Olen itse vahva orgaanisen koulukunnan edustaja. Musiikin täytyy tehdä kaikki mutkikkaimmatkin tekonsa ja siirtonta luonnollisesti, yhtenäisyyden pitää säilyä eikä rikkaat ainekset saa pursua yli äyräitten tai olla kovan puristuksen avulla epäluontevan kuuloisesti "sovitettu" mukaan.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että esim. Brahms oli perin väkinäinen, eikä yhtään luonnollinen säveltäjä, ei spontaanis-homofonisessa tai joillekin ominaisessa rakentelu-mielessä. Beethoven ei ollut kuten Mozart, mutta Beethovenille arkkitehtooninen tekeminen oli luonnollista ja hänen teoksensa eivät kuulosta liian hioituilta kuten Brahms.
Brahmsille ei takuulla syntynyt ainutkaan sävelmä "tuosta vaan", kaikki oli tuskan takana.
Kappaleen temaattinen toimivuus liittyy sen monimutkaisuuteen. Mitä laajemmaksi ja vaativammaksi kokonaisuus rakennetaan, sitä hatarammalla pohjalla sen eheys on, ellei asialla ole aito taituri. Radiossa kuultavat popkappaleet eivät ole lainkaan temaattisia, niissä ei ole punaista lankaa, saati lankaverkostoa, jossa eri äänet ja rytmit ja harmoniat on sidottu uskomattomalla hämähäkkimäisellä neroudella toisiinsa loogisen ja symmetrisen sävellyksen lopputuloksella. Kuitenkin se simppeliys näissä popkappaleissa tuo niihin helpon miellyttävyyden ja sellaisen soljuvuuden, johon totuttuaan (jo rumpukomppi pitkin kappaleen on ikään kuin temaattinen punainenlanka) pop-kuulija ei osaa vaatiakaan sävellykseltä rakennetta ja isoa ajatusta.
Arvostan Beatlesia tämän palstan oletetusta kolmesta klasarikeskustelijasta mielisairasta raivoajaa ja myös asiallista sivistynyttä yksilöä enemmän, koska mielestäni Beatlesin sinällään simppeli poppi onnistuu usein/aina olemaan orgaanista silloinkin kun sen melodia on doorilaisessa mollissa tai kappaleessa on pop-laulun mittakaavalla suht paljon modulaatioita.
Mutta kevyt musiikki -nimitys joka syntyi kun pop tuli suosituksi, on osuva. Kyse on kevyestä musasta.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että esim. Brahms oli perin väkinäinen, eikä yhtään luonnollinen säveltäjä, ei spontaanis-homofonisessa tai joillekin ominaisessa rakentelu-mielessä. Beethoven ei ollut kuten Mozart, mutta Beethovenille arkkitehtooninen tekeminen oli luonnollista ja hänen teoksensa eivät kuulosta liian hioituilta kuten Brahms.
Brahmsille ei takuulla syntynyt ainutkaan sävelmä "tuosta vaan", kaikki oli tuskan takana.
Kappaleen temaattinen toimivuus liittyy sen monimutkaisuuteen. Mitä laajemmaksi ja vaativammaksi kokonaisuus rakennetaan, sitä hatarammalla pohjalla sen eheys on, ellei asialla ole aito taituri. Radiossa kuultavat popkappaleet eivät ole lainkaan temaattisia, niissä ei ole punaista lankaa, saati lankaverkostoa, jossa eri äänet ja rytmit ja harmoniat on sidottu uskomattomalla hämähäkkimäisellä neroudella toisiinsa loogisen ja symmetrisen sävellyksen lopputuloksella. Kuitenkin se simppeliys näissä popkappaleissa tuo niihin helpon miellyttävyyden ja sellaisen soljuvuuden, johon totuttuaan (jo rumpukomppi pitkin kappaleen on ikään kuin temaattinen punainenlanka) pop-kuulija ei osaa vaatiakaan sävellykseltä rakennetta ja isoa ajatusta.
Arvostan Beatlesia tämän palstan oletetusta kolmesta klasarikeskustelijasta mielisairasta raivoajaa ja myös asiallista sivistynyttä yksilöä enemmän, koska mielestäni Beatlesin sinällään simppeli poppi onnistuu usein/aina olemaan orgaanista silloinkin kun sen melodia on doorilaisessa mollissa tai kappaleessa on pop-laulun mittakaavalla suht paljon modulaatioita.
Mutta kevyt musiikki -nimitys joka syntyi kun pop tuli suosituksi, on osuva. Kyse on kevyestä musasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.