Mitä siinä oikein tapahtui?
Mutta, Purnun kuolema?
Reiska
171637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
JOONAS JOHANSSON PURNUN ELÄMÄKERTA.
Tässä on taas yksi uusi muistutus meidän kuolevaisuudestamme, meille kaikille, jotka olemme jääneet hänen hautansa päälle. Vanhin Joonas Johansson Purnu, joka on syntynyt Wettasjärvessä Ruotsin Lapissa, kuoli maaliskuussa 15 p. 1902 Gellivaaran kirkonkylässä saarnaaja Viktor Apelqvistin talossa, elettyään täällä surun ja kyynelten maassa yli puolimäärän kahdeksankymmentä vuotta. Hän on ollut uskollinen vanhin ja vartija Sionin muurilla aina Laestadiuksen ajoilta asti yli 50 vuotta, ja on ensin tullut kristityksi Vittangissa, kun Jukkasjärven seurakuntaan ja Vittangin kylään heräys tuli. Hän on ensin tullut tunnetuksi Vittangin ja Gellivaaran seurakunnissa, sillä hän on tullut oven kautta oikeaan seurakuntaan silloin, kun Raattamaa-vanhin piti ensimmäisiä kouluja Vittangissa. Silloin hän tuli suurella murheella ja omantunnon vaivalla ja vapistuksella ja suurena syntisenä ja töittensä kaltaisena tähän oikeaan lammashuoneeseen, jossa kaikki synnit anteeksi annettiin ja päästettiin lain kanteesta.
Ja niin hän on ollut uskollisena välikappaleena Herran kädessä aina niistä päivistä saakka, kun hän oli Laestadiuksen kanssa Tärännön kyIässä kanssapuheessa, niin hän asetti hänet jäseneksi kalliiseen lähetystyöhön ja lähetti saarnaamaan ensin tunturi-Lapissa, Gellivaaran ja Jukkasjärven seurakunnissa järvien ja jokien rannoilla köyhäin talollisten ja nybyggareitten halvoissa majoissa, joissa hän vaikutti suuret ja terveelliset muutokset sanankuulijoissa. Ja niin hän kokosi siihen yhteen lammashuoneeseen, se on, esikoisten seurakuntaan, Laestadiuksen ja Raattamaavanhimman y.m. työkumppaneitten kanssa, sillä hän oli suurilla ja siunatuilla Jumalan lahjoilla varustettu sekä herättämään että vapauteen saattamaan, yhteenliittämään ja koossa pitämään; vieläpä sovintosaarnaajana on hän itsensä uhrannut lapsille ja vanhemmille, kirjallisesti ja suullisesti, Norjaan, Suomeen, Ruotsiin, Lappiin ja aina Amerikkaan asti, johon hänet lähetettiin esikoisten seurakunnalta Raattamaa-vanhimman kanssa, jossa pitkälliset riidat ovat olleet ja monet raskaat hätähuudot kuuluivat esikoisten seurakuntaan ja vanhimmille Ruotsin Lapissa, jotka hätähuudot laskeentuivat raskaasti vanhinten ja oikean seurakunnan sydämmelle, jonka vuoksi he päättivät, että lähettää heille apua, ja Raamattuin jäIkeen etsiä huoneenhaltijain seassa, että joku uskolliseksi löydetään. Ja niin vanhimmat ynnä seurakunnan kanssa löysivät hänet ainoaksi uskolliseksi tähän korkeaan ja painavaan työhön, johon hänet lähetettiin rakkaan veljen Jöns E. Mäntyvaaran kanssa, lähetettynä Raattamaa-vanhimmalta esikoisten seurakunnan kanssa ja Amerikan veljiltä ja sisarilta kutsuttuna. He kulkivat yli koko Amerikan maan aina Tyynen meren rantaan asti ja sieltä monien veljein seuraamina Calumet'iin, jossa on yksi siunattu sovinto heidän aikanansa tehty, josta hedelmät ja sovintokirjat todistavat nyt ja ijankaikkisesti. Amen.
