...kommentoi Puolustusvoimien ex-komentaja Kaskeala HBL:ssä.
" Puolustusvoimain ex-komentaja amiraali Juhani Kaskeala katsoo, että siviilipalveluksen suorittanut Pekka Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi mikäli hänet valitaan presidentiksi. Haaviston siviilipalvelusta on käytetty lyömäaseena vaalikamppailussa.
– Olen jopa myöntänyt Pekka Haavistolle puolustusvoimain ansiomitalin hänen hyvästä panoksestaan Tsadin rauhanoperaatiomme yhteydessä, sanoo Juhani Kaskeala.
Ex-komentaja huomauttaa, ettei presidentti Tarja Halonenkaan ole suorittanut asepalvelusta, mutta se ei ole estänyt häntä hoitamasta ylipäällikön tehtävää.
– Ylipäälliköllä on aivan eri tehtävät kuin puolustusvoimain komentajalla. Ylipäälliköllä on vastuu puolustus- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Kun presidentti Halonen oli paikalla ja esittelimme konkreettisia puolustussuunnitelmia, osoittautui, että hänellä oli erittäin hyvät tiedot käsillä olevista asioista."
" Puolustusvoimain ex-komentaja amiraali Juhani Kaskeala katsoo, että siviilipalveluksen suorittanut Pekka Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi mikäli hänet valitaan presidentiksi. Haaviston siviilipalvelusta on käytetty lyömäaseena vaalikamppailussa.
– Olen jopa myöntänyt Pekka Haavistolle puolustusvoimain ansiomitalin hänen hyvästä panoksestaan Tsadin rauhanoperaatiomme yhteydessä, sanoo Juhani Kaskeala.
Ex-komentaja huomauttaa, ettei presidentti Tarja Halonenkaan ole suorittanut asepalvelusta, mutta se ei ole estänyt häntä hoitamasta ylipäällikön tehtävää.
– Ylipäälliköllä on aivan eri tehtävät kuin puolustusvoimain komentajalla. Ylipäälliköllä on vastuu puolustus- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Kun presidentti Halonen oli paikalla ja esittelimme konkreettisia puolustussuunnitelmia, osoittautui, että hänellä oli erittäin hyvät tiedot käsillä olevista asioista."
Vastaukset 73
Vanhimmat
– Miksei sitten Haavisto pystyisi hoitamaan ylipäällikön tehtävää, ihmettelee Kaskeala.
Vastustajat ovat tarttuneet Haaviston siviilipalvelukseen ennen presidentinvaalin toista kierrosta. Facebookissa ja Twitterissa keskustelun aallot vellovat korkeina. Eilen Iltalehti julkaisi lööpin, jossa julistettiin että "sivari ei kelpaa presidentiksi". Lehti siteeraa perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinosta.
Oinosen oma sotilasarvo on sotamies.
– Haaviston pätevyys on täysin riittävä. Hän tuntee jopa melko hyvin puolustusvoimain rakenteita ja olen aina arvostanut hänen asiantuntemustaan sotilaallisissa kysymyksissä, sanoo Kaskeala.
Amiraali muistaa kuinka Haavisto etsi hänet käsiinsä ennen Balkanin YK-toimeksiantoaan 2000-luvun alussa.
– Hän oli silloin huolissaan tietystä ammustyypistä, jossa käytettiin uraaniydintä. Hän oli erittäin hyvin perehtynyt tähän kysymykseen.
Haavisto on johtanut useita työryhmiä jotka ovat kartoittaneet ympäristövahinkoja sota- ja konfliktialueilla Afganistanissa, Gazassa, Irakissa ja Liberiassa. Viimeksi hän on työskennellyt EU:n erityisedustajana rauhattomalla Darfurin alueella Sudanissa.
Eräs internetkeskustelija huomauttaa, että hänellä on enemmän kokemusta sotanäyttämöiltä kuin tämänhetkisillä kenraaleillamme yhteensä.
– Pentti Oinosen pitäisi olla tietoinen Haaviston asiantuntemuksesta. Haavistohan on istunut jo pitkään mm. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.
