Me olemme kärsineet lapsettomuudesta pian 5 vuotta ja keinot alkaa olla vähissä. lasta/lapsia kovasti kaivataan ja syli huutaa tyhjyyttä. Adoptio on tuntunut kaukaiselta vaihtoehdolta, aina on elätelty kuitenkin toivetta, että josko kuitenkin vielä hoidot tärppäisi. Nyt sitten alkaa adoptionkin mahdollisuus tuntumaan todellisemmalta kun muita keinojakaan ei enää ole. Hurjalta tuntuu, että tilanne onkin yhtäkkiä ihan todellinen.
Olen jotenkin siinä käsityksessä, että prosessi on tolkuttoman pitkä ja raskas. En tiedä jaksanko sitä. Mielikuvissani ainakin pitäisi olla ehdottoman nuhteeton, upeat puitteet, hyvät ammatit, loistava terveys, koti aina siisti ja varmaan hyvä iho ja valkoiset hampaatkin. Tuntuu, että pitäisi olla joku yli-ihminen, että kelpaa äidiksi. Siksi tuon prosessin aloittaminen ahdistaa ja tuntuu ylivoimaiselta, että miten sen jaksaa raskaan lapsettomuushoitoprosessin päälle. Miten muut olette asian kokeneet?
Olemme ihan tavallisia työssä käyviä ihmisiä, mitään salattavaa ei ole. En silti jaksaisi mitään loputonta vuosia jatkuvaa kontrollointia, kaikkien tapojen syynäystä, totaalista yksityisyyden menettämistä, kotitarkastuksia ja jatkuvaa sossutantoille hymyilyä niin kuin mikään ei painaisi. Pitääkö aina jaksaa esittää onnellista, aktiivista, iloista ja tehokasta? Pitääkö pullan tuoksua kotitarkastuksilla? Pitääkö olla täydellinen? Kuinka tarkkaan nurkat kolutaan?
Ja kuinka pitkään kontrollointi jatkuu lapsen saapumisen jälkeen? Onko sitä sitten lopun elämäänsä ns. erikoistapaus, jota kaikki lapsiasiainvirastot vahtivat? Eikö sellaiseen paineeseen näänny? Meneekö koko vanhemmuus suorittamiseksi ja viranomaistahojen vakuutteluksi? Saako lapsesta nauttia ja viettää sitä kauan kaivattua rauhallista perhe-elämää niin kuin itse haluamme, vai pitääkö sitäkin suorittaa erinäisten tarkkailu lomakkeiden edellyttämällä tavalla? Pelkoni on, että adoptioperheessä virastotädit määräävät kaiken, vahtivat arkea ja että lapsesta ja perhe-elämästä ei ehdi edes nauttia kun pitää vaan edelleen keskittyä täyttämään muiden odotuksia :(
Sanokaa joku, että olen väärässä :(
kuinka tarkkaan syynätään?
8
458
Vastaukset
- anna-kaisa-
Minuakin kiinnostaisi kovasti jos joku osaisi antaa tähän jotain suuntaa-antavaa vinkkiä. Meillä on jo selvää, että edes lahjasoluhoidoilla ei lasta tule, joten adoptio on ainoa vaihtoehto. Prosessin aloittaminen vain tuntuu hankalalta ja meitä on miehen kanssa mietityttänyt tämä sama mahdollinen viranomaistahojen kanssa toimiminen ja byrokratian kanssa selviytyminen. että paljonko sitä todellisuudessa on? Kiitos jos jaksat valaista meitä tietämättömiä ja alkutaipaleella olevia!
- JonesHenry
Juhlat ovat ohi kultaseni, valitan.
- ??
?
- dsfäääddd
Adoptiossa lapsi annetaan pariskunnalle, mitään muuta sen jälkeen ei tapahdu
Joissakin kansainvälisissä adoptioissa lähetetään valokuvai pari kertaa vuodess.
Jos sinua kiinnostaa avoin adoptio niin voi olla että sinua pyydetään lähettämään pari kertaa vuodessa valokuvia, ei muuta.
Sitten kun olet saanut lapsen se on sinun ja ketään ei sinun menemisesi tai tekemisesi kiinnosta - adop
Ei adoptiovanhemman tarvi olla mikään yli-ihminen, ihan tavallisia ihmisiä suurin osa adoptiovanhemmista on.
