkaa ilmaisemasta tunteitasi, paniikkia ja pelkoasi, saati rakkauttasi.

      Sen sijaan ala miettiä, mitä kaikkea pitää itsestäänselvyytenä rakkauden loppumisesta huolimatta.
      Puhtaa vaatteet, ruoka, ostokset, osaa kait tuo itsekin ne tehdä, pakkohan on, kun kerran erota tahtoo. Teet ruuan itsellesi, tehköön omansa. Lapset ovat yhteisiä, siis vapaa-aikaa tulee olla myös sinulle samassa määrin.

      Ala elää hänelle todeksi sitä, mistä itse puhuu, lakkaa osoittamasta kiintymystä, rakkautta, huomiota, ja ala suunnitella suureen ääneen mitä aiot lasten kanssa tehdä, kun olet hänestä vapaa. Ennenkaikkea, vaikene tunteistasi.

      Jos ei tämä tuo esille mitä tässä on takana, rakkauden loppuminen, huomionhakuinen luonnehäiriö, vaiko toinen nainen, ei sitten mikään.

      Mitään pelättävää sinulla ei ole.

      - kaiva itsestäsi ylpeytesi ja itsearvontuntosi, ala käyttää omaksi hyväksesi. Voithan myös todeta ääneen, että tokkopa olet kauan yksin.
      Perheneuvoja osaa neuvoa loput.

      Toivottavasti pääset näillä alkuun.
      Seuraan tilannettasi.

      • 20+10

        Eipäs sentään valehdella, kyllä yh-äiten kohtalona useimmiten on joutua panoeinojen kiertokapulaksi.
        Sillä toisten muksuja ei kukaan mies ala täysin vapaaehtoisesti elättämään.

      • jmrgaethwrtheateer

        Tämä nyt on tyypillinen yli viisikymppisen kirjoitus. Ei vähän nuoremmat miehet enää tarvitse naista selviytyäkseen kotitöistä. Ne on siihen oppineet jo sinkkuaikana.

        Kannattaa myös muistaa, että miehillä usein juuri seksi avaa ne tunteet. Siksi moni juuri vaihtaa nuorempaan. Pitkän kärvistelyn jälkeen uuden suhteen alkuvaiheen reippaampi seksi herättää uinuneet tunteet.

        Terapeutti T:n jutut tuntuvat melko kyynisiltä. Kyllähän se osoittaa jo täysin omankin rakkauden loppumista, jos alkaa miestä "kouluttamaan" kuin koiraa. Ei kait suhde kuitenknaa ole mitään valtapeliä, jossa toinen yritetään alistaa täysin omaan tahtoon?

        Toki pitää aina miettiä mitä itse haluaa ja mitä on valmis antamaan. Siitä sitten parille löytyy tasapaino tai sitten ei. Jos miehesi tuntee olevansa vain sylkykuppi, nii voi helpottaa jo suuresti jos pahan olon purkamisen jälkeen kiittää toista siitä, etä tämä kuunteli ja auttoi siten. Muuten se voi tuntua liian henkilökohtaiselta.

      • hohhoijakkaaa

        "Ala elää hänelle todeksi sitä, mistä itse puhuu, lakkaa osoittamasta kiintymystä, rakkautta, huomiota,"

        NO tuotahan AP on tähän asti tehnyt ja lopputuloksena mies ottaa ja häippäsee.

        Että olipa tosi hyvä neuvo kun AP ei nimenomaan halua miehestä eroon.

        Kyllä tänäpäivänä mies kuin mies häippäsee jos sille vituilee tarpeeksi. Naapurikin teki niin, vaimo vittuili niin pahasti että naapuriin asti kuuli. Yllättäen mies otti ritolat vuosien pohdinnan jälkeen ja erossa avusti tietenkin toinen nainen.

        Paska juttu kaikinpuolin, mutta koko kuvio oli meille asti nähtävissä jo vuosia ennen tapahtumia.

      • Ystävänä erossa.

        Vittu, mikä kusipää "Terapeutti" tässä jakaa neuvoja!! Älä vain usko! Pariterapiaan ja mars, vaikka kyllähän se turhaa on siinä vaiheessa jos rakkaus oikeasti on kuollut. Mutta jos ero tulee niin sopikaa yhdessä ja eläkää ystävinä senkin jälkeen!! Mikään ei ole lapsille kamalampaa kuin äiti ja isä tappelee! Mulla vaimo ilmoitti haluavansa erota kun tuntee ainoastaan syvää kaveruutta, mutta rakkaus on kuollut. Itsellä tunteita vielä oli. Kävimme alusta asti parisuhdeterapiassa sillä mielellä että eroamme, mutta teemme sen ystävinä ja ystävinä haluamme eronkin jäkeen tulla toimeen. Kaikki on mennyt hienosti. Yhdessä katsottiin molempien talous siten, että kummallakin jää suurinpiirtein yhtä paljon kuukaudessa elämiseen. Vaimolle ostettiin yhdessä omistusasunto ja lapset on yhteishuoltajuudessa vuoroviikoin ja asumme 2 km päässä toisistamme. Mulle jäi meidän omakotitalo ja vaimolle ostettiin rivitalosta uusi omistusasunto. Sille ei voi mitään jos rakkaus kuolee, se pitää hyväksyä vaikka se kipeää tekeekin, mutta asiat joille itse ei voi mitään, pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Surra saa ja pitääkin. Erosta toipuminen on pitkä prosessi ja siinä joutuu tekemään melkoisen matkan omaan itseensä. Mutta kun sen matkan tekee kunnolla tulee sieltä takaisin ehjä, itsenäinen, tasapainoinen ja oman arvon tunteva hyvä ihminen. Älä siis sorru kostoon, katkeruuteen, aläkä missään tapauksessa tee lapsista kiistakapulaa!! Erokin voi hoitaa yhdessä hienosti ja lapset eivät siinä kärsi niinkään paljoa. Voimia sinulle Rikkinäinen!!

        Terapeutti T. Saa juosta perseeseen!! Katkera feministi ämmä!! Saatana! heti lietsomassa eripuraa ja miestä syylliseksi kaikkeen... Tuollaasten ämmien takia suomessa on niin paljon katkeria eroja ja huonosti voivia erolapsia!! Asiat voi hoitaa hienosti ja asiallisesti. Tänä päivänä ei lähivanhemmuutta enää automaattisesti määrätä äidille. 2011 vuoden tilaston mukaan riitatapauksissa joissa mies haki lähivanhemmuutta, oikeus määräsi lähivanhemmuuden miehellä 50 % tapauksista. Joten ei se enää niin mene, että äidit saa automaattisesti lähivanhemuuden. Ystäyys erossa kannattaa aina!! jos ei muuten, niin lasten takia!! ja elatusmaksut, eivät ole äidin elämiseen, vaan lasten menojen kattamiseen ja nekin kannattaa sopia niin, että molemmat voi ostella lapsille tavaroita, eikä vain toinen joka vetää max, elarit!! millä se etävanhempi sitten ostaa lapsilleen mitään ja miltä se tuntuu lapsista kun lähivanhempi vain ostaa eik etä koskaan...!!

      • erftyhujklö-ä

        omatekoinen terapeutti T liikkuu vaarallisilla vesillä hoitaessaan omia traumojaan toisten ihmisten ahdingolla ja ahdistuksella. Näillä palstoilla on helppo pilata muiden elämää?

      • sähkis

        Paskat neuvot sulla!
        Kylmää vaan ja tunteet pois!
        Jos toista rakastaa, niin antaa tunteiden roihuta ja seksiä kehiin ja kaikki peliin. Ei siinä mitään menetä - ei itseään eikä itsetuntoaan.

      • 112

        Terapeutti T on kyllä itse avun tarpeessa.

        Pöö

        Ei ole mitään pelättävää. :)))))

        Seuraavalla kerralla, kun haamut iskee, soita 112 - siellä se apu on!

      • Ylpeästi yh
        20+10 kirjoitti:

        Eipäs sentään valehdella, kyllä yh-äiten kohtalona useimmiten on joutua panoeinojen kiertokapulaksi.
        Sillä toisten muksuja ei kukaan mies ala täysin vapaaehtoisesti elättämään.

        Höpö höpö. Itse olen yh ja täysin onnellinen yh:na. En kaipaa miestä elämääni edes näin kolmen vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen. Jos itsetyydytys ei riitä, käyn etsimässä miehen, mutta elämääni tai vakipanoksi en mitään hulttiota ota. Miehistä on enemmän harmia kuin iloa.

      • cccuubb
        Ystävänä erossa. kirjoitti:

        Vittu, mikä kusipää "Terapeutti" tässä jakaa neuvoja!! Älä vain usko! Pariterapiaan ja mars, vaikka kyllähän se turhaa on siinä vaiheessa jos rakkaus oikeasti on kuollut. Mutta jos ero tulee niin sopikaa yhdessä ja eläkää ystävinä senkin jälkeen!! Mikään ei ole lapsille kamalampaa kuin äiti ja isä tappelee! Mulla vaimo ilmoitti haluavansa erota kun tuntee ainoastaan syvää kaveruutta, mutta rakkaus on kuollut. Itsellä tunteita vielä oli. Kävimme alusta asti parisuhdeterapiassa sillä mielellä että eroamme, mutta teemme sen ystävinä ja ystävinä haluamme eronkin jäkeen tulla toimeen. Kaikki on mennyt hienosti. Yhdessä katsottiin molempien talous siten, että kummallakin jää suurinpiirtein yhtä paljon kuukaudessa elämiseen. Vaimolle ostettiin yhdessä omistusasunto ja lapset on yhteishuoltajuudessa vuoroviikoin ja asumme 2 km päässä toisistamme. Mulle jäi meidän omakotitalo ja vaimolle ostettiin rivitalosta uusi omistusasunto. Sille ei voi mitään jos rakkaus kuolee, se pitää hyväksyä vaikka se kipeää tekeekin, mutta asiat joille itse ei voi mitään, pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Surra saa ja pitääkin. Erosta toipuminen on pitkä prosessi ja siinä joutuu tekemään melkoisen matkan omaan itseensä. Mutta kun sen matkan tekee kunnolla tulee sieltä takaisin ehjä, itsenäinen, tasapainoinen ja oman arvon tunteva hyvä ihminen. Älä siis sorru kostoon, katkeruuteen, aläkä missään tapauksessa tee lapsista kiistakapulaa!! Erokin voi hoitaa yhdessä hienosti ja lapset eivät siinä kärsi niinkään paljoa. Voimia sinulle Rikkinäinen!!

        Terapeutti T. Saa juosta perseeseen!! Katkera feministi ämmä!! Saatana! heti lietsomassa eripuraa ja miestä syylliseksi kaikkeen... Tuollaasten ämmien takia suomessa on niin paljon katkeria eroja ja huonosti voivia erolapsia!! Asiat voi hoitaa hienosti ja asiallisesti. Tänä päivänä ei lähivanhemmuutta enää automaattisesti määrätä äidille. 2011 vuoden tilaston mukaan riitatapauksissa joissa mies haki lähivanhemmuutta, oikeus määräsi lähivanhemmuuden miehellä 50 % tapauksista. Joten ei se enää niin mene, että äidit saa automaattisesti lähivanhemuuden. Ystäyys erossa kannattaa aina!! jos ei muuten, niin lasten takia!! ja elatusmaksut, eivät ole äidin elämiseen, vaan lasten menojen kattamiseen ja nekin kannattaa sopia niin, että molemmat voi ostella lapsille tavaroita, eikä vain toinen joka vetää max, elarit!! millä se etävanhempi sitten ostaa lapsilleen mitään ja miltä se tuntuu lapsista kun lähivanhempi vain ostaa eik etä koskaan...!!

        Älä missään nimessä kuuntele Terapeutti T:tä. Hänen neuvonsa ovat niin vääriä kuin vain voivat olla!

        Harrasta miehesi kanssa seksia ja osoita hänelle sitä rakkautta jota koet häntä kohtaan. Menkää yhdessä avioliittoleirille tms. missä saatte ammattilaisten apua ja voitte puhua asiat halki ammattilaisten auttamina.
        Itse saimme avun avioliittoleirillä.

      • gujöhic

        voi kuinka hieno ja neuvoja ohjaava kirjoitus. HYVÄ!

      • Ups hei
        20+10 kirjoitti:

        Eipäs sentään valehdella, kyllä yh-äiten kohtalona useimmiten on joutua panoeinojen kiertokapulaksi.
        Sillä toisten muksuja ei kukaan mies ala täysin vapaaehtoisesti elättämään.

        Tää taisi hypätä tuolta teinisinkkupalstalta.

      • "huono isä ja aviomies"

        Helvetin hyvin käänsit asian miehen syyksi! Joko masentunut tai narsisti jos on rakkaus hävinnyt sylky kuppina olon takia... Kannattaisiko sun tehdä pientä itse tutkistelua ja hakea hoitoa omaan narsistisuuteesi? Itse olen lähtenyt huonosta suhteesta aikanaan ja silloin kohtasin juuri samanlaista kohtelua niin läheisiltä kuin virka tasolla(lasten valvojat) veri kierahtaa!!!

    • kestämisiä

      Minäkin patistan parioterapiaan, ja nyt ensiksi perheneuvolan psykologille. Ensin sinä, sitten hän, jossakin vaiheessa molemmat.
      Mies on tyypillinen myöhäisleikki-ikäinen nykymies. Ensin oli kiva leikkiä kotia ja isää, mutta yhtäkkiä "ei tää ookaan enää kivaa" ja lapio lentää hiekkalaatikkoon kun poika lähtee etsimääm "missä olis kivempaa".
      Joku muu vanhempi henkilö saanee hänen päähänsä paukutettua sanan vastuuntunto. Häikäilemättä marssita areenalle apujoukkoja niin paljon kun keksit: omat ja miehen vanhemmat, lasten kummit, omat perheelliset sisarukset jne. Siis sakinhivutus tälle rintamakarkurille.

      • Ei nimimerkkiä

        "Mies on tyypillinen myöhäisleikki-ikäinen nykymies. Ensin oli kiva leikkiä kotia ja isää, mutta yhtäkkiä "ei tää ookaan enää kivaa" ja lapio lentää hiekkalaatikkoon kun poika lähtee etsimääm "missä olis kivempaa". "

        No, yleisempää on varmaan se, ettei se alun alkaenkaan ole kivaa.

        Mutta tälläkin palstalla niin miesten kuin naistenkin valtaenemmistö suosittaa sitä oman onnen etusijalle asettamista. Teorian mukaan lapsetkin tykkäävät, kun isä/äiti on onnellinen.

        Kun on kolmekin lasta, pelkkä rakkaudentunteen loppuminen ei ole riittävä syy erota, eikä sitä saisi noin suoraan edes ilmoittaa puolisolle.

      • Terapeutti T.
        Ei nimimerkkiä kirjoitti:

        "Mies on tyypillinen myöhäisleikki-ikäinen nykymies. Ensin oli kiva leikkiä kotia ja isää, mutta yhtäkkiä "ei tää ookaan enää kivaa" ja lapio lentää hiekkalaatikkoon kun poika lähtee etsimääm "missä olis kivempaa". "

        No, yleisempää on varmaan se, ettei se alun alkaenkaan ole kivaa.

        Mutta tälläkin palstalla niin miesten kuin naistenkin valtaenemmistö suosittaa sitä oman onnen etusijalle asettamista. Teorian mukaan lapsetkin tykkäävät, kun isä/äiti on onnellinen.

        Kun on kolmekin lasta, pelkkä rakkaudentunteen loppuminen ei ole riittävä syy erota, eikä sitä saisi noin suoraan edes ilmoittaa puolisolle.

        Tutkimuksen mukaan asia on tismalleen siten, että rakkaudettomassa, , sisällöttömässä liitossa, jossa kenties vielä vallitsee kauhun tasapaino, ei lapsi voi hyvin.

        Vanhempien välinen tasapainottomuus heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin ja ilmenee uhmakkuutena, pelokkuutena, unihäiriöinä ja vaikeuksina kohdata oman iän mukanaan tuomia haasteita, joka ilmenee esim. kouluun kypsymättömyytenä.

        Joskus on herättävä tajuamaan, että nyt on toimittava nopeasti, ettei toinen pilaa paitsi juuri tätä hetkeä, myös loppuelämääsi.