– On mahdollista että hänen siviilipalveluksensa voi ärsyttää innokkaita reserviläisiä, mutta mikään este se ei ole ylipäällikön tehtävien hoitamiselle. Toisaalta voidaan sanoa, että Sauli Niinistö reservin kapteenina saa siitä tietyn edun, mutta se, että Haavistolla ei juuri tätä kokemusta ole, ei ole mikään haitta, sanoo Kaskeala.
http://hbl.fi/nyheter/2012-01-24/haavisto-utmarkt-overbefalhavare
Jes. 3:9
"Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä! Itsellensä he pahaa tekevät."
Room.1:22-32
Homous on syntiä, himo, mikä vie tuhoaa ihmisen sisäisesti... "he ovat täynnänsä... petosta.. väkivaltaisia..."
Parannus pitää tehdä...
http://www.youtube.com/watch?v=O3Kp6XP5lFU
Oikeesti. xDDD
Sallinette pienen muistelon. Elettiin vuotta 1994 ja kävelin yöllä neljän aikaan ravintola Zetorista kohti Martti Ahtisaaren silloista vaalitoimistoa – Hotelli Presidentin korttelia kohti.
Meitä oli pieni joukko, muutamia kampanja-aktiiveja ja muutamia tulevia kampanjantekijöitä. Totesin Lasipalatsin edessä, että Isänmaa voitti nämä vaalit jo. Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari olivat edenneet toiselle kierrokselle. Raimo Ilaskivi ja noiden aikojen Paavo Väyrynen olivat keränneet itselleen kannattajien lisäksi myös vastustajia. Muutamien muiden ehdokkaiden puheenparsille oli kohoteltu kulmakarvoja.
....niin vaikea homma voi olla.
Sekä vihreiden Pekka Haavisto että kokoomuksen Sauli Niinistö käyvät puolilta päivin puhumassa SDP:n puoluevaltuustolle ja eduskuntaryhmälle Helsingissä. Voit seurata tilaisuutta reaaliaikaisesti IL-TV:stä kello 12 alkaen.
Tilaisuuden tarkoituksena on selvittää, asettuuko SDP tukemaan jompaakumpaa ehdokasta.
Itse äänestin Haavistoa ensimmäisellä kierroksella ja teen sen myös toisella. Haavisto mielipiteineen ei ole täydellinen, mutta vaihtoehtojen ollessa niin paskat kuin ne olivat, on Haavisto paras vaihtoehto. Ja nyt on paras vaihtoehto huonointa vastassa. Oikeasti, olin jo henkisesti valmistautunut äänestämään Soinia, jos toisella kierroksella tämä olisi ollut Niinistöä vastassa.
Mutta joidenkin mielestä Haavistolla ei ole tarpeeksi ulkopoliittista kokemusta toimia presidenttinä. Haistakaa vittu, sanon, ja ottakaa asiasta selvää, kehotan. Niinistö on pääasiassa toiminut Eurooppalaisten pankkien juoksupoikana ja palloliiton puheenjohtajana.
Miksi ei? Johan sitä hommaa toimitti 12 vuotta nainen. Ja mitä tulee konflikti- ja sotatilanteisiin, Haavisto pesee Niinistöllä lattioita. Niinistö on ollut jossain korvessa vetämässä kelaa pitkin jotain suota perse jäässä ja opettelemassa runkkaamaan niin ettei peitto heilu. Sillävälin Haavisto vetää Darfurissa, Sudanissa, Serbiassa, Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa, Bosnia Hertzegovinassa ja Montenegrossa YK:n, Naton ja EU:n toimesta. Kertokaahan, kummalla ehdokkaista on enemmän kokemusta konfliktitilanteista ja niissä toimimisesta?
Pekka Haavisto on vittu terminaattori verrattuna Niinistöön.
Haavisto on toiminut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammergaussa sekä Bristolin yliopistossa.
Ylen vaalitentti alkoi kysymyksillä ehdokkaiden puolisoista ja niistä käydystä julkisesta keskustelusta. Pekka Haaviston (vihr) mielestä on tärkeää, että ihmiset tottuvat mahdolliseen presidenttipariin jo ennakolta.