Ja niin hän on surun ja murheen pitänyt kaikista seurakunnista Euroopassa ja Amerikan maalla ja niin kauas, kuin hänen äänensä on kuulunut, yhdistettynä oikean seurakunnan kanssa. Ja vielä viimeisillä viikoillakin oli hänellä suuri murhe ja huoli Suomen lähetysreisustakin, eikä hän ennen tyytynyt, ennenkuin hän sai Viktor Apelqvistin ja E. Samuel Wettasjärven matkaan, sitten hän jäi tyytyväiseksi ja sanoi: "Menkää nyt niinkuin Herra on säätänyt!" ja uskoi ja toivotti sitä, että Suomessa leviää vielä evankeliumin kirkkaus niinkuin Raattamaa-vanhin on ennustanut.
Niin hän on yhdellä äänellä saarnannut viimeiseen hetkeen asti. Ja sanoi aviokumppanillensa hyvästin ja kaikille läsnäoleville veljille ja sisarille, jotka seisoivat hänen sänkynsä vieressä murheessa ja kaipauksissa, Jumalan paratiisiin asti, ja sanoi: "Jo te olette tehneet minulle hyvästijättövuoteen", ja niin kiitti vielä kaiken palveluksen ja rakkauden edestä ja pyysi vielä kristittyin esirukouksia ja syntein anteeksi saamisen todistuksia viimeiseen asti. Ei hän maailmasta mitään pitänyt, vaan ainoastansa kristillisyyden levenemisestä, rakentamisesta ja koossapitämisestä ja lähetystoimesta hänellä o]i suuri huoli ja murheenpito, joissa raskaissa ja korkeissa asioissa hän sai viettää monta unetonta yötäkin. Senkaltainen oli tämän uskollisen Herran palvelijan huoli ja ajatus, niinkuin Apostoli sanoo, niinkuin Jesuksella Kristuksella oli. Vieläpä lohdutti jälkeenjääneitä veljiä ja sisaria ijankaikkisen elämän toivolla ja kehoitti huolta pitämään kristillisyydestä vielä hänen lähtemisensä jälkeen niinkuin tähänkin asti. Ja niin hän nukkui niinkuin makeaan uneen kovan keuhkokuumetaudin ja sydämen heikkouden sairastuksen perästä.
Nyt on tämä Jumalan ja Kristuksen pappi kruunattu vanhurskauden kruunulla, jonka Herra Jesus Kristus, vanhurskas tuomari, hänelle sinä päivänä antaa. Nuku nyt vahvassa rauhassa, sinä uskollinen Herran palvelija, siihen asti, kuin Jesus Kristus, sinun vapahtajasi, ylösherättäa viimeisenä päivänä lukemattoman lauman kanssa: eipä enää ole kipeä sydän sinussa eikä kyyneleet vuoda silmistä niinkuin täällä monen paatuneen ja tottelemattoman ja pilkkaajan tähden. Mutta minkäkaltaisella tunnolla niittenkin pitää seisoman kaikkivaltiaan ja vanhurskaan tuomarin edessä, jotka ovat niin paljon valhetelleet ja puhuneet kaikenlaista pahuutta Jesuksen nimen tähden, joka onkin kaikkein oikeain Jesuksen opetuslasten osa tässä maailmassa, mutta Jesus on sanonut: iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Ole nyt tyytyväinen Anna Liisa lastesi kanssa; sinun aviopuolisosi laulaa amenta ja hallelujaa kaikkein valittuin ja vanhinten ja monen kymmenen tuhannen rakastajainsa kanssa, josta hän on niin usein meille muistuttanut. Ja te, Joonas- vanhimman vainajan, lapsi-rakkaat, ottakaa te tarkka vaari teidän isänne opetuksista, neuvoista ja varoituksista, joita hän on niin monta kertaa teillekin antanut, että te onnelliseksi tulisitte ajassa ja ijankaikkisuudessa. Ja te Joonas vanhin-vainajan ystävät ja rakastajat, se on teille ja meille tarpeellinen, että me murehtien kaipaamme meidän opetusisäämme, joka nyt on päättänyt maallisen vaelluksensa kaikista