        Parisuhteen loppuessa lapset ovat isän ja äidin toimimattoman suhteen elävä mittari.
        Moni meistä kantaa tänäkin päivänä mukanaan esim . sodassa olleiden isiemme sotamuistoista johtuvaa jännittyneisyyttä, joka on siirtynyt pojasta seuraavaan sukupolveen, kunnes joku kierteen katkaisee. Puhumattomat, äkkiväärät suomalaiset miehet ovat useimmiten sodan sukuåpolven jälkeläisiä aivan suoraan.

        Netistä löytyy runsaasti aiheesta tutkimusnäyttöä.

        Vaikka postaukseni vaikuttaisi kyyniseltä, se kuitenkin perustuu ihmisten kokemuksiin, joita olen saanut työssäni.

        Ap vaikuttaa olevan paniikissa, ja yrittää siis myydä itsensä suhteen pelastamiseksi, joka tietenkään ei toimi.

        Hoivaus, kun toinen on jo lähdössä ja tunteet ovat kuolleet, ei auta.
        Kun rakkaus loppuu, se vain yksinkertaisesti loppuu.

        Valitettavasti näin.
        Rohkeutta ketjun aloittajalle, ja voimia uuden elämänvaiheen toteuttamiseksi, ja edelleenkin kannustan värväämään läheiset jakamaan taakkaasi, ettet uuvu, tai tule toisiin ajatuksiin.

        Mikä on yksinhuoltajan tulevaisuus, tuskin sentään kukaan panopuuksi päätyy, ilman että itse niin päättää- ollaanhan tässä aikuisia kaikki.

        Moni yksinhuoltaja hakee päättäväisesti uuden kumppanin, kun sen aika tulee.

        Kiirettä ei silti kannata pitää, sillä eron surutyöhön menee keskimäärin 5-7 vuotta, jona aikana uuden suhteen solmivat tuovat tahtomattaan uuteen suhteeseen pelot ja jännityksen, kun ensimmäinen suhde on kariutunut vastoin omaa tahtoa.
        Uuden suhteen hyvinvointiin tarvitaan itsetuntemusta ja taakse jätetty edellinen suhde, muuten siirtää erosurunsa uuden puolison niskaan.
        Ei kovin reilua, eihän ?

      • Mies-75
        Terapeutti T. kirjoitti:

        Tutkimuksen mukaan asia on tismalleen siten, että rakkaudettomassa, , sisällöttömässä liitossa, jossa kenties vielä vallitsee kauhun tasapaino, ei lapsi voi hyvin.

        Vanhempien välinen tasapainottomuus heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin ja ilmenee uhmakkuutena, pelokkuutena, unihäiriöinä ja vaikeuksina kohdata oman iän mukanaan tuomia haasteita, joka ilmenee esim. kouluun kypsymättömyytenä.

        Joskus on herättävä tajuamaan, että nyt on toimittava nopeasti, ettei toinen pilaa paitsi juuri tätä hetkeä, myös loppuelämääsi.

        Parisuhteen loppuessa lapset ovat isän ja äidin toimimattoman suhteen elävä mittari.
        Moni meistä kantaa tänäkin päivänä mukanaan esim . sodassa olleiden isiemme sotamuistoista johtuvaa jännittyneisyyttä, joka on siirtynyt pojasta seuraavaan sukupolveen, kunnes joku kierteen katkaisee. Puhumattomat, äkkiväärät suomalaiset miehet ovat useimmiten sodan sukuåpolven jälkeläisiä aivan suoraan.

        Netistä löytyy runsaasti aiheesta tutkimusnäyttöä.

        Vaikka postaukseni vaikuttaisi kyyniseltä, se kuitenkin perustuu ihmisten kokemuksiin, joita olen saanut työssäni.

        Ap vaikuttaa olevan paniikissa, ja yrittää siis myydä itsensä suhteen pelastamiseksi, joka tietenkään ei toimi.

        Hoivaus, kun toinen on jo lähdössä ja tunteet ovat kuolleet, ei auta.
        Kun rakkaus loppuu, se vain yksinkertaisesti loppuu.

        Valitettavasti näin.
        Rohkeutta ketjun aloittajalle, ja voimia uuden elämänvaiheen toteuttamiseksi, ja edelleenkin kannustan värväämään läheiset jakamaan taakkaasi, ettet uuvu, tai tule toisiin ajatuksiin.

        Mikä on yksinhuoltajan tulevaisuus, tuskin sentään kukaan panopuuksi päätyy, ilman että itse niin päättää- ollaanhan tässä aikuisia kaikki.

        Moni yksinhuoltaja hakee päättäväisesti uuden kumppanin, kun sen aika tulee.

        Kiirettä ei silti kannata pitää, sillä eron surutyöhön menee keskimäärin 5-7 vuotta, jona aikana uuden suhteen solmivat tuovat tahtomattaan uuteen suhteeseen pelot ja jännityksen, kun ensimmäinen suhde on kariutunut vastoin omaa tahtoa.
        Uuden suhteen hyvinvointiin tarvitaan itsetuntemusta ja taakse jätetty edellinen suhde, muuten siirtää erosurunsa uuden puolison niskaan.
        Ei kovin reilua, eihän ?

        "Teraupeutti" ei tainnut huomata, että ketjun aloittaja itse kertoi pitäneensä miestä pahan olon ja tunteidensa kaatopaikkana.

        Tosiasia on, ettei kukaan järkevä mies ei kovin kauaa jaksa kuunnella nalkuttavaa, ja empatiakyvytöntä tai luonnehäiriöistä naista. En minäkään jaksanut, ja eron jälkeen olo onkin ollut paljon kevyempi vuosien v*ttuilun vähitellen unohduttua taka-alalle.

        Aivan samalla tavalla neuvosi voisi antaa ko. miehelle. Voimia hänelle.

        En myöskään suosittelisi kaivamaan niitä "sotaveteraanitraumoja" tähän yhteytyyn, jos et edes tiedä mistä puhut.

      • Tutkimus Tuksimus
        Terapeutti T. kirjoitti:

        Tutkimuksen mukaan asia on tismalleen siten, että rakkaudettomassa, , sisällöttömässä liitossa, jossa kenties vielä vallitsee kauhun tasapaino, ei lapsi voi hyvin.

        Vanhempien välinen tasapainottomuus heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin ja ilmenee uhmakkuutena, pelokkuutena, unihäiriöinä ja vaikeuksina kohdata oman iän mukanaan tuomia haasteita, joka ilmenee esim. kouluun kypsymättömyytenä.

        Joskus on herättävä tajuamaan, että nyt on toimittava nopeasti, ettei toinen pilaa paitsi juuri tätä hetkeä, myös loppuelämääsi.

        Parisuhteen loppuessa lapset ovat isän ja äidin toimimattoman suhteen elävä mittari.
        Moni meistä kantaa tänäkin päivänä mukanaan esim . sodassa olleiden isiemme sotamuistoista johtuvaa jännittyneisyyttä, joka on siirtynyt pojasta seuraavaan sukupolveen, kunnes joku kierteen katkaisee. Puhumattomat, äkkiväärät suomalaiset miehet ovat useimmiten sodan sukuåpolven jälkeläisiä aivan suoraan.

        Netistä löytyy runsaasti aiheesta tutkimusnäyttöä.

        Vaikka postaukseni vaikuttaisi kyyniseltä, se kuitenkin perustuu ihmisten kokemuksiin, joita olen saanut työssäni.

        Ap vaikuttaa olevan paniikissa, ja yrittää siis myydä itsensä suhteen pelastamiseksi, joka tietenkään ei toimi.

        Hoivaus, kun toinen on jo lähdössä ja tunteet ovat kuolleet, ei auta.
        Kun rakkaus loppuu, se vain yksinkertaisesti loppuu.

        Valitettavasti näin.
        Rohkeutta ketjun aloittajalle, ja voimia uuden elämänvaiheen toteuttamiseksi, ja edelleenkin kannustan värväämään läheiset jakamaan taakkaasi, ettet uuvu, tai tule toisiin ajatuksiin.

        Mikä on yksinhuoltajan tulevaisuus, tuskin sentään kukaan panopuuksi päätyy, ilman että itse niin päättää- ollaanhan tässä aikuisia kaikki.

        Moni yksinhuoltaja hakee päättäväisesti uuden kumppanin, kun sen aika tulee.

        Kiirettä ei silti kannata pitää, sillä eron surutyöhön menee keskimäärin 5-7 vuotta, jona aikana uuden suhteen solmivat tuovat tahtomattaan uuteen suhteeseen pelot ja jännityksen, kun ensimmäinen suhde on kariutunut vastoin omaa tahtoa.
        Uuden suhteen hyvinvointiin tarvitaan itsetuntemusta ja taakse jätetty edellinen suhde, muuten siirtää erosurunsa uuden puolison niskaan.
        Ei kovin reilua, eihän ?

        "Tutkimuksen mukaan.." Minkä tutkimuksen? Kuka sen on tehnyt ja mistä lähtökohdista. Voitko linkittää? Yleensä kun suurimmat höpö-höpö jutut alkavat sanoilla: Tutkimuksen/tutkimusten mukan...

      • Tutkimus Tuksimus
        Tutkimus Tuksimus kirjoitti:

        "Tutkimuksen mukaan.." Minkä tutkimuksen? Kuka sen on tehnyt ja mistä lähtökohdista. Voitko linkittää? Yleensä kun suurimmat höpö-höpö jutut alkavat sanoilla: Tutkimuksen/tutkimusten mukan...

        Niin, toki tuo mitä kirjoitit lasten hyvinvoinnista pitää paikkansa, mutta ei siihen mitään tutkimusta tarvita.

      • Terapeutti T.
        Mies-75 kirjoitti:

        "Teraupeutti" ei tainnut huomata, että ketjun aloittaja itse kertoi pitäneensä miestä pahan olon ja tunteidensa kaatopaikkana.

        Tosiasia on, ettei kukaan järkevä mies ei kovin kauaa jaksa kuunnella nalkuttavaa, ja empatiakyvytöntä tai luonnehäiriöistä naista. En minäkään jaksanut, ja eron jälkeen olo onkin ollut paljon kevyempi vuosien v*ttuilun vähitellen unohduttua taka-alalle.

        Aivan samalla tavalla neuvosi voisi antaa ko. miehelle. Voimia hänelle.

        En myöskään suosittelisi kaivamaan niitä "sotaveteraanitraumoja" tähän yhteytyyn, jos et edes tiedä mistä puhut.

        Olisit opetellut sanomaan, että hänen sanansa satuttaa sinua, niin hattuiluun ei olisi tarvinnut tyytyä.
        Eripura ja tyytymättömyys, se on itseasiassa sitä arkea, jota moni ei avioliitossa jaksa, vaikka sitä elämä kuitenkin on- kyky kommunikoida ratkaisee sen, särkyykö liitto vaiko ei.

        Mitä tulee sotatraumoihin, sodan käyneen sukupolven isät ovat olleet poissaolevia, heidän on ollut vaikea ilmaista lapsilleen kokemaansa, ja monet ovat eläneet myös elämänsä loppuun asti postraumaattisessa tilassa, jossa stressinsietokyky on heikko.

        Tämä luonnollisesti on tehnyt ns. hiljaisia miehiä, joita Suomen maa on pullollaan.
        Olet itse sitä sukupolvea, ettet ole itse kokenut tällaista, mutta jos isäsi tai joku sodankäynyt tuttavasi on lähipiirissäsi, kysypä heiltä, millaista on ollut palata sodasta ja kauhusta lapsilauman ja pulan keskelle, jatkamaan kuten mitään ei olisi tapahtunut.
        Saat varmasti hyvin samansuuntaisia vastauksia.

      • vuosia aviossa
        Terapeutti T. kirjoitti:

        Tutkimuksen mukaan asia on tismalleen siten, että rakkaudettomassa, , sisällöttömässä liitossa, jossa kenties vielä vallitsee kauhun tasapaino, ei lapsi voi hyvin.

        Vanhempien välinen tasapainottomuus heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin ja ilmenee uhmakkuutena, pelokkuutena, unihäiriöinä ja vaikeuksina kohdata oman iän mukanaan tuomia haasteita, joka ilmenee esim. kouluun kypsymättömyytenä.

        Joskus on herättävä tajuamaan, että nyt on toimittava nopeasti, ettei toinen pilaa paitsi juuri tätä hetkeä, myös loppuelämääsi.

        Parisuhteen loppuessa lapset ovat isän ja äidin toimimattoman suhteen elävä mittari.
        Moni meistä kantaa tänäkin päivänä mukanaan esim . sodassa olleiden isiemme sotamuistoista johtuvaa jännittyneisyyttä, joka on siirtynyt pojasta seuraavaan sukupolveen, kunnes joku kierteen katkaisee. Puhumattomat, äkkiväärät suomalaiset miehet ovat useimmiten sodan sukuåpolven jälkeläisiä aivan suoraan.

        Netistä löytyy runsaasti aiheesta tutkimusnäyttöä.

        Vaikka postaukseni vaikuttaisi kyyniseltä, se kuitenkin perustuu ihmisten kokemuksiin, joita olen saanut työssäni.

        Ap vaikuttaa olevan paniikissa, ja yrittää siis myydä itsensä suhteen pelastamiseksi, joka tietenkään ei toimi.

        Hoivaus, kun toinen on jo lähdössä ja tunteet ovat kuolleet, ei auta.
        Kun rakkaus loppuu, se vain yksinkertaisesti loppuu.

        Valitettavasti näin.
        Rohkeutta ketjun aloittajalle, ja voimia uuden elämänvaiheen toteuttamiseksi, ja edelleenkin kannustan värväämään läheiset jakamaan taakkaasi, ettet uuvu, tai tule toisiin ajatuksiin.

        Mikä on yksinhuoltajan tulevaisuus, tuskin sentään kukaan panopuuksi päätyy, ilman että itse niin päättää- ollaanhan tässä aikuisia kaikki.

        Moni yksinhuoltaja hakee päättäväisesti uuden kumppanin, kun sen aika tulee.

        Kiirettä ei silti kannata pitää, sillä eron surutyöhön menee keskimäärin 5-7 vuotta, jona aikana uuden suhteen solmivat tuovat tahtomattaan uuteen suhteeseen pelot ja jännityksen, kun ensimmäinen suhde on kariutunut vastoin omaa tahtoa.
        Uuden suhteen hyvinvointiin tarvitaan itsetuntemusta ja taakse jätetty edellinen suhde, muuten siirtää erosurunsa uuden puolison niskaan.
        Ei kovin reilua, eihän ?

        Hei sinä "ammattilainen":
        Kun rakkaus loppuu, se vain yksinkertaisesti loppuu.

        Joopa joo. Tutkimuksissa on todistettu, että rakkaus on vain tunne, mikä kestää suhteen ensimmäiset 2 vuotta. Tämän jälkeen avioliiton kesto on HALUSTA kiinni, haluaako sen kumppanin kanssa elää yhdessä ne ylä- ja alamäet.
        Joten kysyisinkin alkuperäiseltä kirjoittajalta, että kuinka kovasti hän HALUAA pelastaa liittonsa. Rakkaudella tunteena voi nimittäin pyyhkiä persettä. Kestävä avioliitto tulee ihan muualta...

    • 6

      Parasta on myöntää tosiasiat, jos toinen on päättänyt häippäistä niin silloin se on juuri sitä miltä näyttää.
      Elikkäs kaikella on alkunsa ja loppunsa, myös avioliitolla.

      Tuo mitä sanoit että olet käyttänyt miestäsi "kaatopaikkana" pitää varmasti paikkansa, ei sellaista kukaan kovinkaan pitkään jatka, mitta täytyy enenpitkää.

    • ihan rikki

      asia ei meillä oikeen ole edistynyt suuntaan tai toiseen. nyt se ehdoton lähtemisen tahto on muuttunut "en tiedä enää mistään mitään". masennusta itekki oon epäilly kun sanoi ettei hän tiedä enää kuka hän on... eroprosessia oon mielessäni alottanut jo hiljalleen, ja perkele että sattuu. Yhden kerran hän suostui mun kanssa lähtee jutteleen ulkopuolisen kanssa, ainakin nyt näin aluksi.
      Niin ja mitä seksiin tulee, olen kuitenkin aikuinen ihminen. nautin seksistä enkä koe että se satuttaa ketään, tiedän että se ei pelasta mitään. Kaikesta huolimatta pidän siitä ja se on hetki jolloin en mieti mitään. ja tiedän että se ei suhdetta pelasta, en tee mitään mitä en tahdo oikeasti.
      Minulla lllut ittelläni masennustaustaa, ja itsekkin vähän hukassa kaikessa. Sen ainakin opin että en koskaan enää pura pahaa oloani läheisiin, vaikka hän lähtisikin. se ei tee hyvää oloa minulle eikä muillekkaan. sitä varten aloitan taas itteni hoitamisen mielenterveystoimistossa.