Hän uskoo, että samaa sukupuolta oleva presidenttipari on monelle suomalaiselle uusi asia.
- Hyvä, että sitä käsitellään, hän sanoi.
Haavisto kuitenkin uskoo, että mielenkiinto ei lopulta keskity puolisoihin.
- Enemmän ollaan kiinnostuneita siitä mitä presidentti tekee, puoliso tulee kaupan päälle. Häntä ei voi valita.
Kun Ylen vaalitentissä kysyttiin, miten Suomen pitäisi toimia, kun maailmaan nousee Kiinan ja Brasilian kaltaisia uusia mahteja. Sauli Niinistö ehdotti lääkkeeksi EU:n ja Venäjän yhteistoimintaa.
- Meidän täytyy tarkoin seurata, miten maailma asettuu, ja reagoida siihen, Niinistö sanoi.
- EU on heikentynyt suhteessa muihin maihin. On pyrittävä siihen, että EU ja Venäjä ja löytävät tiiviimmän yhteistyön keinoja, sillä molemmat ovat jääneet sivuraiteille.
Pekka Haaviston mielestä Suomi voisi luoda suhteita enemmänkin ilman EU:ta.
- Olemmeko liian Eurooppa-uskovaisia?, hän kysyi ja viittasi Saksan harjoittamiin kahdenkeskisiin suhteisiin muun muassa Kiinan kanssa.
Haavisto haluaisikin Suomelle enemmän EU:n ulkopuolista toimintaa Kiinan ja Venäjän kanssa esimerkiksi ympäristöasioissa ja -tekniikassa.
Mietin itse mielluummin ehdokkaiden historiaa ja sidosryhmiä.
Sitten kurkkaan pankkitiliäni, lasken optiot ja arvopaperit.
Mietin vielä hetken eettiselta ja moraaliselta kannalta onko oikein, että johtajien palkat nousi 2000-luvulla 70%, sijoittajat lihoi ja tehtaat siirtyy halvemman työvoiman toivossa kehitysmaihin...
Sitten onkin helppo tehdä valinta.
Se on kaksi.
Alle kouluikäinen lapsikin mistä tahansa ympäri maailman pystyy heti pelkän valokuvan perusteella sanomaan kumpi ehdokkaista edustaa pehmeitä idealistisia arvoja ja kumpi ajaa kovaa hyöty- ja reaalipolitikointia.
Olen tuumannut, että henkilökohtaisella tasolla parhaiten tulee toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja rauhallisia. Yksittäin tai kaksittain nuo ominaisuudet eivät riitä, mutta kun ihannetapauksessa omaa kaikki kolme, niin sellaisen ihmisen kanssa asiat hoituvat aina. Olipa kyse kapakkareissusta, parisuhteesta, liikenneonnettomuudesta tai mistä tilanteesta tahansa. Sama pätee mielestäni myös poliitikkoihin.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Haavisto oli ehkä hivenen vakuuttavampi, mutta loppua kohden Niinistö paransi tentissä koko ajan. Kolme keskustelua on jäljellä ja jos suuntaus jatkuu, niin näemme mielenkiintoisia keskusteluja. Ja kun MTV on haastanut perinteisesti kärjikkäämmin ehdokkaita, niin mielenkiintoista nähdä, mitä ovat ehdokkaiden kielen kantojen irrottamiseksi löytäneet tälle illalle.
Ultra Bra esiintyy alkuperäisessä kokoonpanossaan paluukeikalla presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) tukikonsertissa maanantaina.
"Kaikki ovat mukana, myös Anna Tulusto", kertoo tapahtuman järjestäjän Fullsteamin promoottori Juha Kyyrö.
Tulusto on kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) erityisavustaja.
Yhtye esiintyi viimeksi vuonna 2001. Maanantaina se esiintyy Helsingin jäähallissa järjestettävän tukikonsertin loppupuolella.
