ÄLKÄÄN LAITTAKO 9kk-2-vuotiaita päiväkotiin!!!!

jebajee...mot!

Olen samaa mieltä, mutta meillä ainakin kunnassa lapsen hoitopaikasta päättävät päivähoidonjohtajat ja vanhemmat saavat korkeintaan esittää toivomuksen, että he osaavat toimia mahdollisimman hyvin sen vastaisesti. Ja en muuten ole ainut, joka täällä näin kokee. Joka tapauksessa perhepäivähoitajalle en ole lapsiani saanut eikä täällä kuulemma tarvita enempää hoitajia, joten minäkään en ole perhepäivähoitajaksi päässyt, vaikka sellaiselle lapsensa haluavia vanhempia on pilvin pimein.

en ymmärrä minäkään, itsellä kaksi lasta 1,5 -ja 3-vuotiaat ja syksyllä menevät osa-aikaisesti pphoitoon, ei tulisi mieleenkään laittaa alle 3-vuotiasta päiväkotiin. Sitten vasta kun esikoinen menee eskariin ja kuopus on 5, niin sitten voin laittaa päiväkotiin, en ennen sitä. Parasta olisi kotihoito, mutta pakko mennä edes osa-aikaisesti töihin parina päivänä viikossa että eletään, lapst muuten kotona. En tajua, kun fikust, hyvin tienaavat (siis olisi jopa mahdollisuus itse hoitaa ne lapset) vievät jo 1-vuotiaan kokopäivähoitoon, että oppii sosiaaliseksi, haloo! Eräs hoitajaäiti jopa sanoi, että mitä nuoremmin menee, niin sitä parempi kuulemma (sopeutuu kuulemma helpommin). Miten kukaan hoitaja pystyy hoitamaan yksin neljää tai useampaa 1-vuotiasta yhtäaikaa?? Pphoidossa niitä pieniä on vaan max. 2 ja sitten 2 yli 3-vuotiasta, jotka ovat jo omatoimisempia.

En tiedä paljonko Suomessa on alle 3 vuotiaita päiväkodissa, mutta paljon varmaankin. Eli meitä "julmia" vanhempiakin on paljon!

Me veimme poikamme jo 11 kuukauden iässä päiväkotiin. Myönnän, että etukäteen tuntui itsestäkin pahalta ja jännitti kauheasti että miten siellä sujuu.
Varma en tietysti voi olla, kun ei poika osaa vielä puhua, että miten on viihtynyt.
Mutta hymyssä suin on mennyt alusta saakka sinne aamuisin ja hoitajat kertovat, että hyvin on menny ja kehuvat kuinka iloinen lapsi on.
Ryhmään on tullut nyt n. 9-10 kk ikäinen tyttö. Iloiselta hänkin on näyttänyt ainakin silloin kun olen poikani hakenut hoidosta.

Lapset ovat kuitenkin yksilöitä, toisilla voi olla rankempaa ja huutavat varsinkin alkuun. Mutta isompanakin näin voi käydä. Ystäväni tyttö oli 3 v kun meni
hoitoon ja itkeskeli paljon ja näki yöllä painajaisia ja huusi äitiä.

On pahempiakin asioita mitä vanhemmat lapselleen voi tehdä kuin laittaa lapsi päiväkotiin?

Itse harkitsin perhepäivähoitoa, koska pidin sitä itsekin alkuun parempana vaihtoehtona. Paikkoja ei kuitenkaan ollut alkuun vapaana.
Myöhemmin paikka vapautui. Mutta kun kävimme tutustumassa perhepäivähoitajalla päädyimme jatkamaan päiväkodissa. Emme saaneet hoitajasta hyvää kuvaa. Perhepäivähoitajia on hyvin erilaisia. Aina se ei ehkä ole parempi vaihtoehto. Kaikenlaisia juttuja olen sieltäkin kuullut. Ja perhepäivähoitaja on kuitenkin yksin pikkuisten kanssa, päiväkodissa hoitajat "vahtii" toisiaan. Päiväkodin hoitajat ja päiväkoditkin on tietysti erilaisia.

Paras paikka silti kyllä omasta mielestänikin on koti alle 3 vuotiaalle, mutta ei päiväkoti niin paha paikka ole, etttä olisi suorastaan julmaa viedä lapsi sinne. Ja kun haen pojan päiväkodista ole hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Ja monet äidit tekee kotitöitä ym. eivätkä ole jokahetki lapsen kanssa. Kotonakin lapsi leikkii yksinään välillä. Eikä ole kokoajan sylissä tai leiki äidin kanssa.
Jotkut oikein ihmettelee, että miksi lasta pitäisi kokoajan viihdyttää?

P.s. Siskoni lapsi kutsui minua jostain syystä välillä joskus äidiksi tai mamiksi yhteen aikaan. Vaikka siskoni oli paljon lastensa kanssa ja oli kotiäiti.
Se ei tarkoita sitä, että hän oikeasti piti minua äitinään!

Monella on kotonakin kellon tarkka rytmi. Itse otimme käyttöön suht tarkan rytmin siksi, että jossain oppaassa kerrottiin sen parantavan yöunia. Meillä on nyt nukuttu hyvin yöt ja päiväunetkin on pidemmät. Tietysti ei väkisin yritetä pitää toista hereillä, jos kovasti väsyttää jne. Ja välilä kauppareissun tms. takia tulee poikkeamia...

Päiväkodissa pienemmät lapset saa nukkua ulkona rattaissa, jos nukkumatti iskee ennen varsinaista päikkäriaikaa. En tiedä onko jokapaikassa näin, mutta usein varmaan? Ei kai lasta väkisin hereillä pidetä? Vai pidetäänkö teillä?

Ja kaikenmaailman oppaissa ja neuvolassa neuvotaan muutoinkin, että ateriarytmi olisi säännöllinen. Joten ei kai säännöllisyys ole paha asia? En tiedä kauanko lapset ovat ulkona, sitä en ymmärrä miksi pikkuisten, jotka ei osaa kävellä
pitää "maata" lumihangessa pitkiä aikoja. Joissakin päiväkodeissa pienemmät voi olla jopa sisällä kylmemmällä ilmalla. Tai istuvat rattaissa peiton alla tai
ovat hoitajan sylissä.Ja eikä se päiväkodin rytmikään aina minuutin tarkka ole. Kyllä siitä lipsutaan.