      • 4

        Niinhän se on että paskan jakamisessa sen ennenpitkää löytää omilta kintuiltaan, sama toisin päin, hyvän jakamisessa.
        Elikkäs, sitä saa mitä tilaa.

    • rikkinäinen

      näin se menee. tosin toinen osapuolikin olisi voinut avata suunsa. :-/ en silti usko että kaikki on valmiita kuitenkaan korjaamaan tapojansa. syyllisiä molemmat ollaan tähän tilanteeseen. menneisyyttä ei voi muuttaa, nykyisyyden ja tulevan voi. kävi siinä sitten miten tahansa.

      • Terapeutti T.

        Hei, rikkinäinen,oletan sinun olevan alkuperäinen postaaja ?


        Miehelläsi voi olla masennusta tai alakuloa, uupumistakin ehkä ?
        Muuttuuko puhumisenne herkästi sanasodaksi ?

        Jos olet itse taipuvainen masennukseen ja tiedostat sen, kykenet hoitamaan oman tunne-elämäsi, mutta se ei korjaa miehesi masentuneisuutta tai tarkoituksettomuuden tunnetta.

        Asioista puhuminen on vaativaa ja tuottaa usein turhautumista, koska niin helposti sorrutaan tulkitsemaan ja arvostelemaan sen sijaan, että oltaisiin vain kuuntelevana korvana.

        Miehen kyky puhua tunteistaan on suoraan verrannollinen hänen sietokykyynsä kestää omaa heikkouttaan ja haavoittuvuuttaan.

        Miehelle on erityisen vaikeaa olla heikko.
        Moni mies ajattelee myös, että myöntämällä, ettei asiat ole kunnossa, menettää oman elämänsä hallinnan.

        Me naiset taas tiedämme, ettei niin ole, vaan että voidakseen parantua, pitää uskaltaa ensin katsoa, mikä sen haavan sinne mieleen aina tekee.

        Menneisyydestä nousee lapsuuden perheen aikaisia toimintamalleja,jotka voivat olla aivn väärät teidän suhteeseenne. Molempien kotitaustat elävät teidän suhteessanne, siinä miten suhtaudutte toisiinne ja arjen ongelmiin.
        Kun uskaltautuu puhumaan, monen suhde on lähtenyt kasvamaan terveempään suuntaan.
        Rohkeutta ja uskallusta ottaa elämän kipeät asiat käsittelyyn, sillä kriisi on aina uuden elämän alkamisen mahdollisuus.

        Kivet on tehty käännettäviksi, ei kierrettäviksi !

      • anttir-
        Terapeutti T. kirjoitti:

        Hei, rikkinäinen,oletan sinun olevan alkuperäinen postaaja ?


        Miehelläsi voi olla masennusta tai alakuloa, uupumistakin ehkä ?
        Muuttuuko puhumisenne herkästi sanasodaksi ?

        Jos olet itse taipuvainen masennukseen ja tiedostat sen, kykenet hoitamaan oman tunne-elämäsi, mutta se ei korjaa miehesi masentuneisuutta tai tarkoituksettomuuden tunnetta.

        Asioista puhuminen on vaativaa ja tuottaa usein turhautumista, koska niin helposti sorrutaan tulkitsemaan ja arvostelemaan sen sijaan, että oltaisiin vain kuuntelevana korvana.

        Miehen kyky puhua tunteistaan on suoraan verrannollinen hänen sietokykyynsä kestää omaa heikkouttaan ja haavoittuvuuttaan.

        Miehelle on erityisen vaikeaa olla heikko.
        Moni mies ajattelee myös, että myöntämällä, ettei asiat ole kunnossa, menettää oman elämänsä hallinnan.

        Me naiset taas tiedämme, ettei niin ole, vaan että voidakseen parantua, pitää uskaltaa ensin katsoa, mikä sen haavan sinne mieleen aina tekee.

        Menneisyydestä nousee lapsuuden perheen aikaisia toimintamalleja,jotka voivat olla aivn väärät teidän suhteeseenne. Molempien kotitaustat elävät teidän suhteessanne, siinä miten suhtaudutte toisiinne ja arjen ongelmiin.
        Kun uskaltautuu puhumaan, monen suhde on lähtenyt kasvamaan terveempään suuntaan.
        Rohkeutta ja uskallusta ottaa elämän kipeät asiat käsittelyyn, sillä kriisi on aina uuden elämän alkamisen mahdollisuus.

        Kivet on tehty käännettäviksi, ei kierrettäviksi !

        Toi nyt on taas ihan puuta heinää.

        On erilaisia miehiä. Toiset miehet leikkivät kovempaa kuin toiset .Toiset yrittävät estää heikkoutensa näkymisen. Toiset paasaavat ja kuuntelevat vaimoaan. Ole hyvä ja älä yleistä. Äläkä varsinkaan jaa neuvoja jotka saattavat pahentaa tilannetta.

      • dogtor.
        Terapeutti T. kirjoitti:

        Hei, rikkinäinen,oletan sinun olevan alkuperäinen postaaja ?


        Miehelläsi voi olla masennusta tai alakuloa, uupumistakin ehkä ?
        Muuttuuko puhumisenne herkästi sanasodaksi ?

        Jos olet itse taipuvainen masennukseen ja tiedostat sen, kykenet hoitamaan oman tunne-elämäsi, mutta se ei korjaa miehesi masentuneisuutta tai tarkoituksettomuuden tunnetta.

        Asioista puhuminen on vaativaa ja tuottaa usein turhautumista, koska niin helposti sorrutaan tulkitsemaan ja arvostelemaan sen sijaan, että oltaisiin vain kuuntelevana korvana.

        Miehen kyky puhua tunteistaan on suoraan verrannollinen hänen sietokykyynsä kestää omaa heikkouttaan ja haavoittuvuuttaan.

        Miehelle on erityisen vaikeaa olla heikko.
        Moni mies ajattelee myös, että myöntämällä, ettei asiat ole kunnossa, menettää oman elämänsä hallinnan.

        Me naiset taas tiedämme, ettei niin ole, vaan että voidakseen parantua, pitää uskaltaa ensin katsoa, mikä sen haavan sinne mieleen aina tekee.

        Menneisyydestä nousee lapsuuden perheen aikaisia toimintamalleja,jotka voivat olla aivn väärät teidän suhteeseenne. Molempien kotitaustat elävät teidän suhteessanne, siinä miten suhtaudutte toisiinne ja arjen ongelmiin.
        Kun uskaltautuu puhumaan, monen suhde on lähtenyt kasvamaan terveempään suuntaan.
        Rohkeutta ja uskallusta ottaa elämän kipeät asiat käsittelyyn, sillä kriisi on aina uuden elämän alkamisen mahdollisuus.

        Kivet on tehty käännettäviksi, ei kierrettäviksi !

        Terapeutti T.
        Hei, rikkinäinen,oletan sinun olevan alkuperäinen postaaja ?

        Miehelläsi voi olla masennusta tai alakuloa, uupumistakin ehkä ?
        Muuttuuko puhumisenne herkästi sanasodaksi ?

        Jos olet itse taipuvainen masennukseen ja tiedostat sen, kykenet hoitamaan oman tunne-elämäsi, mutta se ei korjaa miehesi masentuneisuutta tai tarkoituksettomuuden tunnetta.Olet kääntänyt jutun väärinpäin........Itselläsi noi kuvatut masennusoireet. Menehän nyt terapeutti itse terapiaan.

      • results_count
        dogtor. kirjoitti:

        Terapeutti T.
        Hei, rikkinäinen,oletan sinun olevan alkuperäinen postaaja ?

        Miehelläsi voi olla masennusta tai alakuloa, uupumistakin ehkä ?
        Muuttuuko puhumisenne herkästi sanasodaksi ?

        Jos olet itse taipuvainen masennukseen ja tiedostat sen, kykenet hoitamaan oman tunne-elämäsi, mutta se ei korjaa miehesi masentuneisuutta tai tarkoituksettomuuden tunnetta.Olet kääntänyt jutun väärinpäin........Itselläsi noi kuvatut masennusoireet. Menehän nyt terapeutti itse terapiaan.

        Mitä hyötyä t. T:n mollaamisesta aloittajalle on? Tässä taitavat nyt työttömät autonasentaja Virtaset ajankulukseen innostua terapoimaan mielenterveyden ammattilaista. : )

    • rikkinäinen

      terapeutti T, joo kyllä olen. hän on suostunut lähtemään ainakin sen kerran juttelemaan meidän suhteesta. mun on myös oltava kärsivällinen kun hän ei paljoa puhu asioista. mutta päivä kerrallaan nyt vaan. nyt on kyllä sanonut että kai hänellä sitten jotain tunteita onkin kun haluaa jäädä ja saada asiat toimimaan. ei hän ole masentunut, en enää usko. teki masennustestin mun pyynnöstä ja tulos ooli 3 :) eli hyvä asia!
      ei muutu sanasodaksi, harvemmin edes huudetaan toisillemme. kinaamista ehkä, mutta sekin loppuu lyhyeen. molemmat tiedetään ettei se johda mihinkään. suuri osa varmaan auttaa että hänen ei tarvi enää pelätä mun reaktioo asioihin, niinkuin ennen. mutta menee aikaa että hän huomaa sen että en ole enää se "räpätäti". Vaan otan sen asian rauhallisesti, itkemään se mut saa monesti mutta oon sanonut että sitä ei tarvitse pelätä ainakaan. Koska arvostan hänen rehellisyyttään. Kyllä ne ihmiset todella voi muuttua. Mulle tää erojupakka on henkisen kasvun aika muutenkin. tajusin miten kohtelen muita ihmisiä ja se sattuu paljon :( en voi kun jatkossa olla parempi minä. sellainen kun itse haluan itseni olevan.

      • tulipa mieleen

        Kyllä ihmiset seitsemässä vuodessa hitsautuvat yhteen, sinussa on osa häntä ja hänessä sinua, vaikka välillä tuntuisikin ettei rakasta toista. Tai että oma persoona on jäänyt ikään kuin toisen persoonan varjoon.

    • pakollinen nimimerkk

      Olen itse eronnut, kun aloin inhoamaan miestäni. Olin raskaana kun menimme yksiin, ja menimme sitten naimisiin. Aviossa oltiin 5 vuotta, mutta koskaan ei suukoteltu eikä rarrastettu seksiä. Mies oli ihan mukava kaveri, mutta inhosin kun sen kanssa piti asua, nukkua samassa sängyssä etc. Koskaan emme käyneet yhdessä missään. Olin hyvin onneton hänen kanssaan, joten on niin helppo samaistua mieheesi, joka sanoo ettei rakasta sinua enää. Itse en nimittäin usko että se rakkaus koskaan enää tulee takaisin. Miehesi yrittää, mutta vähitellen alkaa inhota sinua. Niin siinä käy..Paras kun päästät ukon vapaaksi. Sinun kaltaisia ihmisiä on, ja heidän on parempi olla itsekseen.
      Tunnen monia naisia, joiden luota miehet ovat paenneet. Jokaisessa on jotain vikaa - oikeasti!

      • 45264

        olit 5 vuotta naim isissa mutta ette harrastaneet koskaan seksiä? AAAAAAAPPPPPPPPUUUUUUUVVVVVVVVAAAAAAAA!! Ihme tyyppejä! Ohhoh. eikä tullu mieleen alkaa puhumaan virtahevosta olohuoneessa koskaan??? No kukin tyylillään XD

      • Kärkästä oletusta

        !pakollinen nimimerkk" eihän sun ja ap:n tilanne ole ollenkaan sama. Miten voit olettaa miehen alkavan inhoomaan vaimoaan? Kun lähtökohdat teillä on olleet aivan erit.

    • Kynnysmattona

      Mistä vit..sta näitä roikkuvia ja kerjääviä vaimoja oikeen sikiää??? Jos mies on ilmoittanut, että ei rakasta sinua ja haluaa erota, niin kunnioita sitä äläkä kerjää muuta.

      Oletko varma, että mies on koskaan rakastanut, vai oletko kenties hommannut itsesi aikoinaan paksuksi ja painostamalla naimisiin jne jne? et olisi ensimmäinen nainen.

      • Juupajuupajuupaeipä

        Joo eihän miehillä omaa tahtoa olekkaan, että me naiset vaan itestään tullaan paksuksi ja pakotetaan sitten naimisiin.

        Aika onneton täytyy miehen olla jos onnistuu sanomaan "tahdon" pakotettuna ja vielä seksiinkin kykenee..

        Aloittajalle:

        Älä välitä näistä idiooteista, jotka katkerina kirjoittelevat vailla omaa vaimoa.. "Taistele" toki miehestäsi, yritä valloittaa hänet uudestaan. Teillä on yhteisiä vuosia 7 takana ja lapsiakin muutama.
        Mitkä olivat ne asiat, mihin miehesi kaaauan sitten sinussa rakastui? Yritä tuoda ne asiat uudestaan näkyville. Vaikka oletkin häntä joskus kohdellut huonosti voit muuttaa jatkoa. Ja niin oletkin hienosti tehnyt.

        Jos uskot aidosti ja vilpittömästi, että sinä pystyt tekemään miehesi onnelliseksi ja hänen paikkansa on sinun ja lasten luona - niin tottakai yritä(te) kaikkenne jotta rakkaus muistuu miehen mieleen. Jos kuitenkin mies muutaman kk:n päästä on yhä sitä mieltä, että mentävä on, niin toivota onnea sulkiessasi oven. Teillä on yhteiset ihanat lapset ja kasa kauniita yhteisiä muistoja, vaalikaa ystävinä niitä älkääkä katkerina huonoja muistako.

    • Aina_on_mahdollisuus

      Olen itse parhaillaan samankaltaisessa tilanteessa, paitsi että asetelma on toisinpäin. Vaimo olisi halunnut erota kun meistä on tullut kavereita. Oikeastaan päätimmekin jo asiasta, mutta hän veti sanansa takaisin seuraavana päivänä.

      Itse olen käyttänyt kaiken tämän ajan (meillä ei ole tuollaista 3kk jaksoa määriteltynä) siihen, että tekisin kaiken mahdollisimman hyvin. Itse asiassa sen seurauksena olen onnistunut työssäni uskomattoman hyvin viimeisen kuukauden ajan. Samalla näen, että meillä alkaa hiljalleen palata myös keskustelupuoli. Meillä on molemmilla tavoitteena mennä pariterapiaan. Ehkä se auttaa selvittämään asioita. Meillä oli pitkä puhumattomuuden kausi. Suhteestamme emme ole puuhuneet juuri koskaan. Seksiä meillä on viimeksi ollut viime kesänä. Mutta minulla on silti tunne siitä, että meillä on eväät löytää toisemme uudelleen. Mutta helppoa se ei tule olemaan.

    • Ei enää onnistu

      Erota.

    • fkjdskfdöks

      Lä'ssyn lässsyn ero tulee kuitenkin nyt tai myöhemmiin
      Erotkaa hyvät ihmiset mikis ette eroa !!!

    • joumään

      Ota suihin

      • terapeutti T

        terapeutti T

    • APUAA...

      VINK, keskity omaan elämääsi! Toisen tunteita et pysty väkisin muuttamaan. Anna hänen mennä, jos hän haluaa. Väkisin et pysty toista kahlitsemaan millään tavalla. Hanki itsellesi elämä, että sinulla itselläsi on hauskaa, omia harrastuksia, käy hemmottelemassa itseäsi, shoppaile tai käy näyteikkunashoppailuilla, vietä aikaa kahviloissa, kirjastossa, jne, jne... Jos hän ei ollutkaan sun sielunkumppani, jossain sellainen on, joten etsi hänet sitten käsiisi.

      • kolmenmami

        Oletko yrittänyt itse hankkia nautittavan elämän ja hemmotella itseäsi kolmen pikkulapsen yksinhuoltajana (köyhänä sellaisena)? Taitolaji sanoisin..

      • KaikkiKääntyyHyvin
        kolmenmami kirjoitti:

        Oletko yrittänyt itse hankkia nautittavan elämän ja hemmotella itseäsi kolmen pikkulapsen yksinhuoltajana (köyhänä sellaisena)? Taitolaji sanoisin..

        Yksinhuoltaja minäkin. Köyhäkin vielä.

