...helvetissä. vituttaa koko elämäni ja haluan vain nähdä vereni vuotavan. Viillän päivittäin verisuonien päälle ja toivon, että uskallan painaa tarpeeksi syvälle. Kuitenkin näin ei käy, vaan parranterä, ei läpäise ihoa kokonaan. Ja se harmittaa, teinitytötkin uskaltaa viiltää syvemmälle ja olen parikymppinen mies.
Eikä minua haittaisi, jos kuolisin siihen verenvuotoon, enkä todellakaan usko että haittaisi ketään muuta. Ei minulla ole ystäviä, eikä vanhemmatkaan välitä. Kerroin äidille pari kuukautta sitten, miten paljon akateeminen opiskelu ahdistaa ja kuinka vähän motivaatio minulla on, vastaukseksi hän käski skarpata, etten jää jälkeen ja ettei numerot laskisivat. Ei häntä kiinostaa hyvinvointini vaan suoritukset, joista voi kehuskella tuttaville. Isälle en edes kerro siitä, kun hänen mielestä onegelmat vahvistavat ihmistä ja sen takia lastaan ei pitäisi auttaa. En vaan näe mitään syytä jatkaa elämäni, enkä ymmärrä miksi pitäisi puskea väkisin eteenpäin, ei se tästä enää mihinkään muutu.
Eikä minua haittaisi, jos kuolisin siihen verenvuotoon, enkä todellakaan usko että haittaisi ketään muuta. Ei minulla ole ystäviä, eikä vanhemmatkaan välitä. Kerroin äidille pari kuukautta sitten, miten paljon akateeminen opiskelu ahdistaa ja kuinka vähän motivaatio minulla on, vastaukseksi hän käski skarpata, etten jää jälkeen ja ettei numerot laskisivat. Ei häntä kiinostaa hyvinvointini vaan suoritukset, joista voi kehuskella tuttaville. Isälle en edes kerro siitä, kun hänen mielestä onegelmat vahvistavat ihmistä ja sen takia lastaan ei pitäisi auttaa. En vaan näe mitään syytä jatkaa elämäni, enkä ymmärrä miksi pitäisi puskea väkisin eteenpäin, ei se tästä enää mihinkään muutu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen pineituloinen, sekatyöläinen. Käytän etupäässä kaikkea kierrätyskamaa: vaatteet, astiat ja huonekalut. Olen ylioppilas ja käynyt aikoinaan kaupallisen perustutkinnon ja asun pinellä paikkakunnalla. Olis kai vanhemmat haluneet minunkin opiskelevan jonkin akateemisen, salonkikelpoisen ammatin, mutta minulle on riittänyt vain työ ja toimeentulo, että saan laskut maksetuksi. Ihmiarvoni on siinä, että uskon olevani Jumalan luoma, ainutlaatuinen yskilö. Ei meitä tee arvokkaaksi tositen odotus, ei edes vanhempien.
Oloen hyvin onnellinen: minulla on toimeentulo: ruoka ja asunto ja rahat riittävtä. Miksi ressata päätänsä lukemalla vain sen vuoski, että olisi muka sen sitten arvokkaampi ja parempi ihminen. Mieluummin teen vain sitä, mikä itseäni kiinnostaa ja koen olevani oikella paikallani.
Oletko menettänyt omanarvontunteesi vanhempiesi turhamaisten odotusten vuoski, eivätkö he muka hyväksy sinua, jos olsisit vaikka heidän mielestään vähemmän koulutettu kuin he. Sano piut paut moiselle odotuskelle.
Jospa olet täysin täsyin väärällä alalla. Jospa sinulle sopisi jokin käytännönläheinen ammatti.
Jospa teet ihan oman valitasi. Lopeta toisten mieliksi olemien ja toteuta elämääsi omien lahjojesi ja kiinnostustesi mukaisesti.
Olen jo yrittänyt kääntyä uskon puolelle, mutt siitä ei ollut hyötyä. 5. käsky: kunnioita isäsi ja äitisi, lisäksi Jeesus sanoo, että synnin tekemättä jättäminen ei riitä, vaan siitä ei saa edes ajatella. Kun luin raamattua vähän enemmän, päädyin siihen, etten halua uskoa siihen kauhukirjaan.
Sain muuten hyvän idean, miten saan vereni nähtyä, käyn verenluovutuksessa.
Ei Taivaallinen Isä nooin lakihenkistä uskonnonharjoitusta vaadi. Voi saisit kohdata armon, ei sinua ajatuksista tuomiolle viedä.
No ompa sinulla idea ja kekseiliäisyyttä lähteä luovuttamaan verta, jotta vosit katsella tuota punaista elämän eliksiiriä. Itseäni kyllä enemmän inhottaa katsella tummanpunaista, lämmintä nestettä pussissa.
Miksi monia helpottaa katsella verta? Voitko sinä vastata, mihin tuo perustuu. Tiedätkö syyn.?Onko se jotkain itsensä rankaisemista, sovituksen ja lohdun etsintää?
En tiedä syytä, haluan vaan nähdä vereni, se helpottaa minua jo muutamina pieninä pisaroina, mutta tarve nähdä enemmän vain kasvaa.
Ja tänään kun kävin verenluovutushaastattelussa, ymmärsin kuinka huono idea se on. Siellä paljastin että on viiltelyhistoriaa, koska se kai vaikuttaa verenluovutukseen ja lääkäri sai minut näyttämään arpeni hänelle, jotenkin hän sai luottamukseni. Kun hän kysyi, miksi haluisin luovuttaa veren, nousi itku silmään ja sanoin että haluan tehdä jotain hyvää elämässäni. Hetken päästä hän sanoi, että käy hakemassa pätevämmän lääkärin, olis vaan suoraan sanonut, että käy hakemassa pakkopaidan. Heti kun hän lähti huoneesta, karkasin ikkunan kautta.
Pakko sanoa, että tunnen itseeni nyt hyvin elääväksi, selviytymisvaistoni heräsi jälleen, nyt kun mietin ehkä juuri se onkin syy viiltelyyni. Kuitenkin nyt on nälkä ja on palattava kotiin, jossa ne "pätevämmät" lääkärit varmaan väijyttävät minua. Nimittäin se haastattelija näytti hyvin huolestuneelta ja karkuhyppyni kolmannesta kerroksesta lumihankeeseen tuskin helpottaa tilannetta. Lisäksi joku, outo, minulle tuntematon numero soittaa minun kännykkään jatkuvasti, pitää kai vastata ja kohdata väistämätöntä, varsinkin kun nyt en enää jaksa jatkaa karkumatkani.
Et ole mielestäsi saanut apua uskosta. Olen kyllä muistanut sinua rukouksin ja pyytänyt, että KOrkein puuttuis sinun elämääsi, jotta saisit apua. No nyt menit sinne verenluovutukseen ja jäit tuosta noin vain avun ulottuville.
Jospa jälleen tuon numeron takan on muutakin kuin vain kuin lehden myyjä. Ei sinun oma veresi voi sovittaa mitään lunnaita elämällesi.
Kirjoittele miten vointisi ja jaksamisesi?