Useammin se on niin, että ne jotka hoitaa lapset kotona (jotkut kouluikään saakka) arvostelee lapset päiväkotiin vieviä vanhempia. Toisinpäin harvemmin arvostellaan. Vaikka sitäkin on, että ei ymmärretä niitä jotka ei vie lapsia päiväkotiin ja sanotaan, että heidän lapsista tulee mamiksia tms. Kukin tekee kuten parhaaksi näkee. Ehkä vanhempainvapaa olisi pidempi, jos yhteiskunnan mielestä olisi niin paha asia laittaa lapset hoitoon?

Jotkut pienten hoitajat on kyllä oikein ihania ja ottavat pienet huomioon, toiset taas ei.

Mehän emme tietysti tiedä oletko edes oikeasti päiväkodissa töissä. Vai taas vaan joku kotiäiti, joka yrittää vakuuttaa, että lapset pitää hoitaa kotona. Piste.

Mä en vaan usko, että päiväkoti on niin paha paikka. Jos pitäisin sitä pahana kidutuspaikkana ja julmana tekona lapselle, en todellakaan veisi lastani sinne. Rakastan lastani ja en tekisi hänelle koskaan mitään pahaa. Hellin ja pidän hyvää huolta. Mutta vien päiväkotiin. En siksi, että itselleni jäisi enemmän aikaa bilettämiseen, harrastuksiin, shoppailuun tms. Vaan siksi, että hoitovapaalta maksettava raha ei riittäisi asuntolainan lyhennyksiin ym. laskuihin.(juu on kokemusta köyhyydestäkin, joten ei tarvitse alkaa siitä marmattaan...)
Kaikki ne ajat mitkä en ole töissä, olen lapseni kanssa. Tai anteeksi olen ollut yhden kerran elokuvissa, jolloin lapsella oli "vieras" hoitaja (ystäväni) ja kerran parturissa (lapsen isä hoiti lasta silloin).

Miehet taitaa useimmiten haluta lapsen aiemmin päiväkotiin kuin naiset.nAinakin töissä meillä miehet valittaa, kun nainen on kotona ja eletään enimmäkseen miehen palkalla. He toivoisivat naisen menevän töihin. Aina tietysti näin ei ole.

Meidän päiväkodissa aikoinaan ei ollut noin pienille mitään vaunuja olemassakaan! Että nukahtivat minne sattuu josta sitten kannetaan sänkyyn, herätetään jos vielä nukkuvat -> syömään ja taas unten maille mutta, eipäs sitten aina nukutakkaan enää. Niin, että kyllä se on aika raskasta noin pienelle sopeutua päikkärin rytmiin kun tarvisi vielä enemmän unta.
Jotkut nukahtaa ryokapöytään josta kannetaan suoraan sänkyyn, ehti sitten syödä mitä ehti.

Eihän siinä mitään jos olisi vaikka 4 hoitajaa ryhmässä taikka 5, yksi voisi aina leikittää niitä jotka eivät nuku kun ovat nukkuneet jo aiemmin jne. Henkilökuntapulaa on tälläkin alalla.

Sen vuoksi perhepäivähoito tuntuu paremmalta näin pienille kuin 1v tai alle. Kyllä 2v jo pysyy hereillä ja on reipas mutta ei 1v ja alle.

Minusta on ihmeellistä, että täällä vouhkataan paljon tästä samasta aiheesta, muta harvemmin kiinnitetään huomiota päiväkotien laatuun.

Puhutaan, ettei lapsia pitäisi viedä päiväkotiin ennen 3 ikävuotta. Puhutaan, että ryhmät ovat liian isoja, ei jousteta tarpeeksi, lapsia vain säilötään, ei ole hellyyttä tarpeeksi... puhutaan siis jostain kunnallisista päiväkodeista, joissa revitään säästöjä henkilökunnan selkänahasta.

Ei kenellekään ole tullut mieleen, että kunnallinen lapsisäilyttämö ei ole ainut mahdollisnen päiväkoti? Jokaisessa kunnassa varmasti on yksityisiä päiväkoteja, joissa on pienet ryhmät, on taideaineita, on joustavuutta ja yksilöllisyyttä. Ne päiväkodit joutuvat kilpailemaan laadullaan pärjätäkseen markkinoilla

Niistä ihan ilolla ostaa palvelun ja maksaa tunneittain lapsen hoidosta. Päiväkotien kritisointi tuntuu, siitä näkökulmasta, että oma lapsi on taidepainotteisessa pienessä yksityisessä päiväkodissa, täysin naurettavalta.

ÄLKÄÄ LAITAAKO LADTA PÄIVÄKOTIN

Niin totta, kyllä se näyttää kivalta kun iloisesti menee hoitoon jne.. Mutta voi koittaisittepa joskus olla edes viikon 9 tuntia siinä metelissä mikä lapsi ryhmästä syntyy.. Ja oikeasti miettikää hetki 12 pientä 3 aikuista, ei riitä, ei mitenkään.. Itsekkin töissä olleena pienten ryhmässä.. Syliin mahtuu kerralla maksimissaan 2 ja yleensä pienet ei halua toista jakamaan huomiota yhtäaikaa, niin ei se kovin kivaa ole kun yks on sylissä ja kaks itkee lahkeessa..

Ja kun olet vessassa yhtä kuivattamassa.. Yksi lapsi vie lelun toiselta ja hirvee itku ja yks selvittää sitä, toinen on sylissä kolmannella ja sillä välin just kaikki muut on tarkkailematta..

Se on vaan täysin mahdotonta..
Ja kun on kyse pienistä, he eivät leiki yhdessä, he kaipaavat huomion itselleen jokainen.. Ei pienillä ole sosiaalisia leikki taitoja.. Fakta. He leikkivät rinnakkais leikkejä, eli kukin omaansa.. mut voi toki luulla toisin jos ei tiedä..
Ja auta armias kun leluja haluaa kaikki samoja.. Ei pienet osaa jakaa.. Jne..
Toki se voi näyttää ihanalta, mutta ennen kuin tekee sitä työkseen niin ei oikeasti tiedä..
Luulo ei ole tiedon väärti! Toki minkä sille voi jos on töihin mentävä, mutta itse en aijo viedä omiani ennen 3 vuotta kun tiedän mitä se on..

Mieti kun olet 9 tuntia mekkalassa, jossa leikkejäsi häiritään koko ajan, huomiota et ehdi saamaan kun haluat ja niin paljon kuin tarvitset..

Päivähoito ei ole järjestetty lapsen parasta ajatellen.. Muuten olisi enemmän hoitajia ja tilaa.. Mutta raha ratkaisee enemmän kuin lasten hyvinvointi . ikävä tosiasia..