        Elän silti elämäni parasta aikaa. Kävin läpi oman henkisen helvettini, mutta selvisin siitä. Nyt tuntuu, että koko maailma on avoin minulle. Ei raha tuo sisimpään kirkkautta, säihkettä tai onnellisuutta. Näin se vaan on, kliseiseltä vaikka kuulostaisikin.

        Ja en edes ole sellainen "äidillinen" äiti, joka kertakaikkiaan saa kiksit siitä, kun saa leipoa sunnuntaisin pullaa lasten kanssa. Sekin teki vaikeammaksi selvitä yksin lasten kanssa, mutta totta vieköön olen jaloillani ja näen pitkästä aikaa kristallin kirkkaasti kauniin maailman.

        Kuulostaa hörhöilyltä, hitto vie, kuulostakoon! Rakastan elämääni juuri sellaisena kun se on.

        Ja ikää on 24-vuotta.

    • Tuttifrutti8765

      Ja tää on sitten se fiksu paikka kysyä?!
      No ei todellakaan hyvin sulla mene...

    • ie

      Eli olet ollu pirttihirmu. Luulit, että saat olla herra talossa, mutta taisit kusta kintuille. Nyt sitä nyyhkitään, ja koitetaan hieroa rauhaa, ja kun ukko jää, niin alkaa sama komento. Säälittävää.

    • koksinut

      no ei tuosta ole enää paluuta ja ratkaisevaa on, että miehesi on sanonut ettei rakasta sinua.
      Kaiken muun voi vielä muuttaa, toista ei voi saada rakastamaan itseään. Kunrakkaus kuolee, se myös kuolee, valitettavasti.
      Jos on rakkautta, vaikka mikään muu ei toimisi, voidaan siitä keskustelemalla ja omalla että myös toisen käyttäytymisen muutoksella selvitä, mutta miksi olla yhdessä jos ei ole rakkautta ja läheisyytä.

    • 53743

      no katso itteesi peiliin, omituinen nainen jos haluat olla naimisissa niin miksi olet kohdellut miestäsi kui kaatopaikkaa? Nytkö muka vasta heräsit? Kyllä se vaatii perusteellista täyskäännöstä käyttäytymisessäsi koko loppuelämäsi ajan. en tiijä, jospa olet narsisti?

    • avioerolapsi -95

      Kiva että yritätte uudestaan lasten takia, mutta ei se pidemmän päälle todennäköisesti kannata. Suomessa ja maailmalla muutenkin on kohta yleisempää rikkinäiset kuin kokonaiset perheet. Hyvä myös että itse tunnistat, mitä olet itse tehnyt väärin, mutta parisuhde toimii kahteen suuntaan: mitä miehesi voi tehdä tilanteen korjaamiseksi? Vai haluaako tehdä mitään, jos jo kertoi kirjeessä (halveksuttava tapa, muuten...)tahtovansa eron?

    • dsfhgdfshdfghdgf

      mies ja mies.... tollanen runccari sietäs tulla tapetuks..... ei naista jätetä.... varsinkaan jos sillä on lapsia sun kaa....

      fgndfhbdnfgn

    • just just

      Jos rakastat niin kuin väität, päästät myös pois eli annat avioeron. Vähän sai sinun tekstistäsi sen käsityksen, että et itsekään rakasta miestäsi, ylpeytesi vaan ei anna periksi. Totuus on sinä olet pitänyt miestäsi kaatopaikkana ja kynnysmattona, nyt ihmettelet miksei enää rakasta. Anna miehen mennä ja löytää parempi tasavertainen kumppani itselleen.

    • vieras12948ydjh

      Lupaa miehellesi että eroatte heti kun molemmat voitte rehellisesti sanoa tehneenne kaikkenne liittonne pelastamiseksi ja todenneet että mikään ei voi liittoa pelastaa.

      Varaa teille aika parisuhdeterapeutille, seurakunnan perheneuvontaan, kaupungin perheasiain neuvottelukeskukseen, perheneuvolaan, mihin tahansa.

      • realismia kehiin

        Miten se terapeutti voi ketään pakottaa rakastamaan ? Ei kuule mitenkään. Ja jos ei ole rakkautta ei ole mitään liittoakaan mitä edes yrittää pelastaa. Se menee vain niin oikeessa elämässä, että niin makaat kuin petaat.

      • minä + hän = Me
        realismia kehiin kirjoitti:

        Miten se terapeutti voi ketään pakottaa rakastamaan ? Ei kuule mitenkään. Ja jos ei ole rakkautta ei ole mitään liittoakaan mitä edes yrittää pelastaa. Se menee vain niin oikeessa elämässä, että niin makaat kuin petaat.

        Ei se terapeutti mihinkään pakota. Siellä vaan tulee ehkä uusia näkökulmia asioihin ja kysymyksiä, joita ei olisi itse tajunnut kysyä - edes itseltään.

        Mitä siinä menettää, jos yrittää tehdä kaikkensa, että viisihenkinen perhe säilyisi yhdessä onnellisina? Erota voi kyllä, mutta ennen sitä täytyisi voida olla vilpittömästi tyytyväinen siihen, miten liittoa on yritetty elvyttää.

        Ihmiset muuttuu, niin myös tunteet siinä samassa. Mies ennen rakasti sinua, nyt ei rakasta (ainakaan samalla lailla), mutta huomenna saattaa taas rakastaa niinkuin reilut 6 vuotta sitten.

        Siksi kannattaa yrittää liitto pelastaa. Ei noin pitkän ajan jälkeen kannata hätiköityjä päätöksiä tehdä.

    • ihan rikki

      olen kirjoittanut jo avioerohakemuksen, sen takia koska jos hän haluaa lähteä niin hän lähtee. hänen lähtö siis ole minusta kiinni. en pidä häntä väkisin kuvioissa. Päästän hänet pois kyllä. ei ketään voi pakottaa suhteeseen. Ja todella rakastan häntä, sen takia tämä vaikeeta onkin. :( En ole käyttäytynyt todellakaan hyvin, voi olla että oon käyttäytynyt narsistimaisesti häntä kohtaan.. ikävä kyllä. Mulla aika paljon masis taustaa, ja muita ongelmia ollu. mut ei sekään mikään tekosyy oo.
      Meillä kyllä asiat mennyt nyt hieman parempaan päin. kiitos vaan ihmiset kannustuksesta :D
      Kovin kivaa varmaan tuottaa ihmisille paha mieli. Ja eikö tämä ollut paikka missä voi keskustella avioliittoon liittyvistä asioista? ja mielestäni kriisit kuuluu avioliittoon...

      • rikkinäinen

        hmm.. mulla menee nimimerkit sekaisin mutta aloittaja olen.. :p

      • puunkarahka

        "mut ei sekään mikään tekosyy oo. ..... ja mielestäni kriisit kuuluu avioliittoon... "

        No se tekosyyhän sieltä lopusta taisi sitten kuitenkin pulpahtaa ulos. Ei ketään loukattua ja huonosti kohdeltua lohduta juurikaan se, että toteat kriisien kuuluvan avioliittoon. Se kuulostaa itsepuolustukselta, eli aivan kuin että sinun mielestäsi huono kohtelu puolisoasi kohtaan oli sitten kuitenkin oikeutettua.

        Ja no, minä taas olisin sitä mieltä, että kriisit eivät kuulu avioliittoon. Niitä toki saattaa tulla. Mutta se, mikä kiinteästi ja väistämättä pitäisi kaiken järjen mukaan avioliittoonkin, kuin muihinkin suhteisiin kuulua, on AVOIN PUHE heti, kun jokin hiertää.

    • puunkarahka

      "olen todella käyttaytynyt kamalasti sitä kohtaan. Se oli mulle se "kaatopaikka" ... ... sattuu niin paljon kun tiedän että ihminen jota rakastan enemmän kuin elämää ei enää rakasta minua."

      Mitenköhän tuo rakkautesi on sitten ilmennyt käytännössä, jos kuitenkin kuvaat suhtautumistasi mieheesi, että hän oli sinulle "se kaatopaikka"?

      Sitä paitsi, mikä ihmeen SE kaatopaikka? Onko jokin automaattinen oletus, että ihmisillä pitää tai on "ihan okei" olla lähimmäinen, ketä käyttää likasankonaan?

      Ei jaksa enää yllättyä näistä. Näin siinä käy, kun ottaa asioita itsestäänselvänä, tai jopa pitää niitä pilkkanaan. Ei ihmiset kestä mitä tahansa.

      Sitä niität, mitä kylvät. Minusta terveellisintä tuossa tilanteessa on kohdata tosiasiat ja ymmärtää se, että teoilla on seurauksensa. Ei huonoa kohtelua tuosta noin vaan pyyhkäistä maton alle. Se on kaikki tapahtunut, ja se huono kohtelu on loukannut, vaikka miten yrittäisit selitellä ja anella muutoksesta ja paremmasta tulevasta.

      Se, että annoit ne tapahtua hänelle, kertoo sinusta jotakin. Onneksi sinussa näyttäisi kuitenkin olevan myös naista olla rehellinen.

      Sikäli kun tämä aloitus ei ole provo. Se pelko täällä näemmä aika usein piilee.

    • niivarmaan

      ei inhota kun halaan, suukotan, kosketan, seksiä on. tää on kyllä niin hieno keksitty tarina etusivulle taas. Oon pitäny kaatopaikkana ja rakastan enemmän ku elämää. Nää ei kyllä ihan natsaa keskenään. Terapeutilta kuitenki hyvät neuvot jollekin, joka oikeesti elämässään aviokriisissä. Sitähä varmaan sillo kyselis neuvoja täältä?!

      • rikkinäinen

        nyt otan vastuun teoistani kovalla kädellä... "kaatopaikka" sanalla tarkoitan että purin kaiken pahan oloni häneen ja stressin. ja se on tosi väärin. nää asiat puretaan kuntosalilla tai psykologin juttusilla. Joskus nää asiat aukeaa vasta kun on menettämässä toisen... ikävä kyllä kuulun juuri näihin tyhmiin, itsekkäisiin ihmisiin jotka oppii kantapään kautta.

      • puunkarahka
        rikkinäinen kirjoitti:

        nyt otan vastuun teoistani kovalla kädellä... "kaatopaikka" sanalla tarkoitan että purin kaiken pahan oloni häneen ja stressin. ja se on tosi väärin. nää asiat puretaan kuntosalilla tai psykologin juttusilla. Joskus nää asiat aukeaa vasta kun on menettämässä toisen... ikävä kyllä kuulun juuri näihin tyhmiin, itsekkäisiin ihmisiin jotka oppii kantapään kautta.

        Okei. Eiköhän tässä tosiaan läksyä tarjoutunut opittavaksi.

        Se ei välttämättä pelasta enää tätä suhdetta, mutta kantaa varmasti hedelmää jossakin muussa muodossa.

        Se näyttää ainakin selvältä, että sinun pitää pitää itsestäsi parempaa huolta... viittaan nyt noihin mainintoihisi masennuksesta. Sillä tavoin on ainoa terveellinen tapa rakastaa ja välittää lähimmäisistään. Silloin, kun sinä voit hyvin, heidänkään ei tarvitse murehtia sinusta eikä pelätä joutuvansa taholtasi loukatuksi, jolloin voitte keskittyä yhteisiin asioihin.

        Parhainta menestystä. :)

      • puunkarahka
        puunkarahka kirjoitti:

        Okei. Eiköhän tässä tosiaan läksyä tarjoutunut opittavaksi.

        Se ei välttämättä pelasta enää tätä suhdetta, mutta kantaa varmasti hedelmää jossakin muussa muodossa.

        Se näyttää ainakin selvältä, että sinun pitää pitää itsestäsi parempaa huolta... viittaan nyt noihin mainintoihisi masennuksesta. Sillä tavoin on ainoa terveellinen tapa rakastaa ja välittää lähimmäisistään. Silloin, kun sinä voit hyvin, heidänkään ei tarvitse murehtia sinusta eikä pelätä joutuvansa taholtasi loukatuksi, jolloin voitte keskittyä yhteisiin asioihin.

        Parhainta menestystä. :)

        Yks aivan kullanarvoinen tapa huolehtia niin itsestään kuin lähimmäisistään, ja nimenomaan tapa, jolla välttää niin omien kuin toistenkin tunteiden väheksymisen, on kertoa avoimesti, mitä ajattelee. Se on myös keino karsia ympäriltä sellaiset ihmiset kauemmas, ketkä eivät halua tai kestä kuulla todellisia ajatuksia, mikä on aivan olennaista, jos haluaa voida luottaa ihmiseen.

        Suorapuheisuushan ei tarkoita sitä, että asiat pitää töksäyttää huonoimmalla mahdollisella tavalla ulos. Suorapuheisuus ja ystävällisyys eivät sulje toisiaan pois. Suorapuheisuus on yksinkertaisesti pohjimmiltaan sitä, että sanoo, mitä ajattelee. Uskoisin, että itsensä ilmaisemisen pohdiskeleminen voisi olla hyödyllistä.

        Sitä toki näkee melko usein, että ihmiset alkavat paljastella ajatuksiaan vasta sitten, kun jotakin peruuttamatonta on jo tapahtunut, tai kun on jo liian myöhäistä, ja sitä ennen on tyydytty hirveästi vaan olettamaan ja aavistelemaan kaikenlaista, ja minusta se on karmea sääli...se, että ihmissuhteissa oletetaan niin paljon kaikenlaista.

        Kunpa muistettaisiin, että jokaista hetkeä seuraa uusi hetki. Siitä jatkumosta saattaa sitten jossakin vaiheessa ennen pitkää erkaantua polku, jolta ei ole enää paluuta vanhaan. Sen takia jokainen konflikti ja keskustelu kannattaa ottaa siinä mielessä tosissaan eikä ihmissuhteissa ole suotavaa pitää mitään itsestäänselvänä. Ei ole iso vaiva puhua asioista, niistä yksinkertaisista ja vähän itsestäänselväntuntuisistakin.

      • uhhuhuuu
        puunkarahka kirjoitti:

        Yks aivan kullanarvoinen tapa huolehtia niin itsestään kuin lähimmäisistään, ja nimenomaan tapa, jolla välttää niin omien kuin toistenkin tunteiden väheksymisen, on kertoa avoimesti, mitä ajattelee. Se on myös keino karsia ympäriltä sellaiset ihmiset kauemmas, ketkä eivät halua tai kestä kuulla todellisia ajatuksia, mikä on aivan olennaista, jos haluaa voida luottaa ihmiseen.

        Suorapuheisuushan ei tarkoita sitä, että asiat pitää töksäyttää huonoimmalla mahdollisella tavalla ulos. Suorapuheisuus ja ystävällisyys eivät sulje toisiaan pois. Suorapuheisuus on yksinkertaisesti pohjimmiltaan sitä, että sanoo, mitä ajattelee. Uskoisin, että itsensä ilmaisemisen pohdiskeleminen voisi olla hyödyllistä.

        Sitä toki näkee melko usein, että ihmiset alkavat paljastella ajatuksiaan vasta sitten, kun jotakin peruuttamatonta on jo tapahtunut, tai kun on jo liian myöhäistä, ja sitä ennen on tyydytty hirveästi vaan olettamaan ja aavistelemaan kaikenlaista, ja minusta se on karmea sääli...se, että ihmissuhteissa oletetaan niin paljon kaikenlaista.

        Kunpa muistettaisiin, että jokaista hetkeä seuraa uusi hetki. Siitä jatkumosta saattaa sitten jossakin vaiheessa ennen pitkää erkaantua polku, jolta ei ole enää paluuta vanhaan. Sen takia jokainen konflikti ja keskustelu kannattaa ottaa siinä mielessä tosissaan eikä ihmissuhteissa ole suotavaa pitää mitään itsestäänselvänä. Ei ole iso vaiva puhua asioista, niistä yksinkertaisista ja vähän itsestäänselväntuntuisistakin.

        Puunkarahka puhuu asiaa! Hyvä puunkarahkaaaaaaaaaaaaaaaaaa

    • 25

      Jos rakastaisit miestä niin paljon kuin väität, et olisi kohdellut häntä huonosti. Jos oikeasti rakastat häntä, annat hänen mennä. Haluatko miehen, joka jäisi kanssasi vain velvollisuudentunnosta, lasten vuoksi tai säälistä?

