Eroamme tyttöystäväni kanssa ja meillä on yhteinen lemmikki, koira.Hankimme koiran yhdessä n.vuosi sitten ja papereissa omistajina on molempien nimet.Meistä kumpikin haluaa erossa koiran itselleen.Minä olen kiintynyt koiraan ja olen koiran pääsääntöisesti kouluttanutkin.Tyttiksenikin on koiran kanssa kyllä paljon lenkkeilyt ja leikkinyt, mutta koira mielestäni pitää minua emäntänään.Uskon kyllä että tyttiksenikin rakastaa koiraa, mutta hän on aiemmin sanonut monta kertaa että minä olen koiran emäntä enemmän kuin hän.
Eroomme liittyy kolmas osapuoli ja välimme tyttiksen kanssa ovat todella kireät.Emme pääse sopuun koiran kohtalosta.Muutin pois, mutta olen edelleen kirjoilla samassa osoitteessa.Olen yrittänyt nähdä koiraa ja saada koiran edes joskus luokseni.Tyttikseni ei anna koiraa minulle edes päiväksi tai että saisin käydä sen kanssa kävelyllä, mielestäni ihan vain minua kiusatakseen.
Nyt kärsivällisyyteni alkaa loppua ja minulla on ihan hirveä ikävä koiraa.Harkitsen koiran ottamista tyttikseltäni kun hän on koiran kanssa lenkillä, mutta mietin miten käy jos hän soittaa poliisit?Koirahan on myös minun!
Mitkä ovat minun oikeudet koiraan?Jos "kaappaan" koiran, teenkö rikoksen?
Osaako kukaan neuvoa tai onko kellään ollut tällaista riitatilannetta erossa?
Lemmikki ja ero?
34
5407
Vastaukset
- f4ck
no jos koiran papereissa on sunki nimi ni eiks asia ole sitten ihan selvä. Sun kandee sanoa sun eksälle ett se ois ihan molempien ja koiran parhaaksi ett saatte sovituksi asian.
http://www.lakimiespuhelin.fi/
Ei ny kannata väkisin alkaa repii remmiä kädestä vaa otat asioista selvän ja kerrot eksälle mihin sä olet valmis ryhtymään jos ette sopuun pääse. - 3456
myös "yhteishuoltajuus" on mahollinen, sovitte millon kukakin pitää koiraa. jos sä oot tyyliin pettänyt sun tyttistä niin ei ihme jos se nyt on vähän hankala, mut jotenkin rauhassa kun tonkin sais sovittua.
lakimiehessä ois ainakin mulle vähä liikaa dramatiikkaa.- RomiWuff
Yhteishuoltajuus sopisi minulle vallanmainiosti, mutta extyttöystäväni ei ole yhteistyökykyinen.
Koira oli viikonlopun hänen vanhempien hoidossa ja hänen äitinsä soitti minulle ja pyysi koiraan tervehtimään.Voi vitsi että koira oli iloinen ja teimme ihanan metsälenkin sen kanssa.Extyttikseni raivostui äidilleen ja sanoi että mielummin lopettaa koiran kuin antaa sen minulle:o
Harkitsen lakimiestä vaikka onhan se tietysti melko dramaatista.Mutta muita keinoja ei ole.Pelkään että en näe koiraa enää koskaan... - f4ck
RomiWuff kirjoitti:
Yhteishuoltajuus sopisi minulle vallanmainiosti, mutta extyttöystäväni ei ole yhteistyökykyinen.
Koira oli viikonlopun hänen vanhempien hoidossa ja hänen äitinsä soitti minulle ja pyysi koiraan tervehtimään.Voi vitsi että koira oli iloinen ja teimme ihanan metsälenkin sen kanssa.Extyttikseni raivostui äidilleen ja sanoi että mielummin lopettaa koiran kuin antaa sen minulle:o
Harkitsen lakimiestä vaikka onhan se tietysti melko dramaatista.Mutta muita keinoja ei ole.Pelkään että en näe koiraa enää koskaan...en mä ymmärrä mitä sä ootat, ett sun eksä alkais järkeilee asiaa kun ei tähän astikkaa? Ota nyt selvää mitä sun pitää tehdä ja sen jälkeen ilmoitat asiallisesti miten homma etenee jos se ei sillä istumalla sovi sun kanssa koiranhoidosta. Ei kande alkaa oottaa ja arpoo herääkö joku urpo. Se on sunki koira ja nimi paperissa.