Samaa mieltä siitä että päiväkoti ei ole pienen paikka. Mun ryhmässäni on 11 kpl 1-3v ja työni teen kyllä sydämellä ja hyvin vaikka minusta ne paaperoiset kuuluis viel kotia tai enintään pph:lle jolla pari lasta. Tuo sopeutumisasia on aika yksilöllistä, ei sidottua ikään silleen. Kokemusta on 1-6v ja joka ryhmässä on hitaammin sopeutuvaa ja nopeammin sopeutuvaa. Omani aloitti 3v ja todella hyvin sujui. Ollu nyt vuoden ja viihtyy edelleen. Kun taas moni pieni itkee viikko tolkulla, pahimmat muutaman kuukauden ennenkun alkaa edes jotenkin sujua.
Tämä nykynen ryhmä on aika helppo ja sujuu sekin rivissä istuminen satua kuunnelle, pystyy antamaan hoivaa ja huomiota.Yhdessä paikkaa oli 17 alle 3v ja hyvin kaukana lapsen eduista olla siinä porukassa.

yksi v ei kyllä istu rivissä satua kuunnellen ei millään, se siitä ymmärrä höikäsen pöläystä, kun hikisesti kolme v jaksaa istua viisi-kymmenen minuuttia!

Moikka! Haluaisin saada lisää infoo miten opiskella töihin päiväkotiin? minne pitäisi mennä opiskelemaan; ammattikouluun vaiko lukioon?? Olen pohtinut tätä oponi kanssa jo pitkään mutta hänkään ei ole varma asiasta, joten jos joku kiltti voisi mitenkään kertoa olisin ikikiitollinen! Olen tosin vasta 9luokalla joten ei ole vielä kiirettä ajatella asiaa mutta olisihan se mukava tietää jo ennen kuin hakee opiskelemaan. :) Olen pienestä asti viettänyt aikani huolehtien pienemmistä ja ollut lastenvahtina muutamia kertoja palkatta mutta minä todella NAUTIN lasten läheisyydestä! :) Toivoisin että ilmoittaisitte pian. :)

Täysin samaa mieltä. Luulen, että ihmiset laittavat pienet päiväkotiin, koska;

1) Heidätkin on laitettu vauvoina jo päiväkotiin ja "ihan normaaleja heistäkin tuli", naapurin lapset menivät myöskin jo 10kk ikäisinä ja hyvin sopeutuivat jne.

2) Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys lapsen arjesta ja siitä, kuinka alle 2-v lapsi oikeasti kokee pitkän hoitopäivän. "päiväkotipropaganda" on hyvin vahva Suomesssa ja kun lapsi on vielä aivan vauva, sitä helposti ajattelee, että "kyllähän se on jo sitten 1,5 -vuotiaana niin iso, että pärjää". Osa vanhemmista tietää, mutta sulkee silmänsä, ei halua myöntää totuutta, koska raha on niin tärkeä (toki raha on tärkeä). Mutta jos vanhemmat ymmärtäisivät nämä:

A) Jos joku lapsi sopeutuu ihan ok nopeasti, ei se poista sitä, että kyse olisi siitä, että se päiväkoti olisi aina PARASTA hänelle, kyse on siitä lapsen parhaasta, ei siitä "mihin hän alimmillaan pystyy sopeutumaan". Kyllähän monet lapset sopeutuivat vanhempien eroonkin yms. näennäisesti hyvin, mutta eri asia on, onko se heille aina PARASTA.

B) Miettikään itse, haluaisitteko viettää 8-10h päivästä jatkuvassa metelissä? Harvassa työpaikassakaan on tilanne se ja me aikuiset kuitenkin "pärjäämme itsekin": meidän ei tarvitse miettiä sitä, kuka meitä hoivaa/pitää huolta/antaa syliä ja lohdutusta, mutta lapset ovat täysin riippuvaisia aikuisista ja ehtivätkö aikuiset hoitaa, vahtia ja tarjota syliä isossa ryhmässä, jossa paljon pieniä lapsia? Se on iso stressi lapselle.

C) Vaikka päiväkodissa olisi paljon virikkeitä ja koulutettuja hoitajia, niin niillä hoitajilla ei kuitenkaan ole kuin 2 silmää ja kättä. Kuinka moni teistä voi sanoa pärjäävänsä hyvin jos hoitaisitte yksin neljää 1-vuotiasta vaikka, joilla kaikilla on erityisvaatimuksia ja jotka eivät ole teidän lapsia?

D) Alle 2-vuotias ei ymmärrä vielä aikakäsitteitä (hän ei ymmärrä miksi hänet hylätään, milloin hänet haetaan, pidetäänkö hänestä huolta jne.), toki ajan myötä oppii, että jossain välissä hänet haetaan

E) Pieni lapsi (alle 3-v) ei opi vielä sosiaalisia taitoja päiväkodissa, koska hänellä ei ole vielä valmiuksia ryhmässä toimimiseen, leikki on vain rinnakkaisleikkiä.

F) Päiväkodissa ei ole mitään tilaa yksilöllisyydelle. Jos oman lapsesi rytmi on ollut se, että hän herää jo klo 5, on hänen odotettava todella pitkään klo 12 asti ennen kuin pääsee päivälevolle.

Toki lapsesi voi oppia viidakon lait helpommin, oppia syömään itse nopeammin jne. itsenäiseksi nopeasti, mutta onko se asia joka on tärkein?

Alle 3-vuotiaat pphoitoon ja sitä vanhemmat päiväkotiin. N. 5-vuotias tarvitsee ehdottomasti ikäisiään kavereita, eikä niin että joutuvat kaiket päivät paaperoiden kanssa viettämään ja katsomaan sitä vaipparallia ja syöttämistä. Varmasti tylsää vaikka kuinka hoitaja yrittäisi keksiä tekemistä, siinä välissä missä nyt ehtii. Lapsen paras muistettava ryhmien sijoittelussa!

Joo mut vanhemmat valittaa et miks ei oo "Tonipetterin" kanssa tehty sitä ja tätä, ei oo tarpeeks virikkeitä, Ei oo hiihdetty, luisteltu, leivottu jne. eikä ymmärretä yhtään ettei kolmen pienen (alle 2v) plus sen isomman kanssa paljon ehdi. Laittais omalle kohdalle pystyiskö itse sellasen sakin kanssa touhuileen.