      • rikkinäinen

        "No se tekosyyhän sieltä lopusta taisi sitten kuitenkin pulpahtaa ulos. Ei ketään loukattua ja huonosti kohdeltua lohduta juurikaan se, että toteat kriisien kuuluvan avioliittoon. Se kuulostaa itsepuolustukselta, eli aivan kuin että sinun mielestäsi huono kohtelu puolisoasi kohtaan oli sitten kuitenkin oikeutettua."

        tarkoitin tänne kirjoittamista. kun aiempi kirjoittaja ihmetteli miksi kyselen täältä neuvoja..

    • Uusi mies

      Aika pahalta näyttää.Kun mies sanoo ei rakasta!Minä olen sitä mieltä.Ettei kannate jatkaa.Katso turvallinen uusi mies..Hyvää jatkoa sulle.....

    • Etsi elämää :)

      Vikatikki. Sen pituinen se. Elämä jatkuu : ) turha roikkua menetetyssä. Tai partnerissa, joka on hukassa.

    • Elämä jatkuu....

      On hienoa, että miehesi suostui vielä kolme kuukautta harkitsemaan asiaa, ainakaan ei tule liian hätiköityä päätöstä.. Voisitte käydä vielä keskustelemassa perheneuvonnassa tms. ulkopuolinen ammattilainen voi tuoda uusia näkökantoja tilanteeseenne. Ketään ei tosin voi pakottaa rakastamaan, eikä kenenkään varaan pidä elämäänsä rakentaa. Kannattaa siis jo valmistautua siihen, miten elämä jatkuu, jos mies päättää lähteä. Itsellä on ollut sen verran opettavaisia parisuhteita taustalla, että aina pitää olla suunnitelma B ja oma selusta turvattu, jos asiat ei menee pieleen. Teillä tietenkin on kolme lasta, joka varmasti tekee tilanteesta entistäkin raskaamman... Mutta älä jää roikkumaan mieheen joka ei rakasta, jos hän tosissaan on täysin varma tunteistaan. Mitä seksin harrastamiseen tulee, tossa tilanteessa se voi hämmentää omia ajatuksiasi entisestään ja irti päästäminen on aina vain vaikeampaa. Seksikään tuskin saa miestäsi jäämään, jos niitä tunteita ei ole. Ero tekee aina kipeetä, mutta se kipu helpottaa ajan myötä ja henki alkaa kulkea. Voimia

    • jk

      ota eroa

    • Jätetty -86

      Joskus tunteet "piiloutuvat" ja on mahdotonta tietää mitä haluaa, maailma tahtoo viedä mukanaan ja sekoittaa pään. Yhdessäolon pitäisi parisuhteessa olla leppoisaa ja vilpitöntä onhan vierellä se maailman tärkein ihminen.
      Tyttöystäväni, jota rakastin paljon jätti minut 26 v sitten. Tyttöystäväni sätti minua monista asioista mm. että kuinka olin vihreä, "asioista" täysin tietämätön ja seksikin oli niin huonoa. Olimme toistemme ensimmäiset kumppanit. Parin seuraavan vuoden aikana hän esitteli minut "pröystäillen" kahdelle uudeelle miehelleen. Kyllästyin katselemaan sitä menoa ja vaihdoin paikkakuntaa. Itse odottelin 7 v yksikseni jospas hänen mielensä muuttuisi. Kautta rantain olen kuullut että hänellä on ollut sen jälkeen "monta" miestä. Kun erostamme oli kulunut 15 vuotta hän soitti nykyiselle vaimolleni ja oli mustasukkainen?? Tästähän oli helppo päätellä että "huonompikin seksi" olisi ilmeisesti silloin kelvannut.
      Tällä edellisellä halusin ilmaista sen että jos elämä on ollut helppoa eikä negatiivisia kokemuksia ole kertynyt plakkariin niin varmasti vaikeaa ottaa itsestään selvää mitä parisuhteeltaan haluaa. Näin vähän varttuneempana ja rosoisempaa elämää eläneenä ihmettelen miksi sitä rakkautta etsitään niin monista kumppaneista (kaukaa) kun sitä pitäisi etsiä paljon lähempää ... itsestään.
      Totuus on ettei ketään voi pitää rinnallaan vasten toisen tahtoa ja jos toista todella rakastaa niin pitää olla valmis myös "luopumaan" kuten useampikin laulaja laulelee.
      Lohdutukseksi: 1Kor.13. ja Desiderata

    • molari666

      Paremmat mallut, hanska ja pattari!

    • kasvu shokista

      Meillä vuosia sitten ihana helteisen kesän loma päättyi. Loman lopussa vaimoni hankki pari ihanaa koiranpentua lasten turvaksi. Sen jälkeen taas töihin. Ja hänelle se tarkoitti palaamista työpaikkaan, jossa narsistinen esimies jatkoi siitä, mihin oli ennen lomakautta päässyt. Kun minun olisi pitänyt kotona jaksaa taas aloittaa kuuntelemaan samaa nauhaa esimiehen luihuilusta, minä en enää jaksanut. Minäkin halusin huomiota ja hellyyttä.Yhteinen upea kesäloma oli vaihtunut koirien jätöksien siivoamiseen työpäivän jälkeen ja yksinäisyyteen. Keskustelu kuoli, seksi loppui, yhteys puolisoon katosi.

      Minun taustassani on paljon sodan kokeneen isän selviytymisen mallia. Älä tunne, älä itke, älä puhu tunteistasi. Minun selviytymiseni tarkoitti vetäytymistä omaan maailmaani. Mutta ei minun rakkauteni puolisooni mihinkään kuollut eikä ole vieläkään kadonnut. Hän kuvitteli, että hän merkitsee minulle vain seksiä ja minun tarpeideni täyttämistä. Minä halusin jakaa kaiken, yhdynnän jälkeisen suuren yhteydenkin, ja etenkin sen.

      Toisen kuunteleminen ja etenkin toisen ymmärtäminen on taito, jota aina kahden ihmisen yhteisen elämän vaiheessa ei ole, kun lapsetkin tarvitsevat osansa. Minulla taas ei ollut parisuhteen ristiriitojen kohtaamiseen uskallusta. Eikä riitelemiseen. Halusin täyttää puolisoni toiveet ja "olla hyvä".

      Minulla kesti monta vuotta käsittää, mitä meille tapahtui ja miksi. Ehkä olemme yhdessä elämämme loppuun asti tai sitten emme.

      Mutta sen tiedän, että ilman yhteistä kahdenkeskistä aikaa suhde ei voi kehittyä. Siinä tarvitsee olla toisen huomioon ottamista ja toisen kuuntelemista mukana. Kaksi ihmistä tarvitsee toista, mutta usein toisella lailla. Ei parisuhteessa voi elää vain toisen ehdoilla eikä toista voi kylmästi heittää pihalle, kuten terrapeuttitäti T ehdotti. Paitsi, jos itse haluaa oikeasti erota.

      Jos puoliso jo nyt kokee joutuneensa pihalla parisuhteessa yhteydestään puolisoonsa, se ei mitenkään voi parantua sillä, että vaimo alkaa itsenäiseksi - ja itsekkääksi. Meillä puolisoni otti etäisyyttä minuun ja sopivilla varomattomilla sanoilla väärällä hetkellä loukkasi minua äärettömän paljon. Aivan kuin terapeutti T olisi kertonut hänelle, että pitää itsenäistyä ja työntää tuo toinen kauemmaksi häiritsemästä.

      Vain itse voi muuttaa parisuhdetta. Jos toinen ei halua, hän sitten ei halua. Vain minä voin antaa tilaa toiselle kasvaa. Vain minä itse voin rakentaa, jos vielä haluan. Miten sen teen, on minun omien kykyjeni varassa.

      Minä koin olevani rikki, ja alistuin rikkonaisuuteeni, traumaani, ja silloin en tosiaankaan pystynyt mihinkään muuhun kuin pysyttelemään hengissä. Kun vihdoin olin eheytynyt itse tarpeeksi, saatoin alkaa jollakin tavalla aktiivisesti olemaan puolisolleni läsnä. Ja vasta se teki mahdolliseksi, että meidän yhteytemme pikkuhiljaa saattoi alkaa kehittymään.

      Jos puolisoni kokee, että jotain puuttuu, jotain jota joskus oli, niin miksi minä en sitä haluaisi hänelle antaa? Ainakin, jos koen, että edelleen rakastan häntä ja haluaisin itse olla hänelle puoliso ja haluaisin, että hän edelleen olisi yhteisten lastemme lähellä? Miksi minä haluaisin työntää hänet yhtään kauemmaksi kuin hän itse kokee olevansa?

      Alistuisinko silloin, jos täyttäisin puolisoni toiveita? Minusta on hullua edes ajatella niin. Mitä väliä sillä olisi, että omassa rakkaudessani palvelisin puolisoani? Minusta puolisoni terapeutti aikoinaan oli hengenheimolainen tämän T:n kanssa. Nenä pystyyn ja itse päättämään ihan kaikesta itseäni koskevasta, määräämään kaapin paikasta. Silloinhan minä itse saan oman itsetuntoni ja -varmuuteni ehjäksi, toisesta ja toisen tahdosta viis.

      Rakkaus ei pysy samana, sellaisena kuin se ennen yhteen muuttamistamme joskus oli. Kriisi kasvattaa kumpaakin, jos sen yli vain jaksaa käydä. Jos kummatkin jaksavat sen yli käydä. Toisen tahdon saa houkuteltua esiin vain, jos itse saa ensin rauhoitettua tilanteen - minähän en voi toisen puolesta tehdä muuta. Hän joutuu itse päättämään, mutta minä voin omalla rakkaudellani ja kaiken erouhkan kipuni keskellä silti antaa hänelle mahdollisuuden kasvaa oman kipunsa ja parisuhteessa kokemansa yksinäisyyden yli. Pieni askelin, niille minulle luontaisin askelin sen tekisin. Hyvä, toista kunnioittava ja paljon toisen kuuntelemista sisältävä seksi olisi yksi minun tavoistani. Toisen kuunteleminen ja kärsivällisyys tietenkin kaiken lähtökohtana.

      Ja olennaisena lisänä yksi keskustelu jonkun kolmannen kanssa, mieluiten pariterapeutin kanssa, sitten toinen, useita tapaamisia. Sillä kun törmää siihen, että toinen ei enää annakaan sitä, mitä itse kaipaan, niin avautumiseen ja keskusteluun saattaa mennä aikaa reilusti. Kummankin pitää kasvaa sekä itsenäisinä ihmisinä että yhdessä toista ja toisen itsenäistä tahtoa kunnioittaen.

      Valitettavasti ei ole oikotietä. Hylkäyksen kivun uhka ja oma kasvu ihmisenä pitää kohdata ihan itse, johti ihmisten tie erilleen tai aikaisempaa syvempään yhteyteen.

      Voimia matkallesi.

    • sm

      Mulla oli vastaava tilanne viime syksynä. Mies ilmoitti yhdeksän vuoden suhteen jälkeen, että haluaa erota. Yritin saada häntä jäämään hyvällä ja pahalla, mutta lopulta päästin irti. Erosimme ihan väleissä. Olin kohdellut häntä suhteen aikana huonosti. Kolme kuukautta eron jälkeen hän rupesi kertomaan minulle tunteistaan ja kaipuustaan. Ne tulivat yllätyksenä koska hän oli niin varma lähtiessään, Olemme tapailleet kuukauden ja olemme rakastuneempia kuin koskaan. Olemme puhunnet kaikki asiat mitkä silloin jäivät puhumatta. Eli kannataa päästää irti. Silloin selviää se tunteiden todellinen tila.

    • n

      Mies on selvästi "löytänyt" nuoremman. Kyllä se palaa häntä koipien välissä takas sit kun nuori muija on ensin pumpannut siltä kaikki rahat, tehny muutaman tonnin velat ja jättänyt sen. Kyllä se sit varmasti ilmaantuu takas ja huomannu et tunteet on uudestaan heränneet, veikkaisin alle puolta vuotta..

    • FearFire

      Kaatopaikka on nyt kyllästynyt touhuusi. Mitä jos sen 3 kk jälkeen olet taas oma itsesi...?? Oletko ajatellut että ehkä näinä 7 vuoden aikana miehesi on nähnyt todellisen sinusi, eikä halua jatkaa suhdetta enää.

      Minun mielestä sinun pitäisi kasata itsesi ja pohtia suhteen kannattavuutta, onko kiva olla suhteessa missä toinen osapuoli on lopettanut rakastamisen sinua kohtaan. Vai kannattaisiko sinun vain hyväksyä tilanne.

      Tiedän kyllä miltä tuntuu kun sisältä kaikki hajoaa, mutta kuule, kyllä sen korjaaminenkin onnistuu, ei nyt ihan heti, mutta ajan kanssa.

      Yksi mitä kannattaa kokeilla, on asua hetki erillään, näytä miehellesi että pärjäät yksinäsikin etkä kaada kaikkea hänen niskaansa, Jospa miehesi näkee sinussa sen toisen puolen mitä et ennen ole hänelle näyttänyt...vaikka rakastuisi sinuun uudelleen...

      Ihmismieli on outo, välillä näitä tunteita tulee. Mutta selvästikin miehesi on asiaa miettinyt jo pidemmän tovin, koska yleensä asioista puhutaan, ennen kuin erolla uhkaillaan.... noh, kuten sanottu, ihmismieli on outo.

      Näytteleminen sen sijaan ainakin minun mielestäni saattaa olla liikaa, älä kuitenkaan hukuta miestäsi läheisyyden kanssa. Sekin voi olla ahdistavaa, varsinkin jos sitä normaalisti ei ole näyttänyt siinä määrin missä nyt...

      Nyt vain rakennat itsesi vahvaksi, niin jaksat sitten käydä asiaa läpi, jos ero on se ratkaisu. Mutta hei lasten takia ei jäädä yhteen niin julmaa kuin se onkin, se on niin huono syy, siinä kärsii lapsetkin jos vanhemmat voi huonosti..

      Nämä oli vain minun ajatuksiani, koska tiedän niin hyvin miltä tuntuu kun sisus hajoaa, silloin ainoa keino selvitä on vahvistaa itseään henkisesti.

      Jaksamisia.. :)

    • Ala pakata

      No eipä tuossa taida enää mikään auttaa: ellei miehellä ole tunteita sinua kohtaan ja olet pitänyt häntä likasankona niin ymäärään täysin, että jossain vaiheessa tulee mitta täyteen. Ehkä syytä katsoa myös syvälle peiliin ja kysyä "mitä teimme väärin?"

      Ei se tule halpaa olemaan eronneen, kolmen lapsen elatusmaksuissa kiinni olevalle miehellekkään eli tälläisissä tapauksissa voin vaan todeta että taloudelliselta kannalta elämä on pilalla... eihän nykypäivänä kellään ole varaa alkaa elatusmaksuja maksamaan kolmesta ja siinä samalla yrittää elää normaalia elämää, mahdollisesti rakentaa uutta ihmissuhdetta jne.

      Ja tuskin saat miestäsi kolmessa kuukaudessa sinuun rakastumaan jos ei ole onnistunut seitsemässä vuodessakaan... varmaan alkujaankin mies on roikkunut helmoissasi vain äitihahmoa hakien ja kuvitellut, että näyttelemällä voi rakentaa hienon perheidyllin... Rakkauden liekki on sellainen, että siihen pitää puhaltaa yhdessä lisää voimaa ettei se pääse sammumaan!

      Yhteenvetona voin todeta, että lapset kärsii henkisesti, vanhemmat taloudellisesti mutta kumpi on tärkeämpää: kituutta huonossa liitossa lasten takia vai ottaa henkilökohtainen konkurssi? Siinä sulle pohdittavaa...

    • anttir-

      Yhteistä aikaa. Yhteisiä tekemisiä. Yhteisiä intiimejä hetkiä. Toisiinsa uudelleen tutustumista kaikessa rauhassa. Ehkä miehesi tykkäsii kolmenkimpasta. Mies hän kuitenkin on kaatopaikan alla. Parin päivän hotelliloma toisessa kaupungissa. Teattereja ja ravintoloita, vaikka sitten pienellä velalla.
      Joskus pitää vaan päästää sauhut ulos.

    • ................

      hyvä tarina.

      • erotkaa,,,

        tähän nyt kai sopii se vanha sanonta "hyvä parisuhde on kiristämätön
        kaulapanka". Käsittääkseni kyse on vakiintuneiden aikuisten
        liitosta ja siinä mitkään ei mitkään "uudelleen rakastumiset"
        enää tule kysymykseen. Kannattaa erota nimenomaan.
        Kun on eronnut rakkaudettomasta ahdistavasta suhteesta,
        niin voi sitä auvoisuutta,keveyttä,mielenrauhaa,vapautta ja
        auringonpaistetta joka tulee vastaan joka askeleella.
        Riutuvassa parisuhteessa eläminen on kidutusta joka
        viimeistään 50-kympin jälkeen tuhoaa myös terveyden.
        Elämä ja terveys on arvokkainta mitä ihmisellä on
        sitä kannattaa vaalia joka käänteessä.