Näyttää sille vielä ett sen katkeruus on aika suurta ja se haluaa satuttaa sua sillä millä vielä voi ja se valitettavasti on se koira. En ees pidä ihan hullulle ajatukselle ett se lopettaakin sen koiran. Sillo ku idiootit alkaa keksii keinoja millä saada toinen hyppäämää ni ne ideat saattaa olla mitä vaa. Joten asia hoitoon ja pikaisesti. Koira sulle ja jos se sanoi mutsillee tai laittoi sulle txt tai jos vaa voit todistaa ett uhkasi lopettaa koiran ni siinähän sulla on aika hyvä ase saada koira kokonaan. Yks lakimies ei maksa ihan miljoonaa ja joskus vaa nii tarvii tehdä ett saa mitä pitääkin. Mä koittaisin sinuna saada kokonaan koiran itelles, koska sen katkeruus ei varmaa lievene jos se joutuu jakamaan sen sun kanssa.
Se aloitti likaisen pelin, käytä kaikkia aseita ja ole ite asiallinen aina. Koita saada sen uhkailut talteen jne. Mut ite älä missään nimessä ole muuta kuin asiallinen. Näin se homma päätyy sun kulmaukseen ja sä kävelet voittajana pois. - Kalaton;(
RomiWuff kirjoitti:
Yhteishuoltajuus sopisi minulle vallanmainiosti, mutta extyttöystäväni ei ole yhteistyökykyinen.
Koira oli viikonlopun hänen vanhempien hoidossa ja hänen äitinsä soitti minulle ja pyysi koiraan tervehtimään.Voi vitsi että koira oli iloinen ja teimme ihanan metsälenkin sen kanssa.Extyttikseni raivostui äidilleen ja sanoi että mielummin lopettaa koiran kuin antaa sen minulle:o
Harkitsen lakimiestä vaikka onhan se tietysti melko dramaatista.Mutta muita keinoja ei ole.Pelkään että en näe koiraa enää koskaan...Tuli ihan hirveet muistot mieleen kun luin sun huolia:(
Tyttöystäväni veti erään mustasukkasuus riidan päätteeks mun akvaariokalat pöntöstä alas.Soitin hätäriin ja pyysin poliiseja paikalle, mut hätäri ei katsonut aiheelliseks niitä lähettää kun meillä oli riita laantunut ja eikä mitään väkivaltaa tapahtunut, paitsi että kalani koki väkivaltaisen kuoleman.Vieläkin itkettää.
Asutaan vieläkin yhdessä mutta mitään lemmikkejä en uskalla ottaa. - 9+8
Kalaton;( kirjoitti:
Tuli ihan hirveet muistot mieleen kun luin sun huolia:(
Tyttöystäväni veti erään mustasukkasuus riidan päätteeks mun akvaariokalat pöntöstä alas.Soitin hätäriin ja pyysin poliiseja paikalle, mut hätäri ei katsonut aiheelliseks niitä lähettää kun meillä oli riita laantunut ja eikä mitään väkivaltaa tapahtunut, paitsi että kalani koki väkivaltaisen kuoleman.Vieläkin itkettää.
Asutaan vieläkin yhdessä mutta mitään lemmikkejä en uskalla ottaa.just tollanen on sitä draamaa mitä mä yritän vältellä.. :D
pistä akka vaihtoon, löytyy niitä tasapainoisempiakin. sellaisia joiden kanssa uskaltaa jopa pitää lemmikkejä! - 2+7
Kalaton;( kirjoitti:
Tuli ihan hirveet muistot mieleen kun luin sun huolia:(
Tyttöystäväni veti erään mustasukkasuus riidan päätteeks mun akvaariokalat pöntöstä alas.Soitin hätäriin ja pyysin poliiseja paikalle, mut hätäri ei katsonut aiheelliseks niitä lähettää kun meillä oli riita laantunut ja eikä mitään väkivaltaa tapahtunut, paitsi että kalani koki väkivaltaisen kuoleman.Vieläkin itkettää.
Asutaan vieläkin yhdessä mutta mitään lemmikkejä en uskalla ottaa.Ei hyvää päivää.. puhutaanko nyt aikuisten parisuhteesta vai leikki-ikäisten sisarkahinoista? On meitä niin moneen junaan... Ette oikeasti voi olla täysikäisiä..?