Itse en kokenut adoptioneuvontaa minään "kontrollointina," sen tarkoitus on valmistaa vanhempia ajattelemaan tulevaa elämää perheenä, ja esim minkälaisia toiveita lapseen koskien on. Siinä käydään omaa elämää, kokemuksia läpi keskustellen ja tehtävien muodossa. Itselläni on adoptioneuvonnasta hyvä kokemus, vaikka siinä ei kauheasti uutta tullutkaan, niin sai puhua ajatuksiaan jonkun kanssa.
Lapsen kotiin tulon jälkeen sosiaalityöntekijä käy, mutta kuinka usein, riippuu ihan siitä, minkälaiset vaatimukset jälkiseurannalle on lapsen luovuttanut maa asettanut. Ei todellakaan ole kyse mistään kyttäämisestä!!!
Vaikka oma adoptioprosessi kestikin vuosia, niin missään kohtaa en ole kokenut ahditavana, tai hankalana viranomaisten kanssa toimimista. - onnea matkaan
Hei! Harkitsetteko kotimaan vai kansainvälistä adoptiota?
Meillä on kv adoption kautta kotiin tullut lapsi, joten pystyn kertomaan vain siitä. Lisäksi sos.tt ovat erilaisia, meille osui mukava henkilö, jonka kanssa oli helppo keskustella. Neuvonta kesti vuoden, jonka aikana käsiteltiin sellaisia aiheita kuin biologinen lapsettomuus, menetykset, parisuhde jne. Olemme mieheni kanssa avoimia, joten meidän oli helppo kertoa henk.kohtaisia asioitakin, joillekin varmaan tulee olo että syynätään.
Kotikäyntiä jännitin, mutta aivan turhaan. Roskiskaappiin ei kurkattu :). Lähinnä tarkistettiin, että lapselle on tilaa. Samalla juteltiin päiväkodin ja koulun sijainnista, harrastusmahdollisuuksista, sairaalan ja neuvolan sijainnista...
Taloudellisesta tilanteesta: pitää tulla toimeen! Ainakaan meidän lapsen synnyinmaassa ei oteta huomioon lapsilisiä ja miehellä pitää olla parempi palkka. Miehen työttömyys saattaa olla este hakemuksen lähettämiselle. Maakohtaiset erot ovat melkoiset. Pelastakaa Lapset sekä Interpedia ja Helsingin kaupunki kertovat nettisivuillaan paljon faktoja jokaisesta omasta kohdemaastaan. Kannattaa tutustua.
Hakumatka ja jälkiseuranta ovat myös maakohtaisia. Jossain riittää kahden viikon hakumatka, jossain vaaditaan jäämistä lapsen kotimaahan kuudeksi kuukaudeksi. Paperisota jokaisessa vaiheessa on aika rankkaa, mutta onneksi palveluntarjoajalta saa hyvät ohjeet joilla kyllä pärjää. Mikään yli-ihminen ei tarvitse olla, tavallinen äidiksi / isäksi haluava vain.
Ihan ensimmäiseksi teidän pitäisi ottaa yhteyttä kotikuntanne sos.toimistoon ja kysyä, kuka antaa adoptioneuvontaa. Sen jälkeen varaatte häneltä ajan. Kyllä teille neuvonta-aikana asiat selviävät eli voitte rauhassa miettiä, onko adoptio teille oikea tie tulla vanhemmiksi. Meille oli.
Tässä nyt lyhyesti joitakin ajatuksia. Jos olette menossa kotimaan adoptioon, olisikohan jokin ko ryhmälle suunnattu sivusto parempi vaihtoehto kuin tämä. Täällä usein saa asiallisiinkin kysymyksiin todella typeriä vastauksia.
Tulethan kertomaan, mihin ratkaisuun päädyitte! - Äidit ja isät on pop
Prosessista en mitään tiedä, mutta teitä jotka päädytte adoptioon, haluan kiittää. Olette tehneet hienon valinnan.
Mielestäni sekä adoption statusta pitäisi saada paljon arvostetummaksi ja avoimemmaksi. Sekä adoptioon antavia, että adotoivia pitäisi arvostaa julkisesti huomattavasti nykyistä enemmän. - JonesHenry
Suoraan sanoen saisi syynätä tarkemmin!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012012115108045_uu.shtml
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384659Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203195Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2722376Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532247- 1652079
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131642M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151289