      • Se mikä tomii
        erotkaa,,, kirjoitti:

        tähän nyt kai sopii se vanha sanonta "hyvä parisuhde on kiristämätön
        kaulapanka". Käsittääkseni kyse on vakiintuneiden aikuisten
        liitosta ja siinä mitkään ei mitkään "uudelleen rakastumiset"
        enää tule kysymykseen. Kannattaa erota nimenomaan.
        Kun on eronnut rakkaudettomasta ahdistavasta suhteesta,
        niin voi sitä auvoisuutta,keveyttä,mielenrauhaa,vapautta ja
        auringonpaistetta joka tulee vastaan joka askeleella.
        Riutuvassa parisuhteessa eläminen on kidutusta joka
        viimeistään 50-kympin jälkeen tuhoaa myös terveyden.
        Elämä ja terveys on arvokkainta mitä ihmisellä on
        sitä kannattaa vaalia joka käänteessä.

        sinulla ei ole sama mikä toimii muilla.
        Aloittaja ilmeisesti kysyi neuvoja miten pelastaa liittonsa ja käsitykseni mukaan eroprosessi on hänellekin selvä. Puhutte eron tervehdyttävästä vaikutuksesta sen verran täysin purjein, että lienee terveys jo mennyttä:)).
        Tautiahan tuossa aloituksessa on ollut alusta pitäen jos eroasiakin pitää ilmoittaa sängyn toiselle laidalle kirjeitse. Tuntuu sille, ettei tuo aloittajapariskunta ole toisiaan koskaan tuntenutkaan, olkoonkin kolme lasta, ja sen pohjalta saattavat vielä onnistua toisensa löytämäänkin. Jos ero on ensimmäisenä vaihtoehtona korjaava toimenpide liiton vaikeuksille, niin olisi kannattanut jäädä äidin helmoihin jo alun alkaen.

    • elina 35v

      Eipä tossa varmaan kauheita ole tehtävissä, tahtoo olla nimittäin niin, että jos tunteet ovat kuolleet niin sitten ne ovat. Ei kannata itseänsä "alentaa" ruikuttamalla rakkauttaan ja suostumalla tunteettomaan seksiin, tunnet vain itsesi halvaksi jälkeenpäin. Jos mies kaiken jälkeen kuitenkin jää, tekee hän sen todennäköisesti lasten takia joten mieti tarkkaan haluatko nyt sitten sitäkään. Haava on jo tullut, kannattaisiko vaan päästää reilusti irti vaikka sattuu kuin alkaa hieromaan suolaa haavaan, jäisi varmaan välit vähän paremmiksi ja lapsillakin olisi helpompaa.

      • Rakkaus on

        tahtotila. Helpoin ratkaisuhan on erota, rotta jättää laivan aina ensimmäisenä. Alustuksen pohjalta tuo pari on mennyt naimisiinkin isän, äidin ja yleisen käsityksen nimissä, eivät rakkaudesta toisiaan kohtaan. Nyt kun pohjakosketus on saavutettu, mikään ei pieleen mene jos rohkeutta riittää toiseen tutustua. Jos suhde rakentuu itellan toimituksille postiluukusta jatkossakin, niin silloin ei taida yhteistä säveltä löytyä. Yksin parisuhteesta ei mitään tule. Toiset kykenee kursimaan pahemmankin haavan umpeen, mutta se vaatii , eikä kaikista sen kortin katsomiseen ole. Jos sitä yhteistä halua on niin ei kai tuo ole lapsiltakaan pois jos se katsotaan, päivä tai kuukausi sinne tänne ei maata merta edemmäksi vie.

    • Viivi.80
    • Tyypillinen.

      Esimerkki,roikun epätoivoisesti miehessäni hintaan mihin hyvänsä. Tällaisessa tilanteessa kannattaa hyväksyä tosiasiat ja päästää irti.

    • UusiMies84

      Älä missään nimessä lopeta seksiä hänen kanssaan!
      Seksi lisää yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä toiseen ja auttaa palauttamaan vanhoja tunteita.

      Se ettet antaisi seksiä saattaa ainoastaan lisätä eroajatuksia kun hän ei kotoa saa enään edes seksiä voi mieli viedä muihin naisiin ja rikot tilannetta entisestään.

      Mies tuntee usein olonsa ei halutuksi jos nainen ei ehdottele seksi puuhia, yritä itsekkin tehdä aloitteita:)

    • Mona--Liisa

      Ikävältä kuulostaa,mutta rakkautta ei voi pakottaa,olen vähän samassa veneessä kanssasi.Koko ajan tuntuu että toinen jalka on veneessä ja toinen rannalla. Me tavattiin treffipalstalla noin 3 vuotta sitten.Kihloissa oltu 1 vuosi.Jos vähänkään tulee hankaluuksia uhkaa lähteä.Minä kyllä rakastan häntä ihan aidosti ja seksikin sujuu hienosti hellyyttä hän kyllä antaa roppakaupalla varsinkin humalassa.
      Hänellä on onelmia alkoholin kanssa siitä ne suurimmat riidat ovatkin tulleet.
      Väliin menee kaikki tosi mallikkaasti,vaan kun alkaa pakottaman viinahammasta hän on äreänä ja univaikeuksia.
      Olen vähän ajatellut onkohan treffipalstoilla yhtään kunnollista miestä,tämä ehkä viimeinen oljen korsi.Onneksi ei ole lapsia.

      Voimia Sinulle ja kaikkea hyvää.

    • kuuleppas tiina...

      Kyllähän se on niin,että miehen kannalta parasta olis asumus ero vähäksi aikaa. Kaiken paskan nielemisen jälkeen raikas ilma olis paikallaan että saa asiat järjestykseen.Pakottamalla tai kikkailemalla saat toden näköisesti parhaimmillaan vaan uuden lehti otsikon "Mies tappoi itsensä ja/tai perheensä",näähän on nyt "muotia".

    • Sitä saa mitä tilaa

      Mistä näitä riittää.....Ensinäkin ihan vinkiksi, jos miehesi kirjoittaa sinulle kirjeen tuollaisesta asiasta niin silloin voi todella todeta, että suhteessanne on todella mätää, halusi varmaan varmistaa asian perille menon, ehkä et olisi sanottuna asiana noterannut.

      On se vaan niin kummallista kuinka monilla naisilla tuntuu olevan käsitys, että punnerrettuaan muutaman kuutin voi sitten aloittaa vittuilemaan ja käyttämään miestään kaatopaikkana. Kun sitten huomaa, että miehellä alkaa käpy kärytä, eikä jaksa enään riivinrautaa kuunnella niin kuvitellaan, että joo piparilla homma saadaan takaisin raiteilleen ja mies ruotuun.

      Sellaista piparia ei olekkaan jolla korjataan vuosien vittuilut ja nalkutus, varsinkin kun uuden piparin saaminen ei temppuna ole nykyään vaikeaa. Kun kerran olit niin pontevaa muijaa ilkeilessäsi miehellesi, ei pidä itkeä kun paska sitten osuu omaan tuulettimeen.

      • Tahtolaji

        Hei alkuperäinen kirjoittaja! Vaikka jotkut täällä pontevasti toisin väittävät, rakkaus samassa vanhassa parisuhteessa voi herätä uudelleen. Ei rakkaus ole kuin leikkokukka, joka väistämättä lakastuu ja kuolee, ennemminkin sitä voisi verrata viherkasviin, joka välillä kukoistaa, välillä saattaa olla nuutunut tai pudottaa lehtensä, silti edessä voi olla uusi kukkaloisto, kunhan kasvia hoidetaan hellästi. Tietysti jotkut valitsevat mieluummin aina uuden kimpun kuin saman kasvin kärsivällisen hoitamisen.

        Rakastaminen on tahtomista ("tahdotko rakastaa..."). Kannattaa tehdä kaikkensa ennen kuin luovuttaa. Pitkään parisuhteeseen kuuluvat erilaiset vaiheet: itsellä takana yli 20 v. saman miehen kanssa, pari lasta. On koettu matkan varrella vaikka mitä "normaalin" rajoissa (ei väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai muita suhteita, mutta vieraantumista, masennusta, työttömyyttä, kyllästymistä, ihastumista muihin ihmisiin jne.) ja ajoittain on ollut sellainen olo, että tästä ei tule mitään, nyt on kaikki loppu. Välillä on menty eteenpäin pelkällä sitkeydellä, mutta vaikeuksien jälkeen on tullut parempia aikoja.

        Ei elämä ole yhtä ilotulitusta, välillä on hiljaisempaa. Parisuhteessa ja vanhempana tarvitaan kärsivällisyyttä ja valmiutta asettaa varsinkin pienet lapset omien tarpeidensa ja halujensa edelle, mutta omaa aikaa ja piristystäkin tarvitaan välillä. Pikkulapsivaihe on todella väsyttävää sekä fyysisesti että henkisesti, vaikka lapset iloa tuovatkin. Kaikilla ihmisillä on joskus vaikeaa, jolloin helposti tulee kaataneeksi murheitaan toisen niskaan; parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan asioista, mutta joskus yhteys hiipuu kiireen, väsymyksen tai muun takia. Tärkeintä on, että tiedostaa virheensä ja yrittää muuttaa tapansa. Kaikki ovat viime kädessä vastuussa omasta onnestaan (itsekin joskus syytin miestäni siitä, että "kaikki oli huonosti", vaikka suurimpana ongelmana olikin oma asenteeni), mikä ei tarkoita sitä, että ruvetaan kaikki itsekkäiksi. Toisia on vain turha syyllistää siitä, että itsestä tuntuu pahalta, silloin on parasta etsiä olon syytä ja koittaa tehdä sille jotain, hakea apua ym.

        Toivottavasti tästä vähän sekavasta kirjoituksesta on jotain hyötyä sinulle. Älä usko kirjoittajia, jotka tarjoavat pikaratkaisuja eivätkä tunne tilannettanne tai teitä; toki jostain vinkistä voi olla hyötyä. Suosittelen kokemuksesta kääntymään parisuhdeneuvojan puoleen tai menemään parisuhdekurssille, vaikka asioiden käsittely ei aluksi olekaan helppoa tai tunnu mukavalta. Ahdistus kuitenkin hellittää ja pääsette eteenpäin, toivottavasti yhdessä.

      • Oliskohan noin
        Tahtolaji kirjoitti:

        Hei alkuperäinen kirjoittaja! Vaikka jotkut täällä pontevasti toisin väittävät, rakkaus samassa vanhassa parisuhteessa voi herätä uudelleen. Ei rakkaus ole kuin leikkokukka, joka väistämättä lakastuu ja kuolee, ennemminkin sitä voisi verrata viherkasviin, joka välillä kukoistaa, välillä saattaa olla nuutunut tai pudottaa lehtensä, silti edessä voi olla uusi kukkaloisto, kunhan kasvia hoidetaan hellästi. Tietysti jotkut valitsevat mieluummin aina uuden kimpun kuin saman kasvin kärsivällisen hoitamisen.

        Rakastaminen on tahtomista ("tahdotko rakastaa..."). Kannattaa tehdä kaikkensa ennen kuin luovuttaa. Pitkään parisuhteeseen kuuluvat erilaiset vaiheet: itsellä takana yli 20 v. saman miehen kanssa, pari lasta. On koettu matkan varrella vaikka mitä "normaalin" rajoissa (ei väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai muita suhteita, mutta vieraantumista, masennusta, työttömyyttä, kyllästymistä, ihastumista muihin ihmisiin jne.) ja ajoittain on ollut sellainen olo, että tästä ei tule mitään, nyt on kaikki loppu. Välillä on menty eteenpäin pelkällä sitkeydellä, mutta vaikeuksien jälkeen on tullut parempia aikoja.

        Ei elämä ole yhtä ilotulitusta, välillä on hiljaisempaa. Parisuhteessa ja vanhempana tarvitaan kärsivällisyyttä ja valmiutta asettaa varsinkin pienet lapset omien tarpeidensa ja halujensa edelle, mutta omaa aikaa ja piristystäkin tarvitaan välillä. Pikkulapsivaihe on todella väsyttävää sekä fyysisesti että henkisesti, vaikka lapset iloa tuovatkin. Kaikilla ihmisillä on joskus vaikeaa, jolloin helposti tulee kaataneeksi murheitaan toisen niskaan; parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan asioista, mutta joskus yhteys hiipuu kiireen, väsymyksen tai muun takia. Tärkeintä on, että tiedostaa virheensä ja yrittää muuttaa tapansa. Kaikki ovat viime kädessä vastuussa omasta onnestaan (itsekin joskus syytin miestäni siitä, että "kaikki oli huonosti", vaikka suurimpana ongelmana olikin oma asenteeni), mikä ei tarkoita sitä, että ruvetaan kaikki itsekkäiksi. Toisia on vain turha syyllistää siitä, että itsestä tuntuu pahalta, silloin on parasta etsiä olon syytä ja koittaa tehdä sille jotain, hakea apua ym.

        Toivottavasti tästä vähän sekavasta kirjoituksesta on jotain hyötyä sinulle. Älä usko kirjoittajia, jotka tarjoavat pikaratkaisuja eivätkä tunne tilannettanne tai teitä; toki jostain vinkistä voi olla hyötyä. Suosittelen kokemuksesta kääntymään parisuhdeneuvojan puoleen tai menemään parisuhdekurssille, vaikka asioiden käsittely ei aluksi olekaan helppoa tai tunnu mukavalta. Ahdistus kuitenkin hellittää ja pääsette eteenpäin, toivottavasti yhdessä.

        Halu rakastaa,eihän rakastaminen ole mikään nappia painamalla tapahtuva asia. Sitä joko rakastaa tai sitten ei. On eriasia tyytyä elämään toisen kanssa ja arvostaa toisen hyviä puolia ja hyväksyä heikkoudet mutta jos rakkaus oikeasti on kuollut ei sitä takaisin saa vaikka kuinka odottaisi. Itseäni ainakin kalvaisi pahemman kerran jos tietäisin, ettei mies enään rakasta ja tuskin olisin valmis tyytymään vähempään.

    • Hoksannut

      Kun MIESTÄ ei haluta enää haluta nähdä enää silmissään,annetaan vain takaapain ja aika käytetään APU tai SEURA lehden lukemiseen niin tajuaa siinä höpsömpikin MIES et tämä mopo on vaihtoa vailla...

    • adfä

      7-vuotta olet syytänyt paskaa miehen niskaa, ja ihmettelet, jun hänen mittansa täyttyi. voi v...u miten tyhmä olet

    • Ripa1

      Olipa Terapeutti T:ltä idioottimaisim neuvo, jota olen eläessäni kuullut. Toinen kysyy neuvoja parisuhteeseen ja ensimmäinen neuvo oli, että mene tapaamaan lastenvalvojaa, jotta huoltoriita on seuraavaksi valmis. Tämä on juuri sellainen katkeroituneen Tanjan kommentti, jossa ensimmäisenä kyseenalaistetaan isän kyky hoitaa lapsiaan. Toiseksi lastenvalvojalla käyminen ei mitenkään takaa sitä, että lapset jäisivät äidille. Lastenvalvojalla ei ole edes päätöksentekovaltuuksia asiassa.

      Unohda tällaiset neuvot, saat vain sillä lisää kitkaa aikaan. Pyri keskustelemaan miehesi kanssa, mitä haluatte yhdessä ja käykää perheterapeutilla.

      Jos tahtoa löytyy, aina ratkaisutkin löytyy. Tsemiä.

    • Akuankka

      Teille pitää ota selvä millä rakkauskielellä sinun miehesi puhuu ja mikä rakkaus kieli sinulla. Niitä on viisi: aika, lahjat, apu, seksi ja jos muistan oikein, kosketukset. Voin tarkista olenko oikeassa. Usein avioero tule silloin kun puolisot puhuvat eri rakkauskielellä, vaikka monta vuotta asuivat yhdessä.

    • Toimikaa

      Epäilen todella vahvasti, että miehelläsi on toinen nainen. Miehet tuppaavat kieltämään tämän viimeiseen saakka!
      Menkää kiireesti pariterapiaan! Pysykää kaukana kuitenkin kirkon tarjoamista palveluista. Hankkikaa paras mahd terapeutti. Esim. Kataja ry:llä on hyviä.
      Huono terapeutti vain pahentaa asioita.
      Voi, kun joku olisi aikoinaan minulle sanonut nämä viisaudet!