- Azca
2+7 kirjoitti:
Ei hyvää päivää.. puhutaanko nyt aikuisten parisuhteesta vai leikki-ikäisten sisarkahinoista? On meitä niin moneen junaan... Ette oikeasti voi olla täysikäisiä..?
Kaikki ei vaan ole tasapainoisia ihmisiä, on ikää sitten viis tai viiskyt. Toisesta voi olla normaalia riidellessä huutaa, toisesta taas vetää turpaan.
- f4ck
2+7 kirjoitti:
Ei hyvää päivää.. puhutaanko nyt aikuisten parisuhteesta vai leikki-ikäisten sisarkahinoista? On meitä niin moneen junaan... Ette oikeasti voi olla täysikäisiä..?
tuskin tota voi sanoo sisarkahinaksi. Kun tapahtuu paskamainen ero eli tässäki on tapahtunu pettämistä ni ei sitä varmaa aina erota hymyissä suin ja toivotella onnea sitte tässä uudessa suhteessa. Vittumainen tapa kyllä ett jotain elävää aletaa pompottelee ja käyttää aseena, mut ei toi nyt mikää harvinaisuus ole ett joko lapsii tai just eläimiä käytetää aseena. Ihminen on peto, enkeleitä me ei olla kukaan. Ikä jos tois automaattisesti viisautta ni oishan se joku bonus ees siitä ett vanhenee, mut joihinki se ei tartu ikinä, viisaus. Joten sitte tapellaa ja ollaa taas siellä yksinkertaisten tunteiden viidakossa jossa pahan olon kierrettä ei haluta katkaista vaan laittaa eteennpäin. Ei tää evoluutio oo meistä vielä mitää henkisiä olentoja tehny jossa mietittäisiin yleistä hyvää eikä sitä mikä tekis sen oman navan onnelliseksi tai millä laittaa pahan kiertoon. Joten päivää vain. Normii,
- Donna
Kalaton;( kirjoitti:
Tuli ihan hirveet muistot mieleen kun luin sun huolia:(
Tyttöystäväni veti erään mustasukkasuus riidan päätteeks mun akvaariokalat pöntöstä alas.Soitin hätäriin ja pyysin poliiseja paikalle, mut hätäri ei katsonut aiheelliseks niitä lähettää kun meillä oli riita laantunut ja eikä mitään väkivaltaa tapahtunut, paitsi että kalani koki väkivaltaisen kuoleman.Vieläkin itkettää.
Asutaan vieläkin yhdessä mutta mitään lemmikkejä en uskalla ottaa.Kamala oli kalaraukkojen kohtalo :(
Pitää olla aika kipeä oikeesti, jos kostaa oman pahan olonsa jollekin elävälle olennolle, vieläpä täysin syyttömälle.
Mieti haluatko olla tuonlaisen ihmisen kanssa. Kertoo empatiakyvystä aika paljon ja tuollainen voi oikeasti mennä vielä pahemmaksi. Älä missään nimessä otakaan enää lemmikkejä, jos edelliset on tapettu!
Joka sinulle tuollaista tekee, ei myöskään rakasta sinua, vaan haluaa vain omistaa. Toi ei ole normaalia. - Niin juuri!
Donna kirjoitti:
Kamala oli kalaraukkojen kohtalo :(
Pitää olla aika kipeä oikeesti, jos kostaa oman pahan olonsa jollekin elävälle olennolle, vieläpä täysin syyttömälle.
Mieti haluatko olla tuonlaisen ihmisen kanssa. Kertoo empatiakyvystä aika paljon ja tuollainen voi oikeasti mennä vielä pahemmaksi. Älä missään nimessä otakaan enää lemmikkejä, jos edelliset on tapettu!
Joka sinulle tuollaista tekee, ei myöskään rakasta sinua, vaan haluaa vain omistaa. Toi ei ole normaalia.Onhan näitä saanut iltapäivälehdistä lukea.Puoliso viskellyt koirat alas parvekkeelta jne ;(
Jos kykenee vahingoittaa/tappamaan eläviä olentoja vihoissaan, ni miksei pikaistuksissaan ihmistäkin?
Yksi lyöntikin voi vammauttaa vakavasti tai aiheuttaa kuoleman.
