että miksi johonkin ihmiseen naksahtaa niin paljon, ettei sitä vaan pysty unohtamaan. Vaikka tietää että koko homma on mahdoton yhtälö, silti vain hantä ikävöi, eikä anna muille edes mahdollisuutta.
kuka selittäisi sen
lujasti pihdeissä
21494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jaa-a, senkun tietäiskin, en täällä varmaan olisikaan,
tuota tunnetta kutsutaan rakastumiseksi
Tai ihastumiseksi, kyllä se jossain vaiheessa ohi menee, jos se toinen ei ole sinuun ihastunut.,,Ap, pitäiskö sittenkin antaa muillekin mahdollisuus.?
Periaatteessa mahdotonta yhtälöä ei ole olemassakaan, jos molemmat osapuolet ovat elossa. Ainut, jos toisella ei ole ollenkaan tunteita toista kohtaan, mutta jos on vähänkin niin puhumaan vaan.
Ihmettelen ihmisten tuppisuuna olemista. Ja sitten mieli kärsii.
Tapaamaan ja sanat esiin, totuuden sanat, ei kiertelyä ja kaartelua, muuten et pääse ikinä kehästä pois.
Mieti jos sillä toisellakin on tunteita. On parempi miettiä yhdessä sopiva ja molemmille tärkeä ratkaisu.
Itse olen elänyt muille ja aina vain muita ajatellen, mutta eiköhän olisi aika kääntää lehti ja alkaa ajattelemaan itseään, ennenkuin kuolo korjaa, ja sitä ei tiedä milloin se on oven takana.
Jos on pieninkin epäily suhteestanne niin mikset sitten katselisi ympärillesi? Se epäilys vaivaa kuitenkin suhteen alkutaipaleella ja mietit jokaista elettä ja toimintaa sekä tulkitset ne mahdollisesti negatiivisesti suhteen jatkoa ajatellen.Sanoit että "homma on mahdoton yhtälö" joten olet itsekin epävarma, pitäisikö siihen koskaan ryhtyä.
Ihan samalla tavalla olen ajatellut monesti itsekin. Mietin usein, mitä kuuluu Sille Komealle, joka sai polveni heikoiksi. Onko enää elossakaan? Yli 5 vuotta sitten häneen ihastuin, ja oli aikoja jolloin ei tullut uni silmään kun Hän vain oli ajatuksissani. Odotin ja laskin päiviä ja tunteja, milloin taas näkisin Hänet. Yhteinen liikuntaharrastus meillä oli, ei mitään muuta. Valitettavasti. Hän oli perheellinen mies ja itsekin olen naimisissa. Kuoletin tunteeni mutta suren vieläkin, ja kaipaan. Hänestä en tiedä. Kunpa edes näkisin joskus. Viimeksi nähtiin kesällä. Sydämessäsi on yhä aukko, eikä sitä voi kukaan paikata. Kukaan muu kuin Hän. Realistina tiedän, että tämäkin vuodatus on ihan turhaa...
Tarkoitat varmaan että, et haluaa antaa itsellesi mahdollisuutta
satimessa.
Niin tai pyytää yläkerrasta apua
....eipä taida yläkerrasta apuja herua.
No, ei se ota jos ei
Ei näissä asioissa ei, mut kun ahdistaa ja masentaa ja uskoo johonkin(parempaa) ei ole pahemmin vaihtoehtoja. Uskoo vaikka, että jossain joskus törmää ja kaikki menee automaattisesti ilman liikoja rehkimisiä. Kohtalo? :D
Samaa olen tässä miettinyt jo pidemmän aikaa.
Tavallaan olen satimessa, kultaisessa häkissä. Apuja ole pyytänyt yläkerrastakin -ja saanutkin.
tuota samaa olen miettinyt itsekin. Hän vain on sydämessäni enkä pysty unohtamaan ja vielä kun toinen sanoo että voihan meillä ehkä joskus olla mahdollisuuttakin ja silti hän ei edes pidä yhteyttä oma-alotteisesti ;(
olen hänessä kiinni ja rakastan niin paljon että sattuu erossa oleminen ja hän tietää sen.
sanoppas se....tuttu tilanne, ikävöin häntä tosi paljon. Hän sanoi ettei tästä mitään suhdetta voi tulla, mutta silti viestittelee kanssani.. En halua edes ajatella ketään muuta, koska hän on kokoajan mielessäni. Kai mä toivon et kohtalo hoitais tän asian jollakin tavalla eteenpäin koska muuten se ei etene mihinkään suuntaan. Tässä tapauksessa ei ole kysymys siitä etteikö toinen tiedä mitä tunnen, hän elää onnettomassa parisuhteessa ja luulen ettei tavan ja tottumuksen vuoksi uskalla repiä itseään siitä irti. Minkä hemmetin takia elämän pitää olla näin vaikeaa :(
Niin miksi tosiaankin elämän pitää olla niin vaikeaa ettei tiedä miksi joku vain jää sinne sydämeen eikä sitä korvaa kukaan eikä edes pysty rakastumaan kehenkään toiseen. Kohtaloa itsekin jotenkin odotan että tulisi päivä jolloin toinen tajuaisi kuinka tärkeä oikeasti hänelle olen.
silloinhan voi vaikka alkaa leikkimään toisen tuntreilla, ikäänkuin käänteisesti...
Parasta hupia on kun toinen kärsii... Se on todellista. Ei ole toista agendaa...
Kun komediassa... Ja aina saa hyvät naurut. Hah hah.
Näin se menee. :) iloa elämääsi.
Oletpas säälittävä :/
Tiedän nyt. Siksi siis olet täällä. Jätä minut rauhaan. Ihan tosi. Sovitaan niin.
Se on sitä aitoa rakkautta ja jos sen kohtaa, ei ole tarvettakaan muita huomioida!!! Onnea teille jo etukäteen!!!