      • Uusi pipari

        Jep,ukkos on löytäny uuden maukkaamman piparin, enkä kyllä ihmettele. Ei kukaan kuuntele loputtomasti narinaa,etenkään kun sunkin piparin parasta ennen päiväys alkaa olla aika lähellä.

    • elämänkokemuksella

      Aika karuja vastauksia olet saanut. Minä kiinnitin huomion aloituksessasi siihen, että teillä on takana vasta seistsemän yhteistä vuotta. Ja kolme lasta. Ette ole mitenkään ehtineet tutustua toisiinne rauhassa, suhteen pari ekaa vuotta kun menee siinä rakastumisen huumassa. Sen jälkeen vasta aletaan nähdä toinen ihminen kaikkine virheineen ja puutteineen. Ja joko sopeudutaan siihen, tai sitten ei. Eli alkaa rakastamisen aika. Mutta teillä on siihen tullut lapsia. Se on muuttanut teitä, alkuasetelma on muuttunut jo senkin vuoksi. Tutustuminen on jäänyt kesken. Ja käsi sydämmellä jokainen vanhempi, kun on kolme pientä lasta, niin kuka teistä on pystynyt ylläpitämään hyvää suhdetta puolisoon ? Kyllä pikkulapsiaika rasittaa lähes jokaista suhdetta, tavalla tai toisella.

      Elämä on sitä, että välillä tulee vaikeaa. Tulee tehtyä virheitä. Fiksut osaavat katsoa peiliin ja ottaa opiksi. Valitettavasti se peiliinkatsominen tulee suurimalle osalle vasta kun on viimeinen pakko. Nyt miehesi erohalut pakottivat sinut katsomaan sitä, millainen puoliso olet ollut. Sinulla on suuri etu moniin samassa tilanteessa oleviin. Olet oppivainen ja fiksu. Et syytä miestäsi vastuuttomaksi vaan kykenet kääntämään katseen itseesi. Se on kaikista vaikeinta.

      Jos saat miehesi ymmärtämään, että kykenet ottamaan vastuun omasta itsestäsi, jamiehesi osaa yhtä lailla ottaa vastuun omasta käytöksestään, niin en näe mitenkään mahdottomana yhteistä ja onnellista tulevaisuutta teille kahdelle.

      Kannattaa myös muistaa, että jokainen itse päättää, kuinka antaa itseään kohdeltavan. Toista ei voi pakottaa kaatopaikaksi, jos ei itse siihen suostu. Eli miehelläsi on myös vastuunsa tilanteen kärsitymisestä sellaiseksi kuin se nyt on. Kukaan ei voi elää parisuhteessa niin, että aseta omia rajojaan, vaan odottaa automaattisesti toisen ymmärtävän ja tietävän, missä menee juuri minun raja.

      Olen samaa mieltä, että tarvitsette ehdottomasti ulkopuolisen apua. Ongelma ei ole siinä rakkauden katoamisessa, se kyllä löytyy, jos suhde saadaan vinksahtaneesta tilanteesta suoremmille raiteille. Ongelma on tavassanne olla toistenne kanssa. ja siinä on molemmilla yhtä iso vastuu. Kaikki eivät kuitenkaan sitä omaa vastuutaan näe, tai uskalla kohdata, ja jos näin on, tulee eron miettiminen vasta siinä vaiheessa ajankohtaiseksi.

      Rakkaus ei ole mikään tasaisena virtana juokseva tunne. Välillä sitä on enemmän, välillä vähemmän. Oma mieliala ja odotukset voivat tehdä meidät joskus sokeiksi. Emme välttämättä näe sitä, mitä meidän tulisi nähdä. Odotukset voivat olla myös epärealistisen sen suhteen, mitä rakkauteen kuuluu. Huuma kuuluu alkuun, loppu on jotain muuta. Minusta se loppu on isompaa, parempaa ja vahvempaa.

    • a

      testi

    • Itsetuntemus A ja O
    • Kokemusta on

      Uskokaa pois uusi piirakka sillä on ja yrittää epätoivoisesti päästää eroon vanhasta. Tiedän kokemuksesta, tein itse saman. Miksi tyytyä onkimaan kun voi verkollakin kalastaa ;)

    • nähty on....

      Jepulis, luovuta suosiolla. On löytänyt uuden ehkä paremman ja hyvä niin, tajunnut ehkä omanarvonsa. Tollaset nalkuttajat jätetään aina enemmin tai myöhemmin. Sun ainoa oljenkortesi on se, että tuo uusi nainen ei ehkä miestäsi sitten loppupeleissä itselleen halua koska olet pukannut sille kolme elätettävää jolloinka miehesi "peruuttaa" ja tyytyy sinuun....mutta kuinka kauan ;)

    • Voiblääh

      Ilmoita miehelleen että hyvä on erotaan vaan mutta SINÄ otat pää vastuun lapsista. Eli ryhdyt viikonloppu äidiksi... Kato kuinka mieli muuttuu..

    • Voiblääh

      Ilmoita miehelleen että hyvä on erotaan vaan mutta SINÄ otat pää vastuun lapsista. Eli ryhdyt viikonloppu äidiksi... Kato kuinka mieli muuttuu..

    • Kaikkea sattuu

      Tuo kolme kuukautta on vain armonaikaa sinulle. KYllä mies on jo päätöksensä tehnyt ja se on luultavasti lopullinen, uusikin kenties jo kiikarissa.

      Tuo kuvio on niin tuttu omasta elämästä. Mies halusi eron, oli kuulemma miettinyt sitä JO VUODEN!!! Ei millään tavalla ollut ilmaissut asiaa minulle. Sain ensimmäisen varoituksen syyskuussa, sitten kituutettiin ja luulin pelastuneeni kunnes marraskuussa mies ilmoitti lähtevänsä. Helmikuussa asui jo uuden kanssa. Vuosia takana sentään 9, että olisi luullut tuntevan toisensa. Meni monta vuotta toipua erosta.

      Rupea vain katsomaan eteenpäin ja ota menneestä opiksesi.

    • pah1s

      Oma avioliittoni hajosi viimekesänä. Meillä ei ollut mitään suurempia riitoja arki vaan on oli taseisen tappavaa. Mitään varoitusta en koskaan saannut. Eräänä päivänä olin vaan lapsen kanssa kahdestaa. Toista ei näkynyt misään.

      Se oli todella suuri järkytys, kun en kyennyt näkemään tyyntä ennen myrskyä. Ensimäiset kuukaudet eron jälkeen meni suhkot mukavasti. Kyllä se harmitti, mutt shokki oli niin kova, ettei sitä pystynyt käsittämään.

      Mut nyt kun ero vihdoin astui voimaan, niin elämäkin alkoi jotenkin hymyilemään. Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin olen paljon onnelisempi yksin kun siinä parisuhteessa. Meillä on yksi lapsi ja yhteis huoltajuus. Toki se nakertaa kun ei nää lasta niin usein kun tahtoisin.

    • linkkivinkki.....
    • Syvällinen35

      Älä syytä itseäsi mistään! Parisuhde on kahden ihmisen kauppa. Nainen on nainen.. tunteellinen ja suorapuheinen usein. Olet saanut 3 lasta. Se on melkoinen suoritus. Jokainen raskaana olo ja synnytys on kova koetus naiselle. Pienet lapset koettelee kärsivällisyyttä rajusti. Kun nuorimmainen on syntynyt, niin sinulla on ollut yöheräämiset ja päivällä on kuitenkin pitänyt jaksaa hoitaa toiset lapset ja kotityöt. Onko se sitten mikään ihme, jos olet pitänyt miestä "kaatopaikkanasi"? Kenellekä voit purkautua, jos et omalle miehellesi?

      Mikä miehesi rooli on tässä tilanteessa? Onko hän osannut tukea ja auttaa sinua lasten kanssa? Onko hän ollut sinua rakastava ja tukeva kumppani vai onko hän ollut vastuuta välttelevä ja jättänyt liian paljon sinun harteillesi?

      Miehesi vastuu parisuhteessa.. Hänen olisi pitänyt puhua jo paljon aiemmin omista tunteistaan. Hän on tehnyt väärin sinua kohtaan pitäessään sinut pimennossa siltä mitä hän ajattelee ja tuntee. Parisuhteessa pitää keskustella aivan kaikesta. Pitää olla rehellinen, vaikka se ei aina niin mukavaa olisikaan. Suhde kehittyy ja kasvaa vain avoimen ja rehellisen keskustelun kautta. Suhteessa pitää olla myös turvallista ilmaista omat tunteet ja ne ei aina meillä naisilla tule tyynen äänensävyn sivittämänä. Me olemme kaikki keskeneräisiä ja meilä tulee olla rakkauden suoja, jossa voimme kasvaa ehyemmiksi ihmisiksi ja sen myötä jalostumme ihmisenä toimimaan yhä rakkaudellisemmin ja paremmin.

      Sinä et voi muuttaa itseäsi yhdessä yössä ja varsinkaan kun yrität pakottaa itsesi siihen. Jos miehesi päättää lähteä, se osoittaa, että hän ei ole valmis käsittelemään teidän ja myös omia sisäisiä ongelmiaan ja tunteitaan. sinä olet laukaissut hänessä hänen omat keskeneräisyydet ja hän ei ole valmis käsittelemään niitä. Hän kuvittelee pääsevänsä pakoon lähtemällä suhteesta, mutta hän ei pääse pakoon itseään. Hänen oma sisäinen maailma seuraa mukana ja samat ongelmat tulevat vastaan seuraavassa suhteessa.

      Ps. Jos kiinnostaa lukea mielenkiintoinen kirja parisuhteen kemiasta ja siitä miksi olemme jonkun tietyn ihmisen kanssa, niin suosittelen Harville Hendrix kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.

    • ohjeitaavioliittoon

      Onnittelut siitä, että olette tähän asti pysyneet noinkin pitkään yhdessä! Se kertoo siitä, että molemmilla on kuitenkin ollut halua pysyä yhdessä.

      Uskon, että teidän täytyy hankkia yhteistä laatuaikaa. Ei mitään leffojen katselua, vaan esim. yhteisiä pitkiä kävelylenkkejä, joilla voi puhua asiasta kuin asiasta. Pääasia olisi, että sinä ja miehesi saisitte purkaa tunteita ja ajatuksia sellaisessa ympäristössä, jossa tunteet eivät kuumene. Esimerkiksi sielunhoito voi olla toimiva juttu, koska sielunhoitajan kanssa voi keskustella asioista eikä tarvitse pelätä mitään. Seurakunnilta voi kysellä sielunhoidosta, se voisi sopia teille kummallekin. Kannattaa myös ehdottomasti kokeilla jotain avioliittoneuvontaa. Opi rakastamaan miestäsi tavalla, jota hän odottaa ja joka on hänelle tärkeää. Suosittelen myös avioliittoseminaareja. Monet raunioilla olevat avioliitot lähtevät uuteen nousukiitoon seminaarien aikana ja jälkeen.

      Mitä voit nyt tehdä on se, että pyrit pitämään liittonne kasassa. Voit esim. miettiä mistä miehesi eniten pitää. ts. Mikä on hänen rakkauden kielensä. Pitääkö hän yhteisestä ajasta vaiko fyysisyydestä tai jostain muusta? Uskon, että kannattaa yrittää tehdä hänelle niitä asioita, joista hän pitää. Ole sinnikäs. Jos hän huomaa kuinka häntä huomioidaan tavalla josta hän pitää eniten, voi olla että hän muuttaa ajatuksiaan. Tällä tavoin voit ainakin pelata aikaa, jotta saisit miehesi esim. seminaareihin tai lukemaan kirjoja... Jos miehellesi on erittäin tärkeää, että talo on puhdas, tee siitä puhdas. Äläkä edes ylpeile sitten asialla vaan anna hänen huomata, että teit sen häntä varten, teitä ja perhettänne varten. Jos hän pitää fyysisyydestä, kosketa häntä hellästi muutoinkin kuin seksin aikana. Pieni hipaisu ohimennen kertoo siitä että välität. Hän voi myös tykätä yhteisestä ajasta, joten mene lenkille hänen kanssa. Tai sitten hän haluaisi sen kunnioituksen, jota niin moni mies tarvitsee, mutta harvoin saa nykypäivän maailmassa. Se on perustarve niin miehillä kuin naisilla. Kunnioitus edesauttaa rakkauden rakentumisessa. Kerroit, että miehesi on kaatopaikkasi. Ehkä hänelle onkin tärkeää juuri kunnioitus. Jokainen mies haluaa varmasti olla mieluummin ritari kuin tiskirätti. Tärkeää on, että seuraat tarkasti sitä, mistä hän pitää, muistelet millä tavoin hän on yrittänyt huomioida sinua ja kokeilet huomioida samalla tavoin takaisin. Rakkauden osoittaminen opitaan useimmiten vanhemmilta, mutta jokaisella ihmisellä on hänelle ominaisin tapa vastaanottaa rakkautta, kaikkia ei miellytä samat asiat. Eli ehkä olet oppinut vanhemmiltasi tavan, joka ei miellytäkään juuri sinun miestäsi.

      Voi olla, että arki on vienyt ajan teidän suhteeltanne, ehkä olette keskittyneet enemmän lasten tarpeisiin. Tärkeää olisikin, että ensi sijalla olisi avioliitto sitten lapset, koska ilman turvallista, rakastavaa avioliittoa ei lapsistakaan voida huolehtia.

      Ja ehkä tärkein asia kaikista on anteeksianto! Jos teillä on asioita, jotka vaivaavat mieltänne, ehkä ovat jopa katkeroittaneet, niin niistä on puhuttava ja tekoja/sanoja on pyydettävä ja annettava anteeksi. Tämä on yksi tärkein lähtökohta, kun lähdetään suhdetta rakentamaan. Anteeksiantamattomat asiat saattavat olla kuin muureja, jotka estävät rakkauden kehittymisen.

      Oma avioliittoni on meinannut kariutua monia kertoja. Ja voi olla että kohtaamme ongelmia myös tulevaisuudessa. Mutta, kun tehdään selväksi se, että avioero ei ole ratkaisu ongelmiin. Toinen suhde ei poista ongelmia, vaan avioeron todennäköisyys nousee jokaisessa uudessa suhteessa. Uskon, että avioliitto on elinikäinen liitto miehen ja naisen välillä, jossa alamäet ja ylämäet vahvistavat liiton kestävyyden ja syventävät rakkauden tason hengen ja sielun tasolle, jolloin fyysinen rakkauskaan ei ole enään niin tärkeää.

      Ja kun muistamme tämän hienon lauseen: "Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi", ei pitäisi olla paljon muuta muistettavaa, sillä se sisältää lähestulkoon kaiken, mitä tarvitaan.

      Lukuisat kirjat, esim. Rakkauden kieli, Paremman avioliiton rakkauspankki ovat erittäin hyviä teidän tilanteeseenne.

      Linkkejä:
      http://www.parempiavioliitto.fi/
      http://www.isokirja.fi/iso_kirja_-opisto/lyhytkurssit__seminaarit/toinen_toisellemme_-avioliittotyo/

      Katsokaa tämä Elokuva, joka kertoo avioliitosta:
      http://www.youtube.com/watch?v=M5lSu6GkC2k

      Täällä on vaikka minkälaista neuvoa, joten ole tarkkana mitä kukin ehdottaa! Näistä asioista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä tässä on nyt jotain.

    • Terapeutti T

      ensimm'äisen postaukseni vastaus pätee.
      -kannattaa valjastaa koko suku, läheiset, koko se turvapiiri, joka sinulla on käytettävissä. Sukulaisen kumminkaimatkin.

      Miehesi masennus , mistä ikinä johtuukaan, ei parane ilman asiantuntija-apua, jota jo olet yrittänyt hakea, menestyksettä.
      Olet myös etsinyt apua , tuloksetta, yhteisestä terapiasta. Et voi tehdä enempää.
      Tiettyjä rajoja ei voi vaan ylittää.

      Tästä lähin sinun tulee turvata oma jaksamisesi, varmistaa taloudellinen tilanteesi ja ennenkaikkea pitää huolta, että saat elatusmaksut ja asumiseen liittyvät seikat sujumaan niin, että voit keskittyä tapahtuneeseen, kun muut asiat ovat järjestyksessä.