- qazse
Joskus vitsailtiin tyttiksen kans, et haluan tapaamisoikeuden koiriin, jos ero tulee, hänen koiriaan kun paperilla ovat. No ero tuli, mut olen kyllä saanut viettää koirien kans niin paljon aikaa kun haluan. Meillä tosin ero oli "kivuton". Vaikka itsellä olisi ollut omistus ko koiriin, ne olisi jäänyt ex:lle, kumpikin ovat niin "hänen" koiria. Ja mitä tuota nyt eläimelle kostamaan ihmisten välisiä asioita.
- Kumpi rakastaa?
Niinpä, koira kuuluu ehdottomasti ap:lle!Siksi koska ei sen eksä välitä koirasta oikeesti, kun käyttää sitä kostonkappaleena!
Koirahan varmasti ikävöi emäntäänsä ja kärsii siitä!
Ap:n eksä voi myös alitajuisesti tai tietoisesti pitää koiran heidän entisessä kodissa "piilossa", siksi että koska ap on vielä kirjoilla siellä, niin se voi kuvitella tämän saamaan ap:n haluamaan takaisin kotiin!
- kertokaa tyhmälle
mikä hemmetti on ap?
- 10+8
ap= alkuperäinen aiheen aloittaja
- Aikuinen 33
Lain mukaan koira on omaisuutta. Hyvä että teidän molempien nimi on paperissa. Kehotan itse aina koiranpennunottajia miettimään jo koiranpentua ottaessa mitä tehdään jos ero tulee. Lemmikkiä ei saa missään tapauksessa käyttää erossa riitelykappaleena vaan pitää miettiä lemmikille paras ratkaisu. On ihan hyvä että lemmikki on saanut jäädä vanhaan kotiin, ainakaan edes takaisin sitä ei saa pallotella. Nyt kannattaisi käyttäytyä kuin aikuiset, istutte alas ja mietitte mikä on oikeasti koiran kannalta paras ratkaisu ja jätätte tunteet syrjään. Sitten sovitte miten toimitte ja pysytte siinä.
- 55Ä78
Aikuinen 33: "Ainakaan edes takaisin sitä ei saa pallotella". En ymmärrä miksi ei, "pallotellaanhan" lapsiakin. On aika hämmentävää, että tässä tapauksessa eläimestä pidetään parempaa huolta, kuin lapsesta. Tarkoitan, että eläimet kuuluu valtaosa ihmisistä elämään jokapäiväisessä elämässä lähinnä lautasella toisin kuin lapset. Se tietysti myös huomioiden et "lemmikkieläimiä" pidetään parempina kun muita eläimiä, kuten vaikka niitä lautasella olevia tai vaikka susia. Ei oo tarkotus kokonaan kääntää keskustelua väärille raiteille.
- Aikuinen 33
Nämähän ovat vain minun mielipiteitäni, en ole ottanut kantaa lapsiin tai tuotantoeläimiin/susiin. Olen kuitenkin tämän alan ammattilainen ja asiantuntija (eläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi) ja tätä mieltä. Mutta ei lapsillekaan ole hyväksi kodista toiseen pallottelu. Ja minulle kaikki eläimet ovat samanarvoisia, en pidä lemmikkejä mitenkään erityisasemassa työssäni.
- 3ttt
Aikuinen 33: No se on hyvä se! Kenenkään ei tulis pitää. Ehkä se tosiaan on parempi että koira päätyisi vain AP:lle ilman "yhteishuoltajuutta". Kyllä sekin toimii, mutta ehkä siihen vaaditaan vähän säyseämpi ero tai paremmat välit.
Onko asia edennyt mihinkään suuntaan? - cottonin mami
Elelen myös avoliitossa ja meillä on yhteinen koira, olemme sopineet jos jostain syystä tulisi ero kora olis yhteishuoltajuudessa. En voisi erottaa meidän koiraa kummastakaan koira on kiintynyt molempiin. Voisiko se tyttöystvän äiti esim toimia sovitteliana, puhua tyttärelleen järkeä et pitää ajatella nyt vaan koiran parasta.