matkan vaivoista. Älkää kuitenkaan murehtiko niinkuin ne, joilla toivoa ei ole, niinkuin apostoli Paavali sanoo, sillä pian teidän ja meidän siirtymisemme aika lähestyy. Silloin saatte, hänen rakas aviokumppaninsa Anna Liisa lasten kanssa, ja kaikki ystävät ja rakastajat ja hänen rakkaat työkumppaninsa Herran viinamäessä, tervehdellä häntä Karitsan Emännän kruunussa lävitsepaistavissa kasvoissa ja rakkaudesta palavilla rinnoilla. Silloin ei enää synnin sumu eikä maailman suruttomuus silmiämme pimitä eikä murheesta enää sydän lyö rintaluita vastaan niinkuin täällä, vaan aurinko, kuu ja tähdet paistavat taivaan laella alati ja ijankaikkisesti. Niin lohduttakaa siis teitänne sillä autuaallisella toivolla. kaikki Jumalan valitut Lapissa ja Lannassa ja kaikella neljällä ilmansuunnalla, ja seuratkaa vielä vähän aikaa Herran Jesuksen verisiä askeleita Yrttitarhasta Golgatan mäelle, katsellen uskossa ja hengessä Häntä elävänä ja kirkastettuna Sionin vuorella laumansa keskellä, veli-rakkaat ja sisaret, vaikka meidän täytyy jäädä ensimmäisistä kristillisyytemme vanhimmista niinkuin linnunpojat heidän hautansa päälle, jossa tulee monta kertaa kysymykseen, joko pääskysen pojilla siivet kantavat lentää kaikkea rajuilmaa ja vihollisen voimaa ja valtaa vastaan.
Näitä olemme kirjoittaneet muistutukseksi, varoitukseksi ja lohdutukseksi rakkaan vanhin-vainajan haudan päällä, sillä hänen äänensä on nyt lakannut laulamasta, sillä vieraat taivaasta ovat noutaneet hänet pois täältä. Hän on nyt jättänyt kaikki rakastajansa ja myös kaikki pilkkaajansa ja vastustajansa Jumalan haltuun siinä toivossa, että Jumala vaikuttaa hänen kuolemansa jälkeen sen, mitä Hän ei ole vaikuttanut hänen eläissänsä. Muistakaa tekin armosta poijeslangenneet ja eksyneet lampaat, kuinka paljon hän on teissäkin vaivaa nähnyt ja työtä tehnyt ja teitä puhutellut ja freistannut teitä oikealle tielle, mutta te olette usein pahoin maksaneet hänen vaivansa kuulemattomuutenne tähden. Mutta ei hän ole enää vaivaamassa teidän korvianne, sillä Jumala näki sen hyväksi, että hän oli jo kylliksi tehnyt työtä ja saanut kärsiä, ei ainoastaan suruttomilta, mutta myös viekkailta veljiltä ja oikean seurakunnan ylönkatsojilta ja Kristuksen opin hylkääjiltä, jossa hän on lujana seisonut veräjällä Herran edessä, että lauma koossa pysyy, eroitettuna kuolleen kristikunnan ja eriseurasten ja ulkokullattuin parista, ja on pitänyt Hengen miekkaa oikeassa kädessä ja on saanut voiton, yhden toisensa perään, ja on 5cmmoinen saarnaaja, jonka sanankuulijat ovat saaneet Pyhän Hengen, ja on voittanut rakastajat ja vihamiehet, johon olemme todistajat monen tuhannen kanssa Ruotsin Lapissa, Kainuun ja Luulajan rannoilla ja kirjallisesti Norjaan ja Suomeen, ja Amerikan maalla suullisesti ja kasvoista, ja sydämen kautta tunnettu rakkaaksi vanhimmaksi ja Sionin muurin vartijaksi Herran viinamäessä, sillä hän on yhdenkaltaisen puheenparren pitänyt Raattamaa~vanhimman y.m. uskollisten vanhinten kanssa Laestadiuksen ajoista saakka. Ei hän ole liikkunut mihinkään käsin, jonka todistajat me olemme, monet vielä alkuajoista niin tähän siunattuun hetkeen asti, josta kiitos ja kunnia Jumalalle nyt ja ijankaikkisesti!