"He soittavat vähintään puoli tuntia", Kyyrö kertoo.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Nyt kun täällä kysellään Haaviston Darfur-meriiteistä, haluaisin tietää, mitkä ovat ne Sauli Niinistön meriitit, jotka hän on saavuttanut vuosina 2003-2007 vice presidentina EIB:ssa ja vuodesta 2008 eteenpäin Viisaiden ryhmässä? Mihin suuntaan hän on pyrkinyt omalla toiminnallaan ohjaamaan investointipankin toimintaa? Onko EIB mahdollisesti omalla toiminnallaan ollut myötävaikuttamassa nykyisen talouskriisin muodostumiseen? Niinistön omat lausunnot eivät nyt riitä, vaan vaadin faktoja pöytään.
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Timo Soinin huoli sorateiden varsilla asuvista on vakava asia. Mikään palvelu ei ole kävelymatkan etäisyydellä. Ilman omaa autoa on lähes mahdotonta maalla asua. Teiden huono kunto on todellisuutta. Kun näitä kuoppia kierrellen ja pakostakin myös osuen lopulta kotipihaan selviää, on ensimmäiseksi tarkistettava onko kaikki auton pellit paikallaan. Eikä talvi tuo asialle helpotusta, sillä talvihoitokin on sitä sun tätä. Niin ja se polttoainekin maksaa meille saman, kuin kaupunkilaiselle, joka asuu julkisen liikenteen vieressä. No, eipä silti, aina voi vedota siihen, että itse on asuinpaikkansa valinnut. Näinhän se on, mutta seuraava sukupolvi valitseekin sitten toisin.
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Soinin havainto, ettei hän pärjäisi vaaleissa – oivallus Pekka Haaviston ulottuvilla olevasta finaalipaikasta – idea Haaviston suosimisesta arkkivihollinen Keskustan kustannuksella – kauniit puheet Haaviston sopuisuudesta jopa Hakkaraisen suhteen – ja lopulta kesken kakkoskierroksen: matto Haaviston alta ja ääni Niinistölle.
Minusta rakennelma on täysin uskottava, vaikka Miika Kurtakko (klo 14.00) tunsikin siinä miedon harhaisuuden tuoksun. Huomaathan, Miika: Soini pyörsi vaalisalaisuuspuheensa ja ilmoittautui niinistöläiseksi kesken äänestyksen, koska tuki Kokoomukselle tässä vaiheessa tullaan muistamaan hyvällä sekä Mäntyniemessä että Kesärannassa. Perussuomalaiset ovat todellakin valinneet päävastustajakseen Suomen Keskustan, joka Väyrysen paluun myötä on muuttunut jälleen vaaralliseksi.
Siinä missä Niinistöä on tentattu kaikenlaisista vanhoista kannoista ja mielipiteistä (mukaanlukien 80-luvun siviilipalveluskanta ja Suomen EMUun vieminen 90-luvulla), niin Haavistolta on mielestäni yllättävän vähän kyselty hänen vihreän ideologian mukaisista kannoistaan ja toiminnastaan historian saatossa. Tämä on outoa, varsinkin kun Haavisto näyttää yrittävän pitää erittäin matalaa profiilia eko-asioiden suhteen — ja osittain jopa pyörtävän näitä kantojaan, samalla kun puhuu vapaakaupan ja jopa talouskasvun ja teollisuuden intressien puolesta. (Taikka maaseudun pitäminen (haja-)asuttuna vs. ekologisuuden vaatima tiiviimpi yhdyskuntarakenne?)
Näistä sekundäärisistä puoliso/perhetekijöistä on taas mietityttänyt kummankin kandidaatin kannat perheenlisäysasioihin. Tällaisia asioitahan ei normaalissa rekrytointiprosessissa saisikaan tiedustella — mutta kun tässä arvojohtajavaalissa kaikki muutkin puolisoon ja perheeseen kohdistuvat asiat tuntuvat olevan ”julkista omaisuutta”, niin mikseivät sitten myös perheenlisäyskannat.