"Älä vie lasta päiväkotiin, jos sun ei ole ihan pakko. Oon nähnyt, miten ne alle 1- vuotiaat istuu lumihangessa odottamassa, et joku tulis hakemaan sisälle, kun eivät itse vielä osaa kävellä."
-kuultua henkilöltä, kuka on ollut päiväkodissa työharjoittelussa

"Hoida sun lapsi kotona niin kauan, kun vaan pystyt. On paljon parempi lapselle, että saa olla kotona. Aikoinaan mun lapsi oli hoidossa perhepäivähoitajan luona ja siitä eteenpäin en voinut enää laittaa lastani pinnasänkyyn nukkumaan, koska lapsi sai aina siitä kiukkukohtauksia. Selvitin asian ja pph oli sitonut lapseni kiinni pinnasänkyyn, kun se ei ollut totellut. Sen jälkeen en enää ikinä vienyt lastani hoitoon sille hoitajalle."
-kuultua eräältä vanhemmalta henkilöltä

Tässä nyt pari juttua, mitkä tuli ekana mieleen, mitä oon kuullut sekä päiväkotia, että perhepäivähoitajaa koskien..

Itse aion lapseni hoitaa kotona ainakin 2- vuotiaaksi saakka, koska se on taloudellisesti mahdollista.

Ymmärrän, jos joku joutuu lapsensa hoitoon viemään taloudellisten syiden takia, mutta en ymmärrä, jos vie siksi, että saa itselleen enemmän aikaa, siinä tapauksessa ei olis lapsia tarvinnut tehdä, jos ei niitä itse viitsi hoitaa..
Ja sitten se, että ne virike hoitopaikka lapset vie mielestäni turhaan paikkoja sellaisilta, jotka niitä oikeasti tarvitsee. Sellaista varten on olemassa seurakunnan ja muiden tahojen järjestämiä kerhoja sekä avoimia päiväkoteja..

Ikävää jos päiväkodin hoitaja on tuota mieltä. Itse olen ollu tyytyväinen päiväkotiin missä lapsemme on. Hoitajat on mukavia ja lapsellamme on paljon eri ikäisiä kavereita. Hoitajat kertoo, että lapsi viihtyy, on hyvin iloinen ja touhukas. Ja aamuisin välillä menee jopa juoksujalkaa leikkeihin ja pikaisesti vaan heiluttaa hyvästiksi. Joinakin harvoina aamuina on ollut itkuisuutta ja tarrautunut äitiinsä, mutta se on mennyt pian ohi. Eipä uskoisi, että kidutuslaitoksessa joutuu olemaan...

Ehkä olen julma ja huono äiti, mutta ainakaan en koskaan ole lyönyt, tukistanut, antanut luunappia lapselleni. En huuda lapselleni. En ole tiukka, mutta jonkinlaiset rajat pidän ja komennan lasta ym. en usko ns. vapaaseen kasvatukseen. Annan paljon läheisyyttä silloin kun olen kotona, leikin lapsen kanssa. Rakastan lastani hirmuisesti. En käytä alkoholia jne. En tee ylitöitä, vietän vapaapäiväni lapsen kanssa.

Mies ei vaan maksa minun puoltani asuntolainasta ja laskuista joten töihin oli mentävä.

Vuonna 2011 oli 607 alle 1-vuotiasta lasta päivähoidossa, eli noin yksi prosentti ikäluokastaan. Tämä siis koko maassa. Kuinka moni heistä oli päiväkodissa, siitä ei ole tietoa, mutta varmaankin ainakin osa oli pph tai yksityisellä hoitajalla. On siis melkoista liiottelua väittää, että näitä alle 1-vuotiaita on päiväkodeissa pilvinpimein makaamassa lumihangessa tai että tuon ikäisten lasten päivähoito on jotenkin kovin yleistä.

Olin opiskelijana kuuntelemassa päiväkodin palaveria, jossa toimintaa suunniteltiin. Päätavoite: Kutsukaan jokaista lasta omalla nimellään häntä puhutellen edes kerran päivässä!! Tätähän ei tapahdu normaaliarjessa, vaan tähän pitää erityisesti panostaa.

Yhdellä sukulaismiehellä menee useampi kalja joka päivä. Joskus vetää sellaiset kännit, että on konttauskunnossa. Lastenkin läsnäollessa. Mutta eivät ole vieneet ainakaan lapsia liian pieninä päivähoitoon, aplodit heille!

Kaverini hoiti lapsia kotona kunnes olivat kolmivuotiaita. 10 pistettä ja papukaijamerkki! Lasten isä painoi pitkää päivää (töissä toisessa kaupungissa), mutta hänen useamman tonnin kuukausituloilla ei tarvinnut murehtia taloushuolista. Kun kaverini aloitti työt (yksityisyrittäjä) hänellä alkoi pitkät työpäivät. Tuli myöhään kotiin ja viikonloppunakin oli töissä. Lapset itkee äidin perään. Mutta ei kai sen enää väliä, kun lapset on jo 3 v?

Eipä niitä kotiinkaan voi jättää.

Vien 11kk päiväkotiin, en missään tapauksessa pph:lle. Ei tuon ikäinen lapsi osaa kertoa mitä hoitaja hänelle tekee. Päiväkodissa on sentään enemmän kuin yksi aikuinen, ja jos hän sooloilee omiaan muut varmasti puuttuvat asiaan.

Siskoni 1 ja 3 vuotias oli pph:lla. Onneksi 3 vuotias osasi kertoa mitä hoitotäti tekee. Oli pitänyt olla päikkäreillä, mutta hän oli katsonut oven raosta ja kertoi äidilleen: "täti joi ruskeasta pullosta jossa oli karhun kuva." Niinpäniin...

Jooh, minulla on tästä aiheesta oma näkemys myös.
Eli lapsethan on yksilöitä, jokaisella lapsella on jo pienenä erinäisiä piirteitä, vahvuuksia ja heikkouksia. Päiväkoti on kiva paikka lapselle jos lapsi sopeutuu ja viihtyy siellä. Monesti kyllä jos taloudellisesti menee heikosti lapset viedään alle vuoden ikäisenä hoitoon, niinkun meidänkin kohdalla. Lapseni oli 11kk ikäinen silloin. Teimme oman pikkuisen kanssa niin, että kävimme tutustumassa päiväkotiin ensimmäiseksi, ja katsottiin "reaktioita" tutustuttiin hoitotäteihin ja tilaan missä lapset oleskelevat, kun muut lapset olivat ulkona. Aluksi vähän hirvitti ajatus, että niin pieni ja niin iso ryhmä, että miten se pärjää sitten siellä. Viihtynyt todella hyvin, kotona ja päiväkodissa.. 7-14 on normaali päivä, eli haemme melkein esimmäisenä. ELI pointtini on että lapset on yksilöitä, eli jos lapseni olisi panikoinut, itkenyt ja ollut ahdistunut ollessaan päiväkodissa olisimme harkinneet muita vaihtoehtoja, jopa sitä että olisi ollut 3vuotta kotona huonoilla tuloilla. Lapseni on todella aktiivinen ja tulee muiden lasten kanssa hyvin toimeen, höpöttää ja jokeltaa. Täytti juuri 1.7v eikä kehityksessä ole minkään laisia aukkoja, päin vastoin!! Iloitsee mennessään ja tullessan kotiin.