- RomiWuff
En edelleenkään saa koiraa edes lenkille kanssani.Ex-tyttöystäväni ei edes päästä minua eteistä pidemmälle entiseen kotiini ja laittaa koiran toiseen huoneeseen oven taakse.Yritän käyttäytyä "aikuismaisesti" ja vältän yhteenottoa.Mutta kun toinen ei halua ymmärtää koiran parasta ja käyttää koiraa "aseenaan", niin väkisinkin harkitsee koiran hakemista väkisin.
Tämän entisen tyttöystäväni äidin kanssa olemme olleet yhteydessä paljon koiran takia ja hän yrittää puhua tyttärelleen järkeä.Toivon että ex-tyttöystäväni alkaa kuuntelemaan äitiään ja tulee järkiinsä.Pyysin hänen äitiään painottamaan etten halua viedä koiraa pois häneltä, vaan voisimme sopia esimerkiksi niin, että koiran koti on ex-tyttöystäväni luona edelleen ja koira tulisi minulle hoitoon sovittuina aikoina.Haluaisin myös käyttää koiraa lenkillä sovittuina iltoina viikossa.Minulle siis sopii, että ex-tyttöystäväni saa päättää milloin saan koiran ja koska saan nähdä koiraa, kunhan vaan saan pitää koiran elämässäni!Jos se häntä helpottaa, että voi pompotella minua koiran tapaamisajoilla, sekin on parempi kuin että en saa olla koiran kanssa koskaan.
- Aikuinen 33
Todella ikävä tilanne, käytännössä lain edess ex on varastanut puolet koirasta (sinun omaisuuttasi). Cottonin mamille ja muille samoin ajatteleville haluaisin sanoa kaikella ystäväyydellä, että vaikka koira olisi kuinka kiintynyt molempiin omistajiinsa niin koiran antaminen toiselle erotilanteessa ON koiran kannalta parempi ratkaisu. Koirat elävät aina tässä hetkessä, eivät menneessä tai tulevassa. Siksi jatkuva tuttujenkin kotien vaihto viikottain tms on niille aina stressaavaa. Koirat ovat kuin autisteja joille rutiinit ovat tärkeitä.
- ....
Ei tarvitse olla autisti.Lapselle rutiinit luo turvallisuuden tunnetta.
Sama myös aikuisillakin.
- ilalanne
Tässä vähän aikuinen 33:lle...Koiran rutiini on jo järkkynyt sen eron takia ja toinen rakas ihminen ei ole enää kuviossa. Parasta olisi koiralle jos he voisivat päättää kuka pitää milloinkin ja koira siihen tottuu hyvin..koiralle paras on että olisi yksin vähimmän ajan mahdollista, eli kumpi osapuoli sen pystyy antamaan tulee vahvemmalla. Näitten kahden vaan pitää osata ja tulla jonkunlaiseen sopimukseen, ei siitä muuten tule mitään.
- Jos olisin...
tuomari!Tuomitsisin koiran ap:lle ja ex-tyttöystävän koiran lähestymiskieltoon.Ap:n ex-tyttöystävä ei selvästikkään välitä koirasta, ei eläinrakas tekisi noin!
- Metsontassu
Minun käsitääkseni lemmikki, tai haluan nimittää tuota nelijalkaista ystävääni ihan toisella nimellä. Kaveri.
Ystävä ja ymmärtäväinen on. Keltainen labradorinnoutaja. Hänen murheet ovat minun, ja minun hänen. - mie oon mie
voi että
- isoäiti
HöpöHöpö, Osta uusi koira. Hyvä, että ette lapsista tappele, kuten niin monet eronneet!
- oetgoieurehksrhio
Mitä?! "Osta uusi koira" Kaikenlaisia tunteettomia psykopaatteja tällä palstalla liikkuukin. Ei koira ole esine, jonka voi korvata toisella koiralla. Hullu!
- isoäiti
Voihan sen aviopuolisonkin korvata toisella, vaikka on ihan kirkossa vihitty... ja luvattu rakastaa, kunnes kuolema meidät erottaa..
Pojanpoikani aviovaimo löysi toisen rakkaamman (ainakin vielä) ja 7 vuoden avioliitto hajosi ja pojat 4v ja 2v ovat koraakin huonommassa asemassa.
Että sillee..:. naisissa on näitä tunteettomia psykopaatteja, Koiraako ei voi korvata toisella koiralla, mutta aviomiehen voi!? Sellaista elämä on, valitettavasti. Tunnelatauksia aina matkan varrella...!- kipupiste
Mitäs se isoäiti lesbopalstalla hengailee? Ootko naisiin päin kallellas ollu jo kauankin?