Olisiko esimerkiksi perhetilanteiden muuttuessa mahdollista, että Niinistöstä kenties tulisi presidenttinä lapsiperheiden asioiden puolestapuhuja taikka Haavistosta adoptio-asioiden mielipidevaikuttaja?
eikö juttu ja otsikonti ole melkoisessa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Suomen muuttovoitto oli viime vuonna suurempi kuin koskaan? Jos ulkomailla oikeasti ajateltaisiin niin kuin HS:n jutun otsikointi antaa ymmärtää, niin miksi tänne kukaan haluaisi tulla asumaan? Samoin venäläisiä turisteja tulee Suomeen ennätysmääräisesti. Jos ulkomaalaisia kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja, niin eikö juuri venäläisiä kohtaan? Silti he haluavat tulla tänne ja kehuvat maatamme ja suomalaisia ihmisiä. Mieleen on jäänyt se, että he pitävät ennen kaikkea maamme puhtaudesta ja suomalaisten rehellisyydestä.
Vaikka pidänkin vaalien voittajaa jo varmana, niin suoran kansanvaalin toisella kierroksella on hyvin tyypillistä, että ehdokkaiden kannatuserot kapenevat. Niin käy varmaan nytkin.
Seuraavassa mielipidetutkimuksessa tilanne saattaa hyvinkin olla 60 – 40 Niinistön hyväksi, mikä luonnolliseti otsikoidaan ”Niinistön kannatus romahti”. Itse vaalitulos voi hyvinkin olla 58 – 42 Niinistön hyväksi. Toinen kierros tuli Haaviston tukijoukkojen kannalta parisen viikkoa liian aikaisin eli periaatteessa sama tilanne kuin Niinistön tukitiimillä kuusi vuotta sitten. Silloin tosin Niinistön kannatus pompahti 47%:iin heti toisen kierroksen alussa tehdyissä kannatuskyselyissä, kun Haaviston tuki on nyt ollut 34-35%:ssa.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
Vaalin ensimmäisen kierroksen alla toistui lukuisissa puheenvuoroissa ajatus, että presidentiksi tulisi valita se ehdokas, jonka ulkopoliittinen kokemus on mittavin. Suoraviivaisimmin tätä mieltä oltiin Väyrysen leirissä, kuinka ollakaan.
Samankaltaisia äänenpainoja käytetään edelleen, kun jäljellä ovat Haavisto ja Niinistö. Euralainen rehtori vertasi eilen HS:n mielipidesivulla työhönottotilanteeseen, jossa historianopettajan virkaan on ehdolla historiaa opettanut hakija ja kokenut matematiikanopettaja. Hänen logiikkansa on sama kuin Väyrysen kannattajien ja mielestäni täysin hyväksyttävä. Vertailuasetelmasta en kylläkään ole samaa mieltä.
Mutta eikö suorassa kansanvaalissa tasavallan presidentin valitsemiseksi tulisi ylipäätään olla kyse muustakin kuin CV-vertailusta? Jos nimittäin presidentiksi olisi valittava perinteisen ulkopolitiikka-käsitteen puitteissa vankimman työkokemuksen ja akateemiset meriitit hankkinut ehdokas, vaalia ei kannattaisi järjestää, vaan valinta olisi varminta ja kustannustehokkainta ulkoistaa luotettavan rekrytointikonsultin hoidettavaksi.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Ehdokkaat puhuivat aamu-tv:ssä kiinnostavasti kansainvälisen politiikan isoista kysymyksistä (uusinta 15.05). Niinistö totesi, että emme voi välttämättä sanoa, että me olemme kehittämässä poliisihallintoa, jos muut joutuvat panostamaan paljon enemmän rauhaanpakottamistilanteissa. Pitäisi varautua siihen mahdollisuuteen, että turvallisuusneuvoston jäsenenä Suomeen kohdistuu aiempaa suurempia paineita voimakkaampaan osallistumiseen. Niinistö ei tätä odota tai toivo, mutta pitäisi puhua etukäteen.
Kyse on kansainvälisen oikeuden suuresta muutoksesta, joka oli Mauno Koivistolle erityinen kauhistus. Rauhanturvatoiminta tapahtuu osapuolten suostumuksella. Rauhaanpakottaminen taas on vastoin ainakin yhden osapuolen tahtoa. Tähän liittyy läheisesti humanitaarisen intervention käsite, joka kuitenkin viittaa aina jonkin valtion sisälle tehtävään interventioon kansanmurhan estämisen tarkoituksessa. Rauhaanpakottaminen voisi olla myös valtioiden välistä. Humanitaarinen interventio tarkoittaa tosiasiassa täyttä sotaa jotakuta osapuolta vastaan, kuten ohjuksia Libyassa Gaddafin joukkoja vastaan.