Kyllä, päiväkoteja ja hoitajia on erinlaisia, tämä päivä koti on "täydellinen"
Miksi en harkinnut perhepäivähoitajaa, juuri sen takia että YKSI hoitaja, ja ei tiedä sitten todellisuudessa mitä se tekee lapsille. tukistaa tai jotain tälläistä.. varmasti on paljon hyviä hoitajia mutta jos sattuisi omalle lapselleen saamaan jonkun mätämunan niin lapsi saisi vain turhia traumoja..

näitä kannattaa miettiä harkiten, lapsen parasta ajatellen! ELI painotan että jos lapsi EI halua päiväkotiin ja itkee paljon, ni sitten se ei ole alle 1-3v paikka. Ja näihin lapsen tarpeisiin täytyy sitten vanhempien vasta myötätunnolla..
Ahdistuneesta lapsesta kasvaa ahdistunut aikuinen.

Myös positiivisia kokemuksia päiväkodista on lapsen tekemät piirustukset, sormivärimaalaukset ja askartelut mitä saa sitten joskus kotia.

Esimerkkinä eräs samanikäinen lapsi joka on kotona, ei puhu mitään, itkee kun äiti on toisessa huoneessa.. ero ahdistus on kova.. se ei varmasti sopeutuisi päiväkotiin.

EI SAA YLEISTÄÄ KIRJANOPPINEESTI ETTÄ PÄIVÄKODIT OLISIVAT KEHITYKSEN KANNALTA HUONOJA!! Psykologisesti kannattaa ajatella lapsen parasta. Ylihuolehtivaiset/ankarat vanhemmat kasvattavat narsisteja.

Kitkuttelu on todella perseestä, kuitenki haluaa ruokkia lapsen normaalilla suhkoht järkevillä ruuilla jotka nyt sattuu maksamaan enemmän kuin nuudelit, pointtina on että olisimme sitten vaan kitkutelleet jos lapsi ei olisi pitänyt päiväkodista, mutta jos näinkin hyvä tilanne että pitää siellä olemisesta niin ei mitään ongelmaa minusta kehityksen kannalta. Sääliksi käy kun ainut lapsi, niin yksin se tuossa sitten leikkisi 3vuotta vanhemmat seurana, kyllä lapsen kehitykselle on tärkeää myös muiden pienten lasten seura, vuorovaikutus taidot kasvavat karvan verran paremmin kuin kotona kasvavat vaikka väitetään että lapsen kehitykseen tulee aukkoja jos hän menee aikaisin päiväkotiin. Yritän kasvattaa lapseni niin, että hänellä on vanhemmalla iällä soisiaaliset taidot sellaiset ettei sen tarvitse kärsiä koulussa kiusaamisesta. Mutta tälläisiäkään asioita ei voi ennustaa etukäteen, mutta hyvät sosiaaliset taidot auttavat myöhemmässä elämässä.. MUTTA, jos se vaan olisi rahasta kiinni olisin kotona ja viettäisin 100% ajastani lapseni kanssa. Rahalla saa tasokkaampaa elämää, ilman sitä taso on "köyhää". kirppari vaatteita jne.

btw, hulluahan se on että HYVIN tienaavat saavat HYVIN paljon äitiyspäivärahaa.
huonosti tienaavat saa puolet siitä surkeasta palkasta minkä saavat kuukaudessa. se on väärin. PORVARI HALLITUS!

mistään tasoista ymmärrä mitään eikä kirpparivaatteista(niissä ei kyllä ole mitään vikaa).Ja luulisi että jokainen tajuaa että kotihoitolapset käyvät kerhoisssa,perhekahviloissa ja puistoissa oppimassa taitoja eikä kyyhötä neljän seinän sisällä.

Puistossa silti ilman kavereita, sattumalta saattaa olla joku randomi siellä leikkimässä, mutta ei mudosta sidettä kyseiseen lapseen. Kaikki on niin yksinkertaista näin täällä kirjoitettuna. Käytännössä puolet kotiäideistä on lihavia sohvalla perunalastuja mässäileviä laiskoja jotka vaan esittää netissä hyviä kasvattajia, ja hyvä kun ulos pääsee lapsen kanssa, ja kun päästään ni ei jakseta puolituntia kauempaa.

Perhekahvilat/tapahtumat vasta pahimmat tilanteet onkin, jokainen lapsi on niin ylpeä lapsestaan että aletaan nokittaa toisten lasten kehitystä kun kateellisenä toisen lapsi on jossain ominaisuudessaan parempi ku toisen. Mieluumin valitsen lapseni seuran, kun tyrkkään 100 lapsen kanssa samaan aikaan johonki riehaan kerran 3kk välein :D

Onhan nuo tuon ikäiset vielä vähän turhan pieniä suurissa ja vauhdikkaissa laumoissa viettämään pitkiä päiviä. Ei siellä isoissa ryhmissä tosiaan kovin yksilöllistä hoito voida kaiken päivää antaa, kyllä ne lyhyisiin hetkiin jää. Joskus yksilöllisyys jää kokonaan kaiken kiireen ja henkilöstöpulan jalkoihin.

Olen kanssa työskennellyt päivähoidossa niin perhepäivähoidon puolella kuin myös päiväkodeissa. On tullut vuosien saatossa koluttua jos jonkinlaista päiväkotia ja hoitopaikkaa työntekijänä. Jokaisella kolikolla on aina myös se kääntöpuoli. Se tummempi ja se kirkkaampi.

Aina löytyy jotain positiivista ja jotain negatiivista, valitsetpa mitä tahansa.

Ahdasmielistä keskustelua, lapsea tarvitse kokoajan vahtia, ylihuolehtivaisuus on kasvattaa ahdistuneita lapsia! Kun lapsi oppii ratkaisemaan ongelmia itse, hänen älykkyys kasvaa. Lapseni on alle 2v, puhuu paljon enemmän kun monet yli 2vuotiaat, rakentaa palapelejä ja osaa laittaa palikat oikeisiin koloihin laatikkopelissä.. eikä edes halua aina apua, jos hän haluaa olla yksin hän kyllä ilmaisee :D

Ei päiväkodissa hoitajat ole vieraita jos lapsi on samassa päiväkodissa vuosia! ihme päättelykykyä.. suomalaiset ovat tyhmiä!

10kk poikani on päiväkodissa ja viihtyy siellä hyvin. Hänellä ei ole ollut yhtenäkään päivänä minkäänlaista ongelmaa hoidossa. Kaikki eivät voi pistää lastaan perhepäivähoitajalle(enkä laittais vaikka voisin, kuntani perhepäivähoitajista en ole kuullut mitään hyvää). olen yksinhuoltaja ja minulla on vuorotyö, joten päiväkoti on ainoa vaihtoehto.yksinhuoltajana minulla ei ole varaa jäädä kotiin.

Kaikkia viestejä en jaksanut edes lukea.
Mielestäni tärkempää on se, että minkä pituisia hoitopäiviä lapselle tulee kuin että minkä ikäisenä lapsi menee/laitetaan päiväkotiin.

Tyttäreni oli 2v 6kk (nyt 3v 2kk) aloittaessaan päiväkodin. Päiväkodissa hän on ollut max 4 päivää viikossa. Itse järjestelin työni niin, että tein aina yhden päivän etänä. Hoitopäivät ovat olleet klo 8-16 tai 8-15. Ja meidän tytölle juuri sopivat ajat.

On lapsi minkä ikäinen tahansa, on ollut aikanaan päiväkodissa työskennellessäni vaikeaa katsoa perhettä, jossa lapsi on päiväkodissa klo 6-17.

Meidän hoitopäivien pituuksien, hoitopäivien määrän ja tytön valmiuksien myötä tyttö vapaapäivinäkin kysyy, koska hän pääsee päiväkotiin. Siellä on mukavaa, on kavereita, ulkona riittää tekemistä, eri leluja kuin kotona ja yhteistä ohjelmaa (kuten laulutuokioita, paljon kädentaitoja). Tyttäreni ryhmässä (alle 3v.) ei ole myöskään ollut yhtään alle 1v. joka on mahdollistanut esim. useita askartelutuokioita ja retkiä ryhmän kesken.

Oma lapseni ei olisi ollut valmis 1,5v päiväkotiin, koska oli minussa kiinni. Mutta reilu 2,5v oli jo aivan valmis. Harjoittelupäivinäkin tokaisi vain: "äiti pois. minä ihan itse päiväkotiin."

Tosielämän esimerkki. Olen ollut päiväkodissa töissä ja ymmärrän hyvin että miksi ihmiset laittavat lapsen heti kuin mahdollista tarhaan.. Suurimman osan vain on pakko ylläpitääkseen elintasonsa ja välttyäkseen sosiaalitoimiston kustannuksella elämiseltä. Itselläni myös lapsia 3 kpl. 4v, 6v ja 7v joista kaksi ensimmäistä vuoden ikäisestä perhepäivähoidossa ja kolmas vuoden ikäisestä ihan vain päiväkodissa.. Mitään eroa en ole huomannut kehityksen suhteen kenessäkään heistä. Eikä ole kukaan muukaan lähipiirissä.

Onpas silti ongelmaa kerrakseen, tuon päiväkotiin laittamisen ja sosiaalisten suhteiden solmimisten kanssa.. No mietitäänpä lisää esimerkkejä tosielämästä..
Tiesittekö että esimerkiksi Afrikassa elävät Maasait kasvattavat koko yhteisön lapset yhdessä, kukin vahtaa vuorollaan meiningillä ja aivan vastasyntyneestä asti, kun toiset menevät päivällä töihin? No on heillä ydinperhe-idea tallella, jokaisessa majassa siis nukkuu vain saman "perheen" jäsenet.
Mutta on olemassa myös heimoja joiden jokainen sikuinen jäsen on isä ja äiti, ja jokainen lapsi sisko ja veli toisilleen.. Harrastavat jopa seksiä niin vapaasti keskenään että kukaan ei edes voisi tietää kenen biologinen lapsi on kyseessä. Ja aivan täysipäisiä ihmisiä hekin. Ja näitä ihmiskansoja, ryhmiä tai heimoja, miksi haluatte kutsuttavan, löytyy pilvin pimein joka puolelta palloamme.

Takaisin Suomeen kuitenkin ja miettimään että kuinka kauan on ollut mahdollista Suomessa laittaa lapsi päiväkotiin ylipäänsä, mutta vielä alle vuoden ikäisenä.
No vastaus on että sen verran kauan että jos se tekisi lapselle jollain lailla äärimmäisen pahaa tai tuhoaisi hänen mielensä tai aiheuttaisi elinikäisiä traumoja, me näkisimme sen ympärillämme joka päivä vastaantulevien ihmisten kautta, ja siihen oltaisiin puututtu virallisten tahojen osalta. Mutta koska näin ei ole, on tehtävä looginen johtopäätös että kukaan ei kuole tai joudu ikuiseen mielenterveysongelmakierteeseen sen takia että hänet on laitettu alle vuoden ikäisenä tarhaan.

Tottakai ihmisillä saa mielipiteitä olla, mutta on se vaan väärin sekin että haukutaan lapsen kiduttamiseksi sitä että lapsi laitetaan päiväkotiin alle vuotiaana, ilman mitään perusteita siitä että se olisi kidutusta.
Pakko mainita myös että lapsipsykologien tällä hetkellä tunnustettu mantra "rytmit ovat lapselle eduksi" tuntuu ilmeisesti olevan kanssa väärin, enkä ymmärrä miten alkuperäisen viestin laittanut hoitaa lapsia työpaikallaan jos siellä ei huomioida yksilöllisiä tarpeita lähes ollenkaan (mikä tuskin totta mutta antaa ymmärtää), että ovatko lapset siellä vain joku lauma joka "ajetaan" kuin karja pihalle yhdessä laumassa ja syötetään kaukaloissa. Päiväkoti jossa lapseni on tuntuu huolehtivan lapsista yksilöinä ryhmässä, kuin perhepäivähoitajatkin.
Tietenkin lapsi saa sitä yksilöllistä huomiota myös kotona päivän päätteeksi kotona jopa pakostikin jo ensiksi silloin kun hänet tullaan hakemaan, Huom. hänet, ei hänen ryhmäänsä.
Yhteiskunnan vastuu tulisi olla kasvattaa lapset yhdessä, yksilöinä isossa ryhmässä nimeltä yhteiskunta.
Yhteiskunnan vastuu ei tarkoita valtion vastuuta, vaan sinä ja minä olemme osa yhteiskuntaa, ilman meitä ei yhteiskuntaa olisikaan.
Joten jos näet lapsen tekevän jotain "väärää", niin miksi et oikaisisi häntä?
Yhteiskunnan vastuulle ei voida vierittää mitään unohtamatta sitä että meistä jokainen kuuluu johonkin yhteiskuntaan. Valtio ja hoitolaitokset ovat instituutioita.

Ihan vain muistutukseksi ihmisille jotka vielä muistaa "vanhoja hyviä aikoja".
Rupeaa muistuttamaan tuo "vieraiden ihmisten" hoiviin laittamisen pelko pikkuhiljaa vallalla olevaa naapuripelkoa. Minäkin olen aika nuori 26 v. ja silti muistan kuinka jopa helsingissä (jopa kerrostaloissa joissa olen lapsena asunut ja oleillut) naapurit tunsivat toisensa ja elivät rauhassa hymyillen keskenään.
Miettikää mihin on menty ja mikä meidän jokaisen osuus on siitä.

Mutta jos aiomme saada jotain hyvää tästä keskustelusta, olkaamme kiitollisia siitä että meillä on päiväkodit, että meillä on työpaikkoja joilla tienata päiväkotimaksut, kauppoja josta hakea ruokaa jne. jne..

Rakkautta ja hyvää mieltä.

Tämä on aika erikoista meuhkaamista naisilta. Suomessa on akuutti pula pätevistä, mutta ennen kaikkea sopivista lastenhoitajista, perhepäivähoitajista, avustajista, lto/sosionomeista ja erityisopettajista. Siis niistä naisista, jotka kykenevät tekemään täyden työuran varhaiskasvatuksessa. Tulevaisuudessa päivähoitojärjestelmä uhkaa levitä käsiin, kustannukset, tilat, homerakennukset ja laatu.

Mitä suomalaiselle naiselle on tapahtunut, kun lasten hoitaminen ei kiinnosta, ei osata hoivata ja piikitellään järjestelmän epäkohtia?

Koulutusjärjestelmään tulee naisia, jotka eivät osaa yksinkertaisia asioita lasten perushoidosta, kodin ja tilojen hoidosta, toimimisesta lapsiryhmässä, eivät ole motivoituneita työhön, kokevat lasten hoidon raskaaksi ja koulutus on vain etappi johonkin muuhun tekemiseen.

päivähoidon esimiehet joutuvat nykyisin toteamaan, että lasta ei voi turvallisesti jättää nuorimpien ikäpolvien perhepäivähoitajakokelaille, sijaiset ovat täysin osaamattomia ja epäpäteviä. Päiväkoteja joudutaan osastollaan jopa 200 lapsen hoitoon, jotta saadaan mitoitettua isompia yksiköitä. Tämä siksi, että nykynaista ei kiinnosta lapsiala. Kyllä kauniimman sukupuolen edustajilla olisi peiliin katsomisen paikka.

Vaaditaan pysyviä hoitajia ja laatua, mutta itse ei olla valmiita alalle. Naristaan siitä, että kuntapoliitikoiden pitää laittaa tilat viimeisen päälle ja tehtävä jotain hoitajapulalle. Hoitoon kiikuttavien lasten äidit eivät kuitenkaan itse halua alalle.

Voisiko mies toimia lastenhoitajana tai opettajana. Ei onnistu lakitupa kutsuu näitä miehiä ja epäilyt ammattitaidosta ja toimintatavoista kyseenalaistetaan aivan varmasti. Se on varhaiskasvatuksen professorien ja asiantuntijoiden turha valittaa ongelmista ja lisääntyvistä lastensuojelutapauksista, koska nykynainem on oppinut liian hyvälle.

Tämä on totta. Suomeen tuli Espanjasta sairaanhoitajia Vaasaan, suurin osa on lähtenyt jo takaisin. Totesivat kulttuurin, pimeyden ja kielen vaikeaksi. Merkittävin seikka oli kuitenkin heikko palkka ja maan kalleus. Tämä siis sairaanhoitajien kohdalta tapahtunut, ja vuorolisineen ja lisäkoulutuksella voidaan päästä merkittävästi kovempiin ansioihin, kuin lastenhoitajilla tai perhepäivähoitajilla.

Asenne kasvatus lähtee naisten kohdalla jo koulussa ja kotona, ei kaikista tarvii tulla asiantuntijoita tai korkeakoulutettuja.

Niin no ei millään pahalla , mutta perhepäivähoitajiksi pääsee nykyään ketä vain joten en itse ainakaan ole valmis viemään lastani hoitoon jollekkin tuntemattomalle ihmiselle jota ei ketään edes sen kummemmin valvo! ja huonoja kokemuksia tälläisestä perhepäivähoitajasta on se että siellä kyseinen nainen huusi ja raivosi täyttä kurkkua 2 vuotiaille lapsille kun leikkivät olohuoneen puolella ihan nätisti leego palikoilla ja vaikkei lapset mitään pahaa olleet tehneetkään niin aina tuli huudot siitä että kun leikitään liian rajusti ja pidetään liian kovaa meteliä ym. ihan kun ne nyt jotain mistään vielä tajuaisivatkaan , lapsia kun ei huutamalla kasvateta ? ( exän äiti siis perhepäivähoitaja ja itse ainakin olin kauhuissani tämmöisestä toiminnasta ! ) Ja onhan lapsella kotonakin rytmit joten en tajua mikä ongelma tarhan rytmien noudattamisessa on :D meillä ainakin tällä hetkellä 9 kk lapsi ja olen viemässä vuoden ikäisenä tarhaan ihan vain sen takia että päästäisiin molemmat töihin tienaamaan ja saa se lapsikin kavereita heti alussa muitakin aktiviteettejä kuin kotona äitin ja isin kanssa istumisen taikka silloin tällöin puistossa leikkimisen sijaan :D tarhassa kun kuitenkin saavat ihan joka päivä leikkiä ja olla ulkona heti alusta asti kun vanhemmilla ei aikaa sellaiseen aina ole muiden arjen askareiden takia : ) mutta tämä siis vain minun mielipiteeni : )

Oma tyttöni on nyt 2v6kk ja en vielä ihan heti ole kokopäivähoitoon laittamassa.Tammikuussa kyllä näillä näkymin jatkan opintoja ja tytsy menee osapäivähoitoon.. Koko kevään ajan hän on kyllä ollut 2ap/vk varhaiskasvastuskerhossa ja hyvin on mennyt. Yh-äiti on saanut 2 lepoaamupäivää ja muksu kokemuta muista lapsista ja aikuisista. :) Alle 2v ei ole valmis kokopäivähoitoon. Mutta kehitys siitä eteenpäin; 2-4v iässä, on hurjaa..

Minä olen ollut kauhea äiti. Olen laittanut molemmat lapseni päiväkotiin 1v 3 kk:den iässä. Olen opettaja ja siksi lapsillani on ollut kohtuullinen hoitoaika klo 8-15.