- blaa_blaa
Kai minunkin täytyy osallistua keskusteluun vaikka vähän vanha keskustelu onkin. Minulla ja exälläni on myös yhteinen koira. Koira on otettu kun ollaan vielä yhdessä oltu ja ollaan muka oltu niin varmoja että tottakai meidän suhde on niin vakaalla pohjalla, että voimme tälläisen hankinnan tehdä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin oltiin suunniteltu ja tätä minun exääni alkoi kiinnostaa ruoho aidan toisella puolella (mikä ei loppujen lopuksi ollutkaan niin vihreää). Koirasta tuli kiistakapula. Minun mielestäni asia oli hyvinkin selvä. Olin koiran kokonaisuudessaan maksanut kuten olin maksanut kaikki eläinlääkärikäynnit ja rokotukset ja kaikki. Tappelu koirasta tuli kuitenkin. Exäni mielestä hänen viettämä aika koiran kanssa oikeutti hänet koiraan samalla tavalla kuin minut, eikä minulla ole mitään oikeutta ottaa koiraa häneltä. Hän ei kuitenkaan suostunut missään vaiheessa maksamaan koirasta, hänen vaan olisi pitänyt se saada. Kun hän muutti pois sain kuulla kuinka olin häneltä varastanut koiran ja paljon paljon muutakin. Myönnän etten ehkä toiminut siinä tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla ja tuli sanottua ja tehtyä vähän turhan paljon, mutta jollain tavalla koin olevani siihen oikeutettu. Eksäni toi tämän kokeilunsa meidän yhteiseen kotiin kun olimme yhdessä. Häpäisi siis kaiken sen mikä oli myös minulle koti. Valehteli kaikesta ja ymmärsi jättää minut vasta sitten kun jäi kiinni ja vieläkin oli pokkaa valehdella. Kihlasormusta ei meinannut antaa, kun muka pyysin sitä väärin. Se oli aika rankka ero joten voitte vaan kuvitella paljonko sodimme koirasta. Minua oli loukattu enkä todellakaan ollut antamassa hänelle mitään mikä ei hänelle kuulunut.
Hänen suhteensa kuitenkin kuoli kasaan ja tietenkin hän otti minuun yhteyttä. Asioista ei ole puhuttu, kun hänen mielestään ne on loppuunkäsitelty. Olemme edelleen väleissä ja saimme sovittua yhteishuoltajuudesta. En kyllä usko että on lopullinen ratkaisu koska valehtelu kaikesta jatkuu edelleen ja arvostus minua kohtaan on nolla ja minusta tuntuu että koira on hänelle vaan suloinen esine mitä esitellä kaikille uusille tuttavuuksille.
Tämä oli tälläinen tarina toisen osapuolen näkökulmasta. Tässä ap:n jutussa asia voi olla kuitenkin eri, jos koira todellakin on molempien hankinta. Mutta surullinen tosiasia on se, että lemmikeistä tulee vaan kiistakapuloita joilla on hyvä satuttaa toista.- Aiheen vierestä,
mutta pitääkö kihlasormus palauttaa?
Oon kuullu että ne ehkä vaihdetaan rituaalisesti päittäin, että kumpikin saa ns.omansa (sen missä nimi).
Mä ainakin viskasin sormukseni liikkuvan auton ikkunasta jorpakkoon kun ero vahvistui ja exäni kuulemma ruotsinristeilyllä mereen. Kumpikin halus lopullisesti sormuksista eroon, mitä niillä enää tekee? - Aiheen vierestä,
Aiheen vierestä, kirjoitti:
mutta pitääkö kihlasormus palauttaa?
Oon kuullu että ne ehkä vaihdetaan rituaalisesti päittäin, että kumpikin saa ns.omansa (sen missä nimi).
Mä ainakin viskasin sormukseni liikkuvan auton ikkunasta jorpakkoon kun ero vahvistui ja exäni kuulemma ruotsinristeilyllä mereen. Kumpikin halus lopullisesti sormuksista eroon, mitä niillä enää tekee?(sen missä oma nimi)*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1725831
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263644- 802536
- 372069
- 331872
- 431827
- 1051752
- 211636
- 271492
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!371418