Ja nyt hän lepää kaikista töistänsä niinkuin Raamattu sanoo: Heidän pitää lepäämän heidän töistänsä, sillä heidän tekonsa noudattavat heitä. -ja, jotka monta vanhurskauteen opettaneet ovat, paistavat niinkuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa ja niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti. Vieläpä rukoilkaamme koko Jumala valittu lauma idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa niitten saarnaajain edestä, jotka ovat sielunsa ja ruumiinsa voimat uhranneet seisomaan Herran edessä veräjällä varjelemaan Jesuksen lampaita ja karitsoita karhun ja jalopeuran hampaista ja susien suusta, että he antaisivat itsensä oikealta seurakunnalta hallita ja jaksaisivat saarnata sovintosaarnaa sovintoveren voimalla Kristuksen lain jälkeen, sillä Jumala on sovintosaarnan itse säätänyt, että lauma koossa pysyisi ja hengen yhteydessä, johonka meidän kristillisyytemme vanhimmat ovat suurella voimalla koonneet parannuksen ja syntein anteeksi antamisen saarnalla. Ja nyt olemme jääneet heidän hautansa päälle vähäksi aikaa kaipaamaan ja odottamaan sitä autuaallista aikaa ja ylösnousemisen ihanaa aamua, jolloin saamme sisälle astua Jumalan Karitsan istuimen eteen pitämään ijankaikkisia Karitsan häitä meidän rakkaitten vanhinten ja koko maasta ostetun lauman kanssa sadan ja neljän viidettäkymmenen tuhannen seurassa ja niin suuressa joukossa, jota ei yksikään lukea tainnut, kaikista sukukunnista, kansoista ja kielistä, jotka olivat heidän vaatteensa pesneet ja Karitsan veressä valaisneet; ei siellä enää lohdutus puutu eikä tämä synnin ruumis paina eikä rasita. Sillä toivolla lohduttakaamme meitämme kaikki jälkeen jääneet: Hän vaivoist' meit' vapahtaa, repii pois edestämme paulat. Hänt' pyhät kaik' ylistävät ja hallelujaa laulavat, Amen.
Tässä olen suuren heikkouden läpi kirjoittanut muistutuksia Joonas vanhin-vainajasta jälkeen jääneille hänen hautansa päällä lohdutukseksi ja varoitukseksi, sillä vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti ja että viisaat neitseet valvoisivat ja vaatteensa tallella pitäisivät näillä vaarallisilla ja viimeisillä maailman lopun ajoilla, sillä pian tulee ylkä ja ne, jotka valmiit ovat, menevät Hänen kanssansa häihin ja ovi suljetaan tyhmiltä. Amen.
Vielä kaikkein viimein pyydän Jumalan valittuin esirukouksia, vieläpä anteeksi antavaisella sydämellä minuakin armoistuimen Herran Jesuksen tykö kantamaan. Ja todistan minäkin, teidän heikoin veljenne, kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja kalliiseen vereen kaikki synnit, viat ja epäilykset anteeksi kaikille veljille ja sisarille Lapissa ja Lannassa ja niin lavealta kuin tätä luetaan; todistaa heikko veljenne, osallinen vaivassa ja valtakunnassa
Erik Samuel Johansson Vettasjärvi
http://w1.818.telia.com/~u81805732/
Hän ei saanut eriseuran syntiä anteeksi, ja se on epistoloiden mukaan väärän hengen hedelmä.
"Hän ei saanut eriseuran syntiä anteeksi".