      Lapset kokevat helposti olevansa syyllisiä tilanteeseen, siihenkin auttaa käynti esim perheneuvolassa. Lasten kysymyksiin pitää molempien pystyä vastaamaan, ja jos edes toinen on voimissaan henkisesti, se auttaa jo pitkälle.

      Varaudu siihen, että et jaksa aluksi keskittyä- ja että surutyöhön kuluu aikaa.

      Kun miehesi on päättänyt lähteä, älä alenna itseäsi millään sellaisella kuin seksin antaminen, myönnytysten tekeminen avioliiton eheytymiseksi tms, sillä miehesi on tässä se osapuoli, joka rikkoo liittonne.

      En usko sinun olevan muita kummempi kohdellessasi miestäsi, ilmeisesti suhteessanne ei kommunikaatio ole pitkään aikaan toiminutkaan. Mutta siihen kommunikaatioonkin tarvitaan kaksi, oma toimintasi ei ole yksinomaan ollut syy avioliiton purkautumiseen.

      Teillä lapset syntyneet kaikki lyhyen ajan sisään , yhteistä aikaa ei ole ollut.
      Kun suhde viilenee, myös loukkauksen tunteet vyöryvät esille ja kuluttavat loppuun muutenkin huonoksi valahtaneen liiton.

      Miehesi tässä se avuton tampio on.

      Toivon jaksamista sinulle, uskallusta hakea itsellesi ja lapsillesi tukea.

      Toivottavasti pystytte säilyttämään puhevälit kaikesta huolimatta.
      Jos olet sitä mieltä, että masennus voisi olla kaiken takana, siitä kannattaa puhua hänelle. Ehkä hän hakee apua, kun havaitsee, ettei arki olekaan enää niin helppoa.

      Olen sinun puolellasi, nähtyäni,miten tällaiset asiat tulevat yleensä täydellisenä yllätyksenä sille osapuolelle, joka on ollut lasten kanssa kotona ja luopunut omasta urastaan, ajastaan ja kehittymisestään lasten syntymän takia.

      Niin monesti yksinhuoltajaksi jäävä on kohtuuttoman vaikeassa tilanteessa yrittäessään selvitä arjesta, eron surusta, tapaamisista, yksinäisyydestä.

      Anna itsellesi ja lapsillesi nyt aikaa selvitä tästä.

      Olen tuon edellisen postaajan kanssa samaa mieltä, että monenlaista vastausta olet saanut.
      Ihmiset kommentoivat herkästi omasta tilanteestaan käsin, hyvin tunnepitoisesti. Jos asia jotenkin koskettaa oman suhteen kiemuroita tai nostaa pelkoja ilmaan, silloin on helppo heittää aika arveluttavia kommentteja, jotka eivät auta sinua yhtään. Niin uskomattoman monen avioliiton tai parisuhteen sisällä vilisee olemassa olevia , pinnan alla hiljaa kyteviä asioita.
      Silloin kommentointi muuttuukin asiallisesta asiasta oman tunnetilan vuodattamiseksi.

      Ymmärrettävää, muttei tuo ratkaisua juuri sinun tilanteeseesi.
      Valitettavasti olet täällä joutunut kaikenlaisen epäasiallisen kohteeksi, mutta anna mokomien olla.

      Rohkeasti eteenpäin !

      • Terapeutti T.

        Palasin vielä tarkastelemaan noita muita postauksia,
        muutama kommentti yli muiden.
        Avioliitto on tahtolaji. Jos tahto loppuu, kummalta tahansa, ja päätös on jo tehty, on turhaa alentaa itseään ja satuttaa siten sisintään lisää.

        Avioliittoon kuuluu kriisit. Normaalissa liitossa kuuluu riidellä. Jos mistään ei synny eripuraa, yleensä siihen on syynä pelko siitä, että unelma särkyy, kun ilmaisee pettyneensä, loukkaantuneensa, väsyneensä. Sanomattakin on selvää, ettei kaksi ihmistä koskaan ymmärrä asioita samalla tavalla, vaan kumpikin tuo liittoon omat , lapsuudenkodista periytyneet mallit, joiden tiedostaminen ja oman itsen kriittinen tarkastelu tekee kipeää ja vaatii ihmisenä kasvamista.
        Ajallemme tyypillinen lyhytjänteisyys ja muodikkaat uusioperheet ovat sekoittaneet perhekäsityksen. On mun, sun ja meidän lapset, ja ydinperhe on hyvin laaja käsite pahimmillaan , tai saattaahan se toki olla kutistunut yhden vanhemman ja monen lapsen perheeksi, jossa eletään kädestä suuhun.

        Kuitenkin toimivan parisuhteen perusta ( ja myös toimiva arjen !) on kyky kertoa ja jakaa ongelmia.
        Jos toinen ei kuuntele, seurauksena on se, että kun yrittää ratkaista ongelmia , halu hakea kompromisseja, kyky uudistua, kilpistyy haluttoman tai pelokkaan osapuolen paetessa tilannetta.

        Kaikki se vaatii joka askeleella kaksi samaan suuntaan samasta syystä samaan aikaan katsovaa ihmistä, jotka ovat tehneet päätöksen tehdä sen kaiken YHDESSÄ.
        Avioliitossa tarvitaan jatkuvaa halua sanoa uudelleen ja uudelleen minä tarvitsen sinua, minä tahdon sinua, minä olen valmis kunnioittamaan sinua.
        Moniko meistä kykenee siihen, moniko tulee edes ajatelleeksi syvällisemmin asiaa ?
        Oma avioliittoni on kestänyt 26 v, ja tärkein oppi on ollut se, että virheitä tulee, niistä opitaan ja että on opittava puhumaan tunteistaan, tarpeistaan, peloistaan, avoimesti.

        Se on kaiken avain.

      • Jotain rajaa
        Terapeutti T. kirjoitti:

        Palasin vielä tarkastelemaan noita muita postauksia,
        muutama kommentti yli muiden.
        Avioliitto on tahtolaji. Jos tahto loppuu, kummalta tahansa, ja päätös on jo tehty, on turhaa alentaa itseään ja satuttaa siten sisintään lisää.

        Avioliittoon kuuluu kriisit. Normaalissa liitossa kuuluu riidellä. Jos mistään ei synny eripuraa, yleensä siihen on syynä pelko siitä, että unelma särkyy, kun ilmaisee pettyneensä, loukkaantuneensa, väsyneensä. Sanomattakin on selvää, ettei kaksi ihmistä koskaan ymmärrä asioita samalla tavalla, vaan kumpikin tuo liittoon omat , lapsuudenkodista periytyneet mallit, joiden tiedostaminen ja oman itsen kriittinen tarkastelu tekee kipeää ja vaatii ihmisenä kasvamista.
        Ajallemme tyypillinen lyhytjänteisyys ja muodikkaat uusioperheet ovat sekoittaneet perhekäsityksen. On mun, sun ja meidän lapset, ja ydinperhe on hyvin laaja käsite pahimmillaan , tai saattaahan se toki olla kutistunut yhden vanhemman ja monen lapsen perheeksi, jossa eletään kädestä suuhun.

        Kuitenkin toimivan parisuhteen perusta ( ja myös toimiva arjen !) on kyky kertoa ja jakaa ongelmia.
        Jos toinen ei kuuntele, seurauksena on se, että kun yrittää ratkaista ongelmia , halu hakea kompromisseja, kyky uudistua, kilpistyy haluttoman tai pelokkaan osapuolen paetessa tilannetta.

        Kaikki se vaatii joka askeleella kaksi samaan suuntaan samasta syystä samaan aikaan katsovaa ihmistä, jotka ovat tehneet päätöksen tehdä sen kaiken YHDESSÄ.
        Avioliitossa tarvitaan jatkuvaa halua sanoa uudelleen ja uudelleen minä tarvitsen sinua, minä tahdon sinua, minä olen valmis kunnioittamaan sinua.
        Moniko meistä kykenee siihen, moniko tulee edes ajatelleeksi syvällisemmin asiaa ?
        Oma avioliittoni on kestänyt 26 v, ja tärkein oppi on ollut se, että virheitä tulee, niistä opitaan ja että on opittava puhumaan tunteistaan, tarpeistaan, peloistaan, avoimesti.

        Se on kaiken avain.

        Terapeutti T, sun neuvot on ihan potaskaa, mitä toisen kunnioittamista sellanen on, että valjastaa sukunsa ja kumminkaimatkin taaksensa, menee toisen selän takana sossuun petaamaan, että "joo, tenavat, jäävät sitten mulle ja sinä maksat"
        seksin panttaaminen...no siitä vasta varmaan onkin apua, taitaa olla maailman varmin keino saada todellakin ukko laittamaan lapanen oven väliin ja lähtemään paremmille metsästysmaille.

        Selität kuinka olet itse onnistunut pitämään avioliittosi noinkin pitkään kasassa ja tuolla reseptilläkö?

    • Valentine_vali

      Oletko Jotain rajaa jo itse muuttanut peräkamarista omillesi?
      Naisvihamielisyys tulee mieleen kommentistasi. Pienten lasten äiti (aloittaja) on jo muutenkin tarpeeksi herkillä, masennukseen taipuvainen, surullinen, järkyttynyt jne.
      Joskus, jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, voi olla hiljaa.
      Ja miehelle voisikin olla ihan hyväksi sanoa: "mene vapaasti, kunhan otat nämä kolme lasta luoksesi asumaan, minulle sopii huoltajuus joka toinen viikonloppu". Ehkä eroa hinkuva mies miettisi vielä kerran mitä on tekemässä?

      • Jotain Rajaa

        Valentine_vali, kyllä olen omillani, ollut jo reilu parikymmentä vuotta.
        Nainen, naimisissa kahdeksatta vuotta, joten metsään meni :d

        "Jos ei ole rakentavaa sanottavaa, voi olla hiljaa" Näillä palstoilla tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä, että ainoat asialliset ja varteenotettavat neuvot aloittajan kuvailemassa tilanteessa ovat "kiristä sitä, laita polvilleen, nöyryytä, putsaa viimeinenkin lantti, käy sopimassa toisen selän takana asioita,muista myös mustamaalata miestä terapiassa tai sossutädeille ja ehdottomasti pidät jalat ristissä, tollanen sikahan ei mitään sellasta tarvitse"

        Kun on jo noinkin kauan oltu yksissä ja kuvassa mukana pieniä lapsia kannattaa yrittää asioita sopia toisen kanssa hyvällä. Joskus saattaa jopa käydä niin, että välit korjaantuvat ja vaikka eivät korjaantuisi niin jäävät ainakin paremmiksi kun kohdellaan toista kunnioittavasti ja tästä hyötyvät ennenkaikkea lapset.

      • eronnut mies
        Jotain Rajaa kirjoitti:

        Valentine_vali, kyllä olen omillani, ollut jo reilu parikymmentä vuotta.
        Nainen, naimisissa kahdeksatta vuotta, joten metsään meni :d

        "Jos ei ole rakentavaa sanottavaa, voi olla hiljaa" Näillä palstoilla tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä, että ainoat asialliset ja varteenotettavat neuvot aloittajan kuvailemassa tilanteessa ovat "kiristä sitä, laita polvilleen, nöyryytä, putsaa viimeinenkin lantti, käy sopimassa toisen selän takana asioita,muista myös mustamaalata miestä terapiassa tai sossutädeille ja ehdottomasti pidät jalat ristissä, tollanen sikahan ei mitään sellasta tarvitse"

        Kun on jo noinkin kauan oltu yksissä ja kuvassa mukana pieniä lapsia kannattaa yrittää asioita sopia toisen kanssa hyvällä. Joskus saattaa jopa käydä niin, että välit korjaantuvat ja vaikka eivät korjaantuisi niin jäävät ainakin paremmiksi kun kohdellaan toista kunnioittavasti ja tästä hyötyvät ennenkaikkea lapset.

        "kiristä sitä, laita polvilleen, nöyryytä, putsaa viimeinenkin lantti, käy sopimassa toisen selän takana asioita,muista myös mustamaalata miestä terapiassa tai sossutädeille ja ehdottomasti pidät jalat ristissä, tollanen sikahan ei mitään sellasta tarvitse"

        Jep, asiaa kerranki.Mielummin hyvällä. Eihän se miespolo ole sinänsä mitään väärää tehnyt...rakkaus vaan joskus loppuu.

    • Ihan rikki

      Terapeutti T olen noudattanut neuvojasi ja nyt ongelmana on, että mies näpyttelee kännykkäänsä jatkuvasti ja pitää sitä äänettömällä. Pitäisikö olla huolissaan?

      • realisti 2

        Sillä on uusi nainen ollut jo jonkin aikaa ja se nainen ei haluu enää odottaa, ukkosihan ei sinnuu rakasta, koska se rakkaus on se toinen, mutta hän on vielä epävarma lastensa tähden ei sinun.
        Sinuna lopettaisin koko avioliiton, eihän tuosta enään mitään tule.

    • jz

      Ikävä sanoa tämä mutta kuullostaa tutulta...miehelläsi on toinen nainen :(

    • näin meillä kävi

      Minulla kävi niin, että mies kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sanoi, ettei hänellä enää ollut tunteita minua kohtaan. Päätimme kuitenkin yrittää jatkaa (koska asia tuli minulle täysin yllätyksenä ja minä kuitenkin rakastin häntä) niin, että hän saisi enemmän omaa aikaa. Hän otti sitä omaa aikaa, kävi työn jälkeen salilla ja tuli myöhään kotiin. Muutaman viikon kuluttua selvisi, että hänellä olikin suhde työkaveriinsa. Meille tuli ero ja he päätyivät naimisiin. Että sellainen tositarina. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että miehesi on iskenyt silmänsä johonkin toiseen ja yrittää nyt irroittautua sinusta ja lapsista saadakseen uuden elämän tämän toisen kanssa.

      • vanha juttu

        Kyllä tuollainen käytös, että ensinäkin kirjeitse ilmoitetaan asiasta niin viittaa aika vahvasti siihen, että miehelläsi on uusi kiikarissa. Yrittää päästä sinusta nyt sitten mahdollisimman kivuttomasti irti ja yrittää olla mahdollisimman pitkälle niin, ettei tulisi riitaa.

        Tietysti aika raukkamaista tehdä se näin mutta toistaalta mitäpä sinä sillä tiedolla tekisit, että miehelläsi on uusi tai katselee jo uutta kun parisuhde loppuu se vaan loppuu, kannattaa keskittää voimansa tulevaisuuteen eikä märehtiä syitä ja syviä joille ei kuitenkaan mitään voi.

    • 1 + 10

      Kyllä avioliiton puolesta voi ja kannattaa taistella! Se että mies on sortunut pettämään ja ihastunut toiseen, ei ole mitään ihmeellistä. Minä ainakin kolmen pienen äitinä taistelisin vielä, joskus käykin niin että vaimo pysyy ja ihastus jää. Lasten vuoksi tässä kohtaa on nyt yritettävä. Empatiani eivät ole avionrikkojien puolella.

      • viisautta sinne

        Juuri Näin! Toivon ap, että reagoit oikein tähän mieheen nyt. Sillä siis on toinen, satavarmasti. Mitä teet? Oot vaan melankolinen ja annat miehen mennä koska väittää ettei rakasta. Se on toiselle mennyt jo jotain lupailemaan varmaan ja nyt on ihan sekaisin että mitä oikein on tekemässä.

    • grace7177

      Haluan jakaa todistukseni kaikille, 4 vuoden avioliiton jälkeen aviomies jätti minut toisen naiselle, joka johti minut turhautumaan. Tein kaikki voin saada hänet takaisin, mutta kukaan ei käyttänyt sitä, kunnes vanha ystäväni kertoi minulle Internetissä olevasta Priest manukasta, joka auttoi häntä samanlaisessa ongelmassa. Aluksi epäilen sitä, mutta päätin antaa sen try.I contacted priest manuka ([email protected]) hän auttoi minua heittää loitsun mieheni ja 7 päivän kuluessa mieheni tuli kotiin minulle uudelleen. En voi lopettaa kiitollisuutta Priest manukasta. Ota yhteyttä tähän loistavaan oikeinkirjoittajiin mistä tahansa ongelmasta, hän kykenee tarjoamaan kestävän ratkaisun kaikkiin ongelmiisi: whatsapp 393512671600.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      128
      3170

    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      38
      2523

    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2435

    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      2198

    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1700

    6. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      27
      1468

    7. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      173
      1410

    8. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      291
      1277

    9. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      292
      1248

    10. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      63
      1090
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt