Lapsettomuus kolahtaa...?

puolestasi ja asiasi on tärkeä.
Onneksi kuitenkin suurin osa taitaa rakastaa lapsiaan ihan aidosti.Ja kyllähän ne välillä rasittavat mutta se ns. kuuluu asiaan.
Emme yleensä osaa kuvitella asioita ennekuin ne kolahtavat omalle kohdalle.
Itse lapsen menettäneenä voin osittain kuvitella tuskasi.Kuitenkin haluan toivottaa sinulle Hyvää jatkoa!

puolestasi,koska elämääsi ei tule omaa lasta,mutta koska pidät lapsista,niin onhan aina ns.isättömiä lapsia,joiden omat isät eivät välitä lapsistaan,ja nämäkin lapset kaipaavat isähahmoa,korvikeisää kun oma isä ei välitä heistä.Joten kaltaisiasi miehiä kaivataan moneen yh perheeseen.Hyvää kesää sinulle!!

Ikävä kuulla tuollaista, itse en voisi kuvitellakaan kuinka selviäisin, jos meille ei miehen kanssa olisi lapsia siunaantunut. Mutta luulen että meillä silloin ainoa vaihtoehto olisi ollut adoptio, ja onhan se mahdollinen sinun / teidänkin kohdallanne, mikäli molemmilla riittää rakkautta myös ei-biologista lasta kohtaan. Kallistahan se adoptio on, mutta itse ainakin ajattelen, että hintansa väärti.

Kannattaa surra aikansa, mutta sen jälkeen etsiä myös vaihtoehtoja. Kuulostaa ehkä julmalle, mutta suruun ei kannata jäädä makaamaan. Voimia sinulle / teille!