Joonas Purnun ei tarvinnutkaan saada anteeksi mitään eriseuran syntejä koska hän ei ollut missään eri seurassa koskaan ollutkaan. Purnu kuului Lestadiuksen ja Raattamaan jälkeen niihin uskollisiin Herran työ miehiin, jota eivät Kittilässä suinkaan olleet. Kittilässä oli sen sijaan eriseuran ja riidan kylväjien hautomo. Raattamaa siunasi Purnun jatkamaan vanhimman työtö hänen jälkeensä. Tuosta Elizan kirjoituksesta voimme lukea minkälainen todistus hänestä annettiin kun hän sai kutsun Herransa iloon.
Mutta eipä Raattamaakaan hyväksynyt Takkisen rippi-oppia. Näin hän ei hyväksynyt Purnunkaan opettamaa rippi-oppia. Eipä Raattamaa tainnutkaan turhaan varoitella siionia "hajoittavista voimista". Tätä uutta ripittäytymistä oppeineen vanhoilliset eivät hyväksyneet ja näin ollen Purnu kumppaneineen joutui perustamaan oman seurakunnan.
Ei Purnulla ollut mitään omaa rippioppia. Huomaa, että Takkinen kuoli v. 1892 ja voit todeta Raattamaan kirjoituksista millaisen todistuksen hän antoi Takkisesta. Ja mitä Raattamaa sanoi Purnusta, on vain osoitus siitä, että heillä oli täydellinen yhteisymmärrys elävän kristillisyyden asioista. Siksi Raattamaa lähetti hänet myös Amerikkaan yhdessä Jöns Mäntyvaaran kanssa.
Te houraatte omianne näissä asioissa, kun oikeaa tietoa puuttuu...
Raattamaan ja Takkisen välinen ero ilmenee heidän opetuksissaan ripistä. Se tapa, millä he puhuivat synnintunnustuksesta, paljastaa kuitenkin näiden miesten kristillisyyden näkemyksen välisen eron.
Mm. Takkinen lähetettiin aikaisemmin "tekemään parannusta niihin seurakuntiin, joissa hän oli opettanut väärää oppia". Mainittakoon, että esikoiset käsitteenän syntyi vasta vuosisadan vaihteessa. Raattamaan vielä eläessä Purnu lietsoi lestadiolaisiin epäluuloa kirkkoa ja papistoa kohtaan. Esikoisuuden käsiteet lainattiin Raamatusta ja Raattamaan kirjeistä niin kuin mainitsit.
Esikoisuus oppina oli olemassa jo paljon aikaisemmin. Tampereen rauhanyhdistyksen seuroissa vuonna 1890 oli saarnaamassa Juho Rautiainen ja Kaarle Lindgren, joka oli saarnansa lopussa kysynyt kuulijoilta, että kumman saarnan kannalla seurakuntalaiset ovat. Rautiainen kannattajineen "suljettiin ulos seurakunnasta , vaan se ei meitä heikontanut uskomisessa". Rautiainen toimi myöhemmin esikoisuuden saarnaajana.
Totta puhut. Mainittakoon edelleen, että nämä kaksi herraa lähtivät matkalleen Lannavaaran suurkokouksen pyytämänä v. 1892 (Matka 18.1.1893). Mielenkiintoista tässä asiassa on se, että Purnun vaimo ja omaiset vastustivat aluksi tätä matkaa. Jäämme kysymään, kuinka Raattamaa antoi siunauksen tällaiselle yritykselle?
Edelleen Purnun katkeruus kirkkoa ja papistoa vastaan sen kuin lisääntyi näinä vuosina. Vuonna 1891 alkoi Henry Koller julkaista "Siionin sanomat" lehteä. Tässä lehdessä arvosteltiin kiperästi valtionkirkkoa ja pappeja. Tämän lehden kirjoitukset vaikuttivat Purnuunkin, joka ilmenee myös Pojois-Amerikan kirjeistä, joita hän lähetti Pohjois-Amerikan seurakunnille ennen matkaansa.
Purnu oli itsepäinen ja kunnianhimoinen johtaja, jonka vaikutuspiirissä syntyi useasti riitoja.
"Purnu oli itsepäinen ja kunnianhimoinen johtaja, jonka vaikutuspiirissä syntyi useasti riitoja." Suunnilleen näin toteaa sinun lisäksesi Väinö Havas, joka kirjassaan julistaa uudenheräyksen oppia, mutta jo kirjan julkistamisen aikaan oli kääntänyt takkinsa. Voi raukkoja, jotka horjuvat ja heiluvat kaikkien tuulten mukana...
Kysyt (kuten vanhoilliset jo aikaisemminkin): "...kuinka Raattamaa antoi siunauksen tällaiselle yritykselle? (Siis lähteä lähetysmatkalle Amerikkaan.)
Annamme Raattamaan vastata, kun et sitä vielä tiedä: tahtoo kokous liikutetulla sydämellä muistaa sen painavan asian, että täältä Lapista toimittaa saarnaajan sinne, joka jatkais Pyhän Hengen voimalla sitä kallista työtä, jota Takkisvainaja on jo 14 vuotta Calumetissa ja monessa Amerikan suomalaisessa seurakunnassa. Olemme kaikki yksimielisesti löytäneet kalliin veljemme joonas Johansson purnun siihen sopivaksi ja olemme sydämen rakkaudella häntä siihen valinneet, jos hän mahdollisesti vois maallisten asiain tähden tähden päästä. Hän on kallis vanhus, joka meidän kristillisyytemme alusta on pysynyt uskollisena työntekijänä Herran viinimäessä. Hän olisi tosin suuresti tarpeellinen täällä Lapissakin, mutta Jeesukselle uhraamme hänet Amerikan lähetystyöhön, jos ei voittamattomia esteitä tule hänen lähtöönsä." Ensimmäinen allekirjoittaja on Juhani Raattamaa. Revi tuosta nyt riidan kylväjä...
Mitä tulee rippioppiin lestadiolaisessa herätysliikkeessä, niin kyllä siitä on varmasti tarvinnut keskustella. Mikä häpeä se olisi Takkiselle, jos hän vaikka olisikin tehnyt parannusta mielipiteistään, kun häntä on neuvottu. "Vanha veljenne Johan Raattamaa" kirjoittaa Amerikkaan takkisen kuoleman jälkeen: "Tämä kallis veljemme Johan Takkinen on toimittanut papinvirkaa maallikko-seurakunnassa Calumetissa, michiganissa, Ameriikan maalla yli 13 vuotta. Vieläpä sovintosaarnaajana on hän itsensä uhrannut lapsille ja raavaille (aikuisille). Ja nyt hän vielä saarnasi viime joulukuun 14 p. 1891 sovintosaarnaa sovintoverwen kautta aina Amerikaan asti. Ja kirjallisesti on hän myös sydämestänsä anteeksi anonut ja anteeksi antanut Jeesuksen nimessä ja veressä riitaveljiltänsä. --- Olkaa lohdutetut Takkis-veljen ystävät ja rakastajat. Tämä Jumalan ja Kristuksen pappi on kruunattu vanhurskauden kruunulla, jonka vanhurskas Tuomari sinä päivänä antaa.
Näitä olemme kirjoittaneet rakkaan veljemme Johan takkisen haudan päälle."
Siis Takkinen on anteeksi anonut ja anteeksi antanut, mutta se ei riitä nimimerkille Siirappi eikä nähtävästi muillekaan vanhoillisille. Mikä oikeus teillä on kaivaa armon merestä anteeksiannettuja asioita? Eikö teillä seurakunnassa ole siitä mitään opetusta?
Lopuksi vielä: Voi olla aika luonnollista, että Purnun vaimo vastusti miehensä matkaa. Tämä oli jo vanha mies, eikä varmasti tuntunut helpolta uhraukselta lähettää hänet kuukausiksi pitkälle matkalle. Se on vain ilmaus inhimillisyydestä.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut "riidan kylväminen" niin kuin mainitsit.
Näiden muutaman viestin sisältöhän jo kertoo, että oppi esikoisilla ja vanhoillisilla on erilainen.
Silloin kuin opillisista tai hengellisistä asioista keskustellaan "riidan hengessä" , niin on syytä lopettaa.
Haluan kuitenkin toivottaa sinut tervetulleeksi suviseuroihin Nivalaan....
*pakkaa kuumeisesti kapsäkkiään*
Enhän minä halunnut riitaa kylvää vaan vedota tosiasioihin. En juurikaan sanonut itse mitään, vaan siteerasin Raattamaata. Ei niissä sitaateissa ollut riidan henkeä minun mielestäni.
Hyvää matkaa sinulle Nivalaan.
Täälläkin pakataan kapsäkkiä, mutta en ole lähdössä Nivalaan vaan vähän eteläisempiin maisemiin. Aikainen herätys huomenna.
Ei varmasti saanutkaan anteeksi sitä, mihin ei ollut syyllistynytkään !
Muistopuheessaan Purnusta v 1902 toteaa että valheteltu olikin jo, ja rumba jatkuu. Näin Wettasjärvi tästä:"Mutta minkäkaltaisella tunnolla niittenkin pitää seisoman kaikkivaltiaan ja vanhurskaan tuomarin edessä, jotka ovat niin paljon valhetelleet ja puhuneet kaikenlaista pahuutta Jesuksen nimen tähden, joka onkin kaikkein oikeain Jesuksen opetuslasten osa tässä maailmassa, mutta Jesus on sanonut: iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. "
Olen tämän ennenkin laittanut tänne, tässä vielä kerran:
"Joonas Purnu matkusti kotoaan Vittankiin, minne useat saarnaajat olivat kokoontumassa tutkimaan seurakunnan kanssa niitä kutsuja, joita Etelä-Suomesta oli tullut tarkoituksella saada saarnaajia sinne. Hän hyvästeli ennen lähtöään hyvin hellästi kotiväkensä ja ne ystävät, jotka olivat koossa. Minusta tuntui, että kukaties tämä oli viimeinen kerta kun meidän rakas opettajamme lähtee luotamme.
Purnu matkusti Vittankiin, missä tehtiin päätös lähettää saarnaajat Samuel Vettasjärvi ja Viktor Apelqvist Suomeen. Vittankista hän lähti kohti Jellivaaraa. Hän yöpyi Svappavaarassa, missä hän sairastui keuhkokuumeeseen ja sai vettä keuhkoihinsa. täältä hän jatkoi matkaansa sairaana Jellivaaraan. Siellä Viktor Apelqvistin Emma-vaimo hoiti häntä kotonaan lääkärin valvonnassa. Matkustin sinne voidakseni olla apuna hoitamassa rakasta opettajaa ja saarnaajaa. Purnu selviytyi taudista, mutta sitten hänessä puhkesi hoitavan lääkärin tulkinnan mukaan kasvoruusu.
Purnu kantoi sairautensa ihmeellisen kärsivällisesti. Hän oli iloinen ja tyytyväinen. Elävä usko oli hänelle lohdutuksena, koska kaikki synnit olivat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän kiitti Jumalaa kaikesta hyvyydestä ja siitä, että Jumalan sanan julistuksella on ollut siunaus ja menestys, vaikka sitä ovat julistaneet yksinkertaiset ja vajavaiset välikappaleet. Hän oli erittäin iloinen siitä, että saarnaajat ovat nyt matkustaneet Suomeen ja hän sanoi: Elävällä kristillisyydellä tulee nyt olemaan menestystä Suomessa. Hän nukahti rauhallisesti ja levollisesti Jumalan lasten ihanaan sapatin lepoon."
(Purnun kylästä olevan Jöns Perssonin - syntynyt v. 1874 - kuvausta Joonas Purnun viimeisistä hetkistä. Kuvauksen on kirjoittanut muistiin saarnaaja Gunnar Jönsson Ylitornion Hirvijärveltä).