Tällöin sanapari on perinteisten humanitaaristen järjestöjen, kuten Kansainvälinen Punainen Risti, kannalta jossakin määrin irvokas, koska se tekee niistä konfliktin osapuolia, kun samaan aikaan vaaditaan laajaa yhteistyötä siviili- ja sotilastoimijoiden kesken. Humanitaarisissa interventioissa perinteiset humanitaariset järjestöt menettävät puolueettomuusasemansa, jonka turvin ne ovat aiemmin voineet esimerkiksi tarjota lääkintäpalveluja kaikille haavoittuneille. Jos Suomen osaaminen ja kokemus on enemmän tällä siviili- ja avustuspuolella ja nyt sitten lisääntyy paine vahvempaan osallistumiseen humanitaarisiin interventioihin, miten ehdokkaat ratkaisevat tämän humanitaaristen järjestöjen asemaa koskevan ristiriidan?
Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: ”kun en minä ole niitä rikkaita”.
Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.
Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.
Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.
Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.
Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.
Kovin jälkijättöiseltä vaikuttaa Lipposen ilmoitus Haaviston kannatuksesta, en tiedä mihin hän sillä pyrkii – mutta ei taida olla hänellä mitään menetettävää. Tosin muistan jo ennen joulua josain yhteydessä Lipposen kehuneen Haaviston fiksuutta.
Tuomioja on itsellinen ajattelija ja haluaa ehkä viestin Niinistön suuntaan, etenkin jos Niinistö voittaisi suurella enemmistöllä. Ei haluta, että kokoomus Niinistön myötä ”saa liian suuret silmät päähänsä”, kuten äitivainaa sanoisi.
Väyrynen panttaa vaaleissa keräämäänsä vaikutuspääomaa, ja varmasti sitä vielä käyttää jossain vaiheessa, mutta enempi että omaksi hyväkseen.
Suurien kannattajajoukkojen sijaan enemmän kuitenkin kiinnittyy huomio siihen, mitä voi lukea rivien välistä – eli heihin, jotka varovat visusti ilmoittamasta mitään. Antavat aallon mennä, katse ehkä jo kuntavaaleissa.
Luulen että johtajien sana painaa kunkin kohdalla siihen suuntaan, mihin äänestäjä on jo valmiiksi kallellaan.
eilisessä tentissä huomio kiintyi ehdokkaiden temperamenttien eroihin, jotka väsymyksen ja asetelman selkiytymisen myötä alkoivat väkisinkin tulla esiin. Voitonvarma Niinistö saattoi jo vapautuneesti virnuilla ja piikitellä vastaehdokkaalleen. Sen hän osaa. Niinistön pitäisi kuitenkin olla käytöksessään erittäin varovainen vielä neljä – viisi päivää. Sillä vaikka hän on jo varma voittaja, on mielikuvilla uuden presidentin viran hoidon onnistumisen kannalta suuri merkitys. On parempi olla kunnioitettu ja rakastettu kuin pelätty ja vihattu.
Ultra bran konsertissa oli nuorilla ja hieman vanhemmillakin varmasti hauskaa. Ainahan on mukava kokoontua yhteen kuuntelemaan lemppari yhtyeiden esityksiä. Taisi olla useampi vuosi sitten, kun näin uutisista pätkän jostain mielenosoituksesta jonkin varmaankin aivan hyvän asian puolesta. Haastatellut nuoret fiilistelivät kuinka ihanaa ja upeeta on olla kavereiden kanssa yhdessä täällä ja että heillä on todella upee fiilis. Eivät vain tainneet yhtään muistaa tai tietää, mistä syystä oli kokoonnuttu.Tämä palautui mieleeni eilistä hehkutusta kuunnellessani.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Enemmistö kristillisdemokraattien, kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja rkp:n kannattajista tukee Niinistöä, Yle kertoo. Haavisto on vihreiden, vasemmistoliiton ja Sdp:n äänestäjien suosikki.
Taloustutkimus haastatteli tutkimukseensa yhteensä 1 492 henkilöä. Haastattelut tehtiin 25.1.–1.2.2012, ja mittauksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä.
Ehdokkaiden kannatusosuudet ovat olleet hyvin samankaltaisia viimeksi julkaistuissa mielipidemittauksissa. MTV3:n keskiviikkona julkaiseman mittauksen mukaan Niinistö saisi 63 prosenttia äänistä ja Haavisto 37 prosenttia. Tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien gallupissa Niinistöä kannatti 64 prosenttia ja Haavistoa 36 prosenttia vastaajista.
Haavisto puolestaan oli sama kiltinoloinen ehdokas, johon olemme tottuneet tässä kampanjassa ja kahdenkymmenen vuoden aikana. Kääntyivätkö Niinistön hyökkäykset Haaviston eduksi? Suomalainen on usein alakynteen jääneen puolella, mutta toimiiko sama periaate silloin, kun valitaan tasavallan presidenttiä?
Haavisto on oppinut hyvän kikan. Huomasitteko, kuinka hän piti peukaloa ja etusormea leuallaan, lisäten olemukseensa pohdiskelijaa ja harkitsevaa kuuntelijaa. Tällä keinolla alahuulen ja poskien hermostunut nykiminen ei enää näy ruudussa! Mitään muuta ei asialle oikein voisi tehdäkään. Pisteet menevät taitavalle esiintymiskouluttajalle!
Etelän media voitti kaikki väittelyt.
Yhtään toimittajaa ei ollut mukana Tampereen pohjoispuolelta.
Tasapuolisuus edellyttäisi että ainakin toinen toimittaja olisi Oulusta tai Rovaniemeltä.
Nyt agenda tehdään etelän näkökulmasta, etelän murteella, etelän kaupunkien käytöstavoilla.
Siinä muualta maasta oleva ehdokas vaikuttaa aina ”kömpelöltä” kun vastaa pohjoisen näkökulmasta, pohjoisen murteella ja käyttäytyy kuin ”maalainen”.
Jos sitten joku ”maalainen” esiintyy kuten kaupunkilainen hänet leimataan ”valtakunnan pelleksi” tai käyttäytyminen leimataan ”päälle liimatuksi”.
Mutta kuten YLE selvitti, tällä kertaa valitaan etelän hyväosaisten presidenttiä kahdesta hyväosaisesta – ”majoillenne maalaiset”
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Presidenttitenttaukset on menneet vähän tylsäksi. Itse en jaksanut niitä edes juuri katsoa. Formaatti vain ei oikein muuksi veny. Jos aiheita venytettäisiin, keskiarvokatsojat putoaisivat pois, eikä kanavat sitä halua. Puolisokysymys taisi nyt olla sittenkin liian arka, kun ei ollut mitään leikkimielisiä ”pressanperhe” visailujakaan. Syvemmälle menevät pohdinnat pitäisi siirtää vaikka nettistriimeiksi asianharrastajien ja ammattilaisten seurattavaksi. Harmi, että YLEkin on näissä asioissa perässälykkijä, eikä pysty vanhoista massaformaateista irtautumaan.
Jos Väyrynen haluaisi historiaan, hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
...vähenis tuonkin jauhaminen kun ex-komentaja jyrähtää.
Toivotaan. :)
ansiomitali kaverille toimista joissa poltellaan suomalaisten rahaa miljoonia, vaarannetaan oman maan kansalaisten terveyttä ilman että operaatiolla oltaisiin edistetty suomalaista työllistymistä muuta kuin operaation ajaksi, ei tee Haavistosta pätevää ylipäällikköä.
Halosen nuoruudessa ei naisilla ollut edes mahdollista suorittaa palvelusta, semmin kuin tuo sitä olisi muutoinkaan suorittanut.
Presidenttiä on kunnioitettava, sehän on itsestään selvyys, oli tuo homo eli ei. Kuitenkin pieni epäilys hiipii siihen suuntaan, ettei puolustusvoimain sisällä ajatus siitä, että jatkossa hyökätään perse edellä saavuta kovinkaan suurta suosiota. Kaskealan kannaotto ei ole Haaviston puolesta vaan lähinnä toteamus, että homokin voi olla hyvä työntekijä.
Se, että pyörii maailmalla konfliktien jälkipyykkejä pohtimassa vihreistä näkökulmista ei takaa suomalaista työpaikkaa.
"Haaviston pätevyys on täysin riittävä. Hän tuntee jopa melko hyvin puolustusvoimain rakenteita ja olen aina arvostanut hänen asiantuntemustaan sotilaallisissa kysymyksissä, sanoo Kaskeala."
Kuulostaa minusta kannanotolta nimenomaan Haaviston puolesta ihmisenä, ei homona tai sivarina.
...juuri lisättävää.
No ei kai Kaskela tai kukaan muukaan vastaavassa asemassa oleva henkilö sano tässä tilanteessa aivan oikeaa kantaa Haaviston pätevyydestä. Kyllä se on vähän pakonsanelemaa tuollaiset myötäilevät kommentit. Niin...........että hoitihan Halonenkin ylipäällikön tehtävät. Uskokoon ketä huvittaa että oli tosi pätevä, ja kyllä se sivarinkin asenne on siihen tehtävään ihan paikallaan.
Turhaa pas....n jauhantaa koko tämä poika keskustelu.
Ottakaa te Haaviston kannattajat nyt se vähäinen järki käteen, ettekä puheillanne yritä Suomea viedä ihan älyttömyyksiin.
Tässä tilanteessa? Kaskeala myönsi Haavistolle sotilasansiomitalin kyllä jo kauan ennen vaaleja.
EI TODELLAKAAN!
Tarja armeijassa on eri asia kuin Pekka..
Tarjalla ei ole ollut sukupuolensa takia velvollisuutta,
Pekalla taas jokin syy armeijan suorittamista vastaan.
Eli??
Kuinka Pekka presidenttinä voisi antaa ensinnäkään ESIMERKKIÄ Suomen nuorille miehille kieltäytymällä asepalveluksesta? Tästä tulis vielä iso haloo jos se nyt pressaks pääsis.. Se olis vähintään boikotti taikka lakko siellä kutsunnoissa.. Kohtapa ei oliskaan enää ketään menossa armeijjaan, ja milläs sitten puolustettais Suomen maata tarpeen tullessa?
Toisekseen, miksi Pekka sitten HALUAISI johtaa puolustusvoimia kun ei ole halunnut olla niitten kanssa aikaisemminkaan tekemisissä?
...siinä kuin Niinistökin ellei pätevämpi.
Väyrystä äänestäneet pohjoisen keskustalaiset ovat valitelleet, että nyt heidän on valittava kahden "etelän hyväosaisia" edustavan kaupunkilaisehdokkaan väliltä. Moni onkin ilmoittanut jättävänsä mieluummin äänestämättä.
- Molemmat ehdokkaat ovat liian kaukana Pohjois-Suomen ongelmista sekä henkisesti että fyysisesti, sanoo haukiputaalainen Pekka Heinonen, joka seurasi tiistaina Niinistön kampanjointia Oulussa.
Jos tulisi Sota taija paljon Naton yms. operaatiota, joissa olisimme mukana, niin Sauli olisi paras Sotapäällikkö, mutta jos on Varmaa että Raskas Rakas Rauhamme jatkuu, niin silloin kallistun Haaviston puoleen.
Jostakin merkistä tai kirjoituksesta se pitäisi pystyä päättelemään....
Suomi täyttää kohta sotaisen sata vuotta. Silloin on se villitsijä liikkeellä ihan varmasti.
Ehkä kuitenkin vain perämies... sen
homman vissiin osaa...
http://www.youtube.com/watch?v=hgqgvG9gbIM
Täällä asiallisempi youtube-linkki. Ihminen se on se homokin, eikä homous estä presidentin tehtävien hoitamista.
...minun ääneni. Ilman muuta Pekka.
Tuostahan sen jo näkee, ettei Kaskealalla ole "kaikki inkkarit kanootissa" kun on myöntänyt sivarille puolustusvoimien korkean ansiomitalin.
Eihän tuollaisia puheita voi todellakaan ottaa vakavasti!