Minusta päivähoitoa sätitään aivan turhaan. Olen seurannut lasteni päivähoidon sujumista ja mielestäni se on ollut erittäin hyvälaatuista. Meillä on käynyt hyvä tuuri hoitajien suhteen ja he ovat olleet erittäin ammattitaitoisia. Lapseni on otettu huomioon yksilöinä mm . erilaisten taitojen opettelussa ja esim päiväkodin aloittamisen aikaan lapsi pääsi aikaisemmin päiväunille kuin muut, koska oli vielä niin pieni. Myös erityisopettajan konsultataatiota olemme saaneet esikoinen oppimisen haasteissa.

Mun ystäväni oli sitä mieltä, että ei alle 3 v lapsia hoitoon ja hoitikin lapsensa kotona kunnes nuorinkin oli 3 v. Mutta sitten alkoikin töiden paiskiminen! On paljon pois kotoa ja saattaa olla joskus vaikka viikon työmatkalla. Ilmeisesti lapset kärsii vaan alle 3-vuotiaana siitä, että äiti ei ole läsnä?

Kaikki ei vie todellakaan lapsiaan siksi päivähoitoon, että haluavat elää "aikuisten elämää".

Meillä on ainakin lapsi on saanut olla hyvässä päiväkodissa. Päivärytmi ei ole hyvin kellon tarkka, mutta tietyt asiat tosiaan tapahtuu suurinpiirtein samaan aikaan. Kuten syömiset. Mutta onko se sitten huono asia? Ulos ei mennä tarkalleen samaan aikaan vaan katsotaan vähän keliä ym. Ja kaikki lapset ei välttämättä mene vaan osa jää sisälle muihin puuhiin. Ei ole tarkkaa viikko tai päiväohjelmaa. Kyllä perhepäivähoidossakin on usein tarkka rytmi. Joku hoitaja haluaa laittaa kaikki lapset tasan klo 10 päiväunille ym.

Jos aloittaja olisi oikea varhaiskasvatuksen ammattilainen hän ei tulisi provosoimaan keskustelupalstalle tuollaisella aloituksella mielipiteellä. Jokaisella meillä päivähoidon työntekijällä on toki oikeus mielipiteeseen, se on sitten eri asia tuoko sitä ääneen julki.

Ja nopeasti muutamia viestejä ketjusta selanneena, jos jotkut hoitajat oikeasti ajattelevat noin niin olettekohan väärällä alalla?

Itse en ota kantaa siihen onko alle 3-v. järkevää tuoda päivähoitoon, vaan yritän jokaikinen päivä taata jokaiselle lapselle yhtä laadukkaan hoitopäivän.

Loppujen lopuksi lyhyt aika panostaa lapsensa tärkeisiin alku vuosiin. Useimmat vain pääsevät helpommalla hörppiessään kahvia töissä ja siitä saa palkkaakin. Kotona lasten hoitaminen on paljon rankempaa ja 400e /kk on tietenkin aika vitsi, joka tosin ei naurata.

http://www.slideshare.net/Tehy/ihmeiden-tekijt-pivhoidon-ryhmkokoselvitys

Tässä tutkimus siitä miten liian suuret ryhmäkoot vaikuttavat heikentävästi lapsen kehitykseen sekä aikuisten työssä jaksamiseen ja viihtyvyyteen.

Sivulla 16 on seuraava teksti aiheeseen liittyen:

"Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan puolitoistavuotias ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi joukkoon mahtuu vain yksi hoitaja. Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jossa sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa. Lapsen olisi hyvä saada kasvaa ainakin noin puolitoistavuotiaaksi kotona. Alle kolmevuotiaalle olisi perhepäivähoito parasta. Vasta yli kolmevuotias voidaan sijoittaa ryhmään, mutta tutkimuksin parhaiksi todetut ryhmäkoot ovat pieniä: kolmevuotiaille vain 6-8 lasta."

Itse laitoin tytön tarhaan kun oli n. 1v ja 1kk. Tai meni kyllä aluksi perhepäivähoitoon, joka muuttui tarhaksi kun tyttö oli n. puoltoistavuotias. Ja mun mielestä oli hyvä että sen laitoin sinne. Saa omanikäistään seuraa (sisaruksia kun ei ole), oppii jakamaan ja oppii myös sen että on olemassa myös muitakin kuin vain hän.. oppii tekemään asioita itse paljon "tehokkaammin", mm. tyttö oppi sanoja todella paljon ja nyt likka on kaks ja puhuu todella sujuvasti.. Hoitoon lapseni laitoin niin aikasin alunperin sen takia kun halusin ammattikoulun päätökseen, ja nyt kun sain juuri koulun päätökseen, saa tyttö olla päivisin tarhassa ja sillävälin itse siivoon, pesen pyykkiä, laitan ruokaa ja jos aikaa jää niin teen jotain mikä itseä kiinnostaa, esim käyn lenkillä tai kaverin luona kaffilla ja sitten iltapäivällä kun tytön hakee tarhasta jaksaa taas panostaa siihen lapseen ja ei tarvii miettiä siivoomisia tai mitään sellaista kun on ne tullut jo tehtyä, joten silloin se loppupäivä jää kokonaan sille lapselle :) ja viikonloput pidemmät lomat tyttöhän on kotona tietenkin eli silloin tehdään enemmän asioita yhdessä. Mua ei ainakaan haittaa jos lapsen pistää hoitoon aikasin. Ei mua häiritte sekään jos sitä kotona haluaa pitää. Mulle sopii paremmin tää järjestely. Jokainen tehköön tyylillään sanon minä :)

Vanha ketju mutta vastaan silti. Hoitopaikkaa haetaan kunnalta ja toiveeksi voi laittaa päiväkodin tai pph:n, yksityisen tai kunnallisen. Yksityisille voi anoa palveluseteliä. Kunta päättää minne lapsi sijoitetaan, ei vanhemmat. Toiveita saa esittää, mutta jos ei ole pph paikkoja, lapsi menee päiväkotiin. Ihmettelen että päiväkodin työntekijänä et ole näistä asioista tietoinen. Lienetkö trolli sittenkin. 9 kk on sopivan ikäinen menemään hoitoon, oli se sitten pph tai päiväkoti.

Myös lastenhoitajan palkkaaminen kotiin voisi olla hyvä idea näiden ihan pienimipien kohdalla. Lapsi saisi olla hoidossa tutussa ympäristössä ja käsittääkseni Kelastakin saisi tähän yksityisenhoidontukea? Lastenhoitajista puheen ollen, onko joku kokeillut www.babysitter.fi -sivustoa? Löytyykö sieltä hyvin lastenhoitajia?

Tuota, eikös päiväkodin tädit sitten hoidakaan pieniä lapsia hyvin?