Jokohan tämä nyt vihdoinkin avaisi vanhoillisten silmät näkemään kuinka heitä on Purnusta valehdeltu. 102 vuotta heille on valehdeltu Purnusta.
Ja mitä tulee Takkiseen Raattamaalla oli luottamuksellinen suhde edellä mainittuun. Heillä oli samanlainen opillinen katsanto uskon asioihin, joten tässäkin asiassa Vl vetävät vesiperän.
Tämä käy ilmi heidän keskinäisestä kirjeenvaihdosta. Tutkikaa enemmän ja luulkaa vähemmän.
Siitä on tehty, (jos lie jo valmistunut) väitöskirja.
Siinä tullee esille monenlaista tähän mennessä vaiettua. Niin ymmärsin tuon väitöskirjan tekijän muutamista sanoista.
Olisi mielenkiintosta tutkia ja lukea asioista ilman tällaista (kun tässäkin avauksessa), tunneryöppyä, siis ihan faktojen perusteella.
Karsealta kuitenkin vaikuttaa esim vanhoillislestadiolaisuus kaikkinen hirvittävine sekoiluineen. On ihana asia että tuollaisesta hengestä ovat päässeet eroon jo isäni isovanhemmat. Kiitos Herralle siitä!!!
Mutta minkä verran on sitten taas menty ojasta allikkoon tuonne tekojen opin puolelle, ja missä vaiheessa kaikki tuo on tapahtunut? Siinä olisi paljon kiihkottomalle tutkimukselle vielä sijaa.
Ihmeellistä on sekin että vanhoilliset aikanaan (tornionjokilaakolaiset) repivät irti itsensä juuri muka esikisten (Purnun) tekojen vanhurskauden vuoksi, mutta tänä päivänä heidän opistaan on miltei mahdoton löytää uskonvanhurskautta, niin tekoihinsa ja itsehurskauteensa he ovat tänä päivänä kietoutuneet syvälle ja menneet todella pahasti metsään.
Aitoa puolueetonta tietoa ei ole mahdollista edes saada enään. Kaikki minkä tämän maailman viisaat tekevät ovat enemmän tai vähemmän omalla korvasyyhyllä tehtyjä. Tässä sadanvuoden sisällä on näitä totuuden etsijöitä ollut kymmenittäin ja jokaisella on ollut omat tarkoitusperät kyseessä. En usko että tuo mainitsemasi väitös olisi sen totuuden mukaisempi kuin muutkaan. Koska tuo totuus on jokaisella tekijällä kovin venyvä käsite. Nekin jotka soimaavat toisia itsevanhurskaudesta saattavat olla itse syvimmässä oksennuksessa omanvanhurskauden kuolassa. Juuri heillä on omasta mielestään puhtain evankeliumi pääkallossa, vaikka teot ja elämä kertovat heidän pimeimmästä puolestaan kovin paljon. Suu puhuu suuresta rakkaudesta ja takana päin on panettelu ja viha suurimpana uskon voimana ja lähteenä. Tälläisellä ruokinnalla saadaan vain samanlaisia tutkimus tuloksia jotka palvelevat vain omaa lihaa.
Tämä oli sinun mielipiteesi. Mikä lie sinun totuutesi?
Itseäsi ja omaa joukkiotasi et ainakaan kykene kriittisesti arvioimaan lainkaan.
Tämä tarkoittaa sitä oksennustra juuri josta itse kirjoitatkin.
Olisihan näitä jo korkea aika ruveta myös rehellisesti faktojen valossa tutkimaan. Siitä on kaikille pelkästään vain hyötyä.
Tällaiset probleemat pitäisi pystyä käsittelemään, ei tällainen muiden kristittyjen tuomitseminen ole muuksi kun omaksi vahingoksi.
Kiehutaan ja muhitaan vain omissa liemissä taistellen ihmisten vallasta ja hyljätään Jeesus Kristus joka on rakkaus.